lauantai, 11. marraskuu 2017

Tähtisimmu yritti tappaa itsensä

Tähtisimmu on ollut 6. päivästä marraskuuta asti suljetulla osastolla psykiatrisessa sairaalassa, yritettyään itsemurhaa.

Yksityiskohdista hän kertoo itse, jos jaksaa ja pystyy niitä muistelemaan... Mutta kerrotaan nyt vaikka että 30% kaikista haavoista tikattiin, joka kesti yli tunnin ja tikkejä on yhteensä 37. Ainakaan kahteen viikkoon hän ei pääse ulkomaailmaan ja tyttölääkityksen lisäksi hän syö nykyään ensimmäistä kertaa elämässään "onnellisuusnappeja" kuten itse sanoisi, merkkiä Valdoxan.

Toivotaan parasta!

keskiviikko, 1. marraskuu 2017

Sota transsukupuolisuuden puolesta: Osa II – Autogynefilia ja sen kritiikki

[Vaikka tämä teoria pitäiskin paikkansa, se ei mitenkään oikeuta ketään väheksymään meitä, tai olettamaan että se pätee jokaiseen meistä – me ollaan yksilöitä, kuten kaikki. Vaikeudet on voitettavissa ja jokaisen vuoren yli pystyy kiipeemään, mikä eteen tulee! https://www.youtube.com/watch?v=PjKa98ERgs0]

En muista oonko koskaan vielä netissä törmännyt keneenkään, joka huudellessaan transsukupuolisuutta halveksuvia, väheksyviä tai mitätöiviä kommenttejaan, olis ihan aidosti tutustunut aiheisiin ja hankkinu senkin verran tietoa että olis edes kuullut tästä teoriasta. Mutta ajattelin käsitellä sen silti tässä tokassa osassa. Edellisen osan blitzkrieg-hyökkäys murskas vihollisen ensimmäisen linjan ja nyt pitää napsia tarkka-ampujat puista, jotka jaksaa kytätä pitkään ja hartaasti saadakseen vain yhden luodin suoman mahdollisuuden, vaikka harvassa näyttää olevan ihmiset joilla edes olis tätä luotia.. mutta en aio sitä niille harvoillekkaan sallia. Joten käsitelläänpä autogynefilia sitten seuraavaks.

Termi on professori Ray Blanchardin kehittämä ja on yhdistelmä sanoista auto (= itse), gyne (= nainen) ja filia (= rakkaus), eli rakkaus itseensä naisena. Tän teorian mukaan transtyttöjä on siis kahdenlaisia; homoseksuaalisia ja autogynefilisiä. Blanchard tarkoittaa homoseksuaaleilla transtytöillä siis niitä, jotka kokee vetoa miehiin. [Tän kirjotuksen puitteissa on irrelevanttia että siinä samalla Blanchard ohittaa yksilön oman identiteetin, joten en aio pureutua siihen.] Teorian perustana Blanchard käyttää mm. omaa transtytöillä teettämäänsä kyselyä, jonka mukaan 193 haastatellusta ” - - aikuisesta, miespuolisesta heteroseksuaalisesta ristiinpukeutujasta - - ” jotka kokevat paitsi sukupuolidysforiaa, saavat vähintään ajoittain fetisistä mielihyvää siitä että ristiinpukeutuu, noin puolet kiihottu tai masturboi vähintään ajoittain, kun ristiinpukeutuivat[1].

Jotta toi ryhmä saatiin haarukoitua, kysyttiin ensin: Have you ever felt like a woman? ja annettiin vaihtoehdot:

a) Only if you were wearing at least one piece of female underwear or clothing

b) While wearing at least one piece of female underwear or clothing and only occasionally at other times as well

c) At all times and for at least one year

d) Never felt like a woman

Ja näiden perusteelta myös jaettiin kaikki osallistujat ryhmiin, jotka esiintyy seuraavissa tuloksissa.

[Seuraavat on suoraan [1] viittauksen taulukoista suomennettu]

Kuluneen vuoden aikana, oletko tuntenut kiihottuvasi kun puet naisten vaatteita päällesi?

Vain kun olen pitänyt naisten vaatteita ylläni (n = 28)

60.7% Aina – 17.9% Yleensä – 14.3% Noin puolet ajasta – 3.6% En yleensä – 3.6% En koskaan

Joskus myös miesten vaatteissa (n = 52)

44.2% Aina – 9.6% Yleensä – 19.2% Noin puolet ajasta – 17.3% En yleensä – 9.6% En koskaan

Jatkuvasti vähintään vuoden ajan (n = 113)

12.4% Aina – 2.7% Yleensä – 6.2% Puolet ajasta – 31.0% En yleensä – 47.8% En koskaan



Kuluneen vuoden aikana, oletko masturboinut kun olet pukeutunut naiseksi?

Vain kun olen pitänyt naisten vaatteita ylläni (n = 28)

46.4% Aina – 28.6% Yleensä – 7.1% Puolet ajasta – 14.3% En yleensä – 3.6% En koskaan

Joskus myös miesten vaatteissa (n = 52)

23.1% Aina – 26.9% Yleensä – 7.7% Puolet ajasta – 28.8% En yleensä – 13.5% En koskaan

Jatkuvasti vähintään vuoden ajan (n = 113)

2.7% Aina – 2.7% Yleensä – 9.7% Puolet ajasta – 31.0% Puolet ajasta – 54.0% En koskaan


Tämän perusteella Blanchardin mielestä pitäis uusia transvestistä fetisismiä koskeva diagnoosi, koska sukupuolidysforia ja naiseuden fetisointi ei ole toisensa poissulkevia. [Sinänsä vanhentunutta, koska tuolloin käytössä oli DSM-III ja nykyään jo DSM-V mutta silti tää oli relevanttia aiheen kannalta.] Kyseessä ei kuitenkaan oo Blanchardin ”pääteos” koskien autogynefiliaa; vaikka kuinka yritin kaivella ja ettiä niin en saanut sitä käsiini edes yliopiston verkon kautta. Joudun tässä tukeutumaan pitkälti yhden kritisoijan Charles Moserin referointiin Blanchardin teoksista.

Blanchardin mukaan autogynefiliaa esiintyy vain ja ainoastaan transsukupuolisilla tytöillä, jotka kokee sukupuolidysforiaa mutta eivät oo homoseksuaaleja (jälleen siis tämän tarkoittaessa että ne on kiinnostuneita miehistä). Sen ilmenemiseks lasketaan ” - - ever having erotic arousal to the thought or image of oneself as a woman - - ” eli jos on koskaan kiihottunut ajatuksesta itsestään naisena. Ei-homoseksuaalien transtyttöjen lisäks autogynefiliaa voidaan havaita myös ainakin joillain transvestiiteilla ja sukupuolidysforisilla geneettisillä pojilla, jotka ei ole transseksuaaleja. (sic) Lisäks, autogynefiliaa ei esiinny geneettisillä tytöillä lainkaan – biotytöt ei kiihotu silkasta ajatuksesta että niillä on rinnat tai pimppi. Myöskään analogista käänteisilmiötä, eroottista innostusta ajatuksesta itsestään miehenä (autoandrofiliaa) ei esiinny transpojilla. Moser huomauttaa, ettei ole tutkimusdataa siitä, onko ei-sukupuolidysforisilla ihmisillä seksuaalisia fantasioita itsestään erilaisessa kropassa.. ” - - in which they have different body types (thinner, more muscular, clear skin etc.).” Moser lisää vielä: se että henkilöllä on fantasioita, joissa on eri(lainen) keho tai se toimii eri tavalla, on täysin eri asia kuin fantasiat, joissa itse kehon erilaisuus on olennainen osa kiihottumista. Esimerkkinä: ”A man with erectile dysfunction may not be aroused sexually at thought or image of himself with an erection, but having a full long-lasting erection may be integral to his fantasies. A fantasy in which he is unable to obtain an erection may not be arousing sexually.” Testatakseen kaikkea edellä mainittua, Moser räätälöi Blanchardin autogynefiliatestin (oikeat pronominit yms.) biotytöille ja teetti sen 51 osallistujalla, joista 29 palautti sen.[2]

En jaksa koko taulukkoa tähän kirjottaa ja tekijänoikeussyistä en uskalla ottaa kaappausta, mutta esimerkiks:

I have been erotically aroused by contemplating myself in the nude.

15 vastas ”Ajoittain” ja 2 vastas ”Usein” ..

I have been erotically aroused by contemplating myself fully clothed in sexy attire.

13 vastas ”Ajoittain” ja 1 ”Usein” ..

I have been erotically aroused by imagining myself with a ”sexier” body.

13 vastas ”Ajoittain” ja 1 vastas ”Usein” ..

