[EDIT 25.03.2019: Lisätty info että biologian perusta on tyypillisesti sukusolujen tuotto. Ks. kommentit.]

[Esilukemiseks tarjoan tän artikkelisarjan ykkösosaa, sekä sota-artikkeleiden Osa I ja Osa III. Ei oo mitenkää ”pakollisia” mutta antaa ehkä vähä enemmän kontekstia tälle. Mun oli pakko myös jakaa tää osiin väliotsikoiden kans, kun tästä tuli niiiiiin vammasen pitkä. Pahottelut niille jotka ei siit diggaa. Toivottavasti lukemisen jälkeen tuntuu kuitenki siltä että se tarjos jotain, sen sijaan että olisin velkaa niin monta minuuttia, koska ryöstin ne...]

Oon täällä kirjottanu jo kertaalleen tästä aiheesta, mutta selkeesti on tarve aiheen auki repimiselle uudelleen. Siks, että selkeesti transyhteisössä on vaikeuksia kohdata kipeitä tosiasioita – ihan yhtä paljon ku mitä transvastustajien joukossa on kohdata vittumaisia asioita. Oon saanu aika monen transystävän.. jos en nyt vihoja niskaani.. niin ainakin kovalle puolustuskannalle selittämällä että transsit on kaikki synteettisiä. Sanonu et tyypillisesti on XY kromosomit ja on biologisesti uros, transition, silareitten ja vaginoplastian jälkeenkin, edelleen. Ehdotellu vaihtoehtoo, että entä jos se oikeesti onkin vaan joku mielenhäiriö. Kun väkisin tulee se vaihtoehto mieleen, ku on käyny ilmi että moni transmuija on ollu sellane eristäytyvä, nörttipoju joskus. Tai että monella on jonkinlainen fiksaatio tisseihin, pilluun tai naiseuteen geneerisesti. Voi olla että oon altistunu melko paljon transkriittiselle sisällölle lukemalla / kuuntelemalla TERFien juttuja ja omaa isoveikkaa.. mutta en voi sille mitään että mä pyrin lähestymään tätä ihan samalla tavalla ku mitä tahansa muutakin aihetta: jokaisesta mahdollisesta perspektiivistä. On edelleen ihan psykologinen tosiasia että on ihmisrodulle tyypillistä käytöstä hyväksyä – tai pelkästään vastaanottaaainoastaan sellasta informaatiota, joka sopii / tukee jo pystytettyä maailmankuvaa. Siks uskonnolliset fanaatikot ei suostu pohtimaan J/jumalan olemassa olemattomuutta yhtään sen enempää ku skeptikot sen olemassa olemista. Siks rasistit ei suostu pohtimaan olisko mustista muuhunki ku fyysiseen työhön / orjiks tai seksistit / sovinistit (kumpi??) että naaraista olis muuhunki ku synnyttämään, kutomaan ja tekeen ruokaa. Jokainen meistä ei oo pelkästään oman maailmankuvansa, mutta myös (ala)kulttuurinsa, usko(onto)nsa, perheensä (siten, miten kasvuvaiheessa on syötetty ajattelumalleja / asenteita ym.) ja muun ympäristönsä vaikutuksen vanki. Tämä pätee myös muhun. Ja koska oon The Queen of The World, Devil’s Whore, Princess of The Left Hand Path, niin tottakai oon aina oikeessa, koska koko vitun Kosmos pyörii vain mun ympärillä ja oon niin celestial being että takyonitkin tottelee mua, joten lue, opi ja viisastu.

Moni väittää että matkailu avartaa, mikä on varmasti totta, kun altistuu muille kulttuureille, näkemyksille, asenteille ja tavoille. Mutta! Sillä altistumisella ei oo mitää merkitystä, jos ei lähtökohtasestikkaan aio vastaanottaa mitään. Eli ei se altistuminen riitä, vaan sen lisäks tarvitaan oikea asenne, joka on se mikä suurimmalta osalta ihmisiä uupuu. Enkä mä ole mikään poikkeus; se saatanan ananas ei kuulu pizzaan, haistakaa vittu! Oon muute kokeillu. Jumalauta kun oli oksettavaa. Kuinkas moni on kokeillu eineslihaboltseja ja punajuurisalaattia roiskeläpän päälle?? Hä!? No okei, olin pajarikännissä... mut silti! ;) Jos on oikee asenne, ei välttämättä tarvii altistua asioille ees paikan päällä, vaan riittää että vaikka lukee aiheesta, vaikka toki paikan päällä saa varmaan kokonaisvaltaisemman kuvan.

