[Jos jäi väliin, niin tässä: edellinen osa.]

Heräilin erkasta siihen ku ovi avattiin ja kyseltiin vointia. Ensihavainto oli, että päässä tuntu lievästi sanottuna utuiselta..! Juma-vitun-lauta että injektiot veti pään soseeseen! Olin siis ihan jossain sumussa – paljon enemmän ku sillon ku oli masennus- & antipsykoosilääkitys nappeina. Mulla on todella huonot muistikuvat koko ajasta mielisairaalassa, mutta muistan että olin siis täyspsykoosiosastolla (vs. aiempi ku olin psykoosi-, skitsofrenia- ja persoonallisuushäiriöosastolla), sieltä ei ollu mitään asiaa ulos, ees tupakalle, vaan se hoidettiin sisätiloissa. Pääsin kuitenki pois eristyksistä ku olin niin subdued kaikesta huumauksesta. Menin muistaakseni tupakalle.

Exä 2:n kans vaihdeltii jotai viestei ja pyysin sitä tuomaan mulle vaatteita, muistaakseni syyttäen sitä että olin taas hullujen huoneella. Se suostu, mutta se sairaalan alue on iso ja sokkeloinen, niin sillä paloi hiukan kiinni ku se harhaili mun kamojen kans siellä ympäriinsä ja sit tuli kevyt konflikti missä syyteltiin toisiamme kaikesta.. josta en kuitenka muista sanatarkasti mitään. Sit se lähti takas mun kämpille. Sillä oli luonnollisesti avain, kuten yleensä annan pidempiaikaisille vieraille, että voivat mennä ja tulla miten sopii itelle parhaiten. Jos muistan oikein, niin seuraavana päivänä se lähti himaan(?).

Me oltiin tosiaan sen Träpin kans viestitelty ja oli ollu just jotain lämppäämistä siel peli-illassa.. mutta mulla ei ollu sen numbaa. Ajattelin, että kun sen kans oltu tiiviisti yhteydessä, että en haluu et se huolestuu ku mua ei näy viestimissä – enhä mä helvetti tienny kuinka kauan ne aikoo mua siellä suljetulla pitää! :O Niin laitoin sit meidän yhteiselle ystävälle viestii ja pyysin sitä välittään mun numeron ja ”tilannetiedot” Träpille. Siltä tuli nanosekunnissa viestiä ja kerto että tulee käymään.. kattomaan mua!? Mä olin paitsi ihan vitun kuutamolla niistä mönmöistä, mut myös ihan kujalla et mitä vittua se likka mua tulee kattoon? Mitä minä muka sille oon? Eihä me ees tunneta kunnolla!? Olin ihan pihalla. Ison osan ajasta ku olin, niin ehkä nukuin vaan, koska ne injektiot oikeesti pisti kuulan ihan jumiin, niin menin vissiin nukkuun sillonki ku jäin sen saapumista venaileen. Muistan heränneeni siihen (taas!) että oveen koputetaan, hoitsu tulee sisään ja kertoi että mulle tuli vieras. Toki ne tiesi etukäteen, koska eihä ne muute olis päästäny sitä sisään koko osastolle.