Jos käytetään Blanchardin omaa kriteeriä, että jos on koskaan kokenut kiihottuneisuutta, niin 93% kaikista vastanneista on autogynefilisiä. Vaikka otos on pieni ja kyselyyn ei sisältynyt kiihottumisen voimakkuuden mittaamista tai ajantasaista frekvenssiä tälläsille kiihottumisille, niin silti ” - - the items were tailored after Blanchard's questions and thus his assessment methods can be criticized similarly.” Lisäks on tutkimuksia mm. siitä että 37% miehistä oli kokenut orgasmin homoseksuaalisessa tilanteessa, mutta vain 25% oli useemmin ku ”yks kokeilu vaan” -tyyppisesti. Pointtina siis että onko järkevää laskee mikään yhdestä kerrasta. Viitataan myös että pre-op transtytöistä 49% vastas että on ollu autogynefilistä kiihottumista, mutta post-op se putos niin että vaan 3% ilmotti samoin. Vastaavasti määrä, jotka vastas ettei ole koskaan autogynefilistä kiihottumista lisäänty 14% → 56% silpomisten jälkeen. Lisäks pointti, että parafilian ominaispiirteisiin kuuluu että halu on intensiivinen, toistuva ja krooninen, mutta monille transtytöille autogynefilia ei täytä yhtään tai jotakin noista. Ja edelleen, samoin kuten cistytöt saattoi kiihottua pikemminkin seksuaalisesta kontaktista, enemmän kuin autogynefiilisistä ärsykkeistä, sama voi pätee transtyttöihinkin.[2]

Löysin yhden artikkelin myös joka tukee Blanchardin teoriaa, jonka hän on myöhemmin esittänyt. Artikkelissa viitataan pariin tutkimukseen, joissa tutkittiin sukupuolista dimorfismia, eli eroja sukupuolten välillä yli sekundääristen sukupuoliominaisuuksien. Blanchardin hypoteesi oli että homoseksuaalien transtyttöjen aivoissa olis feminisoitumista havaittavissa ja vastaavasti heteroseksuaalien (= tuntee vetoa geneettisiin naisiin) ei. Artikkelissa viitataan erilliseen MRI-skannaustutkimukseen, joissa toisessa havaittiin että kaheksasta aivoalueesta, jotka erotti urosaivot ja naarasaivot, heteroseksuaalien transnaisten aivot ei eronneet yhdessäkään cismiehistä. Vastaavasti neljästä aivoalueesta, jotka erotti heteroseksuaalit transnaiset cismiesten kontrolliryhmästä, sukupuolista dimorfismia ei ollut yhdessäkään. Tämä tukee sitä Blanchardin oletusta – ja siten hänen teoriaansa monien mukaan – että heteroseksuaaliset transnaiset eroaa merkittävästi homoseksuaaleista siskoistaan. Artikkeli kuitenkin päättää toteamukseen, että vaikka ei löytynytkään merkkejä feminisaatiosta aivoissa, niin tutkimuksen löydökset osoittaa että transsukupuolisilla on täysin omanlaisensa aivorakenne verrattuna cissukupuolisiin. Että meidän sukupuolikokemus ei ole mitenkään vaihteleva tai ohimenevä, vaan syntyperäinen ja muuttumaton piirre.[3]

Neljäs lähde on artikkeli, jonka on kirjoittanut Anne A. Lawrence, jossa väitetään että Blanchard oli oikeassa, mutta että joidenkin transtyttöjen väitteet, ettei autogynefilian kuvaus sovi heihin, johtuukin sen ajattelemisesta pelkästään eroottisena ilmiönä. Lawrencen mukaan autogynefilia voidaan konseptualisoida paljon tarkemmin seksuaalisen suuntautumisen tyyppinä, johon kuuluu myös romanttista kiintymystä. Täten se käsittäis useamman transnaisen – myös ne, jotka alkuperäinen konsepti jättää ulkopuolelle, heidän oman itsensä kokemuksen perusteella. Kerrotaan että 1997 tehdyssä tutkimuksessa 1 032 miehestä, joista suurin osa identifioitui heteroiks ja kukaan ei elänyt täyspäiväisesti naisena, 17% identifioitui transseksuaaliks [sic] ja toivoi korjaushoitoja, 28% piti ”feminiinistä itseään” suosimanaan identiteettinä, 4% käytti feminisoivia hormoneja ja 43% toivoi saavansa feminisoivia hormoneja. Edelleen jatketaan että Blanchardin muotoilun mukaan heterot ristiinpukeutujat on uroksia, jotka on seksuaalisesti kiinnostuneita naaraista, mutta joilla on parafilinen seksuaalinen intressi, joka aiheuttaa halun ajoittain esittää mielenkiinnon kohteitaan. Sama pitää paikkansa autogynefilisten transtyttöjen kans, mutta niiden parafilia saa ne haluamaan mennä pidemmälle ja pysyvästi muokkaamaan kehojaan, jotta voivat tulla mielenkiinnon kohteikseen, tai niin lähelle niitä kuin mahdollista.[4]

Lawrence jatkaa edelleen viitaten Blanchardin tutkimukseen, jonka kertoo olevan sekä houkutteleva että arvokas, Lawrencen itsensä ollessaan sekä tutkija että transnainen. Blanchard pääty siihen että hetero- bi- ja aseksuaalit transnaiset muistuttivat toisiaan – ja heteroja ristiinpukeutujia. Kun taas homot transnaiset oli ihan oma juttunsa; ovat olleet nuorempia kun on hakeneet diagnoosia, ovat olleet feminiinisempiä poikia ja olivat epätodennäköisemmin koskaan kiihottuneet ristiinpukeutumisesta. Edelleen jatketaan, että autogynefilia on vain yksi yleisin muoto laajemmasta seksuaalisen parafilian kategoriasta, jota Blanchard kutsuu termillä ”eroottisen kohteen sijaintivirhe” (engl. erotic target location error). Tällä tarkoittaen sitä, että sitä tunnustavilla miehillä on tarve muuttua tai matkia halunsa kohdetta, eli he paikantavat virheellisesti halunsa kohteen joko kokonaan tai osittain itsensä sisältä, kun yleensä se hahmotetaan itsensä ulkopuolelle. Kirjoittajan mukaan monien vastalauseiden ytimessä on se, että Blanchard yliyksinkertaistaa paljon monimutkaisempaa todellisuutta, ohittaen olennaisia osia ilmiöstä. Kirjoittaja itse on eri mieltä, ja kehottaa palaamaan Blanchardin alkuperäiseen määritelmään ja ajattelemaan autogynefiliaa vain romanttisen rakkauden yhtenä muotona, ja erityisenä seksuaalisena suuntautumisena.[4]

Artikkeli jatkaa, että on laajalti tunnustettua että emotionaalinen side ja mielenkiinto voi säilyä suhteissa vaikka eroottinen puoli olis jo kadonnut. Tästä vetäen siihen että Blanchard oli huomannu 1991 tekemässään tutkimuksessa, että autogynefilinen kiihottuminen saattaa ei-homoissa transnaisissa hälvetä ajan myötä, vaikka transsukupuolisuuden kokemus säilyykin. Tämän perusteella voidaan ajatella, että edelleen jatkuva toive / tarve naisen kehosta seksuaalisen halun katoamisenkin jälkeen, muistuttaa sitä kuinka kahden ihmisen välillä voi olla rakkausside vaikka seksuaalinen mielenkiinto olis jo kadonnut. Kerrotaan myös että ei-homot transnaiset tyypillisesti kuvaa itseään ”epätavalliseks pojaks” lapsena, ennemmin kuin ”feminiiniseks pojaks” ja että haastatteluiden perusteella myöskään harrastuksen ja mielenkiinnon kohteet ei ollu erityisen feminiinisiä lapsena. Lisäks moni heistä on kiinnostunu enemmän ”asioista” kuin ihmisistä, esimerkkinä annetaan erityisesti tietokoneet ja muut koneet. Tää johtuu kirjoittajan oman kokemuksen mukaan siitä että transnaisissa on samoja piirteitä kuin Aspergerista kärsivillä; vajeita empatiakyvyssä ja interpersonaalisissa taidoissa.[4]

Lisäks, koska seksuaalinen preferenssi on luonteeltaan hyvin syvällä omassa luonnossa ja se ei ole mikään valinta, niin jos se on todella eroottisen kohteen sijaintivirhe, olis ihan perusteltua kirjoittajan mukaan että se johtaa siihen että on toive tulla kohteekseen. Kirjoittaja viittaa kahteen tutkimukseen, joissa on pojat alle 3v ja jotka ilmensivät toivetta ristiinpukeutua ja kokivat erektion sen seurauksena. Romanttisen rakkauden tärkeimmäks piirteeks kerrotaan rakkauden kohteen idealisointi ja luja toive että voi yhdentyä rakkauden kohteen kanssa. Ei-homoissa transnaisissa tän idealisaation kerrotaan suuntautuvan naisen kehoon ja erityisesti sen sukuelimiin, josta tulee suuri toive ja tarve yhdentyä niihin; saada ne itselleen. Kerrotaan että leikkausten jälkeen kyseiset henkilöt ovat helpottuneita päästyään eroon miehisistä sukuelimistä ja voivat jopa innokkaana esitellä uusia genitaalejaan (transsukupuolisten tukiryhmissä) ylpeinä siitä että ovat lähempänä sitä mitä rakastavat. Samalla väitetään että homot transnaiset ei idealisoi naisen sukuelimiä samalla tavalla; kirjoittaja kertoo tavanneensa erään potilaan, joka ei halunnut harjottaa dilaatiota neovaginalleen, koska piti sitä ”liian rumana” jotta vois katsoa tai koskea sitä. Rinnastetaan myös rakkauden kohde yleisesti, että kun se on selvillä niin kaikki muu unohtuu ja tehdään mitä vain saavuttaakseen se, jopa laiminlyöden omia tarpeita tai velvollisuuksia kuten työ ym., tämän noudattaessa samaa kaavaa kuin mitä ei-homot transnaiset tekee kun ovat päättäneet hakeutua silvottavaks. Siitä tulee ykkösprioriteetti. Henkilöt, joilla on perinteinen seksuaaliorientaatio, rakentaa elämänsä rakkauden kohteensa ympärille.. transnaisten toimiessa samoin; oman kehon muokkaaminen ja naisena eläminen tarjoaa identiteetin ja elämän tarkoituksen. Ei-homot transnaiset usein kertoo vaihtavansa alaa, poliittista suuntautumista, läpikäyneensä uskonnollisen kääntymisen ja / tai muuten harkitsevansa todella perustavanlaatuisia uskoja ja arvojaan. Useimmiten feminiiniseen suuntaan.[4]

Kirjoittaja päättää siihen, autogynefilian ymmärtäminen on elintärkeää jotta voidaan ymmärtää jatkuvasti lisääntyvää epätyypillistä MtF-transseksualismia [sic] mutta sitä ei pitäis ajatella puhtaasti eroottisena ilmiönä pelkästään, vaan sen sijaan autogynefiliset transtytöt pitäis ajatella miehinä, jotka ”rakastavat naisia ja toivovat tulevansa rakkautensa kohteeksi” [suora käännös].[4]