Tässä koko aiheessa on ihan helvetin monta tasoa ja mikään ei oo yksinkertaista, mutta ihminen ei ookkaan yksinkertanen olento. Jos olis, nii tuskin meiän yhteiskunta olis niin täynnä kaikenmaailman monimutkasii lakeja, sääntöjä, konventioita, traditioita ja byrokratiaa. Mutta jostain pitää alottaa. Niin alotetaan siitä että varmaan munkin vanhoista postauksista näkee sen että oon joskus ollu samanlainen ku ne joihin ylempänä viittasin; löysin itseni transsukupuolisena, ajattelin mutkattomati että ”oon tyttö”, ”oon syntynyt väärään kehoon” ... mutta siltikin aina jossain aivojen perällä oli se epäilys.. se ajatus ja tunne, että silpominen ei mua auttais. Koska mulla oli jo sillon (joka nyt on ehkä jopa yltynyt, mutta siitä tulee oma juttunsa lähitulevaisuudessa) aivan tolkuton fiksaatio pimppaan. Toki voi ajatella sen olevan jonkinlainen ”todiste” mun transsiudesta. Mutta mä en vaan jotenki tyytyny siihen, että kun löysin uuden omenan ja katoin sitä siitä perspektiivistä, josta sen havaitsin ekan kerran, että se olis ainoa – saati sit oikea. Oikean perspektiivin määritteleminen on jo melko mahdotonta monessaki asiassa, joten ei mennä siihen. Mutta halusin lisää tietoa. Halusin tietää mistä se kaikki johtuu, onko se tunne ristiriidasta todellinen, mitä kaikkee kirurgialla voidaan tehdä, mistä sukupuoli johtuu (kromosomit etc.) ja ylipäätään ihan kaikkee mikä aihetta koski. En halunnu jäädä siihen ajatusmaailmaan että ”tää on näin ja muita vaihtoehtoja ei oo” (tai paljon yleisempi ” - - muut vaihtoehdot on vääriä”) vaan yrittää nähdä sen omenan jälleen niin monesta suunnasta ku mahdollista.

Joten tottakai halusin myös altistaa itteeni muullekki ku sille puolesta -propagandalle. Halusin myös altistua sille, että mitä ”toinen puoli” sanoo. [ja sitte mua syytetään että oon epävakauden takii maailma musta-valkonen!? eikö se nyt oo sit vittu kaikilla, hä!? ku aina ja joka asiassa tuntuu olevan vaan puolesta ja vastaan, eikä kukaan oo tarpeeks älykäs tajuamaan että välissäkin voi olla tavaraa!] Ja nyt tullaan sitten niihin asioihin, joissa se monitasoisuus näkyy ja kuuluu rinnakkaisuniversumiin asti. Koettakaahan pysyä mukana.


Aihe eri tasoilta

Ei ole edelleenkään faktuaalisesti väärin sanoa että transsukupuolinen tyttö on ”ihan vaan” tyttö. Ei ole faktuaalisesti väärin sanoa että sillä on pojan keho. Ei oo faktuaalisesti väärin sanoa että post-op mimmillä on pillu. Ei oo faktuaalisesti väärin sanoa että sillä on klitoris, vaikka se ei olis silvottu. Nää on kaikki edelleen semanttisia entiteettejä, ts. sanoja, jotka toimii ikäänkuin osoittimina (koodaajat: ajatelkaa C-kieltä) tähän fyysiseen todellisuuteen. Määritelmät on vain yleistyneitä, mutta ne on yhtä vapaasti muokattavissa kuin slangisanat; mulle ”punkka” on lapsesta asti tarkottanu samaa ku monille ”vanna” kun taas lähes kaikille ketä tiiän se tarkottaa samaa ku ”sänky”. Siinä on yksinkertasimpia esimerkkejä aiheesta. Näin siis kielen / semantiikan / rajanvetojen kontekstissa, ja tää on se mikä on transkriittisille vaikeeta sisäistää ja hyväksyä.

Kun vaihdetaan biologiseen kontekstiin, niin jokaisen transsukupuolisen olis hyvä kohdata se, että vaikka ne on tyttöjä / poikia, niillä on pillu / kulli, niin biologisesti ne on edelleen naaraita tai uroksia. Mä oon biologisesti uros, kuten monet mun kaltaiset. [Älä vielä vedä melonia hanuriin – mä palaan tähän biologisen määritelmän monimutkasuuteen kyllä ja myös käsittelen ne vitun intersukupuoliset ja muut kyllä!] Mun alapääni on biologisesti penis, vaikka se muotoiltais miten. Tai siis ei se tietysti oo sitä, jos sen pitää visuaalisesti muistuttaa sitä, jos se silvotaan. Mutta se neovagina on siltikin biologisesti vain suuri haava, jonka keho yrittää parantaa. Silti se ei ole faktuaalisesti väärin sanoa että se on pillu, vaikka se biologisesti on / olikin penis. Transjätkille tuntuu olevan huomattavasti vaikeampaa kohdata näitä juttuja, enkä yhtään ihmettele. Ja varmaan meiän suomilainen yhteiskunta vaikuttaa jotenki siihen miten miehet / naiset nähdään eri tavoin etc. – jälleen niinku miljoona tasoa tuossakin asiassa.