Mä en tiiä oikein mitä siinä oli ja mitä tapahtu. Mutta kun se kaunis, siro, pikkuinen, hellä, lämmin, kultainen ja kaikin tavoin yli-ihana Träppimirri tuli sisään ne kawaii-korvat päässään ja hymyili suloisesti hammasraudoissaan [BTW, pakko sanoo, ettei kyseessä nyt oo mikää yläasteikänen, vaik sil raudat onki, vaan ihan muutama vuosi ikäeroo meillä...] niin mä en oikein ajatellu mitään – jos olisin ees ollu kykenevä ajatteleen siinä sumussa – vaan tartuin sen kädestä kiinni ja nykäsin sen siihen sängylle, mun viereen istumaan.. ihanku oltais oltu kimpassa jo tai jotain.. en mä vaan niinku ajatellu, en mitään. Se vaan tuli ja tapahtu, täysin intuitiivisesti. Mä en tiiä mitä vitun magiaa ja kohtaloa tää koko juttu oli, mutta se alko valjeta vasta paaaaaaaaaaljon myöhemmin..! Sit ku se oli kuoriutunu siitä talvivaatetuksestaan, niin se tuli vaan makaan siihen sängylle selälleen ja mä käperryin sen kainaloon. Siinä sitä sit vaan maattiin. En muista mitään mitä on puhuttu tai mitään muutakaan. Mutta muistan yhden asian: Jossain vaiheessa mä käänsin pääni sillai että katoin sitä ylöspäin siitä kainalosta.. ja sen enempää ku sitä käteen tarttumista miettimättä.. aloin työntymään kohti sen huulia ja pussattiin. Ai perse, että ensisuudelma aina uuden ihmisen kans on niiiiiiiiiin jännä! <3 :D Siis se kaikki jännite ja sähköisyys mitä ilmassa on, kulminoituu ekan kerran siihen ensisuudelmaan. Se oli.. jotain ihan käsittämätöntä.. Tuntu että olin odottanu sitä jo pitkään, vaikka en ollu sen enempää Träppiä miettiny – ja en todellakaan ajatellu et se mitään tollasta haluis / tekis..! Etenki ku se pikku julmuri oli edelleen teknisesti ottaen varattu. That cute, evil little imp! >:D

Sen enempää en tosiaan muistakkaa sit. Seuraavana päivänä oli joku keskustelu lääkärin kans, enkä muista siitäkään mitään. Mutta ne päästi mut himaan kuitenki. En tod. ajatellu jäädä sinne pidemmäks aikaa, koska olin vapaa päättämään päiväni. Edelleenkin: ei hoitosuhdetta, ei terapiaa, ei mitään. Olin ollut oikeessa aina. Träppi laitto kuitenki viestiä että se on tulossa käymään taas – heti kun vierailuaika alko..!? Mä en edelleenkään ollu oikein uskoa että mitähän vittua [” - - nyt alkaa huumori loppua - - ” vittu joka kerta! vitun Sanni! :D] tässä nyt tapahtuu. Mutta koska oon pääsääntösesti rehellinen.. kerroin että mut päästettiin kotiin.. jolloin se likka kysy että saako se tulla sinne..! Mä olin entistä enemmän hämyssä että VEE. TEE. ÄF!? No, en osaa sanoo miks annoin sille luvan ja kerroin osotteen.. munhan piti lopettaa itteni. Mä en osaa oikeesti yhtään sanoo mitä mun päässä liikku, ku en edelleenkään muista. Seuraavat pari päivääki on edelleen ihan sellasta utua, eikä oo juuri mitään muistikuvia. Että sellasia myrkkyjä! Ja sit vittu kokkeli, piri ja esso on laittomia!? :D Vetäkää nyt vittu päähän ihmiset, oikeesti! Vähemmän sekasi mä oon ollu pajarikännissä ku noista aineista! :D No mut kuitenki, Träppi saapuki sit piakkoin mun kämpille. Sen muistan et salaattia söin jossain vaiheessa ja se haki itellee jonku pakastepizzan. Varmaan ollaan jatkettu sitä meidän intohimosta ja kiihkeetä nuoleskelua ja kiehnätty vaan ihan yleisesti kaikki ne päivät.

Mä en tiiä miks oon tälläne.. mut toisin ku Exä 2:n kans, Träpin kans mikään – siis ei yhtään mikään – ärsyttäny. Ei missään vaiheessa, vaik me oltiin jatkuvasti samassa paikassa. Ei se miten se levitti tavaransa. Ei se miten se ”varas” tilaa mun kaapeista ja muuta.. ei mikään! Ja mä en käsitä miten mä sit Exä 2:sta kohtaan olin sellane aivan järkyttävä lehmä ja petin vielä lopuks..!? Miks helvetissä oon tälläne saastainen ja oksettava panoesine!? No, se ei tuntunu (tai tunnu) Träppiä häiritsevän, eikä se – no vittu ylläri ylläri!? – ajatellu samalla tavalla. Vaan se käytännössä jäi siitä suoraan asumaan mun kämpille. Tosin välillä on oltu senkin kämpillä.