Moser on myös yllä mainitun Lawrencen artikkelin jälkeen ottanut uudelleen kantaa Blanchardin autogynefiliateoriaan. Huomauttaen muun muassa että kyselyssä on jokaisessa kohdassa sana ”koskaan” joka tarkoittaa että yksikin sattumanvarainen episodi kaukana menneisyydessä aiheuttaa vastauksen huomioimisen kohti autogynefiliaa. Edelleen, huomautetaan että ei ole mitään tutkimusta siitä että autogynefilia todistettavasti aiheuttais ongelmia tai haittaa interpersonaaliselle seksuaaliselle kiintymykselle, tai että homot transnaiset eivät kokis sukupuolidysforiaa. Päinvastoin, suurin osa transnaisista, riippumatta suuntautumisesta ja autogynefiliasta, kokevat interpersonaalista kiintymystä kumppaneitaan kohtaan ja myös sukupuolidysforiaa. Moser hyökkää myös sen väitteen kimppuun, jonka Lawrence on tehnyt 2005, että itsensä homoiksi identifioineet transnaiset, joilla on autogynefiliaa menneisyydessään, identifioivat itsensä virheellisesti, koska monilla on heteroliittoja tai useita naiskumppaneita menneisyydessään. Moser huomauttaa että eräänkin tutkimuksen mukaan 20% homoista cismiehistä oli ollut naimisissa naisen kanssa, 14% oli heteroseksuaalisia kokemuksia viimeisen vuoden ajalta ja 52% itse identifioituneista homoista oli heteroseksuaalisia hetkiä menneisyydessään.[5]

Lisäksi kritisoidaan Blanchardin tekemää koetta, jossa soitettiin erilaisia nauhoja, pyrkien osoittaa että heteroseksuaalit ristiinpukeutujat, jotka väitti että se ei kiihota heitä, elävät valheessa joko tietoisesti tai epätietoisesti. Kokeessa mitattiin erektiota kun ristiinpukeutujille soitettiin seksiä kuvailevia ääninauhoja, joista seksistä naisen kanssa miehenä ei kiihottunut kukaan niin paljon kuin seksistä naisen kans ristiinpukeutuneena naiseks, samoin seksistä miehen kanssa naisena kiihotuttiin enemmän. Huomautetaan että ei ollu nauhaa naisena seksistä naisen kanssa, joka olis relevantein, koska osallistujat kokivat olevansa naisia ja kokevansa vetoa naisiin. Lisäks koska mitattiin maksimaalista erektiota, niin pienet muutokset kiihottumisen tilassa ylenkatsottiin. Edelleen, seksinauha naisena miehen kanssa saattoi olla kiihottavin siitä syystä että he tunsivat olonsa naisiksi ristiinpukeutuneina, joten seksi miehenä naisen kanssa olis ristiriidassa heidän identiteettiensä kanssa. Moser jatkaa että jos autogynefilia olis oikeesti parafilia, niin luulis että transtytöt kieltäytyy anti-androgeeneistä, koska ne laskee seksuaalihalua – mutta päinvastoin ne pitää siitä vaikutuksesta. Tämä perustuu siis siihen että parafiliaa ilmentävä henkilöhän ei tahdo halujensa kuolevan, joten feminisaatio veis lähemmäs halujen kohdetta, mutta anti-androt vähentäis autogynefilistä kiihotusta, koska ne vähentäis kaikkea kiihotusta. Tätä Moser käyttää kritiikkinä autogynefiliaa vastaan ja toteaa ettei se oikeastaan voi olla parafilia. Hän tuo myös ilmi että osalle jo demaskulinisaatio – ilman feminisaatiota – oli koettu helpotukseks.[5]

Yllä olevien lisäks Moser kritisoi myös autogynefiliaa seksuaalisena suuntautumisena, perustuen siihen, että myös geneettiset naiset pyrkii muokkaamaan itseään kosmetiikalla, vaatteilla ja leikkauksilla, jotta saisivat toivovansa kuvan itsestään toteutettua, ja vedotakseen suuntautumisensa mukaiseen kumppaniin. Lisäks todetaan ettei (heteroilla) transnaisilla ole yhtään sen enempää ongelmia pariutumisen kans kuin homovastineillaan. Moser päättää artikkelinsa siihen, että kaikki ristiriitaiset (suhteessa Blanchardiin ja Lawrenceen) tutkimustulokset ja muu huomioon ottaen autogynefilia vaikuttais enemmin vain yhdeltä ominaisuudelta muiden joukossa, joka koskee transnaisia, eikä miltään merkiltä joka tekee siitä patologisesti merkittävän asian.[5]

Riippumatta siitä, onko autogynefiliaa olemassa, päteekö se kaikkiin transtyttöihin vai ainoastaan osaan meistä.. (tällä hetkellä teorian vastustajia / kritisoijia on huomattavasti enemmän ku kannattajia) ei mikään edelleen ja jälleen kerran oikeuta meitä väheksymään, eikä autogynefiliasta voi mitenkään johtaa loogisesti johtopäätöstä että ”väärin tavoin” perusteltu sukupuolenkorjaus olis paha asia – etenkään jos se siltikin helpottaa ja auttaa niiden oloa, mieltä ja kaikkea muutakin, jotka siihen lähtee.∎

[En ota tähän sen enempää ite kantaa tässä vaan teen tästä ihan oman artikkelin sitten jossa kerron omia ajatuksia ja pohdin asiaa.]


★Tähtisimmu ★


[Tästä Osaan III]


Lähteet:

[1]Blanchard, Ray & Clemmensen, H. Leonard. Brief Reports: A Test Of The DSM-III-R’s Implicit Assumption That Fetishistic Arousal And Gender Dysphoria Are Mutually Exclusive, The Journal of Sex Research Vol. 25, No. 3, pp. 426 – 432. 1988.

[2]Charles Moser PhD MD (2009) Autogynephilia in Women, Journal of Homosexuality, 56:5, 539-547, DOI: 10.1080/00918360903005212

[3]Cantor, M. James. New MRI Studies Support The Blanchard Typology Of Male-to-Female Transsexualism. Arch Sex Behav (2011) 40:863–864. DOI 10.1007/s10508-011-9805-6

[4]Lawrence, A. Anne. Becoming What We Love: Autogynephilic Transsexualism Conceptualized As An Expression Of Romantic Love. Perspectives in Biology and Medicine, volume 50, number 4 (autumn 2007): 506–20

[5]Charles Moser MD PhD (2010) Blanchard's Autogynephilia Theory: A Critique, Journal of Homosexuality, 57:6, 790-809, DOI: 10.1080/00918369.2010.486241


keskiviikko, 25. lokakuu 2017

Sota transsukupuolisuuden puolesta: Osa I – Tutkimustulosten tarjoamia selityksiä transsukupuolisuudelle

[EDIT 26.10.17 Muutettu sanamuotoja paremmin kuvaaviks / sopiviks ekassa "metatekstissä"]

[Ne voi väittää ihan mitä vaan paskaa, mutta meillä on oikeus olla olemassa, meillä on oikeus itseemme ja suurin osa tutkimuksista tarjoaa kiistatonta näyttöä että jollain tavalla me poiketaan cissukupuolisista jotain meissä on erilaista, epätavallista tai cissukupuolisista selkeästi eroavaa, se selittääkö se vielä koko ilmiötä, on toistaiseks viel epävarmaa. Mutta siltikään saatuja tuloksia ei voi kiistää, ohittaa tai sivuuttaa, eikä meiltä voi kieltää sitä maailmaa missä kaikki muutkin elää! https://www.youtube.com/watch?v=lk2-bgwA0Ro]

Transsukupuolisuutta on tutkittu ainakin 1980-luvulta asti. [Ensimmäinen vaginoplastia on tehty jo 30-luvulla.] Koska suurin osa meistä syntyy fysiologisesti täysin selvänä sukupuoleltaan, mutta kokee enemmän tai vähemmän ahdistusta sukupuolisista piirteistään, sosiaalisesta roolistaan, ym., on selitystä / aiheuttajaa lähdetty etsimään aivoista. Toki on tutkittu myös kromosomeja, hormoneita ja muutakin. Suurin osa tutkimustuloksista on osoittanut isojakin eroja meidän vaihdokkaiden neurologiassa (aivojen osien aktivoituminen, aivojen rakenne, ym.) ja muutamassa muussakin asiassa, mutta tuloksia toiseenkin suuntaan on.

Alotetaan siitä yhdestä asiasta, joka on varmaa, ja jota ei voi sen enempää transsukupuolisuuteen skeptisesti suhtautuvat, kuin me itsekään kiistää: Ihmiskehon aivojen kehittyminen ja kehon sukupuolen määräytyminen tapahtuvat kohdussa eri aikoihin. Aivojen sukupuolittuneisuuden kehittymisen määrittää altistuminen testosteronille sikiövaiheessa, siten että testosteroni ns. maskulinisoi urossikiön aivoja ja sen puute puolestaan jättää maskulinisoimatta naarassikiön aivot. Sukupuolielinten differentiaatio alkaa ensimmäisen kahden raskauskuukauden aikana, siinä missä aivojen sukupuolinen differentiaatio alkaa raskauden puolivälin jälkeen. Täten on mahdollista että nää kaks prosessia tapahtuu (ainaki osittain) erillään toisistaan, joka tarkottaa myös että tapaukset, joissa fyysinen sukupuoli on epäselvä, aivot ei välttämättä heijasta kehon maskulinisoituneisuutta. Ensimmäinen testosteronipiikki tapahtuu raskausviikkojen 12 ja 18 välillä ja viikoilla 34 – 41 urossikiöillä on 10-kertainen testotaso vs. naarassikiöt. Toinen piikki tulee ekan kolmen kuukauden aikana syntymisen jälkeen.[2][Painotukset mun lisäämiä.]