Kun mennään hormonaaliselle (vai endokrinologiselle?) tasolle, niin transtyttö on tyttö ja transpoika on poika. Ensimmäisellä on sukupuolihormonina estrogeeni, eli se on tyttö ja jälkimmäisellä testosteroni, joten se on poika. Jos sekotetaan biologian tasolta termit ”naaras” ja ”uros” tähän, niin kumpaa kumpikin sitten on? Naarailla on estrogeeni ja uroksilla testosteroni.. toisaalta naarailla on kohtu, uroksilla kivekset.. [tässä kohtaa alkaa olemaan asiat jo melko monimutkasia, limittäin ja ristiinkietoutuneita, eikö!?]

Kromosomaalisesti puolestaan... oon muute yrittäny selvittää et mikä vittu on haplotyyppi, fenotyyppi ja karyotyyppi ja en mitenkään oo ymmärtäny edelleenkään et oonko mä nyt esim. (oletettavasti) XY-<mikä noista tähän!?>tyyppiä... mutta niin, siis tällä tasolla oletettavasti normaalisti kehittyneet yksilöt on just niitä yleisimpiä XX- / XY-tyyppejä. Eli tällä tasolla on uros, poika ja mies, edelleen vaikka olis estrogeeniä, silvottu ja tissit ja mitä vaan. Kromosomit on ne mitä ne on, ennenku tiede kehittyy siihen että voidaan näpelöidä niitä. [Alempana sukellan niihin muihin kromosomiyhditelmiin kyllä.]

Sosiaalisesti asiat on ehkä kaikista monimutkaisimpia, koska siinä vaikuttaa niin moni muukin asia, kuten kulttuuri, jonka sisällä itessään on monia aspekteja... voi olla että transtyttö hyväksytään tyttönä – tai jopa naaraana – paremmin vaikkapa Pirkanmaalla kuin Pohjanmaalla.. tai Osakassa ennemmin ku Tokiossa. Sosiaalisesti on mahdollisesti tehokkaampaa käyttää adjektiiveja ku absoluuttisia substantiiveja..? Sosiaalinen taso on luonteeltaan sen verran erilainen, että eikö oo mutkattomampaa käyttää sanoja ”tyttömäinen” / ”feminiinien” ku ”tyttö”?

Neurologisesti asioita kun on tutkittu, on havaittu että ihmisurosten ja -naarasten aivojen rakenteen (= neurologia) välillä on eroja. On lukuisia tutkimuksia, joissa on saatu luotettavia, tilastollisen merkittävyyden ylittäviä empiirisiä tuloksia siitä, että transihmisten neurologia muistuttaa joiltain osin sitä sukupuolta, jonka edustajiks ne kokee itsensä. Voidaanko siis sanoa että jos MRI skannauksella havaitaan että transtytön neurologia muistuttaa cistyttöä, että se on ”neurologisesti naaras”?

Anatomisesti transtyttö ei tuu olemaan naaras, ennenku kohtu- / munasarjasiirrännäiset mahdollistuu; neovagina ei suoraan HYKSin kirurgilta kuulemani mukaan oo ees anatomisesti oikeen muotonen, koska eturauhanen on tiellä niin se joudutaan tekemään vähä eri muotoseks.

Fyysisesti voidaan sanoa että transtytöt on naaraita ja transpojat on uroksia, koska niiden fysiikka (asiat kuten hapenottokyky, lihasmassa tai yleinen suorituskyky) muuttuu niin radikaalisti sukupuolihormonien vaihtamisen myötä.

Eli. Tästä päästään siihen, että joku yksilö voi olla vaikkapa:

Biologisesti uros, fyysisesti naaras, neurologisesti naaras, anatomisesti uros, sosiaalisesti maskuliininen (tomboy), anatomisesti uros, kromosomaalisesti uros, hormonaalisesti naaras.

Mihin tällänen supistuu? Onko se matemaattista? Niinku: uros + naaras + naaras + uros + maskuliininen + uros + uros + naaras = 4uros + 3naaras + maskuliininen, niin onko tälläne yksilö sitten uros? Entä jos se oliskin feminiininen? Olisko se yks ”ääni” lisää naaraalle?


Mihin kaikki perustetaan?

