Mun arkistoista löytyy jo yks sukupuolta koskeva postaus jokusen vuoden takaa, enkä oo juuri millään muotoa muuttanut perspektiiviäni – ei oo kukaa tarjonnu parempaakaan ja siks nykynen on paradigmaattisesti ylivertainen. Ja mähän oon kuitenki Queen of The World, joten oon tietysti aina oikeessa ja kaikkien täytyy ajatella samoin. Ihan niinku jokainen juustopää kelaa asioiden olevan ku ne huutaa paskapalstoilla ja sensaatiomedian kurakommenteissa omaa ajatusoksennustaan. Noh, oli miten oli, nii tässä tulee take two tähänki aiheeseen. Miksi? Siks että se itsensä aina vaan enemmän naurunalaseks tekevä intersektionaalinen feminismi levittää pinkillä ja glitterillä valeltua synapsiruttoaan jatkuvasti laajemmalle, eikä kukaan altistunut hiffaa että ne tyypit tanhuaa yhtä paljon lumiukkojen kans ku vastaääripään äärioikeisto / uusnatsit / ihan vittu mikskä vaan kukaki haluaa suppeaa ja lyhyttä perspektiiviään kutsua. Mä en tiiä kumpi olis epämiellyttävämpi kohtalo: 1) Se että kuulapää-Keketti hakkaa mut koska sen maiharin älykkyydellä varustetut aivot ei kykene sisäistämään että kaikki ei oo niinku se, vai että 2) monimuotoisuus-Melliinan aivorutto tuhoaa mun kyvyn rationaaliseen / kriittiseen ajatteluun ja alan sorsia tilastollista enemmistöä vain niiden enemmistöstatuksen takia, sekä viskon ympärilleni niitä samoja pinkkejä ajatuspökäleitä kuin koiranpaskalla ladattu karuselli. On jo sen tasone dilemma että Hamletkin kehottas mieluummin seivästään oman kaalinsa ettei tarvis sietää näitä vitun mikkihiiriä joka paikassa.

Tein aiheesta kuvankin tohon artikkelisarjaan, joka on osotettu kaikille niille jotka haluaa transsukupuolisia vastaan käydä sanasotaan – ja hävitä sen! – mutta Vuodatuksen perkele pienentää sen reson, nii uppasin sen Imguriin.

kakkara.jpg

Kuvan pointti oli alunperin osoittaa sille sotea hinkkaavalle, korruptiokauppoja ulkomailla tekevälle, munanimemisvideoita tehtailevalle kakkaranpiirtelijälle, että se ei todellakaan osoita minkäänlaista älykkyyttä jos osaa piirtää tahallaan helvetin monimutkasen kuvion, josta ei oo ees tarkotus kenenkään ymmärtää mitään. Se on ihan sitä samaa retorista taktiikkaa, että käyttää opponoijalle tuntemattomia sivistys- tai alan erityissanoja, pyrkien vaikuttamaan fiksummalta tai vakuuttavammalta. Eli siis paskaa. Koskee muuten todella montaa tyyppiä yliopistossa ja teekkariopistoissa – ja varmaan AMKeissakin. Miten luulette olevanne niin vittu jotain pääsemällä johonki naurettavasti yliarvostettuun hienoperseopistoon ja puhumalla näennäisjärkevää keinoargumentaatiota jostain marginaaliaiheesta – eli käytännössä puhumalla ei-mitään tyhjästä! – kun mun kaltanen apinanaivoki kykenee siihen samaan sanapuuroon!? :D Ampukaa itteenne ja hävetkää.

