[Tätä aihetta on toivottu multa jo varmaan yli vuosi sitten mutta se mielisairaalan suljetun keikka ja sen jälkeinen psykoosilääkkeiden aiheuttama rauhattomuus / levottomuus rajotti niin paljon kirjottamista että nyt vasta pääsen tähän käsiks. Pahoittelut siitä.]

Ei varmaan tuu kenellekkään yllätyksenä että mä en oo koskaan intissä ollu... tai että mua ei edes yritetty sinne laittaa. Koko yläaste ku meni käytännössä itteensä viillellessä, viinaa ja lääkkeitä sekasin – ja välillä jotain muutaki – vetäessä, niin lääkäri ei ollu kovin innoissaan ideasta että mulle annettais ase ja mulle alettais huutamaan käskyjä. En tiiä mitä olis tapahtunu; olisinko ampunu itteeni vai jotakuta muuta, mutta tuskin olisin mikään mallialokas ollu. En oo koskaan ollu mikään kauhee fani käskyttämiselle, hierarkialle, etiketeille, auktoriteeteilta tulevalle alentamiselle tai aikaisille aamuherätyksille, niin kapinahenki olis saattanu olla melko astronomista. Mutta en mä siitä tiiä kuinka paljon mun transsukupuolisuus asiaan olis vaikuttanu. Siihen aikaan en osannu kyseenalaistaa omaa sukupuoltani, vaan ”elin poikana” vaan. Siinä määrin ku nyt meikkaava, kynsiä lakkaava ja stereotyyppisellä teinitytön huomionhakusuudella varustettu [Prototähtisimmu] nyt sitten ylipäätään poikaa muistutti. En mä ehkä ollu tyypillisin poika ja nautin ihan poskettomasti siitä ku hengattiin pelkästään mimmit ja minä keskenämme, joiden mielestä olis yks niistä. Kaikki ”jätkien illat” oli vähän.. out of place.. ku muut puhu jostain mopojen virittämisestä niin mä taisin lähinnä tirvoa kaksin käsin lonkkua ja siideriä helttaan.

Inttiä ennen pitää siis käydä lekurin tarkastuksessa, ja koska ”olin poika” niin munhan oli siis pakko myös mennä sinne. Lääkäri sit kyseli kaikkee ja mittaili perusjuttuja, niinku verenpainetta ja muuta. Sit siin oli sellane lappunen, jota se täytti samaa tahtia, missä oli joku miljoona kohtaa, niinku ”sydän”, ”keuhkot”, ”näkö” etc. ja kaikissa oli kolme vaihtoehtoo: ”normaali”, ”patologinen” tai ”rajatapaus”. Muistan edelleen sen kuinka se tohtori ruksi niitä ja mun kohdalla kaikki muut oli normaaleja, paitsi kaks: ”psyykkinen tila” oli sen mukaan patologinen ja ”yleiskuva” oli rajatapaus. En koskaan kysyny mitä toi yleiskuva oikein tarkotti, niinku ulkonäköö vai mitä, joten en tiiä mikä mussa oli sitte rajatapaus. Sitte se kysy multa ihan iteltäni että mitä mieltä mä oon siitä inttiin menosta. Niin sanoin ihan rehellisesti että oon ajatellu C-papereita, että en mä tulis siellä toimeen sen pomottamisen ja kaiken muun kans. Niin lääkäri – sama joka oli katellu mun menoo koko yläasteen ja paikkaillu mua mm. sen jälkeen ku hyppäsin ikkunan läpi – sano vaan että ”joo, no sitä samaa mäkin mietin.” Sitten se kirjotti sen lausunnon ja kehotuksen että mut vapautettais vakinaisesta palveluksesta, diagnoosein F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ja F33 Lievän masennuksen jatkuva ajanjakso. Eli oon tota epävakauden diagnoosia siis kantanu tässä nyt 12 vuotta. Jännää kyllä, mutta masennusleimaa mun ottaan ei oo lyöty ees transpolilla, [hetken tutkimisen jälkeen paljastu et olin väärässä.] vaikka niiden psykologisten tutkimusten perusteella ” - - täyttyneet depressiivisen, epäluuloisen, huomionhakuisen sekä psykoosipiirteisen - - ” osiot. Eli ne olis voineet siis iskee muhun epävakauden sijasta minkä tahansa noista kolmesta muusta persoonallisuushäiriöstä ja lisäks sen masennuksen: F60.1, F60.4, F21. Vaikka on ihan kiva että ei nyt enää enempää ole muakin patologisoitu, niin loppujen lopuks se nyt on ihavitusama kuinka monta ”totally fucked up” leimaa sitä sitte on.