Mutta hei! Tää ei oo edes näin yksinkertasta! Koska seuraavaks joudutaan avaamaan keskustelu just siitä, että mikä on faktuaalisesti oikein / väärin. Jollon joudutaan keskustelemaan totuusteorioista, kuten: korrespondenssiteoria, koherenssiteoria, konstruktivistinen teoria, pragmaattinen teoria ja konsensusteoria. Kysymys siitä mitä joku kromosomaalisesti on lienee ratkaistavissa kaikista yksinkertasimmin, koska se on kaikista mitattavin asia. Voidaan saada empiiristä informaatiota jonkun kromosomeista ja siinä ainaki korrespondenssi on kohdillaan, kun havaitaan että jollain on XY-kromosmit niin voidaan sanoa että ”Tällä yksilöllä on X ja Y kromosmi” ja se vastaa havaintoa, vastaa todellisuutta, eli on tosi. [Ei mennä tässä kohtaa siihen, että pitäs ratkaista myös kysymys siitä, mikä on ”todellista”] Jos taas keskustellaan siitä kuka on naaras ja kuka uros, riippumatta mihin se perustetaan, niin jos pidetään kii konsensusteoriasta, niin yksimielisyys määrittelee sen. Pitäskö perustaa sukupuolenarviointilautakunta, jonne jokainen yksilö lähetetään samassa vaiheessa elämää ja ne sitten konsensuksella päättää mikä ko. yksilön sukupuoli on, suvereenisti ja tyhjentävästi?

Ja homma ei pääty edes tohon! Vaan seuraavaks tulee just se että mikä on esimerkiks biologisen sukupuolen perusta! [EDIT 25.03.2019:] Tuli infoa (ks. tän artikkelin kommentit), että yleensä biologiassa sukupuolen perustana pidetään munasarjoja / kiveksiä, ts. sukusolujen tuottamista. Jos tältä pohjalta miettii, niin mitä mä esimerkiks sitten oon..? Steriili uros kaiketi? Koska intersukupuolisia syntyy [ei nyt jaksanu kaivaa tilastoa] tietty määrä jatkuvasti, on perusteltua pohtia onko dikotominen järjestelmä edes tehokas kuvaamaan tätä asiaa. Jos jollain on XXY kromosomit, onko se biologisesti uros vai naaras? Onko se fyysisesti uros vai naaras, jos sillä on gynekomastiaa? Onko se kromosomaalisesti uros vai naaras? Onko se neurologisesti uros vai naaras? Jos sukuelimissä on sekä mikropenis, että munasarjat, niin onko se biologisesti uros vai naaras? Tästä päädytään siihen, että onko se sittenkään ”oikein” että mäkin sanon että transtytöt, joilla on XY-kromosomipari, jotka on kokenu normaalin uroksen puberteetin ja on kaikin puolin ”tilastollisen mediaanin mukaisia uroksia” että ne on biologisesti uroksia, vaikka hormonitoiminta vaihdettas, tissit kasvais, käyttäytyis ku naaras, kuulostais naaraalta, elehtis ja viestis kuin naaras ja vaginoplastia olis tehty? Kuka vittu mä olen sitä sanomaan, eikö!? Ja plus, mikä on sanojen ”naaras” ja ”tyttö” (tai ”nainen”) suhde ja ero? Voiko transihminen koskaan olla vastakkaista ku mikä on syntyessä määritelty? Onko transtyttö aina uros? Vai vain sillon ku se on tilastollisesti normaali uros, voidaanko asiassa joustaa jos on ylimääränen X-kromosomi?

Entä sitten kun joku ei koe olevansa toista sukupuolta, vaan toista rotua? Ja tarkotan nyt, jumalauta, eliörotua, ei niinku kaukasialainen, latino, aasialainen -tyyliin. Entä kun joku kokee olevansa enemmän kissa kuin ihminen? Tai lohikäärme? Tai entä jos on aina kokenu että pitäis olla syntynyt sokeana? Onko se jotenki enemmän tuomittavaa omalla kustannuksella muokata kehostaan lohikäärmeen kaltainen, kissan kaltainen tai kaataa viemärinavaajaa silmiin (BIID)? Pitäskö transsienki sitte maksaa ite kaikki? Toisaalta taas lohikäärme- tai kissaihmiset harvemmin kokee niin suurta ristiriitaa, että se on lamaannuttavaa, toisin ku transsukupuoliset. Onko se siten perusteltua että transseja hoidetaan verorahoilla, kuten muistakin syistä lamaantuneita? Entä ihmiset, jotka ei koe että mikään: tyttö, poika, mies, nainen, uros, naaras, mikään noista kuvaa niitä, tuntuu omalta? Jos kokee olevansa jotain naaraan ja uroksen väliltä tai jotain ihan muuta? Onko tekopyhää jos transsukupuolinen tyyppi ei hiffaa lohikäärmetyyppiä, vaan sanoo sitä mielenvikaseks? Mitä jos kokee olevansa taisteluhelikopteri? Edelleen huomautan että on erittäin tyypillistä käytöstä transihmisille, kissaihmisille ja BIID-ihmisille että ne tekee suuria ponnistuksia antaakseen vastaavan vaikutelman ulkopuolisille ku mitä kokevat päänsä sisällä; kuinka moni näistä ”mä oon ainaki taisteluhelikopteri” mikkihiiristä pitää jatkuvaa ”tsuk-tsuk-tsuk-tsuk” ääntä, pyrkii lentämään (vaikka apuvälinein), ampumaan ohjuksia tai muuten muistuttamaan sitä mikä kokee olevansa? Onko kaikki edellä käsitellyistä vain jotenki traumatisoituneita, psykologisesti patologisessa tilassa, häiriintyneitä? Kuka tässä on auktoriteettina päättämässä aiheesta?