Monissa tutkimuksissa (joista on tehty jopa kirjanenkin; Hormonien Sota, alunperin: Why Men Don't Listen and Women Can't Read Maps) on todettu (biologisten) miesten ja naisten aivojen eroavan monessakin suhteessa, kuten: verbaalinen kyky, avaruudellinen hahmotuskyky, vasenkätisyys, etc..

On löydöksiä esimerkiks siitä että sikiövaiheessa suuremmalle testosteronimäärälle altistuminen aiheuttaa voimakkaammin oikeakätisyyttä tytöissä ja voimakkaamman vasemmassa aivopuoliskossa olevan suullisen ilmaisun, kun taas pojilla sama aiheutti voimakkaamman oikean aivopuoliskon toiminnan, ts. tunteiden tunnistamisen. Androgenitaalisesta hyperplasiasta (engl. Congenital Adrenal Hyperplasia) kärsivillä tytöillä on huomattu enemmän vasenkätisyyttä sekä kohonnut avaruudellinen hahmotuskyky ja pojilla, jotka on sikiövaiheessa altistunu poikkeuksellisen pienelle määrälle testoa, on huonompi avaruudellinen hahmotuskyky. Tuloksia on myös siitä, että pojat jotka ennen murrosikää kokevat sukupuoliristiriitaa, suoriutuu paremmin verbaalisista tehtävistä ku avaruudellista hahmotuskykyä vaativista. Samoin, vasenkätisyys / molempikätisyys on yliedustettuna transsukupuolisilla, riippumatta ristiriidan ”suunnasta”. Transtytöillä havaittiin vähemmän aivokuoren asymmetrista toimintaa, kun ne prosessoi verbaalisia ärsykkeitä, vähemmän lateraalista suosimista kyselyssä ja ne suoriutu paremmin verbaalisesta muistitestistä ku cispojat. Transpojilla puolestaan havaittiin odottamattomasti, että oletetun voimakkaamman lateralisaation kuvion vastasesti, sitä oliki vähemmän. Tosin verbaalisessa testissä odotusten mukaan tulokset oli huomattavasti huonompia ku cistyttöjen. On siis mahdollista että liiallinen / liian vähäinen testosteronille altistuminen vaikuttaa aivojen sukupuolittumiseen ja siten osaltaan voi selittää transsukupuolista identiteettiä. Tän tutkimuksen vaihdokkaat ei olleet saaneet mitään hormonihoitoja.[1]

Transsukupuolisten aivoista on myös havaittu että ” - - the volume of the central subdivision of the bed nucleus stria terminalis (BNSTc) - - ” vastas kooltaan cistyttöjen kokoa transtytöillä ja vastaavasti cispoikien kokoa transpojilla. Lisäks transtytöillä se oli pienempi myös verrattuna cispoikiin, jotka oli saanu estrogeenihoitoa muista ku trans syistä, samoin homoihin verrattuna. [Ja ei, mä en todellakaan tiedä mitä nää termit on suomeks ja ei oo iha helppo löytää noin täsmällistä tiedesanastoa.] Toisaalta taas, ” - - no difference compared with control subjects was detected in other hypothalamic nuclei investigated - - ” eli aina ei löydy eroja kuitenkaan. Kun tutkittiin transsukupuolisten tyttöjen aivojen aktivoitumista siten että kohdehenkilöt altistettiin passiivisesti neljälle hajulle – laventeli, setripuunöljy, eugenoli ja butanoli – havaittiin että transtyttöjen aivojen aktivoituminen muistutti huomattavasti enemmän cistyttöjä kuin cispoikia. Mutta lopputuloksessa päädytään kuitenkin siihen että todennäköisintä (koska tulokset ei ollu poikkeuksettomia) on että koko neuroniratojen organisaatio voi olla poikkeuksellinen. Tutkimuksen vaihdokkaat ei ollu koskaan ollu hormoneilla.[3]

Myös hormoneihin liittyviä tutkimuksia on, joissa esimerkiks estrogeenireseptoreissa on huomattu poikkeavuutta transtytöillä. Myös androgeenireseptoreiden polymorfismista on kiistattomia tuloksia transsukupuolisilla naisilla, joka aiheuttaa androgeenin huonompaa imeytymistä ja siten vaikuttaa testosteronin alhaiseen tasoon, joka puolestaan saattaa vaikuttaa aivojen maskulinisaatioon. Koska, alhaset testotasot puolestaan voi jättää aivojen maskulinisaation kesken ja johtaa feminiinisiin aivorakenteisiin ja siten feminiiniseen sukupuoli-identiteettiin. Samansuuntaisia tutkimuksia on tehty transpojilla, joissa huomattiin poikkeavuuksia toisessa geenissä ja jolla oli selkeä yhtäläisyys transsukupuolisuuden ilmenemiseen. Tutkimuksessa oli sekasin pre- ja post-op vaihdokastyttöjä.[4]

Aivojen harmaata ainetta tutkittaessa löydökset osoitti että transtytöillä on pitkälti cispoikia vastaavat määrät, mutta aivokuorukassa huomattiin selkeää feminisaatiota, eli siinä kohtaa harmaan aineen määrä oli reilusti yli cispoikien ja cistyttöjen keskiarvoissa. Osallistujia ei ollu hoidettu hormoneilla koskaan.[5] Avaruudellisesta hahmotuskyvystä on useitakin tehtyjä tutkimuksia, jotka on ristiriitaisia. On tuloksia sekä siitä että asioiden päässään kolmiulotteisesti pyörittelyssä transtytöt oli transpoikia huomattavasti parempia, mutta 10kk hoitojen alotuksesta tulokset käänty päinvastoin. On myös vastakkaisia tuloksia, joissa hoidot ei muuttaneet mitään transyttöjen ja -poikien välillä. Kolmannessa tutkimuksessa oli verrattu hormonihoitoja saaneita ja toistaiseks saamattomia transtyttöjä ja huomattu, että molemmilla ryhmillä oli lisääntynyttä aktivaatiota ohimotakaraivolohkojen alueilla verrattuna cispoikiin. Neljännessä tutkimuksessa ei huomattu mitään eroja suorituskyvyssä transsukupuolisten ja cistyttöjen välillä, mutta cispojat menesty hieman paremmin. Osallistujat oli hormonihoidon alaisia.[6]

Joskus tutkimuksissa löytyy sellastakin dataa, jota ei edes alunperin lähdetty hakemaan. Verrattaessa sekä hormoneilla olevia että hormonittomia transtyttöjä cispoikiin, huomattiin että kaikki tytöt käytti työkaluna hiljasta ääneenpuhumista kun ne pyöritteli esineitä mielessään. Samoin toimivat myös transkundit. Vertailun cispojista vain yksi teki niin. Tutkimuksen tulokset näyttää että hormonihoidoilla ei ollut vaikutusta aivojen aktivoitumiseen mentaalirotaatiotehtävän aikana, vaan erot oli yhtä selvät sekä hormonihoidoissa olevien transtyttöjen, kuin hoitamattomien osalta kun verrattiin cispoikiin. Eli riippumatta siitä oliko transtytöt hormonihoidossa, ne käytti eri osia aivoistaan tehtävään ku cispojat. Myös transpoikien osalta tulokset oli vastaavia. Artikkelissa viitataan myös erääseen toiseen tutkimukseen, jossa seksuaalisen kiihottumisen osalta transtytöt vastas aivojensa puolesta cistyttöjä. On siltikin mahdollista joidenkin tutkimusten mukaan että hormonihoidot edelleen feminisoi jo valmiiks feminiinisiä aivoja, sillä on myös tuloksia että hormonihoitojen aikana verbaalinen kyky lisääntyy ja avaruudellinen hahmotus putoaa.[7]

Eräässä tutkimuksessa ei löydetty epätyypillistä aivojen feminisaatiota, kuten oli odotettu, vaan sen sijaan havaittiin että näkökukkula (talamus) ja aivokuorukka oli kooltaan huomattavasti pienempiä ja harmaata ainetta oli merkittävästi enemmän ” - - in an area covering the right angular gyrus and posterior portion of the superior temporal gyrus and in the right insular and inferior frontal cortex.” Tulokset oli siis sen vastaisia että transtytöillä olis jotenki feminisoituneet aivot, mutta sen sijaan löytyi eroja sekä cispoikiin että -tyttöihin, joka viittais siihen että sukupuolidysforia liittyy rakenteellisiin muutoksiin aivoissa. Todetaan myös: ”There is no evidence that [gender dysphoria] is caused by a general sensory deficit in transsexual persons. Own body and self-perception is, according to current literature, related to both sensory and cognitive processes (Northoff et al. 2006).” Eli ei oo mitään todisteita että sukupuolidysforia aiheutuis yleisestä hahmotusviasta, vaan oma keho ja minäkuva liittyy sekä yleiseen hahmottamiseen että kognitiivisiin prosesseihin. Teoriassa dissosiaatio omasta kehosta voi olla tulosta aivojen poikkeuksellisuudesta, joka samalla selittäis havainnot aivoalueiden aktivoitumisesta mentaalirotaatiotehtävän aikana. Mutta olis vaikeeta selittää sekä se, että miks dissosiaatio koskis vain sukupuolisia ominaisuuksia ja vaikka se olis todistettavissa, niin kumpi on syy ja kumpi seuraus; tuleeko aivojen rakenne transsukupuolisuudesta vai toisinpäin. Aivojen kudoksen ja harmaan aineen lisääntyneisyyden on todettu liittyvän itsetietoisuuteen (omasta kehosta) ja meditaatioon, mutta harmaan / valkoisen aineen lisääntyneisyyttä / vähentyneisyyttä ei voida suoraan kääntää toimintoihin, sillä ne on kokonaisuuksia jotka muodostuu monista pienemmistä osista.[8]

Aivokuoren tiheydessä (engl. cortical thickness) on havaittu merkittäviä eroja cispoikien ja transtyttöjen välillä, siten että transtytöillä kuori on huomattavasti tiheämpi. Ja tää piti paikkansa siis riippumatta siitä että mistä kohtaa aivoja mitattiin. Todetaan myös että koska monilla eri aivojen alueilla on huomattu yhteyksiä transsukupuolisuuteen, saattaa se nimenomaan olla kokonainen neurologinen ”järjestelmä” kuin yksittäinen alue aivoissa, joka kaiken aiheuttaa. Osallistujat ei ollu hormonihoidoissa.[9] Tutkittaessa serotoniinin kuljettamiseen liittyviä aivojen osia, huomattiin transtytöissä yhtäläisyyksiä sekä cispoikiin, että cistyttöihin[10].