En muista missä vaiheessa edettiin siit nuoleskelusta sit kakkos- ja kolmospesälle.. mutta tähän väliin siitä hiukan pirteempi tarina: En muista kauheesti siitäkään – ehkä se oli sit viel ku olin mönmöissä? – mutta ainaki tunnelma ja ilmapiiri oli todella vapautunu, luonnollinen, ihana, lämmin ja kuitenki rento ja huoleton. Tosin! Sellane se on tyypillisesti ollu muutenki. Sitä se oli Exä 2:kin kans<3 :) Mutta. Jotain tuntu että on erilailla kuitenki. No, Träppi oli ollu vaan pelkästään cistyttöjen kans, joten (tyttö)dikki oli sille ihka uus.. öö.. kapistus. :D Mutta kun se sen kimppuun kävi, niin ei kyl olis ikinä uskonu! Voi jeesus... <3 Mut tietysti, ku kerran ollaan kaks träppiä puuhissa, niin eihä meiän erektiot kestä ikuisesti. Anti-androgeenit on tappanu testosteronit kummastaki ja vaikka Träppi on syöny niit vasta vuoden, niin on sillä jo iso vaikutus. Etenki ku se kiskoo syproa – tämä olkoon opetuksena muille, jotka syystä tai toisesta jää fantasiaolentomuotoon: Jos haluutte että chickdick toimii ees jotenkuten, niin syökää mieluummin spiroa. Mulla se ku tiputti 150mg annoksesta → 100mg (marraskuussa, en muista oonko tänne kirjottanu siitä..?) vaikutti melko radikaalisti suorituskykyyn. Mutta niin. Träppi oli kuitenki erinäisten mutkien ja väärinymmärrysten kautta saanu reseptin Viagraan. :D ..!!.. ainii ja jossai vaiheessa oli hiukan koominen tapaus ku se raukka tipahti sängystä selkä edellä..! :D Vittu meillä oli hauskaa senki kans – eikä se tappanu siltikään tunnelmaa yhtään! <3 Mut siis se sit sai ”hyvän” idean, että se seisokkipilleri vaikuttaa (muka?) nopeemmin ku sen pureskelee.. ai saatana, olispa ollu kamera! Ne ilmeet oli kyllä niiiiiin näkemisen arvosii – ei ollu vissiin mikään ihan sitruunan makunen tabu se! :D Mä vaan kikatan vieressä ihan kipeenä ja toinen irvistelee ja pureskelee erektiolääkettä... Oli pippelitytöillä aika homoilua.. lesboilua.. whatever.

Sitte piti tietysti odotella et se kirottu pilsu alkaa vaikuttaan. No sähellettiin jotain sillä aikaa ja sitte alko skulaan.. öö.. mut en muista taas et mitä sit tehtiin, mut ehkä se kairas mua..? Mut jossai vaihees se vaikutus lakkas.. ja sit se yllytti mua ottaan kans – pureskelemalla tietysti! ”Ei se nyt niin kauheen pahaa ollu...” Joo, no vittu eipä! Ei Sun ilmeeskä näyttäny yhtään siltä! Jotai se innovoi, että käärii sen juustoon!? Mitä vittua nyt, muija!? :D Mä murensin omani ja vedin jogurtin kans ja se oikeesti kääri omansa juustoon ja pureskeli. Kiihkeetä oli ja kaikki mahdollinen oli kaikissa mahdollisissa paikoissa. Ollaan nyt sit varmaan jonkun mielestä häiriintyneitä kaappihomopoikia, jotka on oksettavia kun poraa toisiaan peppuun. Mut arvatkaa mitä? IHA. VITU. SAMA. :D