Mutta se kuva toimii itseasiassa paremmin nyt tähän juttuun ku mitä alunperin olin ees aatellu! Se olis helpompi lukee, jos sen pystys esittämään kalvoilla, nii vois lisätä kerroksia tarvittaessa. Toki voisin tehdä useemman version, mut nyt just ”ei ehdi”. [Muistakaa että kiire on illuusio. Aina. Kiire on lyhyt eufemismi (=kiertoilmaus) sille, että allokoitujen tehtävien arvioidun suoritusajan (kerrottuna vaatimustasolla) ja toteutuneen suoritusajan summa on negatiivinen. Kiireen määrä on suoraan verrannollinen edellisen laskutoimituksen tuloksen etäisyyteen nollasta, kun sen arvo kasvaa negatiivisesti rajatta.] Eli. Ihan pohjalla kuvassa on sukupuolen ensimmäinen taso: kromosomit. Sen tason muodostaa kaks joukkoa: XX ja XY. Näiden joukkojen leikkauksessa on luonnollisesti kaikki mahdolliset kombinaatiot mitä tästä attribuutista on tähän hetkeen mennessä löydetty empiirisillä tutkimuksilla – mutta myös kaikki mahdolliset kombinaatiot. Jokainen yksilö pystyy piirtämään pisteen itselleen tälle tasolle, siihen kohtaan, johon olettaa kuuluvansa, tuntee kuuluvansa tai empiirisesti todistetusti kuuluu.

Toisella tasolla tulee vastaan se, mikä monelle on vaikea asia hyväksyä: mies, nainen, tyttö ja poika on vain semanttisia osoittimia, joille on määritelty jokin sisältö. Tälläseen hommaan ei ole mitään ylintä auktoriteettia, sillä kukaan ei määritä kieltä. Kieli on konstruktio, instrumentti. Jokin sellanen, joka helpottaa informaation jakamista. Isot joukot tällä tasolla on Binäärinen ja Ei-binäärinen, joiden leikkauksessa taas on puolestaan kaikki transsukupuoliset, sillä ne voi olla kumman joukon alkioita tahansa. Eksklusiivisesti binäärisessä joukossa ilmeneville cissukupuolisille on oma jana, jonka toisessa ääripäässä on feminiininen ja toisessa maskuliininen. Jokainen cissukupuolinen voi asettaa itsensä tälle janalle johonkin kohtaan. Asian vois havainnollistaa myös päättymättömänä avaruutena, kuution muotoisena tilana, murokulhona tai kissanhiekkalaatikkona. Valitsin tämän koska se on sekä selkeä mutta myös joustava. Janan pointti on se, että toinen pää muodostaa maskuliinisen [huom! ei ”uroksen”!] alkion stereotypian.. siis kuvitelkaa niiiiiiiiiiin maskuliininen alkio kuin mahdollista, niin se on siellä. Feminiininen samoin toisessa päässä. Janalle on havainnollistukseks merkitty joitakin semanttisia osoittimia, joiden sisältö ei oo yhtään sen autoritäärisemmin määritelty kuin miehen / naisenkaan.

Transsukupuolisten kohdalla jana on käännetty päinvastaiseks, helpottaakseen sen hahmottamista että koko termi transsukupuolinen tarkottaa ”ylittämistä” (vrt. transgression) ja usein tän ryhmän alkioihin sisältyy piirre ”sukupuolen / sukupuolirajan ylittämisestä” joka on tietysti taas vain semantiikkaa. Muuten tilanne on sama, janan päissä on ne ääripään alkiot. Janalle on jälleen merkattu joitain esimerkkejä. Huomaa että ”Intersex” on sekä ”matalan” tason, että ”korkean” tason joukko, sillä intersukupuolisella voi olla matalalla tasolla mikä tahansa kombo kromosomeja ja korkeella tasolla mikä tahansa sukupuoli, sekä mitä tahansa kehonosia. Ja se on ihan luonnollista ja aitoa.. ihan yhtälailla ku kaikki muukin.

