[Aiemmin samasta aiheesta Osa I ja Osa II]

Tässä sitä mukaa kun oon huorautunut aina vaan pahemmin ja ”päässyt” harrastamaan seksiä erilaisten kehojen / varustusten ja ihmisten kans niin on alkanu väkisinkin ajautunut kelailemaan omaa itteensä, minäkuvaansa, kehoaan ja kaikkee muutakin. Ensinnäkin, mulla on siis kokemusta melko laajasti nyt sekä cissejen että transsien kanssa hommailusta; pimpeistä ja pippeleistä. Koska joidenkin petikavereiden kanssa ei ole ollut mahdollista ns. perinteinen yhdyntä, niin on tullut paljon tehtyä ihan vaan käsin.. joka monesti on orgasmin kannalta ykspuolista. Vaikka harvoin se tietysti perus seksissäkää yhtäaikaa tulee... Mutta kädettämisellä vielä harvemmin.. tai no.. riippuu kyl kumppanista, koska on kyllä täysin vastakkaisiakin kokemuksia.. :P

Mutta pointti tässä on se, että joskus kirjotin että HRT:n myötä olis kehodysforia noussut, joka sinänsä pitää paikkansa.. ainaki aiemmin. [damn. ihanku tätä skriivatessa taas hiffais jotenki olevansa entistä enemmän selvemmin eksyksissä ku siin vaihees ku aihetta kelaili etukäteen! :O] Kun aiemmin se oli sillai että saattoi tosiaan tulla poru seksin jälkeen kun tuli tavallaan (hyväks)käytetty, likainen tai itseään pettänyt fiilis.. nyt sitä ei enää tuu. Toisaalta, tulee taas sellane olo että on saastuttanut ja tahrinut sitä toista jälleen hiukan lisää; ikään kuin se olis puhdas ja kaunis valkonen lakana, johon joka kerta lentää mutaa ja verta kun se lankeaa muhun. Joka on luonteeltaan ja kaikin tavoin muutenki melko erilainen fiilis. [Edelleen huomautan ettei polyromantiikassa oo mun mielestä mitään väärää, mutta sillon ku se on ”oikein” järjestetty niin ketään osapuolta ei lähtökohtaisesti satu, ne ei riudu siitä että yksi on sellane huora ja kiertopalkinto, jonka ne joutuu jakamaan.. lisäks niiden ei tarvii huolehtia siitä että niiden rakastama tyyppi pysyy hengissä, ettei se tee itelleen mitään.]

Mä oon luovuttanu jo kauan sitten sen kanssa että viittisin haaskata aikaa itteni kelailuun, vastausten ettimiseen ja itsetutkiskeluun.. siinä määrin että tarkotuksenmukasesti jotain oikein ettis. Mutta ystävät on ihan tervetulleita ronkkimaan mun psyykettä ihan niin paljo ku tahtovat, opettelemaan miten mua pystyy ohjailemaan ja mitä vaan – enhän mä edelleenkään oo itelleni muutaku arvoton esine. Kaikkien iloksi ja suruksi tarjoon samaa mahdollisuutta lukijoillekki edelleen kirjottamalla tätä vammasta paskaa tänne niin kauan kunnes voitan kuolemanpelkoni. Mutta sen luovuttamisen takia en osaa sanoa kui paljo johtuu taas mistäkin, mutta musta tuntuu että mitä pidempään kuksin yksittäisen kumppanin kans, sitä vähemmän koen nimenomaan kehodysforiaa sen kans. Jos mut nähdään naaraana / tyttönä, vaikka on just runkannu mun tyttödikkiä niin kauan että oon tarrannu kynnet ihoon painautuen kiinni, ilmeillen todennäkösesti samoin ku kala kuivalla maalla, joka ei meinaa saada hengitettyä, kiemurrellen hallitsemattomasti kun se olotila ei meinaa mahtua omaan käsitysmaailmaan ja voihkien vienosti (ei ole liioteltu, kuvaus eikä orgasmi itse, they. are. FUCKING awesome!<3)... niin ei siitä tuu dysforinen olo. Vaikka joskus tulee kyl heti laukeemisen jälkeen ihan holtiton parkukohtaus, jota en osaa selittää yhtään mitenkään. Ei oo mitenkä paha mieli tai mitään, se vaan tulee. Emmä tiiä mitä vittua se on, mut muistan menneisyydestäni että ainaki yks cistyttöexä ilmensi samaa ajoittain. Saattoi useempiki mut yhden muistan varmaks. Lisäks oon kuullut ystäviltä saman tyyppisiä kokemuksia, etenki menkkojen ympärillä. Jos vertaa hormoniarvoja, niin mullahan on periaatteessa ympärivuorokautiset menkat, ku E2 on yli 0.6 varmaan aina paitsi aamulla ku yöllä on sen verran pitkä tauko pillereissä… Mut siin on ehkä jotenki tosi tosi tosi hauras, haavoittuvainen ja turvaton olo, koska kaipaan siis ihan poskettoman paljon sitä että se toinen vaan pitää mua sylissä.. turvallisesti sulkee mut käsivarsiensa suojaan kaikelta.