Jotkut on keksineet lähtee tutkimaan myös muuta kuin päätä, kuten luustoa. Ohessa selvis myös että transtytöt juo alkoa vähemmän annoksia viikossa, D-vitamiinitaso oli merkittävästi alhaisempi transtytöillä verrattuna cispoikiin ja ne myös painoi vähemmän sekä niillä oli pienempi BMI. Vyötärön ja lantion ympärykset, sekä suhteet oli samanlaiset kuitenkin. Transtytöillä oli huomattavasti pienempi puristusvoima (käden otteen lujuus) ja pienempi lihasmassa kyynärvarressa. Mutta merkittävin löydös oli kuitenkin että transnaisilla oli pienempi luuntiheys muun muassa alaselkärangassa (engl. lumbar spine) ja lonkassa, sekä pienempi luualue samoissa paikoissa. Vertailtaessa tutkimuksen ulkopuolella olevaan miesväestöön, tulokset pysyi samana; transtytöillä oli pienempi luutiheys ja -alue kaikilla mitatuilla alueilla. Kaikki tulokset pätee jo ennen hormonihoitoja, joten transnaisten luusto poikkeaa cismiehistä jo luonnostaan.[11]

Laura Erickson-Schroth on koonnut suuren määrän vuosina 1950 – 2012 julkaistuja aiheen kannalta relevantteja tutkimustuloksia, sekä ilmiötä puolustavia (että transsukupuolisuudelle on jokin selitys biologiassa, kognitiossa, neurologiassa tai muussa kuin psykopatologiassa) että sitä kumoavia (että transsukupuolisuus on todennäköisesti vain mielenhäiriö, tai autogynefiliateorian (ks. Osa II) mukaisesti seksuaalinen suuntautuminen). Hyvä huomio on se, että moni tutkija tulee transtutkimukseen biologian puolelta, tutkittuaan ensin sukupuolieroja ja siten pyrkii liittämään sukupuoli-identiteetin biologisiin prosesseihin. Toiset taas pyrkii vähentämään vaihdokkaiden kokemaa sosiaalista stigmaa, osoittamalla että kyseessä on meidän oman hallinnan saavuttamattomissa oleva ilmiö. Vaikka tiedeyhteisön parhaimmat pyrkimykset on olla objektiivisia, niin silti kyseessä oleva asia liittyy läheisesti sosiaalisiin asioihin ja siten siihen vaikuttaa kulttuurinen ympäristö. Lisäks edellä mainituista syistä, tieteentekijät saattaa ylikorostaa joitain tuloksia.[12]

Sisaruksia koskevia tutkimuksia on tehty transsukupuolisista, joissa osassa on todettu että sukupuoliepänormatiivisuus on yleisempää suvuissa / perheissä joissa on transsukupuolisia / sukupuolivariantteja (engl. gender-variant) ihmisiä. Myös transmimmien ja -kundien välillä on eroavaisuuksia mitä tulee sukulaisten sukupuoliepänormatiivisuuteen. [Ei kerrota miten.] Joitain ehdotuksia on X-kromosomin aktivoitumattomuuden vaikutuksesta, sillä yhdessä tutkimusotannassa transtytöillä oli huomattavasti enemmän tätejä kuin enoja, mutta transpoikien kohdalla ei huomattu samaa. Samaa ei myöskään ole havaittu muissa tutkimuksissa, joita tehty samasta aiheesta. Identtisissä kaksosissa on huomattu yhteneväisyyttä, mutta yhtä paljon on myös tuloksia sitä vastaan. Eräässä melko rajoittuneessa (pieni otanta) tutkimuksessa havaittiin merkittävästi että sukupuoli-identiteetinhäiriö (engl. Gender Identity Disorder, vanhentunut termi nykyään jo) saattoi periytyä. Kromosomaalisia variaatioita on löydetty kuten XXY, XXXY, XYY ja XXX sekä mosaikismi, mutta systemaattiset tutkimukset osoittaa ne harvinaiseks; laajimmassa sellasessa (251 transnaista, 117 transmiestä) 97.55%:lla oli odotetut karyotyypit. Mutta 2.45% on selvästi enemmän kuin 0.53% joka on normaalipopulaation vastaava luku epätavallisille karyotyypeille. Eli genetiikalla saattaa olla jotain vaikutusta transidentiteetin muodostumiseen.[12]

Hormoneita tutkittaessa, ollaan erityisen kiinnostuneita transkundien testotasosta ja onko polykystiset munasarjat yleisempiä transkundeilla ku cismimmeillä. Laajimmassa toteutetussa ei havaittu että olis yleisempää, mutta havaittiin että transkundeilla on huomattavasti lisääntynyt androgeeni taso [androgeeni on se josta mun biologisen uroksen keho tekis testosteronia, jollei sitä olis estetty anti-androgeeneillä]. Eläinkokeissa on havaittu että sikiövaiheessa annettu testosteroni aiheutti urostyypillistä käyttäytymistä, aggressiota ja dominointia. Mutta toisaalta transsukupuolisuus on identiteetti, ei käytösmalli, joten siihen vaikuttaa mm. kulttuuri ja se on kaiken kaikkiaan monimutkaisempi asia kuin marsujen tai apinoiden parittelukäyttäytyminen. Intersukupuolisista mainitaan ne, jotka kärsii androgenitaalisesta oireyhtymästä [jonka mainitsin itekki ylempänä jo] ja ne jotka kärsii 5-ARD tilasta (enlg. 5-Alpha Reductase Deficiency), ensin mainitut on yleensä XX-karyotyyppiä mutta genitaaleiltaan maskulinisoituneita ja jälkimmäiset XY-karyotyyppiä mutta dihydrotestosteronin valmistusprosessi on viallinen, jolloin heidän genitaalit on vähemmän maskulinisoituneita. CAH tytöt kasvatetaan useimmiten tytöiks, paitsi jotkut joilla on todella maskulinisoituneet genitaalit. Ja suurin osa myös identifioituu aikuisena naiseks, kun taas pojiks kasvatetuista 12.1% kärsii sukupuoli-identiteettiristiriidoista. Jälkimmäisessä, 5-ARD, tapauksessa myös kasvatetaan useimmiten tytöiks, mutta puberteetissa saattaa kivekset laskeutua, ääni madaltua, kasvojen ym. karvoitus kasvaa, ym., joka saa heidät muistuttamaan enemmän miehiä; 56 – 63% tytöiks kasvatetuista kokee itsensä miehiks aikuisena. Paikoissa joissa on normaalia enemmän 5-ARD -ihmisiä, sitä pidetään yleisesti kolmantena sukupuolena. Monesti suositellaan että XY-tyypin lapset kasvatettais tytöiks, mikäli toimiva penis on mahdotonta saavuttaa, mutta puolet raportoiduista tapauksista kokee olevansa miehiä aikuisena, joka viittaa siihen että sikiövaiheen hormoneilla voi olla osansa identiteetin kehityksessä. Mutta sosiaalisetkin asiat vaikuttavat olevan erittäin suuressa roolissa, koska puolet kuitenkin identifioituu naisiks, kuten kasvatettukin.[12]

Myös keskenmenon estoon 40 – 70-luvuilla käytetyn dietyylistilbestrolin vaikutuksia on tutkittu mutta tulokset on ristiriitaisia, osan mukaan se aiheutti tyttösikiöiden maskulinisaatiota, osan mukaan ei. Myös epilepsialääkkeen vaikutusta transsukupuolisuuteen on tutkittu, mutta sen ei havaittu vaikuttaneen sikiön kehitykseen. Intersukupuolisten eläinten ja ihmisten lisääntyminen on johtanut tukimaan myös ympäristössä olevia kemikaaleja, joita on muoveissa ja hyönteismyrkyissä, mutta niiden vaikutuksen sijasta on päädytty yleistymisen selittämisessä siihen, että asenteet on muuttuneet avoimemmiks. Legendaarinen etusormen ja nimettömän pituussuhde on todettu useasti pätemättömäksi, sekä sen takia ettei ole standardoitua mittaustapaa, mutta myös koska cissukupuolistenkin välillä on huikeasti limittäisyyttä – aiheesta tehdyt tutkimukset onkin täysin ristiriitaisia, transtyttöjen kohdalla ja vielä enemmän transjätkien kohdalla.[12]

Joitakin tutkimuksia on tehty liittyen sisarusten sukupuoliseen jakaumaan, mutta myös ne tulokset on ristiriidassa; osassa on havaittu että sukupuolivarianteilla uroslapsilla ja -nuorilla on enemmän isoveljiä ku -siskoja verrattuna keskivertoväestöön, mutta aikuisilla samaa ei ole havaittu suhteessa cismiehiin, eikä keskivertopopulaatioon. Huomionarvoista on myös se että osassa tutkimuksista lasketaan puolisisarukset osassa ei, joka tekee tulosvertailusta hankalampaa. Transkundien kanssa lopputuloksen on olleet erittäin vaihtelevia ja ristiriitasia, ilman minkäänlaista trendiä.[12]