Ei-binääriset, eli enbyt, muodostaa oman joukkonsa, jonka kuvaamisen jana ei ole tehokas, koska ei ole mitään ”ääripäitäkään”. Siks valitsin ympyrän kuvastamaan sitä vapautta ja rajattomuutta. Tavallaanhan ei olis tarvinnut mitään ”rajaavaa” muotoa, mutta koska tästä piti saada mahdollisimman karikatyrisoitu esimerkki, niin siitä nyt tuli tälläne. Enbyjen joukossa voi siis periaatteessa piirtää pisteen mihin kohtaan vain ja sanoa että on siinä ja nimittää sitä.. ihan miksikä vain. Sukupuoli voi olla poikatyttö, träppi, puolipoika, helikopteri, koira, salmiakki, sukupuoleton, sukupuolineste, sukupuolikuu, sukupukuu, sukpuu, skpuu, skuup, sukpuoil, sukookjoijef, sukpqaeroghir, suäåéáöígïhö³’µçø¶¥ö, etc.

Jokaisesta on piirretty vittumaisen epäselvät havainnollistusviivat sitten vielä potentiaalisista ja tyypillisistä kehonosista.

 

Noniin. Jos kerran oon sitä mieltä että sukupuoli on vapaa tekstikenttä, johon voi kirjottaa mitä vaan, niin miks sitten tylytän niitä monimuotoisuusmäälyjä?

Vastaus on yksinkertanen: Ne on ihan yhtä sokeita ja kuuroja kuin pillu-kulli-sukupuolipuritanistit. Pidempiaikaset lukijat muistanee mun esimerkin siitä, että pohjalaista maatilanisäntää (stereotypia, anteeks) ei vaan voi koskettaa se että jotkut homot – tai träppitytöt ;) – menee suklaajunaa Helsingissä. Se ei millään tavalla kosketa sen elämää. Samoin, jos jollain on voimakas, selkeä, koherentti ja autenttinen kokemus siitä että se on poika, vaikka sillä on pillu, munasarjat, kohtu ja tissit, niin se on sitten poika. Ei sekään vaan voi koskettaa muita – lähtökohtasesti. Jos joku kokee olevansa transgender, agender, bigender, two-spirit, hijra, non-binary, gender fluid, helikopteri, jupitergender tai salmiakki, niin se ei vitullakaan vaikuta muiden elämään. Paitsi. Jos se tyyppi alkaa tekemään ekstensiivisiä vaatimuksia ympäristölleen, yhteiskunnalle ja muille yksilöille, niin silloin se koskettaa muiden elämää. Ja tätä ne monimuotoisuus-muskettisoturit just tekee, kutsuen sitä ”intersektionaaliseks feminismiks”.

Se, että joku tulee sanomaan että sen sukupuoli on ”jotenki epäselvä mutta liittyy avaruuteen” tai jotain muuta, joka on kuvauksena lähempänä luonteenpiirrettä tai mielenkiinnonkohdetta, ei vaikuta mitenkään muihin. Jos joku tulee mulle sanoon sillai, niin kuittaan asian vaan että OK ja kysyn että mitä pronominia se toivoo käytettävän. Jos mulle tuottaa ongelmia toimia sen asian mukaan (mahdollisesti siks jos se vaihtuu joka päivä, koska sukupuolia on 6 rinnakkaista / vuorottaista) tai ollaan jatkuvasti konfliktissa kun käytän intuitiivisesti / epätietoisuuksissani väärää pronominia, niin sitten on todettava että homma ei toimi meidän kohdalla, toivotella kaikkee hyvää ja jatkaa eri polkuja eteenpäin. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista subjektiivista yksilöä sen itsensä perusteella. Ainakaan yhteiskunnassa, jossa pyritään tasa-arvoon. Pyrkimys on tekopyhä, jos se pätee vain valikoidusti.