Eikö edelleen ja jälleen olis kaikista mutkattominta että suhtauduttais kaikkiin yskilöinä, joilla ei oo mitään määrittäviä attribuutteja, vaan ainoastaan kuvaavia attribuutteja. Että jokainen ihminen on ikään kuin otsikko, jonka alle sitte tulee attribuutit kuin RPG-hahmoilla?


[Tähtisimmu]

Ihon väri: Vaalea [tähän voi kehittää vaikka vittu täsmälliset sävyt jos nähdään tarpeelliseks..]
Silmien väri: Siniharmaa
Sukupuoli-identiteetti: Tyttö
Biologia: Uros
Fysiikka: Naaras
Sosiaalisesti: Naaras
Neurologia: Tuntematon
Endokrinologisesti: Naaras
- Sukupuolihormoni: Estrogeeni
Kromosomit: XY (oletettu)
Anatomia: Uros
- Rinnat: Kyllä
- Kohtu: Ei
- Munasarjat: Ei
- Penis: Kyllä
- Vagina: Ei
- Kivekset: Kyllä
Pituus: 177
Sormien määrä: 10
ÄO: 133
Ammatti: Taiteilija
- Toinen: Filosofi
- Kolmas: Blogisti
Voima: 21
Nopeus: 38
Ketteryys: 52
Notkeus: 55


Ja niin edelleen. Seuraavaks tulee tietysti se ongelma, että on kyseenalaista että olis ees sellane yhteiskunta, jossa kaikki toi tieto olis viranomaisilla, vallanpitäjillä, mutta en tarkottanukkaan sitä niin, vaan siten että jos jokainen ajattelis jokaisen toisen tuolla tavalla päässään nii eikö olis vähän saatanan paljon helpompaa!? Mulla ei oo mitää ongelmaa siinä että joku sanoo mulle että se on kissa, tyttö, poika, lohikäärme tai sokea, mä viittaan siihen sillä sen ilmoittamalla pronominilla ja kunnioitan sen yksilöllisyyttä. Toki, jos kaikella tavoin muistuttaa urosta, fyysisesti, visuaalisesti, auditiivisesti, etc., niin onhan se haasteellisempaa ”muistaa” että se on naaras, jos se sanoo niin. Mutta silti, mulla ei ole oikeutta tunkeutua sen subjektiiviseen kokemusmaailmaan, sen kuplaan, ja hyökätä sitä kohtaan olemalla kunnioittamatta sen yksilöllisyyttä – vaikka se keskellä katua nostais jalkaa, pieraisis äänekkäästi ja toetais nautinnollisesti ”aaahhh” sen jälkeen; jos se ilmoittaa mulle että se on nainen, niin se on nainen ja mulla ei oo muuta vaihtoehtoo ku elää sen mukasesti tai painua vittuun sen elämästä! Jos toisen kunnioittaminen käy liian raskaaks – esim. jos sukupuoli-identiteetti / toivottu pronomini – vaihtuu päivittäin, saatan oman mielenterveyteni ja jaksamiseni nimissä joutua leikkaamaan sen henkilön ulos elämästäni. Mutta ei se tarkota että siinä olis mitään vikaa, mutta se käy vaan mulle liian raskaaks.