Aivoja tutkittaessa (viitataan useaan tutkimukseen, joihin oon ite viitannu jo ylempänä) huomautetaan että monesti tutkittavien ryhmien kanssa ilmenee suurta limittäisyyttä, ja kahdessa tutkimuksessa oli käytetty muutamaa osallistujaa lukuun ottamatta täsmälleen samoja ihmisiä. Mutta siitäkin huolimatta monessa neurologiaan liittyvissä tutkimuksissa on löydetty kiistatonta näyttöä siitä että on huomattavia eroavaisuuksia transpopulaation ja cispopulaation välillä, kuten transkundien aivojen valkoisen aineen määrä, joka oli lähempänä ciskundeja ku -mimmejä. Samassa havaittiin transtyttöjen putoavan ”kontrolliryhmän urosten ja naarasten puoliväliin” [suora käännös]. Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin puolestaan että transkundeilla verenkierto lisäänty vasemman aivopuoliskon jossain osassa (” - - in the left anterior cingulate cortex and right insula - - ”) verrattuna cismimmeihin.[12]

Vasenkätisyyttä on myös tutkittu huikeasti ja sekä transnaisten että -miesten kohdalla on osoitettu kiistattomasti että vasenkätisyys on yliedustettuna. Mutta sekä sikiövaiheen altistuminen androgeeneille, että itsessään kehityksellinen instabiliteetti viittaa siihen lopputulokseen, joten se ei sinänsä auta tarkentamaan transkundien identiteetin etiologiaa. Avaruudellisesta hahmotuksesta huomautetaan, että on havaittu että mentaalirotaatiokykyä pystyy ensinnäkin harjottaan – yhdessä ryhmässä sukupuolten välinen kuilu taidossa oli kaventuntu koska oli pelattu videopelejä! [painotus mun lisäämä, koska in your face, videopeliskeptikot.] Samoin on havaittu että cisnaiset menesty paremmin ku niille oli uskoteltu että ne on parempia ku miehet siinä tehtävässä. On myös tutkimuksia joissa on osoitettu että transkundien / -mimmien taidot ei eroa millään tavalla cisvastineistaan.[12]

Ihmisen sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen on monimutkaisia ilmiöitä, joita ei voi välttämättä selittää eläinmalleihin perustuen, vaikkakin biologiset tutkimustulokset viittaa siihen että genetiikalla ja sikiövaiheen hormonitasoilla on jonkinasteinen vaikutus, niin ne ei yksistään pysty selittämään vielä koko transsukupuolisuuden kokemusta. Mutta elintärkeää, jotta jonkinlaisia vastauksia voitais koskaan löytää, on ottaa kriittinen asenne sekä tuloksia että evidenssiä kohtaan, jotta päteviä johtopäätöksiä voidaan tehdä.[12] Vaikka osa tuloksista todella on ristiriitaisia, on se silti erittäin huomionarvoista, kuinka monialaisesti ilmiötä on tiedeyhteisö pyrkinyt tutkimaan, ja etsimään syitä sille miksi me koetaan niinku koetaan. Osa on pystytty replikoimaan, osaa ei, toisista taas on löydetty päinvastaisia tuloksia ku alunperin, mutta mikään ei muuta kahta asiaa:

1) transsukupuolisuutta selittäviä, jotain poikkeuksellista havaitsevia tuloksia on huikeasti enemmän, kuin sellasia, jotka viittais siihen että tämä on mielenhäiriö

2) skeptikoiden tulee se hyväksyä jos aikoo minkäänlaisia väitteitä esittää, aivan kuten meidän itsemme tulee hyväksyä se että on myös niitä ristiriitaisia tutkimuksia, joissa ei ole löydetty mitään mikä selittäis meidän kokemusta

Tiedeyhteisö on nähnyt sen potentiaalin, joka meissä on tutkimuskohteena, ja kokee meidät kiehtovana anomaliana, normaalina varianssina tai jonain mitä ei edes vielä osaa määritellä – se että joillain ihmisillä on hyönteisen älykkyysosamäärä ja ne huutaa mediassa, kadulla tai kotonaan jotain asiattomuuksia, mustamaalaa ja halveeraa meitä, niin se ei muuta näitä tosiasioita. Kannattais yrittää ymmärtää ja laajentaa sitä tietonsa määrää, sen sijaan että epätoivoisesti taistelee jotakin sellasta vastaan, jolle ei vaan voi mitään. Ei sillä oo merkitystä jos jonkun mielestä me ollaan harhaisia ja sairaita. Koska se ihminen on vaan yksinkertaisesti, faktuaalisesti väärässä niin kauan kunnes on aukottomasti ja kattavasti todistettu että kaikki yllämainitut tulokset, jotka viittaa johonkin ihan muuhun, on pätemättömiä, valheellisia tai ne kumotaan jotenkin muuten. Jollei ole valmis tutustumaan näihin tuloksiin, suhtautumaan aiheeseen kriittisesti ja myöntämään että voi olla väärässä, niin silloin ei pitäis sanoa yhtään mitään. Olla vaan hiljaa ja lopettaa se primitiivisen luolaihmisen mesoaminen ja omien kakkapökäleiden heittely. Aivottoman ameeban voi vain johdattaa ovelle, mutta pakottaa sitä ei voi; itse sen on siitä kuljettava. Ja ymmärrettävä että tällä hetkellä vaikuttaa siltä että transsukupuolisuus on kaikkea muuta kuin harha, mielenhäiriö tai psykologisesti patologinen tila.∎

 

★Tähtisimmu ★

 

[Tästä Osaan II]

 

Lähteet:

[1]Cohen-Kettenis, T. Peggy, et al. Cognitive Ability And Cerebral Lateralisation In Transsexuals. Psychoneuroendocrinology, Vol. 23, No. 6, pp. 631 – 641, 1998.

[2]Swaab, F. Dick. Sexual Differentiation Of The Brain And Behavior. Best Practice & Research Clinical Endocrinology & Metabolism, Vol. 21, No. 3, pp. 431–444, 2007. doi:10.1016/j.beem.2007.04.003

[3]Berglund, H. Male-to-Female Transsexuals Show Sex-Atypical Hypothalamus Activation When Smelling Odorous Steroids. Cerebral Cortex August 2008;18:1900–1908 doi:10.1093/cercor/bhm216

[4]Hare, Lauren, et al. An drogen Receptor Repeat Length Polymorphism Associated With Male-To-Female Transsexualism. Biol Psychiatry 2009;65:93–96. doi:10.1016/j.biopsych.2008.08.033

[5]Luders, Eileen, et al. Regional Gray Matter Variotion In Male-To-Female Transsexualism. NeuroImage 46 (2009) 904–907. doi:10.1016/j.neuroimage.2009.03.048

[6]Carrillo, Beatriz, et al. Cortical Activation During Mental Rotation In Male-To-Female and Female-To-Male Transsexuals Under Hormonal Treatment. Psychoneuroendocrinology (2010) 35, 1213—1222. doi:10.1016/j.psyneuen.2010.02.010

[7]Schöning, Sonja, et al. Neuroimaging Differences In Spatial Cognition Between Men and Male-To-Female Transsexuals Before And During Hormone Therapy. J Sex Med 2010;7:1858–1867. DOI: 10.1111/j.1743-6109.2009.01484.x

[8]Savic, Ivanka & Arver, Stefan. Sex Dimorphism Of The Brain In Male-To-Female Transsexuals. Cerebral Cortex November 2011;21:2525–2533. doi:10.1093/cercor/bhr032

[9]Luders, Eileen, et al. Increased Cortical Thickness In Male-To-Female Transsexualism. Journal of Behavioral and Brain Science, 2012, 2, 357 – 362. doi:10.4236/jbbs.2012.23040

[10]Kranz, S. Georg, et al. Cerebral Serotonin Transporter Asymmetry In Females, Males and Male-To-Female Transsexuals Measured By PET In Vivo. doi: 10.1007/s00429-012-0492-4

[11]Caenegem Van E., et al. Lowe Bone Mass Is Prevalent In Male-To-Female Transsexual Persons Before The Start Of Cross-Sex Hormonal Therapy And Gonadectomy. Bone 54 (2013) 92–97. http://dx.doi.org/10.1016/j.bone.2013.01.039

[12]Laura Erickson-Schroth MD MA (2013) Update on the Biology of Transgender Identity, Journal of Gay & Lesbian Mental Health, 17:2, 150-174, DOI:10.1080/19359705.2013.753393

keskiviikko, 18. lokakuu 2017

Sota transsukupuolisuuden puolesta: Osa 0 – Ennenku edes aloitat

[Ajattelin laittaa näihin poikkeuksellisesti biisit alkuun lopun sijasta. Voi sitte kuunnella tunnelmaan sopivaa biisiä samalla tjsp... https://www.youtube.com/watch?v=zeWBD7zHG8o]

Ennen tätä artikkelisarjaa, on pakko huomauttaa parista asiasta, jotka on kovin leimallista meidän nykyiselle ”keskustelukulttuurille”. Ensinnäkin, monesti asioiden vastustajat omasta mielestään nokkelasti vaativat tosi asiallisesti perusteluja ja viittauksia juuri silloin, kun haluavat siitä lyömäaseen. Vaaditaan transihmisiltä perusteluja siihen että miksi meitä ei voi kohdella kuin paskaa, miksi hoidot on hyödyllisiä, ym. mutta kun joku samanmielinen sanoo jotain täysin aivotonta – linjalta ”transut hirteen” – niin ei kaivatakkaan mitään perusteluja, päinvastoin ollaan vaan innoissaan ja sillai että ”just nii!”. Toiseks, monesti asioiden puolustajat taas tekee sen virheen että ne hyökkää niiden kurkkuun kiinni ja alkaa haukkumaan sitä ihmistä, vetoaa erilaisuuden pelkoon tai johonkin muuhun vastaavaan. Kumpikaan edellä mainituista ei ole hedelmällistä keskustelua, jossa on päämääränä se, että saatais rakentavan ja vuorovaikutteisen älyllisen keskustelun ja argumentoinnin kautta hyvä lopputulos. Tää pätee lähes jokaiseen transsukupuolisuutta koskevaan keskusteluun, olkoon se sitten vessoista, hoidoista, leikkauksista, kutsumanimistä tai mistä tahansa. Kaikkien ihmisten olis syytä ymmärtää kaks asiaa ennenku alkaa edes keskustelemaan / väittelemään mistään:

1) Jokainen ihminen on taipuvainen siihen että vastaanottaa ainoastaan sellaista informaatiota, joka sopii siihen omaan jo pystytettyyn maailmankuvaan, arvomaailmaan ja elämänkatsomukseen. Tässä ei ole poikkeuksia, en minäkään. Kuten kaikki asiat, niin tätäkin vastaan voi kuitenki taistella, kunhan sen ensin tunnistaa, ymmärtää ja sisäistää. Sillon voi pyrkiä mahdollisimman avoimesti suhtautumaan asioihin ja vertailemaan niitä omiin jo olemassa oleviin käsityksiin ym., voiden saavuttaa ehkä jopa jotain. Koskee kaikkia aiheita, oli se sitten uskonto, kulttuuri, maahanmuutto, homoasiat, transasiat tai kimppakämpän siivousvuorot.