[Tosin tekopyhyyshän on läsnä helvetin monessa asiassa; on OK naisten olla hattu päässä sisällä mutta miesten ei, on OK naisen pukeutua miesten vaatteisiin mutta toisinpäin ei, on sallitumpaa naisen näyttää munkaltaselta friikiltä ku miehen, naiset voi kävellä käsikädessä tulematta oletetuiks / tuomituiks homoiks mutta miehet ei, naisille on OK kosketella ja olla lähekkäin mutta miehille ei, miehiä on sallitumpaa lyödä ku naisia, naisille asepalvelus on vaihtoehtonen, miesten argumentille annetaan enemmän painoarvoa, naiset saa käydä miesten vessassa mutta ei toisinpäin, naiset ei saa olla kovia ja karskeja, miehet ei saa olla tunteikkaita ja pehmeitä, etc..]

Toisaalta taas sen subjektiivisen yksilön on ymmärrettävä puolestaan että maailma ei pyöri sen ympärillä. Jos suurin osa yhteisössä (= yhteiskunta) elävistä ei kykene esimerkiks vetää ”naaraan” rajaa siihen että 45-vuotias, karvainen, raamikas, isokokoinen, peniksellinen, kiveksellinen, lyhyttukkanen, matalääninen ja karski yksilö on naaras.. ja siten oikeutettu naisten pukkariin ja saunaan.. niin sen yksiön on ymmärrettävä se, koska se ei koske enää pelkästään sitä itseään. Se taas, että sillä on subjektiivinen kokemus naaraudestaan ei ole kenenkään muun asia. Samalla periaatteella se iän-vitun-ikuinen vessakeskustelu ei etene mihinkään, kun transsukupuoliset vaatii että kaikki menee niiden mukaan ja cissukupuoliset että kaikki menee niiden mukaan. Ei hedelmällistä keskustelua, ei rakentavaa tuloshakuisuutta, ei päätöstä pökäleiden heittelylle.

Edelleen, ihan yhtä lailla transmiehen kannattais kyetä käsittelemään se tosiasia että on syntynyt pillun, munsarjojen ja kohdun kanssa – jos on. Ei transsukupuolinen voi ohittaa, torjua tai kiistää muita tasoja (kuvio yllä) sen enempää kuin muut voi ohittaa. Transsukupuolisten pitää tunnustaa se taso, että mitkä elimet niillä on, muotoiltiin ne uusiks tai poistettiin ne kokonaan – silti ne joko on tai on ollut. Kun taas niiden vastustajien täytyy tunnustaa se ”korkein” taso, eli ymmärtää että sukupuoli on muutaki ku pelkästään ”matalan” tason kromosomit tai pelkästään säiliön ulkoset piirteet / osat. Ennenku tää tapahtuu, nii siitä vitun porusta ei tule loppua.

Se, miksikä mitäki sitten taas nimittää, on asia erikseen. Kehodysforiaa ja muuta voi todella helpottaa se, että puhuu kumppanin kanssa peppureiästä pilluna (tai ”takapilluna”), klitoriksesta terskana tai tisseistä vaikka kuppikoko olis -AA. Se ei myöskään kuulu kenellekään miten omia kehonosiaan nimittelee, koska kieleen ei edelleenkään ole korkeinta auktoriteettia olemassa. Kaikki on rajanvetoja ja semanttisia osoittimia. Baariskenessä taas olis asiallista hiffata että kaikki ei elä siinä samassa kuplassa ku ite. Jos jollekki on merkitystä sillä että on neovagina, biovaginan sijasta, niin se on jälleen sen subjektiivinen mieltymys. Toisaalta taas, on epäoikeudenmukaista vaatia toiselta paljastamaan jotain niin yksityistä itestään ku että on silvottu transmimmi. Ensimmäinen ei kuitenkaan voi reagoida hakkaamalla / tappamalla jälkikäteen, eikä jälkimmäinen sais tarkotuksenmukasesti tehdä ilkeyttään niin että viettelee sänkyyn ihmisen, jolle ilmiselvästi aihe on problemaattinen. Tähän dilemmaan en osaa just nyt tarjota kehittävää ratkasua, mutta se on muutenki ehkä kokonaan toinen artikkeli sitte taas...