Synteettisyyden problematiikka

Toiseksviimesenä asiana tullaan siihen, että kuka sitten on synteettinen ja millä tavalla? Joutuu taas alkaa miettimään semanttisten entiteettien viitekohteita fyysisessä todellisuudessa. Transtyttöjen rinnat on sillä tavalla synteettiset, että biologisesti luonnollinen hormonitoiminta on tapettu ja korvattu biologisesti synteettisellä ulkopuolelta, jonka ansiosta rinnat on kehittyneet. Mutta toisaalta ne on fyysisesti, anatomisesti (ja sosiaalisesti? :D) luonnolliset, koska niissä ei oo silikonia. Synteettisyyden problematiikka ei myöskään rajotu tähän, sillä todella monella ihmisellä on synteettinen hiusten väri, kynsien väri, silmien väri (piilarit), silmäluomet, nenä, iho (tatuoinnit).. kehonmuokkausta harjotetaan nyky-yhteiskunnassa enemmän ku koskaan. Ja ihminen on myös harjottanu sitä läpi vuosisatojen, alkaen jostain Afrikan heimoista, jotka venyttää kaulaa tai alahuulta.. naiset on pitäny korsetteja ties kuinka ja pitkään ja Kiinassa siitä on jopa kansallinen traditio, että sidotaan likkojen jalat ettei ne kasva. Kuinka monella on lävistyksiä – korvatkin lasketaan? Ja mikä sit on taas kehonmuokkausta? Onko salilla käynti ja protskujuoman kittaaminen kehonmuokkausta? Tarvitaanko toinen termi: kehonmuovaus, joka on vähemmän / enemmän radikaalia?

Jos kaikki materiaalinen omaisuus on muokattavissa (koska ne on synteettisiä konstruktioita) taloista tietokoneen koteloon ja autoista vaatteisiin, niin miksei se oma kone, alus, säiliö sais olla muokattavissa? Eikö se nyt oo vähintään jokaisen yksilön omaa jos ei mitää muuta omaisuudeks määrieltävää oliskaan? Miksei jokainen sais muokata, muovata ja muuttaa sitä just sellaseks ku tuntuu hyvältä? Miten vitussa se eroaa leikelläänkö siihen pillu, rakennetaanko siihen kulli, tatuoidaanko siihen jälkeläisen kasvot, rei’itetäänkö sen ulokkeita, värjätäänkö sen karvotusta, muutetaanko jotain yksittäistä muotoa tai neutralisoidaanko näkökyky? Ne on kaikki kehonmuokkausta. Eikö me kaikki olla persoonina, identiteetteinä, mininä, itseinämme olemassa sen koneen sisällä, tai vähintään jonkinlaisena summana kaikesta koetusta ja aivojen sisäsyntysestä persoonasta? [Eksistentialismin ja essentialismin vastakkainasettelu tulee tässä ja kysymsy siitä miten minuus muodostuu; ennaltamäärätty, ympäristö, oma luomisprosessi, etc..] Se on aika helvetin tekopyhää jonku jolla on mitään muovausta tehty sen kehoon, tulla aukomaan transseille, että ne on kipeitä! Ja ei, tässä ei auta mikää ”no mut se on ihan eri asia hei” -argumentti. Sillä vaan todistat että oot ihan vitun juustoaivo ja niin häpeällisen degeneroitunut simpanssi, että voisit muokata aivos vittuun sun päästäs. Jos oot värjänny sun hiukset, niin et oo enää biologisesti luonnollinen. Ja mitä enemmän (lääke)tiede, teknologia ja muu kehittyy, sitä enemmän kehonmuokkaus mahdollistuu. Osittain se on ihan sairasta, jos aletaa tekee sitä ku elokuvassa Gattaca että silmien väristä asti päätetään lapsen ominaisuudet – mutta vain siksi että yksilön ulkopuolinen taho ei voi tietää mikä sen yksilön säiliöstä tekee sille kotoisan ja oman. Kysymys siitä että mitä on minuus, identiteetti, persoona tai mikä ikinä jokaisen meistä muodostaakaan, on kans kiehtova, moninainen ja kaikkea muuta ku triviaali.

[Mutta omalla kohdallani en voi välttyä ajatukselta että oon täysin synteettinen. Oon vaihtanu etunimen, sukunimen, henkilötunnuksen, hiustenvärin, kynsienvärin, muokannu kehoani synteettisesti hormoneilla kasvattaen tissit, surkastuttaen kivekset, viillellen sen arpia täyteen ja lävistäen sen metallikoruilla useasta kohdasta. Monesti muutan kasvojeni piirteitä ja ulkonäköä synteettisesti meikeillä, vielä sen lisäks että ne on muuttunu hormoneista. Mutta sen lisäks musta tuntuu että koko mun persoona on pelkkä kompositio kaikesta valta- ja marginaalimediasta mitä oon kuluttanu; kaikki sarjat, anime, leffat, pelit, biisit (lyriikat) – kaikki.. että oon niistä rakentanu sellasen täysin synteettisen naamion, imagon ja brändin – hahmon, kuin jossain pelissä just – sen tilalle mikä oli niin vitun kelvoton, häpeällinen ja viallinen, että neljä vuotta se kerrottiin sille joka ikinen päivä monen ikätoverin suusta. Moneen kertaan. Joten selviytymismekanismina opettelin paitsi lukemaan ihmisiä niin että lähestulkoon meedion lailla luen ympäristöäni; ihmisten eleitä, äänensävyjä, ilmeitä, kaikkee. Lisäks opettelin millä saan ihmiset pitämään itestäni. Loin itselleni täysin synteettisen ulkokuoren, imagon ja brändin. Opettelin selviytymään siinä helvetissä millaseks elämä muodostu, jonka seurauksena musta on tullut tälläne kummallinen olio. Mua ei siis oo olemassa. Oon pelkkä synteettinen kompositio. Jos rakastat mua, niin se perustuu siihen kuinka hyvin opin selviytymään.. luovimaan ihmisten psyykessä kuin joku vitun viettelijäkala. Et sä rakasta mua, koska ei mua ole. Mutta mä tiiän mistä sä pidät, mä tiiän mitä sä tarviit (jokainen omia asioitaan; joku validaatiota, toinen seksiä, etc.) ja toimin sen mukaan. Siks sä luulet rakastavas mua, koska mun oli pakko oppia tekemän se kaikki – tunkeutumaan jokaiseen mieleen, jätettävä sinne siemen itestäni, joka ei koskaan lakkais kasvamasta.]