2) Rakentava, hedelmällinen ja päämäärähakuinen keskustelu ei ole sitä mitä saadaan usein seurata ”keskusteluohjelmissa”, eduskunnan kyselytunnilla, somessa tai kaikkialla, että heitellään (epä)päteviä argumentteja suuntaan ja toiseen, ala-asteikäisen tavoin huutaen ”Mä oon oikeessa ja sä väärässä!” .. ”Lukko päälle ja avain mereen!” Ei. Nää on juttuja mitä kuulee meidän lapsen suusta, joka on kolmevuotias neljävuotias. Mua ei itteeni kinosta keskustella sellasen ihmisen kans mistään yhteiskunnallisesta tai muustakaan, kun se ei johda yhtään mihinkään kun se keskustelu ei oo sillon aiheen vaatimalla tasolla. Jos puhutaan siitä et mikä jädemaku on paras [minttu], niin toi mentaliteetti sopii siihen ihan hyvin, joten sitä keskustelua voin käydä tolla tavalla. Mutta sellasessa kysymyksessä joka on laaja, monialainen ja monimutkainen, jossa pitäis päästä konsensukseen ja kompromissiin joka olis vähiten haitallinen kaikille, niin sellanen ”niin mutta entä tää” ja ”joojoo, mutku mun mielestä” ja muu vastaava argumentointi ei vaan yksinkertasesti toimi.

Olkoon asia sitten transsukupuolisuus, alkoholipolitiikka, maahanmuuttopolitiikka, verotus, rikosrangaistukset, tai mikä tahansa muukin, niin jos yritetään olla älykkäitä eläimiä, joiden on tarkoitus tulla toimeen keskenään aina vain suurenevassa populaatiossa.. silloin sen keskustelun tason ja päämäärän pitäis olla sen mukainen. Mikään asia ei toimi sillai että jo(t)ku(t) sanelee ja muut vaan tekee, ei niin päin että vähemmistö(t) kävelee enemmistön yli, eikä toisinpäin. Jos kaikkien vilpitön tarkoitus olis tulla toimeen ja selviytyä yhdessä niin sillon varmasti asiassa kuin asiassa päästään rakentavan ja vuorovaikutteisen keskustelun kautta lopputulokseen, joka ei välttämättä ole paras kaikille, mutta sen sijaan ketään väheksymättä ja halveksumatta, vituttaa mahdollisimman vähän kaikkia.

Joten. Kuten mun blogin tarkoitus on, niin mun pyrkimys on jakaa tietoa, murtaa ennakkoluulot ja harhakäsitykset ja siten pyrkiä helpottamaan tän ilmiön kohtaamista ja mahdollisesti lisätä ymmärrystä. Mun tarkotus ei oo todistella transsukupuolisuuden olemassaoloa, tai sen syitä / aiheuttajia. Mutta mun tarkoitus on kertoa objektiivisesti millaisia tutkimustuloksia on saatu tähän mennessä aiheesta. Mun tarkotus ei oo puolueellisesti kertoo että transsukupuolisuus olis jotenki vitun siistiä ja trendikästä tai ettei siihen liittyis paljon itsensä epäilyä, ahdisusta, pahoinvointia, itsetuhoisuutta ja muuta. [Tosin, mun tapauksessa on todella paljon asioita, jotka on vaikuttaneet muhun kokonaisuutena, mikä kannattanee huomioida mun kirjotuksia lukiessa → moni toinen kohtalotoveri ei välttämättä ole yhtä huonovointinen ym., koska erilainen henkilöhistoria.] Mä en voi edes itse sanoo, että mitä transsukupuolisuus todella on; sairaus, neurologinen poikkeama, kehitysbiologinen häiriö.. mutta jos mä edes annan mahdollisuuden ja tilaa skeptikoille, niin on pelkästään asiallista, perusteltua ja hedelmällistä, että ne tekee samoin. Sen sijaan, että alkaa apinan kaltaisesti heittämään mua omilla kakkapökäleillään ja mesoomaan kuin mikäkin vajaamielinen.

Nämä tekstit on tarkotettu transsukupuolisille itselleen ja lisäks sekä ilmiön ”puolustajille” että ilmiön ”vastustajille”. Toivottavasti kaikki sellanen alkukantainen huutelu, nimittely ja oman maailmankuvan vastaisten esim. tutkimustulosten ohittaminen loppuis mahdollisimman pian meidän keskustelukulttuurissa, että saatais jotain järkeäkin ja joskus jotain päätöksiäkin.

Syy miksi kutsun tätä sodaks ja miks tää alku on niin ”asiaton” ja aggressiivinen, on yksinkertasesti se, että niin meitäkin vastaan hyökätään, täysin samalla aggressiolla ja muulla. Jokaisessa julkisessa ”keskustelussa” joka koostuu nimenomaan tyhjien, epäpätevien tai valheellisten argumenttien heittelystä tai kokonaan täysin virheelliseen argumentointiin (vrt. statusargumentti, ad hominem -hyökkäys, etc.) ja joka vaan lietsoo vihaa, mustamaalaa meitä ja edistää sitä että harhakäsitykset säilyy ja ennakkoluulot elää. Toisaalta taas hyökkään osittain jopa omaa yhteisöäni / sitä puolustavia kohtaan siinä mielessä että monet meistä – tai etenki ja erityisesti ne ”taivaspaikan ostajat” [suurkiitos Bestikselle<3 tuosta termistä :D] jotka meitä ajattelee puolustavansa, tietämättä kuitenkaan paskaakaan koko ilmiöstä – ihan samalla aggrella ja provolla käy verbaalisesti noiden vastustajien kurkkuun, jolloin se lopputulos on just sitä ”mä oon oikeessa, sä oot väärässä” tasoa sekä älykkyydeltään, että kypsyydeltään, kuin myös hedelmällisyydeltään. Tää on sota sen takia, että vastapuoli ampui ensin kovilla, ja nyt mä vastaan siihen, koko sillä arsenaalilla, jota oon vuosien aikana haalinut kasaan; asiallisella, tieteellisiin tutkimuksiin pohjaavalla argumentoinnilla. Oon tehnyt tätä yli vuoden, käyttäen yli sata tuntia tähän aikaa ja lukien keskustelupalstoja ja muuta, keräten niitä tyhjiä ja asiattomia argumentteja meitä vastaan. Selaten sitä mustamaalaamista, haukkumista, halveksumista ja väheksymistä mitä mun kohtalotoverit saa niskaan joka paikassa. Tän artikkelisarjan tarkotus on tarjota paikka jonne voi linkkaa jokaisen sellasen apinan, trollin ja muut ihmisjätteet, jotka ei suostu kohtaamaan tosiasioita, tieteellisiä tutkimustuloksia, keskustelemaan asiallisesti ja avoimesti ja pyrkimään rakentaviin kompromisseihin. Tätä on kannattanut odottaa, rakkaat kohtalotoverit ja ihanat immeiset. Teen parhaani ja ette takuulla joudu pettymään, sillä jokainen perusteeton argumentti, aivoton paskapuhe, pelokas uhkailu, vajaamielinen ajatusoksennus ja absurdi valhe(essa eläminen) tulee ottamaan niin kovaa pleksiin, että Seppo Rädyn sanoin vittu repee. Etenen kerran viikossa vihollisen alueen läpi, linja kerrallaan kylväen verbaalista tuhoa, eturintamasta viimeiseen murtumattomaan linnakkeeseen ja murskaan kaiken tieltäni, jotta kukaan ei voi enää samoilla aseilla hyökätä meitä vastaan, vaan niiden pitää kehittää jotain aitoa ja oikeaa, jota tosin ei ole tällä hetkellä, mutta hei! Shit happens.

 

Tästä suoraan Osaan I, joka käsittelee miten munkaltaisten aivoja on tutkittu ja mitä on löydetty.

 

★Tähtisimmu ★

keskiviikko, 27. syyskuu 2017

Kilpiruston hionta, Osa VI

★ Tähtisimmu v. 1.8b ★

[Aiemmat: Osa I, Osa II, Osa III, Osa IV, Osa V]

[EDIT 29.09.17: LISÄTTY KOKONAINEN KAPPALE KUVIEN JÄLKEEN]

Jälleen yksi etappi saavutettu, matkalla kohti.. niin.. mitä? Tyttöyttä? Naiseutta? Läpimenevyyttä? Tehokkaampaa illuusiota? Harhaanjohtavampaa valhetta? ... Oon niin rikki että en osaa sanoa enää.. tai just nyt.. Mutta se ei kuulu tähän juttuun, joten sanotaan vaikka että nai..sellisuutta. :) Mulla ei tosiaan ollut tämäkään lähtökohta ihan niin huono kuin monilla tai ainaki joillain. Mutta kyllä mun aataminomppu silti oli ihan selvästi näkyvissä ja olis outannu mut viimeistään ku katon ylöspäin tai muuten ”paljastan” kaulan selvemmin. Mullahan on ollu aina millon mitäki sen peittona jo ihan pelkästään tyylin puolesta ku ollu koruja, pantoja, huiveja ja millon mitäki, joten se ei ollu ehkä sillai ees kovin rajoittava tekijä, eikä myöskään samasta syystä mitenkää erityisen paljon tavallaan mielessä. Sillai perusarjessa se ei tavallaan ollu niin iso mielensärkijä ku aiemmin ääni oli tai rinnattomuus tai muu vastaava. Lähinnä sillon ku höyläs naamakarvoja – ja myöhemmin epilaatioiden jälkeen ku sit pelkästään nyppiminen riitti – niin siitä oli tosi tietoinen. Ja joskus kyllä ku kuristi itteensä lujaa millon milläki, että se olis peittäny sen niin joskus siihen ihan oikeesti sattu ku piti niin tiukalla asioita kaulassa...