Varsinainen taistelu – joka on äitymässä pikkuhiljaa sodaksi, samasta syystä ku aina – onkin sen ympärillä, että muunsukupuoliset / dysforiattomat vaihdokkaat tulee kertomaan transsukupuolisille, että ei mitää hoitoja voi tarvita. Että hormonit ja leikkaukset on turhia, ku ”voi olla tyttö ilman kaikkee operointiakin”. Tässä ne tekee täsmälleen saman virheen ku oikeistoradikaalit sukupuolipuritanistit = alkaa sanelemaan muille miten asiat on, mitätöiden niiden subjektiivisuuden. Jos joku yksilö on tyttö, vaikka sillä on kulli, kivekset, parta, matala ääni ja skrode kroppa, niin fine, mutta se ei voi tulla sanomaan muille että se menee niiden kohdalla samoin. Sama pätee toisinpäin, että jos joku on tyttö koska sillä on pillu, kohtu ja munasarjat ei se voi tulla sanomaan että joku muu ei oo, vaikka siltä yks tai useampia puuttuis.

On useampikin empiirinen tutkimus, jonka tuloksista selviää että transsukupuoliset hyötyy psyko-sosiaalisesti merkittävästi hoidoista. Jos muunsukupuoliset / dysforiattomat transsukupuoliset ei niitä kaipaa, niin olkoon niin, mutta ei ne voi mennä dysforiallisille transsukupuolisille sanelemaan yhtään mitään! Samoin, jos joku lapsi sanoo että se on tyttö, niin sille on ihan helvetin turhaa tuputtaa että ”ei sun tarvii olla tyttö; sä voit olla poikakin” kun eiköhän se skidi nyt vittu sentään tiiä mitä se on! Ei kannata aliarvioida lasten kykyä tuntea / ilmaista itseään. Mulla on lapsi, joten on turha vedota kokemattomuuteen; tukehdu siis pullaas. Sukupuolisensitiivisyys on täysin eri asia ku sukupuolinihilismi; jos joku lapsi intuitiivisesti kokee ahdistavaks ku sitä nimitetään pojaks, niin sitten niin ei kannata tehdä. Mutta ei se nyt tarkota sitäkään että sitä tarvii alkaa ruokkimaan jotenki erityisemmin, että ”joo puetaas sulle nyt tää prinsessamekko ja tiara, käyt tyttöjen kanssa yhdessä kyykkypissalla, leikit niiden kans vaan kotia ja nukeilla...” etc.. Riittää, että ei aiheuteta ahdistusta sille ihmispennulle ja seurataan tilanteen kehittymistä. Jossain vaiheessa jos ahdistus ja muu äityy, nii on hyvä tuoda esiin että helpottavia toimenpiteitä on saatavilla. Mutta huomauttaa että moni asia on peruuttamatonta ja pistää se kelaamaan ennen isoja päätöksiä – jonka tulis pätee ihan aikuisiinkin. Säästyttäis eräänlaisilta tragedioilta [implikaation kohde lienee selvä? hän ja ”rikottu kehonsa”], kun miettis huolella ja olis opponoijia enemmän, mutta sellasii, jotka on asiallisia. Siinä mielessä koen olleeni hyvinkin etuoikeutettu, sillä mua ei läheiset päästäneet helpolla, vaikka mietin kyllä itekki todella hartaasti kaikkee.