Yksilö kaiken perustana?

Viimesenä aiheena tullaan siihen, että onko se kaikki synteettisyys tai yksilöllisyys sitten huono asia? Olisko unelmayhteiskunta sellane, ettei siellä oo mitään yksilöivää? Kaikkien pitäs näyttää samalta, kaikilla olis samanlaiset vaatteet joka päivä, kaikilla olis samanlainen talo, kaikilla olis samanlaine auto, etc.. Jos mietitään siltä kannalta, että jokainen ihmisrodun edustaja on lähtökohtasesti jo yksilö, niin eikö se kerro siitä että tollane massaistaminen olis luonnotonta ihmiselle? [Taas se problematiikka ”luonnollisen” määrittelyssä!] Kysymys siitä onko väärin että jotkut pukeutuu erikoisesti – gootit, punkkarit, hopparit, etc., jotkut tatuoi itseään, jotkut muovaa itsetään kissaa, loharia tai Barbieta muistuttavan, jotkut sokeuttaa ittensä ja jotkut vaihtaa sukupuolihormoninsa sekä leikkauttaa alapäänsä, on jo lähtökohtasesti virheellisesti aseteltu. Ei tää oo moraalinen kysymys. Ei kyse oo siitä tekeekö ne ihmiset oikein vai väärin. Se, mitä pitäis pohtia, on että mitkä muokkaukset on perusteltua maksattaa yhteiskunnalla ja missä vaiheessa katsotaan että yksilö ei ole enää kykenevä tekemään tälläsiä päätöksiä koskien omaa säiliötänsä. Yhteiskunnalla ei pitäis olla oikeutta rajottaa yksilöä liikaa, mutta on hyvä jos se pitää huolta kuitenkin. Jos tarpeeks suurella luotettavuudella voidaan todeta että yksilö ”tietää mitä tekee” – vaikka ei olis kovin monesta perspektiivistä tarkastellukkaa asioita [koska tarpeellisten määrä on taas aika vaikee määritellä] – niin eikö sillä nyt ole vittu ihan täysi oikeus muokata alustansa miten huvittaa, siinä missä autoaan, tietokoneen koteloaan, taloaan tai vaatteitaan!? Ei sillä oo loppujen lopuks mitään vitun merkitystä miksi joku muokkaa kehonsa feminiinisemmäks, maskuliinisemmaks, kissamaisemmaks tai miksikä vaan, jos sillä kerran on siten parempi olla. Joten ihavitusama, vaikka kaikki oltais vaa eristäytyneitä, ujoja ja trauamatisoituneita nörttipoikia, biologisia uroksia tai XY-kromosomi-ihmisiä – jos me voidaan paremmin näin, niin sittenhän se on ollu oikee ratkasu. Vaikka olis millane fiksaatio tisseistä, pillusta, naiseudesta, vaikka kuinka olis autogynefilinen.. tai vaikka harhainenkin..!.. jos se harha säilyy muuttumattomana, nii takuulla parempi näin, eikö!? Ja jos sulla on jotai ongelmii asian kans, nii painu *tonne* vuorelle hakemaan se vittu jonka kukaan meistä välittää!