Mutta mä en tosiaan siis oo inttii käyny. Siihen aikaan sit mm. isoveljet oli sillai et ”mut sua harmittaa sit myöhemmin, ku kaikki muut kundit puhuu inttijuttuja ja sulla ei oo mitään” ... vittu, kuinka väärässä voikaan ihmiset olla! :D Ei oo muute sitte sekuntiakaan harmittanu / kaduttanu ettei ollu sielä kyntämässä sammalta, paskomassa kuoppaan, hytisemässä mettässä ja marinoitumassa hien ja pierun hajucocktailissa tuvassa 20 kundin kans. Varmasti joo, se on kokemus siinä missä anaaliseksi, naga jolokian syöminen tai koralliriuttojen näkeminen, mutta kokemukset ja elämykset on vähän subjektiivinen juttu. Edellä mainituistakaan mulla ei oo ku yhdestä kokemusta ja oon ihan tyytyväinen siihen. Jos nyt joskus sattuu päätymään tän pallon toiselle puolelle niin kyllä varmasti käyn tsekkaan ne kiehtovat eliöt. mut ei mulla nyt mikään palo oo sinne päästä sen takii. Monesti vanhemman broidin juttuja kuunnellessa miettii että se oli tähän ikään mennessä käyny jo varmaan yli 30 maassa ja tutustunu kaikenmaailman kulttuureihin ym.. Mutta mun elämykset on ollu vaan erilaisia; dokaamista isolla ystäväporukalla, räsypokan pelaamista ja otsan piirtämistä pilluun, filmin kuudeks tunniks poikki vetämistä viinalla ja lääkkeillä, raajansa täyteen viiltelyä niin että sumenee ja oman lapsen syntymisen seuraamista. Ei ne oo mun mielestä sen huonompia ku Euroopan matkailu, ne on vaan hiukan erilaisia. Tuskinpa olisin intin kokemuksista nauttinu, koska ne ei ollu mua varten – ei se anneliseksikään oo kaikkia varten. ;P

Mutta mitä sit mietin intistä yleisesti? Tietysti mulla on todella hatara käsitys, koska se perustuu lähinnä isoveljien ja ystävien tarinoihin. Mutta ainaki sieltä oli Bestiksen siistiä päästä pois, ku sen hain aikanaan mun kotterolla ja se roikku kaljapäissään ikkunasta pihalla ja huuteli vaan ”aamuja” kundeille, joilla oli viel kurkkusalaatit päällä. :D Että vissiin se on monesta se loppuminenki ihan kivaa. Mutta niiden juttujen perusteella siellä oleminenki on ollu aika hilpeää. Toki siin on ollu sit sitä mettässä rämpimistä ja muuta, mut siin on ollu myös yhteisöllisyyttä. Kuulemma se on nykyään huomattavasti hellempää se meno siellä, ku viel 20 – 30 vuotta sit. Sitä kuvittelis että samalla tavalla ku tyytyväiset työntekijät tekee parempaa jälkee.. ehkä. Että sama pätis sotilaisiin. Joten miks sen mosakauden pitää sit olla sellasta ihmeellistä rääkkiä ja simputusta? Ehkä mun ”anarkistis-sosialistinen punikkivassari mieli” ei taivu ymmärtään sitä, mutta kaiketi sillä nyt on jotain tekoo sen kans, että opitaan se hierarkia? Että alikessulle ei vittuilla, vaan sitä totellaan – ja ilmeisesti vieläpä sokeasti. Sodassa en oo ollu, joten en osaa sanoo millanen on hyvä sotilas.. mutta on helppo tajuta että saattaa tehdä puolustamisesta ongelmallista, jos jalkaväki alkaa kapinoimaan. Että kaippa se jotain asiaa sit ajaa se alistaminen ja mitätöinti. Silti, sen jälkee ku on nähny leffan Full Metal Jacket [vittu ku meinaa aina kirjottaa Full Metal Alchemist! :D] niin väkisinki miettii että millasii seurauksia sillä potentiaalisesti on. Ehkä sen mosakauden tarkotus on myös jotenki kovettaa pojut sillai että ne kestää sen sodan todellisuuden? Mutta mitä on kuullu juttuja veteraanien tarinoista, niin harva sieltä rintamalta selväjärkisenä tuli takas. On se niin vitun sairasta paskaa sellanen toistensa tappaminen, että vähemmästäki terveen nuppi lahoo, vaikka olis kuinka kovetettu tahansa :S Mut pakko sanoo, että en oo Bestistä koskaan pelänny, paitsi sen puoli vuotta ku se kotiutu intistä, etenki ku se veti lärvit. Ne jutut tappamisesta, sotimisesta ja muusta todisti, että jotain sen päähän oli tosiaan taottu siellä... onneks se normalisoitu sit ajan myötä ja oli taas mun raksu body guard<3 :)