[Enkä syyllistä sitä tyyppiä yhtään sen enempää, ku sen tulis syyllistää muita omista tekemistään päätöksistä. On hirmu surullista että asiat on menny niinku on ja mä haluaisin lähettää myötätuntoni ja halini sille. Mutta sen paha olo, menneet operaatiot ja kaikki muu ei parane sillä että se alottaa ristiretken sen puolesta että sais kaikki muut ängettyä sen subjektiiviseen kuplaan, katsomaan omppua siitä perspektiivistä. Sortuu samaan ku monet muutkin; ajattelemaan että kaikki on samanlaisia ku se ite. Hyviä pointteja sillä silti on, kirjottanen jotakin joskus asiasta kun jaksan lukee senkin blogia / katella videoita. Harmittaa ku blogi- / vlogitaivaan tähtien seuraaminen jäänyt haaveiluks ”kuolemaa romantisoidessa”.]

 

On myös toinen suuri ero muunsukupuolisten & dysforiattomien vaihdokkaiden ja dysforisten vaihdokkaiden välillä: panostus. Dysforiaa kokevat panostaa huomattavia määriä kaikkeen mahdolliseen, vaatteista väliaikaseen kehonmuokkaukseen (esim. bindaus / korsetit), jotta ulkopuoliset dikotomiasukupuolittajat koodais ne intuitiivisesti oman subjektiivisen kokemuksensa mukasesti naaraiks tai uroksiks. Dysforiaton vaihdokas ei tee mitään, vaan odottaa ympäristön koodaavan sen sen omasta käskystä toiveidensa mukasesti. Toleranssi ja hyväksyntä on kaks eri asiaa. Voi olla tolerantti sille ja pyrkiä parhaansa mukaan nimittämään sitä oikein termein, olkoon ne sitten he / she / it tai er / sie / es tai han / hon / hen. Hyväksyntä vois tarkottaa sitten vaikka sitä että hyväksyy sen sen sukupuolen edustajana, panostuksen olemattomuudesta riippumatta, eli menee sen kans saunaan tyttöjen / poikien kesken, kehonosista ym. riippumatta, etc.. Samoin sen kuuluis olla tolerantti ympäristölle ja hyväksyä että joskus saattaa lipsahtaa intuitiivisen koodauksen mukainen sana, etenki alkuun. Turha siitä on parkua, kun ei se oo tahallista. Pätee muute moniin dysforiallisiinkin vaihdokkaisiin. Jos lipsauttaja ihan aidosti tosissaan pyrkii muuttamaan puhetyyliään 20 vuoden jälkeen, niin sitä pitäs vaalia sitä yritystä ja toisen pyytää anteeks misgenderöintiä ja toisen hyväksyä se. Mutta jos se kestää pitkään, on taas syytä epäillä toisen suhtautumisen ym. autenttisuutta. Jos tällänen molemminpuolinen kunnioitus ja toleranssi ei skulaa, nii ehkä ei kannata kiduttaa toinen toistaan sitten sillä yhteydenpidolla lainkaan?

Kun tässä taas vaan näkee sen, että kaikki ihmiset on kusipäitä! Sekä ne cisset, että ne vaihdokkaat, että ne enbyt / muusut, että kaikki muutkin. Kun kukaan ei kuuntele eikä kunnioita ketään, vaan kaikki elää omassa subjektiivisessa kuplassaan ja vaatii muita elämään sen mukasesti.

Älkää muunsukupuoliset mesotko cissukupuolisille jos ne vahingossa tai tietämättömyyttään käyttää väärää pronominia / termiä. Älkää dysforiattomat vaihdokkaat mesotko dysforisille, jos ne kaipaa lääketieteellistä interventiota / kirurgista muokkausta. Älkää dysforialliset mesotko dysforiattomille, jos ne ei kaipaa mitään hoitoja. Älkää cissukupuoliset mesotko muunsukupuolisille että ei niiden sukupuolta ole olemassa, dysforiattomille vaihdokkaille että ei voi olla <sukupuoli> ilman panostusta / hoitoja, älkääkä dysforiallisille että niiden sukupuoli määräytyy pelkkien genitaalien perusteella.