Mutta se kuinka saatanan mahtavalta ite seksi tuntuu, jos nyt ei oteta huomioon kaikkee muuta mahdollista ja mahdotonta efektiä mitä sillä saattaa olla.. on saanut mut pohtimaan. Kaipaisinko tyttömunaani jos menisin silvottavaks ja muotoilisin sen uudelleen? Nyt mulla on mahdollisuus sekä penetroida että olla penetroitavana, vaikka jälkimmäinen ei yksin vielä tähän mennessä ookkaan aiheuttanu orgasmia, mutta yhdistettynä kädetykseen niin holy mother of god että pää tuntuu räjähtävän siihen minkä kokonen orgasmi tulee! :O <3 :) Musta on periaatteessa tosi ihanaa kun voin työntyä cistyttöjen sisään ja naida niitä, mutta aivan yhtä ihanaa on ottaa sellanen jättimäinen (tyttö)muna suuhun ja imuttaa sitä sillai että toinen kiemurtelee nautinnosta tai ottaa se sisään ja tuntee kuinka se oikein kairaa mua..! <3 Kaiken kaikkiaan siis kaikki seksi on ihan älyttömän ihanaa ja oikeestaan harvoja asioita mistä enää saan nautintoa. Kirjotin ehkä joskus viime vuonna tjsp jotain siitä että ei mikään enää tuota nautintoa. No, seksi tuottaa edelleen. Ja siinä on taas ihan helvetin monta pointtia, mistä kattoa sitä; tyttöyden validaatio, haurauden validaatio, alistaminen, voimakkaamman sylissä lepääminen ja vaikka mitä, jotka jälleen vaan heijastaa sitä kuinka vitun fucked up oon. Joten ei mennä niihin ku ne on jo moneen kertaan käsitelty ja se on ihan selvää että tälläne vikasikiö pitäs lopettaa, ja pian. :D

Mutta. Tässä kaikessa on tavallaan kääntöpuoli myös. Sitä mukaa kun on tavallaan turtunut..?.. luovuttanu..?.. vaipunut toivottomuuteen..?.. jotain kuitenki.. niin vaikka seksistä on sinänsä tullu helpompaa ja kokee tulevansa kohdatuks naaraana ja tollai.. niin on myös loppunu tavallaan viimenenki ”haaveilu” siitä että vois ikinä olla tyttö. Samaan aikaan ku on alkanu ”tottumaan” (tai ”turtumaan”) siihen että tosiaan on nyt sit muna, oli se sit tytön tai pojan, niin kaikki viimesetki unet siitä että mun kehossa on pimppa on lakannu. Nykyään näen itestäni unta jopa runkkamassa itteni, ja mulla on niissä muna. Oon siis jotenki omaksunut.. vai hyväksynyt?.. sen että tää on mun keho ja en voi tehdä vittuakaan sille.

Tästä tulee heti mieleen se likka Tubessa, jolla on kannu Ask A Transsexual, ja joka on tehny videon siitä miks se on silpomaton. Sillä ei tunnu olevan mitään suurempia kehodysforioita tai ongelmia koko homman kans. Se avoimesti kertoo, että jos leikkais kullinsa pois niin varmaan kaipais sitä ja että se nähdään ja kohdataan pääasiassa naisena, eikä koe että sen genitaaleilla on niinkään merkitystä siks, koska harva näkee ne ja siin vaihees ne varmasti on jo OK sen kans mitä siellä on. Mä en oikein tiiä et onko mullakin jossain vaiheessa kun sen videoita enemmän kattelin, niin tarttunu tuo mentaliteetti.. mutta jos onkin niin oon menettäny sen myös jossain kohtaa. Mutta se on tavallaan ihan hyvä pointti silti. Tää sai mut miettimään, että onko mulla nyt sit träppi-identiteetti? Siis, haluanko mä olla penistyttö? :O Onko tää välimalli, kuten tuo Ruotsin penissisko sanoo ”we are these fantasy creatures”, ns. best of both worlds kuten jotkut toiset sanoo, onko tää just se mitä oon aina kaivannu?