Mutta tässä nyt on sitten ennen -kuvat:

235_300.jpg?1506459448235_301.jpg?1506459450235_302.jpg?1506459453

Toki oon valkannut noi tavallaan sillai että missä se näky todella selvästi, mutta se antaa myös sen mielikuvan että kuinka esillä se pahimmillaan saattoi olla. Sitten 12. päivältä jälkeen -kuvat:

235_303.jpg?1506459456235_304.jpg?1506459458235_305.jpg?1506459461235_306.jpg?1506459463

Ja, nykyään:

235_307.jpg?1506459465235_308.jpg?1506459468235_309.jpg?1506459471235_310.jpg?1506459473235_311.jpg?1506459476235_312.jpg?1506459479235_313.jpg?1506459481235_314.jpg?1506459484235_315.jpg?1506459487235_316.jpg?1506459489

Vois sanoa, että se on aika saatanan paljon paremman näkönen nykyään ku mitä oli ennen leikkausta? ;P Ja siis kuten näkyy, niin ensinnäkin se arpi on parantunu ihan sikahyvin; tulee ihan Ahmedin lupausten mukaan varmasti häipymään lähes olemattomaks ajan myötä ku se tosta viel vaalenee<3 Vaikka kyllähän ne vaaleetki näkyy, kuten mulla reisissä ja muualla, mutta toi on onneks paljon pienempi ku mitä omasta kädestä itseäni ”operoin” mattopuukolla. Ja siis näkyy myös noissa kuvissa se kuinka hyvin se jää suoraan edestä ja vinostakin, ihan hyvin tonne kaulan ihopoimujen alle piiloon, eli ei näy arjessa yhtään! Jos nyt sit jossain kattelen ihan kohtisuoraan ylöspäin tai jotai, niin siin se nyt varmaan näkyy, mut eipä oo kukaan viel ainakaa siihen perustuen tullu kyseenalaistaan mun sukupuolta.

Ja siitä pitikin sanoa, että edelleen kaikki tytöt ja pojat, joilla on vastaavia ongelmia elämässä että keho ei täsmää tai vastaavaa, niin mun mielestä on kaikki keinot sallittu mitä tulee läpimenevyyden tavoitteluun → Jos joku tulis multa kysyyn, että onko multa höylätty aataminomena pois.. että oonko sellanen sairas ja häiriintynyt, harhainen transsu joka kuvittelee syntyneensä väärään kroppaan.. niin sanoisin ihan kylmän viileesti vaan: ”Täh? Mä oon kybergootti.. ei oo monia sen tyylisiä suomessa. Ja kaulassa on arpi koska siitä on operoitu lisäkilpirauhanen.” Mun mielestä on ihan täysi oikeus jotain ihan random tyyppiä – joka vielä kehtaa samaan aikaan tunkeutua toisen yksityisyyteen tuolla tavalla ja epäillä toisen olemusta / identiteettiä / yms. – kusta ihan suoraan linssiin niinku vakuutusneuvoja asiakastaan. Siinä ei oo mitään tuomittavaa, paheksuttavaa tai muutakaan. Päinvastoin, mun mielestä siinä kysyjässä on. Mitäs vittua se kenellekkään kuuluu mistä kukakin on arpensa ja muut kehon elämänleimat saanut.

Eli rohkaisen kyllä todella jokaista pitämään puolensa noissa tilanteissa ja jos ei muuten niin kusettamaan vaan ihan kympillä. Ette kuitenkaan tuu koskaan enää näkemään sitä samaa ihmistä loppuelämänne aikana, niin ihan sama vaikka väittäisitte tulleenne ulkoavaruudesta..! :D Jos epäillään syntyperää ison nenun / yläkropan raamikkuuden takia, niin olkaa osittain venäläisiä, tšekkiläisiä tai slovakkeja. Jos epäillään silmien koon / muodon takia syntyperää, niin olkaa osittain japanilaisia, korealaisia tai thaikkuja. Jos epäillään biologisesti mieheks, mutta suomalaiseks, niin sanokaa että ootte uimari, että luovuitte naisellisesta kropasta sen edessä että on unelma tulla ammattilaiseks tai muuta. Jos ei tuu mitää selitystä mieleen, niin aina voi mennä sillä että flirtti-ilme kasvoille ja: ”Arvaa? ;)” Sitte ku se tyyppi ehdottaa jotain, niin on vaan että: ”Mä tiesin että arvaisit just oikein..!” Ja niin se epäilijä itse rakensi juuri valheen itselleen, jossa onnellisesti jää sitten elämään ja ite voitte jatkaa matkaanne turvallisin mielin, kun ei tarvii pelätä että joku epäilijä tulee puukottamaan koska ajattelee olevansa homo kun piti ”naista” hyvännäkösenä.. tai muuta vastaavaa.

[LISÄTTY:] Alkuunhan toi koko alue oli sellane et ei siihen pystyny koskemaan ollenka — siis ei höylällä, ei pinseteillä, ei kielellä; ei suutelua, ei fritsuja, ei mitään. Se oli monta viikkoo useemman kuukauden ihan semmone arka.. tuntu edelleen todella oudolta koskettaa sitä kun paitsi että se oli niin pahoinpidelty, niin musta tuntuu että toi jo on sellane että tavallaan tarvii hahmottaa keho uudelleen. Siis mitä kuvittelen että vois tulla silpomisen jälkeen, se siin pelottaaki. Vaikka sitä kuinka pään sisällä ajattelis että on pillu ja muuta niin entä sit ku se keho vastaakin sitä kehonkuvaa? 30 vuotta on kuitenki hahmottanu sen tietynlaiseks, sen koko... well, let's say: vessel. Toisaalta.. hmmm.. eipä tisseihin oo koskaan tarvinnu ”oppia” mitenkä tai uudelleenhahmottaa fyysistä itseään; ne on vaan tuntunu aina niiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvältä ja luonnolliselta<3 Joten ehkä oon väärässä sen synteettisen pimpinkin suhteen... No mutta toi kaula siis on kuitenki ihan eri asia; paljon pienempi mittakaava. Mutta se on kuitenki nyt pysyvä kehonmuokkaus. Mulla ei ole enää koskaan aataminomenaa. Mä kun en tunnetusti oo kovin hyvä handlaan niin isoja käsitteitä ku ”ikuinen”, ”ei koskaan” ja ”ei ikinä” niin se on vähän pelottavaa, vaikka se onkin menny omasta mielestä ihan oikein. Se ahdistus perustuu siihen että mulla ei ole paluuta. Ei ole mahdollisuutta siihen; lopullisuus on ollut aina pahinta mun elämässä. [mitä vittua teen kun äiti kuolee. se on ”ikuisesti poissa” ...] Mut siis nyt syksyllä, kesän jälkeen se on alkanu olemaan sellane et voi koskee ihan normaalisti, on se edelleen sellane hiukan arka jos oikein painaa siitä, mut se on mun kurkku — miksipä siitä pitäiskään kenenkään painaa.. tykkään kuitenki muista asioista ku kuristamisesta... ;) Ja edelleen tuntuu friikiltä, jos alkaa ajattelemaan mitä sille on tehty; alkaa heti puistattamaan se koskettaminen..! :D Mutta muuten, se on parantunu siis ihan täysin. :) Ja vaikka se peruuttamattomuus on kauheeta, niin rakastan mun uutta kaulaa<3 [en oo tainnu pitää ees mitää pantaa / kuristinta tai muuta koko tänä aikana sen hiomisen jälkeen.. :D]

Ja noista kuvista piti sekin vielä sanoo, että toi pään asemointi vaikuttaa myös ihan huikeesti mun mielestä siihen että näyttääkö feminiiniseltä vai maskuliiniselta. Ei sen kuvan tarvii ees olla otettu sillai yläviistosta, joka toki on aika yleinen (teho)keino – ihan biologisillakin! Muistakaa että samat säännöt ja kikat pätee meihin kaikkiin tyttöihin – oli sitten pillutyttö tai kullityttö. Ei biologisetkaan koskaan kuvaa itteensä sellasista kuvakulmista, joissa niistä itestään niiden nenu / korvat / tms. näyttää huonolta / isolta / vinolta / tms.. Ja sitä monet ymmärtää kyllä, joten miksei sitten sillon ku sen tekee joku synteettinen tyttö? Kaksinaismoralismia? Tekopyhyyttä? .. Ainii, mut niitähän tää paskamaailma on täynnä! Joten ihavitusama. :D Maailmalle keso pystyyn, itselle leuka pystyyn (ei liikaa), huudatte: ”Vetäkää vittu päähän jos on joku ongelma mun kans!” ja itsevarmasti eteenpäin. Ootte kuitenkin jokainen yksilöitä, täysin ainutlaatuisia ja siten myös täysin korvaamattomia, ja siks ihan älyttömän tärkeitä myös, muistakaa se. ❤ :)

[Niille, jotka tyksii vähä rennommasta menosta nii samalla bändillä melkei kaikki muut biisit on vähemmän / ei lainkaan ördäämistä.]

https://www.youtube.com/watch?v=MM18GqottJM

 

★Tähtisimmu ★