Mä en pysty mitenkään käsittämään, kuinka saatanan vaikeeta erilaisten ihmisten on tulla toimeen keskenään!! Ei oo kuulkaa yhtään toivoa tällä paskaeläinrodulla selvitä mihinkään, ku kaikki aika ja energia menee keskenään sotimiseen ja tappeluun!

Enkä mä sano että pitäisin täyspäisenä tyyppiä, joka tulee kertomaan mulle että sen sukupuoli on astralgender, mutta jos pidän siitä ihmisestä, se vaikuttaa mukavalta ja se kunnioittaa / sietää mun träppikehoani, kutsuu mua tytöks kyrvästä huolimatta ja kohtelee täsmälleen kuin kaikkia muita naaraita, niin miksen mä pyrkis samantasoseen kunnioitukseen sen kohdalla!? Ei mun tarvii ymmärtää sen subjektiivista kokemusmaailmaa yhtään, jotta voin kunnioittaa sitä. Sen täytyy silti snaijata se, että sillä on siltikin sekundääriset sukupuolipiirteet ja genitaalit. Siis se, että ne on olemassa ja jos ne muodostaa mun käsitemaailmassa / rajanvedoilla paradoksin, jonka käsittely vaatii hiukan aikaa / totuttelua / panostusta, niin sen toisen tulis sietää sitä (ainakin jonkin aikaa) ja arvostaa mun panostusta asiaa kohtaan. Että pyrin käyttämään oikeita termejä ja koodaamaan sen kokemuksensa / ilmasemansa toiveen mukaisesti, eikä parkua ja uhriutua joka helvetin kerta ku yks kerta sadasta satun epähuomiossa sanomaan väärin.

Muistutan jälleen siitä tarinasta, kun San Fransiscolla oli keisari. Se joku tyyppi vaan julistautu Yhdysvaltojen keisariks, ja vaikka eka sitä pidettiin vaan eksentrikkona (ts. tärähtäneenä), niin kun siihen pikkuhiljaa kaikki lähti mukaan, kutsumaan sitä ”ylhäisyydeks” ym., niin loppujen lopuks kaikilla oli kivaa ja kaikki oli onnellisia. Eikö sellanen pieni panostus yleisen hyvinvoinnin ja yhteisen toimeentulemisen puolesta oo melko kannattavaa? Ehkä se oliki ”vaan tärähtäny” tai muuta – mutta keneltä se olis pois että sen kans ”leikittiin mukana”? Oon mäkin hyväksyny sen kivuliaan tosiasian ettei ne, jotka mut on koodannu joskus urokseks tuu koskaan koodaan mua naaraaks, mutta niin kauan ku ne puhuu mulle ku ”tavalliselle naaraalle”, käyttäytyy mua kohtaan niin ja muutenki, nii se on ihan fair enough, eikö?

 