Tähän vastahankaa tarjoaa se, että edelleen ja tavallaan jopa enenevässä määrin tuijottelen nimenomaan pimppi-ihmisten haaroihin kadulla – tai vaikka perseitäkin. En pelkästään himoitse työntyä sinne sisälle, vaan himoitsen myös olla se. Siis.. tää mua on friikannu viimeset kuukaudet. Oon ajatellu taas että mitä vittua nyt taas psyyke!? Siis tunnen sekä himoa niitä kohtaan että koen että mun kuuluis olla sellanen. Mä en enää osaa sanoa mitään. :D Tiiän että oon iha vitu sekasi, mut se ei hei tullu yllärinä. Kävin just lähipäivinä nuppitohtorilla ja se oli sitä mieltä ettei ala pelleilemään mun kans, että jos oon vakuuttunut siitä että ne ei halua mua auttaa tai vaikka haluaiski, niin mua ei kuulu auttaa enkä ansaitse apua, vaan mua kuuluis tirvasta, käskee ottaan kyrpä pois jalkojen välistä, kasvaa aikuiseks, ottaa vastuu itestäni ja elämästäni ja mennä töihin niinku kunnon mies. Niin ei ees tarjonnu terapiaa, vaan kirjotti taas uuden B-lausunnon määräaikasta työkyvyttömyyseläkettä varten, epävakaan persoonallisuushäiriön ja psykoottisen masennuksen takia, ja sano että soittelen taas syksyllä ku pitää hakee uus. Pitkä tarina tuli siihen lausuntoon siitä kuinka oon itsemurhavaarassa, toimintakyvytön ja kuinka läheiset ei uskalla jättää mua yksin, koska pelkäävät että saan jopa aikaseks tappaa itteni. Toivottavasti. Ja kyllä, ”misgenderöin” itteeni nykyään jatkuvasti ja tarkotuksella, koska oon niin kelvoton jo vaihdokkaanakin, että vitut mä mikään tyttö oo, eikä musta sellasta ikinä tuu.. enkä oo aito transihminen muutenka, vaan tosi tosi tosi pahasti traumatisoitunu, pateettinen, viallinen, häiriintyny ja kelvoton poika, joka ei kestäny sitä että on niin vitun surullinen, toivoton ja lohduton tapaus, niin se alko tytöks. Harjottelin uuden kävelyn, puhetyylin, elehdinnän, non-verbaalisen viestinnän kokonaisuudessaan, uuden sanaston, äänen, syön estrogeeniä, tapoin testosteronin, .. se määrä asioista mitä oon opetellu, jotta menisin tyttönä läpi, se kertoo jo sen että vitut mä oo mihinkä väärään kroppaan syntyny! Oon ihan yhtä feikki transsina ku mitä oon taiteilijana ja kaikkena muunakin.

Se että on murjottu paskaks on vaan herättäny silmittömän halun olla jotain, mahdollisimman erikoista. Joten pitää meikata ku avarauusolio, kiskoo pää täyteen synteettisiä hiuslisäkkeitä, pukeutua kuin kyberpunkprotagonisti, tykätä pinkistä ja glitteristä kuten kaikki tytöt ja kaikkee muutaki. Sen takia musta on tullut ponihomokin. Träpillä on Netflix ja sieltä näkyy löytyvän kaikki MLP kaudet niillä julmetun hyvillä ja hauskoilla suomidubeilla. Miks vitussa diggaan niistäki?? Mikä siinä viehättää? Oon niin saatanan vammanen ja toivoton, että ihan oikeesti nyt hei.. :D eihän tälläsestä jätteestä voi tulla mitään ikinä. Niin ja sitte mä ulvon sitäki pääni sisällä että ”kunpa olisin sellane hämärä ja jännä ja mystinen taiteilijapersoona millasii näkee telkussa ku ne tulee jotai uutta maalaustaan esittelemään aamutakissa, viskilasi ja sikari handussa ja vaikuttaa kiehtovilta ja omaperäsiltä” eli taas mun pitäs olla ihan vitun erikoinen. :D Mutta todellisuudessa oon ihan vitun pateettinen ja surullinen kustannuspommi, wannabe, pyrkyri, ontto kuori, pelkkä imago ja totaalinen feikki, jonka pitäs kupsahtaa jonneki katuojaan yliannostuksen seurauksena niinku kunnon pirihuoran.. paitti etten voi olla sitä ku ei mulla oo pillua millä maksaa piriä.. plus se on ihan paska aine. Ja jatkuvasti tulee lisää todisteita sillekki että oon oikeessa! Tein Mensan epävirallisen nettitestin, jossa on kaksytjotain päättelytehtävää ja saman verran minuutteja aikaa, vääristä vastauksista ei sakoteta ja sain tulokseks 110. [Mensan raja on 130.] Oon siis ihan todistettavasti aivan saatanan tyhmä ja epä-älykäs ja mun koko blogi heijastaa just tasan sitä; samanlaista vitun aivotonta ulvomista se on ku Suomi24:n palstoilla – en oo paskaakaan sen fiksumpi tai välkympi ku se simpanssilauma, jota aina haukun (= suurin osa ihmiskunnasta), vaan nimenomaan oon itse osa sitä ja suollan ihan yhtä vajukkia ja ala-arvosta paskaa täällä vuodesta toiseen. Kattelen poneja kyrpä jalkojen välissä, toivoen että olisin yhtä petite ja suloinen ku ne ja nähden niissä myös jotain seksuaalista samaan aikaan jos ne makoilee selällään takatassut levällään, pakotan kaikki leikkimään mun kanssa ”[Tähtisimmu] on tyttö” -leikkiä, harhaanjohdan mulle siideriä stobetolkulla roudaavia kundeja baarissa, lumoan läheisiä kantamaan mut itseni puolesta, panemaan mua ja pitämään musta huolta, oon taakka ja rasite ja ulisen että ”miksen mä oo mitenkä erikoinen!?” ... ei vittu. :D On kyllä maailman surullisin tapaus saatana. Ei uskosi että on vaikee päättää päivänsä jos on näin vitun pateettinen parsankänsä.