Homma sit eteni siitä entisestään mielenkiintosemmaks. Se innostus jotenki vaan nousi ja nousi.. no eihän siin oo mitää kummallista; ensihuumaa on aina. Mut jotenki.. jokin oli erilaista ku ennen. En ollu ees Exän kans kokenu tällästä – ja se on kuitenki neljävuotisena mun pisin suhde. Tuntu että joku tässä on erilailla. Jotenki oli ihan eri tavalla innoissaan ku kenestäkään.. paitsi viimeks.. Sähikäisestä joskus lukiossa. Itse asiassa.. Träppiin asti mä olin sitä mieltä, että se oli se ”The One”, se kuka oli maagisen sopiva ja kaikki oli tähtiin kirjotettu. Vaikka mulla oli useita kumppaneita sen jälkeen, en koskaan ajatellu kenenkään niistä olevan yhtä sopiva mulle ku Sähikäinen oli, vaikka suhteet oli kiihkeitä ja täynnä rakkautta. Se oli samalla tavalla kovaääninen, häpeilemätön, vapautunut, kieroutunut (seksuaalisestiKIN), kiinnostunu filosofiasta, videopeleistä, musiikista.. ja listaa vois jatkaa loputtomiin. Sen kans viimeks oli ollu niin innoissaan ku nyt Träpin kans. Ja se oli viimeks tuntunu yhtä tarkotetulta ja sopivalta, ku nyt Träppi. Lueskeltiin toistemme 16 Personalities -profiilit, jotta opittais toisistamme, luettiin toistemme persoonallisuushäiriöistä, toistemme transpolin (ja se mun kaikki muutki) kertomukset, haettiin rakkaushoroskooppeja ja vaikka mitä..! Kaikki oli jotenki ihmeellistä ja maagista! Kaikki tuntu niiiiiin tarkotetulta, eikä sen tarvinnu ku hakee kumppani hullujen huoneelta. GJ, Trap. Ne joita nyt sattuu kiinnostaan, niin kerrottakoon, että mä oon ENFP, Oinas ja mielenhäiriöt onki joskus lueteltu täällä jo.. Träppi on INTP, Leijona ja sillä on skitsoidinen persoonallisuushäiriö. Eli ENFP ja INTP, Oinas ja Leijona, psyko ja skitso. Mikäs sen parempi symbioosi... Kaks hullua, häiriintynyttä, paheksuntaa herättävää, sen herättämisestä nauttivaa, häpeilemätöntä, nörtähtävää, kyberhenkistä, vapautunutta, (seksuaalisestiKIN) kieroutunutta, taiteellista, omaperäistä, itsepäistä, maailmanvalloitusta havittelevaa, haista vittu -asenteella varustettua pippelityttöä. Fucked up? You betcha! :D ...and so are we. ;) Siin on vaan just niin paljon samaa, että kaikki toimii, mut just niin paljon erilaista, että kaikki toimii vielä paremmin. <3<3 Ja tossa viikko sit se vasta järjestiki aika yllätyksen!!.. mutta siitä kerron joskus toiste...

Mutta. Vaikka joulukin vietettiin pitkälti yhdessä (aattona oltiin pitkä aika omien vanhempiemme luona), vaikka tässä on tavattu toistemme perheenjäseniä, vaikka ollaan ihan rakastuneita, vaikka ollaan vannottu taistelevamme tästä – jos siihen mennään ees – niin kauan että mitään ei oo jäljellä... silti yksi asia ei muutu. Se, että nään Träpistäkin millanen kuorma, rasite ja taakka oon sille. Kuinka vedän sitä jatkuvasti maihin sillä että oon ite niin huonovointinen. Se mitä teen kaikille. Jokaiselle, joka muhun millään tavalla menee kajoon.. kun oon ensin lumonnut sen.. manipuloinut sen rakastumaan tälläseen ihmisjätteeseen.. jokainen saastuu, tahriintuu, likaantuu. Ja vaikka Träppi-rakas ite ehdotti sitä että pystynkö oleen sellasessa suhteessa, missä oon vapaa tekeen ihan mitä vaan.. vaikka se väittää et se sen kestää.. koska niin paljon se haluaa olla mun kans ja mua rakastaa, niin se kärsii siitä. Se kärsii siitä mitä mä olen. Se kärsii siitä että sillä on niin silmittömän syviä tunteita tällästä viallista esinettä kohtaan.