Frasierissa on monta sellasta kohtausta kun tietoisesti valitaan jokin minimaalinen valhe, jotta säästytään massiiviselta tuskalta – kuka sanoo että se on niin jotenki helvetin väärin!? En yhtään ihmettele että joku valitsee mieluummin Matrixin, San Juniperon tai Jumalan valtakunnan, kuin kaiken päättymisen. En yhtään ihmettele että kun esine putoaa äkkiseltään hyllystä, että joku valitsee mieluummin edesmenneen läheisensä hengen, ystävällisen kummituksen tai Kosmoksen indikaattorin kumppanin täydellisyydestä kuin sen että ikkunoista tuli läpiveto, oli maanjäristys tai ”joku muu”. En yhtään ihmettele että joku menee fyysisesti viiskymppisenä vesisotaa, puhaltelee saippuakuplia tai otta keinussa hillittömät vauhdit ku keskustelee yhteiskuntapolitiikasta, lukee Dostojevskiä tai istuu Macbethin yleisössä. Ekassa tapauksessa on hyvä tiedostaa se mullekki kaikista ahdistavin, tukehduttavin ja pelottavin vaihtoehto, tokassa on hyvä tiedostaa todennäkösempi selitys ja viimesessä on hyvä tiedostaa että on kuitenki 50v ja täytyy ehkä käydä töissä tai muuten kantaa vastuu itestä. [Oon tekpyhä, tiedän. Aivan helvetin tekopyhä.] Mutta kaikissa tapauksissa voi, edes tai ainaki, joskus tuntua huomattavasti kivemmalta, helpommalta, luontevammalta ja kevyemmältä valita ihan tietosesti se toinen vaihtis. Eikö elämä oo ihan helvetin kurjaa, ahdistavaa, raskasta ja uuvuttavaa ilman että sen on oltava koko ajan sitä? Jos on toistuvasti valinnan edessä että edessä on kaks esinettä: Toinen on harmaa, kova, tylsä, tavallinen, realistinen kivi. Sillä on käytännön hyötyjä, ku sitä voi käyttää tulentekoon, nuotion rajaamiseen, heittoaseena, heittoaseen panoksena ja vaikka mitä. Toinen taas on vaahtokarkista muodostunut, pinkki, pehmoinen, suloinen, ihana, jännittävä, kiehtova ja mieliuvituksellinen kristalli, jonka olemassaolo on rajotettu. Sillä ei voi tehdä yhtään mitään, muuta ku hipelöidä ja ihailla, jonka lisäks se haihtuu ilmaan muutaman tunnin päästä. Mutta se tuntuu ihanan pehmoselta, se on kivan värinen, kaikella tapaa viihdyttävä ja siitä tulee parempi mieli. Joskus kannattaa ihan tietosesti valita se täysin hyödytön, tarpeeton ja turha vaahtokarkkikristalli, ihan vaan jos psyyke pysyy siten taas kasassa seuraavat 100 kertaa ku teet sen realistisen valinnan.

 

Ei kai se oo niin julmetun iso vaiva tehdä sitä samaa jonkun enbyn tai dysforiattoman vaihdokkaan kohdalla? Mutta jotta siihen molemminpuolisen kunnioituksen pisteeseen päästään niin lakatkaa muunsukupuoliset tunkemasta itteenne transsukupuolisten kanssa samaan osastoon, kun ette sinne kuulu ja lopettakaa se niiden asioihin puuttuminen. Ja dysforiattomat transsukupuoliset.. meidän täytyy kollektiivisesti miettiä että mitä tehdään. Ymmärtänette että tiettyjä epäilyksiä kokemuksen aitoudesta saattaa emergoitua siitä, jos panostus on 0, mutta yhtä kaikki se ei saa johtaa kuitenkaan mitätöintiin, mikäli kokemus on kuitenki yhtenäinen, pysyvä ja aito. Ja antakaa kaikki kolme ryhmää niiden tilastollisten enemmistön edustajien elää rauhassa.. ja sama toisinpäin. Eiköhän lähdetä porukalla tekemään joka paikkaan se kolmas vessa, jotta kaikilla on mukavampaa. Ja eiköhän sitte käytetä sitä vain ne, jotka sitä oikeesti tarvii.

No vittu ei! Koska ihmiset on vitun kusipäitä perseläpiä! Koetetaan ees osa ettei oltais? Jooko? Jos oltais älykkäämpiä ku keskiverto oranki? Kultakala? Edes ameeba? Jooko!? Mitä jos sukupuoli olis vaan attribuutti muiden joukossa, siinä missä paino, pituus, ihonväri, sormien määrä, sukuelin, sukurauhaset, kromosomit, luomien määrä, avioliittostatus, hapenottokyky, näkökyky, voima, nopeus tai hampaiden määrä? Mitä jos kaikki vaan pyrittäis sietämään, toisiamme ja avaamaan sitä kuplaamme omasta perspektiivistä merkittävästi eroavillekki vaihtoehdoille? Jooko!? ❤

https://www.youtube.com/watch?v=YDe8xkBWqYI

 

★Tähtisimmu ★