[LISÄTTY VALMIIKSKIRJOTTAMISEN JÄLKEEN:] Mutta kaikki tää on myös saanu mut pohtimaan sitä, että entä jos broidi onki oikeessa? Mitä jos kaikki transsukupuoliset tosiaan on vain mielenhäiriöisiä? Ja nyt en tarkota tätä kritisoiden sillai ku jotku vitun TERFit, vaan jälleen kerran vain tarkotus kattoo omenaa kaikista mahdollisista perspektiiveistä. Kun tässä tullu ilmi että esim. transtyttöjä monesti yhdistää tietyt asiat / piirteet / harrastukset.. niin väksinikin kiinnittää huomiota siihen, jos kaikki on ex-koulukiusattuja, arkoja, vetäytyviä, eristäytyneitä nörttipojuja, jotka fiksaa ittensä neideiks..? Jälleen, rikon kaavan siinä mielessä etten oo mitää noista enää, joka antaa viitteitä sille että vitut mä mikää transtyttö oo. En sitäkään. Mutta siis, vaikka toi asia oliskin noin, että transition peruste on eri ku mitä yritetään vakuutella, tai josta yritetään hakee todisteita neurologiasta, kromosomeista ja muualta.. niin se ei tee siitä mitenkään väärää! Ihan yhtä lailla ku jengillä on oikeus tatuoida ittensä liskoks ja halkasta kielensä, niin on oikeus muokata omaa säiliötään ihan vittu millä tavoin tahtoo ja parhaaks näkee ja miten itestä tuntuu parhaalta. Mutta pisti vaan miettiin tossa taannoin. Etenki ku on niit tyyppei joille on vaikeeta kohdata se että jos ne on biologisesti jotain, niinku vehkeiltään etc.. Mutta taisin tästä kirjottaa jo niin laajasti pari artikkelia sit että en nyt sen enempää. Mut mä en kyseenalasita transsukupuolisten toivetta / tahtoa / tarvetta / iha vittu mitä vaan, hoitoihin tai kokemusta väärään kehoon syntymisestä tai mitään muutakaan!.. mä vaan pyrin olemaan avoin myös vaikeammin kohdattaville vaihtoehdoille... Mut mietiyttää vaan. Entä jos? Kysymys, joka on todella monelle, todella vaikea jossain asioissa – terveisiä vaan konservatiiveille, ääriuskonnollisille vakaumuksesta riippumatta ja poliittisille ääriajattelijoille (tarkotan sekä viherpunikki-ituhippiperseitä että oikeistoradikaalipatrioottikyrpiä, vihaan kaikkia koska ootte ihmisiä ja siten myös inherently kusipäitä). Mä tiiän varmaks vaan sen, että mikäli transsukupuolisuuden selitys löytyykin todella neurologiasta / muualta, että muhun se ei päde, vaan oon vaan feikki. Siinä kuten kaikessa muussakin.[/LISÄTTY]

Kiva kun luit taas, toivottavasti aivosi eivät sulaneet tästä paskan määrästä. :S Muistakaa pitää huolta toisistanne, muuten munkaltasia jätekasoja voi syntyä lisää. ❤


[Viimeaikoina S/saatana on alkanut tuntumaan taas mielekkäältä suunnalta ettiä transsendentaalista ”apua”, vastauksia ja muuta. En oo mikää fanaatikko, joka ajattelee että on olemassa joku personifioitavissa oleva olento jossain toisella olevaisuuden tasolla tms., mutta en myöskään sellanen sokee ja suppee idioottiskeptikko, joka ajattelee ettei mitään, jonka olemassa oloa ei oo validoitu, ole olemassa. Mut entä jos onkin jotain? Kotoisammalta pimeys ja sen olennot tuntuu. Valon lapseks tuskin muutun. Mutta koska S/saatana, niin siksi tällästä musaa tällä kertaa taas.]

https://www.youtube.com/watch?v=qzjeU-gTqpA


★Tähtisimmu ★