Ja viime kädessä koko tää diskurssi on tarpeeton, koska hei, me kaikki tiietään että se suuri massa tästä meidän populaatiosta vie tätä koko paskaa siihen suuntaan, että meistä tulee biomekaanisia ja varmaan jossain kohtaa jotain vielä ihan muuta, kunnes ollaan puhdasta energiaa. Menee taas niin metafysiikan tasolle, että voi perse, mutta siinähä sitte tulee ne kysymykset tästä maailman rakenteesta, ajan luonteesta ja kaikesta muusta. Sitten joskus. Mutta jälleen päädytään siihen, että ne jotka urputtaa kehonmuokkauksesta, olkoon se sitte mitä tahansa noista aiemmin mainituista, niin se on täysin turhaa – koska sille ei voi mitään! On turha yrittää pysäyttää sellasta palloa mikä vierii jo niin suurena ja niin lujaa. Parempi vaan diilaa sen kans. Mutta erään tutkimuksen mukaan esim. Amerikan republikaani ja demokraatti on jo lähtökohtasesti aivoiltaan niin erilaisia, että ne ei tuu koskaan ymmärtämään toisiaan. Joten onko se sitte mahdotonta tulla toimeen kaikki keskenämme? Ymmärtää toinen toistamme? Kunnioittaa toistemme yksilöllisyyttä? Ei tietenkään, mutta se vaatii motivaatiota ja panostusta, jota ei suurimmalla osalla oo. Koska oon suppea, ahdasmielinen, katkeroituneen misantrooppinen, kyyninen ja pessimistinen, niin sanon tietysti sen saman ku aina: suurin osa ihmisistä on niin vastenmielisen alikehittyneitä älyllisesti, että ne pitäs vaan jauhaa jossain isossa myllyssä, joka tekee niistä uusia yksilöitä ja toivoo että nopat heittää paremmat lukemat attribuutteihin sillä kertaa. Helvetin hillohamsterit.

Mutta mulla on laaja ystäväpiiri ollut aina, jonka kaikkia jäseniä on yhdistäny yks yhteinen piirre; vaikka ei ymmärrettäis toisiamme, toistemme mieltymyksiä, vaatetustyylejä tai mitä tahansa, niin ollaan kunnioitettu kaikki toisiamme ja hyväksytty yksilöinä jokainen sellasena ku se tulee, tai haluaa tulla, jos se nyt jotain sit muokkaa itessään. Vaikka oon sitä mieltä että transtytöt, jotka sanoo olevansa biologisia naaraita, tai transpojat, jotka sanoo olevansa biologisia uroksia, ei vaan kohtaa biologisia tosiasioita, niin silti en ala niille luennoimaan siitä, en ala niitä kyseenalaistamaan, en hyökkää niitä vastaan, enkä myöskään tyrkytä niille sitä omaa näkemystäni omasta subjektiivisesta havaintomaailmastani. Joku sanoo että se on biologisesti uros, niin otan sen niin. Sitten se on mulle biologisesti uros, vaikka olisin mitä tahansa mieltä aiheesta ite. Vaikka sillä olis vielä munasarjat, kohtu ja pillu, niin jos se sanoo että se on uros, niin se joko on uros tai painun vittuun sen elämästä.

Ehkä vaikeinta on hyväksyä, kuinka monimutkanen tää maailma on.. mutta kukaan ei koskaan sanonu että elämä olis yksinkertasta. ;) Toki sen voi trivialisoida siihen että ”sukupuolia on vain kaks ja jokainen on aina jompikumpi, vitut kaikesta muusta” mutta sillä voi supistaa potentiaalisen sosiaalisen rinkinsä melko pieneks – ja varmaan sitä pienemmäks, mitä edemmäs mennään tulevaisuuteen. Se voi olla raskastakin ja vaatia ponnisteluja, mutta lähipiirin pitäs olla tukemassa ja auttamassa, ja se kannattaa se pieni panostus siihen että koettaa hyväksyä maailman monimutkaisuuden ja ymmärtää sitä. Ja jos ei, niin ainaki painuu sitten vittuun kaikesta siitä keskustelusta ja ympäristöstä saastuttamasta asenteellaan ja näkemyksillään, jossa siihen jengi pyrkii. Voi sitten mennä omiensa kaltaisten sekaan, mut kannattaa huomioida, että sittenku meillä on kyberneettiset kehot ja vannotaan uuden lihan nimeen, niin siellä perunakellarissa edelleen rapistutaan, haurastutaan ja mädännytään. Mieti sitä. ;) ❤


The notion that the nature can be calculated
Inevitably leads to the conclusion
That humans too can be reduced to
Basic mechanical parts
Basic mechanical parts
Devoid of a soul
Beginning of the new flesh
Unyielding corpse
Beginning of the new flesh
Low life
High tech
The vectors in control
Long live the new flesh
Low life
High tech
Raising the mortal coil
Long live the new flesh”


[Ja sinä, joka oot kirjottamassa kommenttia siitä, kuinka sukuelimillä on väliä, sukupuoli on olennainen tieto, ku kaikki ei halua panna synteettistä naarasta, ja että kullilla ei voi tehdä sitä mitä pillulla voi, nii koetahan pidättäytyä; se on tätä samaa monimutkasta aihetta ja tuun kirjottamaan siitä kyllä, kunhan maltat hetken. :)]

https://www.youtube.com/watch?v=bXdLMKJJjac


★Tähtisimmu ★