Pitäskö sen sit olla yhtä rankkaa ku aiemmin? En tiiä. Musta tuntuu että ihmiset on ylipäätään vähän muuttunu, niin ehkä sellanen raakuus ei enää toimis nykyihmisiin? Siis takuulla löytyy niitä jotka oikein odottais sitä ja nauttis siitä, mutta suurin osa vois vaan hajoo siihe. En tiiä. Sitte jengi skitsoo, että milläs tätä maata puolustetaan, jos ”kaikki on sellasii pullamössö vihervassaripunikkihomoja, jotka vaan työntää lastenvaunuja, virkkaa sukkia ja leipoo kakkuja”... Mä en oikein nää miten nää asiat on toisensa poissulkevia – mun mielestä sellanen ajattelu on kovin rajoittunutta ja tehotonta. Kyllä luulen että vaikka uusien Gladiaattoreiden kundit tekis ite villasukkansa, niin ne olis silti yhtä bad ass ku niiden kans menis tappeleen. Se vasen suora varmasti kosahtais klyyvariin ihan samalla voimalla. Mut oon ollu siin käsityksessä että intin osallistujamäärät on laskussa ollu viime vuodet, ku enemmän ja enemmän menee sivariin ja totaaleiks. En ota kantaa siihen: mun mielestä se on henkilökohtainen valinta. Tää asia on mun mielestä moraalin ulkopuolella – tosin mua on syytetty moraaliseks nihilistiks, niin mun maailmassa taitaa kaikki olla hyvän ja pahan tuolla puolen... tai oikeestaan niitä ei oo ees olemassa.

Pitäskö sit hommaa palkka-armeija? Se menee jo niiiiiiiiiiin pitkälle yli sen mitä tiiän koko aiheesta, että mun ei kandee varmaan siihen analyysiin ees lähtee ku se olis sama ku kirahvi selostais jääkarhulle ydinfissiosta. Mutta ei siinä mitään vikaa oo maksaa puolustamisesta. Varmaan vaan valtiontalous menis hiukan uusiks sillon. Oon aina miettiny että sillon sinne menis ehkä enemmän niitä jotka haluaa sinne, mutta toisaalta taas sit siin olis sama houkutus ku nykysessä hallinnossa, joka on todistettavasti aivan suolesta; että sinne mennään tavotteleen omaa etua, eikä vittujakaan välitetä yhteisestä. Mutta ennenku on empiirisesti todistettu, että tekemällä intistä tasa-arvosesti kundeillekki vapaaehtonen, meidän puolustautumiskyky tippuis radikaalisti, ei mun mielestä oo mitään perustetta induktio-olettaa niin. Lähtökohtasesti kuitenki olis varmaan monien mielestä parasta, ettei tarvis koskaan enää sotia missään. Ihmisen historia on kuitenki täynnä tappamista – etenki uskonnon tai muun ”totuuden” nimissä. Se on aika helvetin surullista, kuinka epäonnistunu rotu ollaan.. olevinamme evoluution huippu. Koneiden valtaa odotellessa... olis kiva ku kaikki vaan tulis toimeen – ees jotenki. :) ❤

 

[Intron yli on hypätty ku se rikkoo tunnelman.]

https://youtu.be/14-JnZlLbwQ?t=35

 

★Tähtisimmu ★