Lisäks... En ees haluais sanoo, mutta se koki saman ku Exä 2. Uutena vuotena vedin sellaset lärvit, että sain uudestaan psykoottisen kohtauksen. Olin käyny Träpinkin kurkkuun kiinni ja uhannu tappaa sen. Mielenkiintoisesti vaikka se on mua 7cm lyhyempi ja sen käsivarret on paljon sirommat ja muutenki se on mua pienempi ja sirompi, niin sillä on enemmän voimaa ku mulla. Ihan huikeesti. Niin se suvereenisti vaan selätti mut ja piti paikallaan samalla ku rähjäsin sille, kunnes viina vaan sammutti musta virrat. Sellane uusvuosi. Olin kuulemma yrittäny lyödäkki sitä nyrkillä ihan, mut se oli sellane kännisen akan heijari, joka oli paitsi hidas mutta myös niin veltto, että eihän se osunu ees kunnolla, eikä sekään mikä osu niin tehny vahinkoo. Onneks. Mutta kaikesta siitäkin huolimatta se mimmi vaan sitkeesti on tossa vierellä ja aikoo siinä pysyä.

Tommy Hellsten sanois varmaan, että tää suhde on just niin epäterve ku voi vaan olla; Träppi täyttää mulla sitä suojelevan isän tyhjiötä, joka kattoo perään, valvoo ettei kukaan tee mulle pahaa ja karkottaa mua iskevät ahdistelijat – eli saan olla se keskenkasvuinen, suojaton, turvaton ja avuton teini. Se täyttää sen hoivaavan äidin tyhjiön, joka huolehtii että otan pillerit, syön, pesen hampaat [totally not even kidding!] ja hoitaa mun viiltelyhaavat ja kaiken. Lisäks se validoi mun tyttöyttä, uhriutta (mitä on menneisyydessä tapahtunu), sallii mun olla heikko, hauras, avuton, kaikkee sitä ja antaa sen turvan kaikelle sille... eli tekee kaikkea sitä mitä mun pitäis saada ihan itseni sisältä. Lisää vaan syitä sille, että mun pitää lopettaa tää kaikki. Ja lisäks se valvoo etten saa itteeni hengiltä...

Vaikka tää olis kuinka tähtiin kirjotettu, vaikka se ihminen olis kuinka ihana, vaikka rakastaisin sitä kuinka paljon.. mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että mun on lähdettävä. Se vaan on parempi kaikille. Mukaanluettuna Träpille. Ja just siks koska se on niin tärkee, haluan vapauttaa sen tästä kirouksestani. Mulla on himassa ihan tarpeeks noita nappeja siihen että niillä saa ittensä kylmäks, enkä aio jättää sitä sen varaan. Tää tulee päättymään kaikki. Mitä nopeemmin sen parempi. Koska niinku lääkäri on todennu: ”Ei kukaan voi estää ihmistä tappamasta itteensä” – no ei ainakaan, jos sen on tarkoitus tapahtua. Nyt meen juomaan lisää puudutusainetta ja rankaisemaan itseäni siitä millanen kelvoton ja epäonnistunut jäte oon. On kaiken tän jälkeen tekopyhää kirjottaa tää, mut kuitenki: Pitäkää ihmiset huolta toisistanne. ❤

https://www.youtube.com/watch?v=WmjVChLFYHA

 

★Tähtisimmu ★