[Osa V.I]

Sanana ”gender” on viitannu vuoteen 1955 asti lähinnä ainoastaan kielessä esiintyviin maskuliineihin, feminiineihin ja neutreihin[7]. Ihmisille, jotka on lukenu vaikka saksaa, tää on tuttua. Mutta arkeologisten löydösten perustella sukupuolten sosiaalista ja käytöksellistä eroa on esiintyny varhaisimmillaan jo n. 26 000 – 30 000 vuotta sitten[8]. Vuonna 1955 seksologi John Money käytti termiä erotellakseen biologisen sukupuolen ”sex” ja sukupuolen roolina ”gender[7]. Mutta termistä tuli laajemmalle levinnyt vasta 1970-luvulla kun feministiteoreetikot otti sen omakseen[7]. [Wikipedia ei ole edelleenkään pätevä lähde, mutta siellä on itsessään puolestaan lähteet noissa kohdissa. Lisäks, tää ei oo väikkäri, joten se ei sinänsä haittaa. Ja edelleen, mulla tuli hiukan liian myöhään (lue: nyt) mieleen että olis voinu kokeilla hakee tutkimuksia ”gender” termin historiasta / käytöstä.. joten näillä mennään.]

Mitä taas tulee lääketieteen kontekstiin, niin aikainen dikotominen malli jakoi ihmiset kahtia, urosten ja naaraiden biologisten aspektien perusteella ja käsitys oli että jokainen yksilö ilmentää kyseistä sukupuolta vaihteleviin mittasuhteisiin saakka. Tässä mallissa ristiin identifioituva yksilö nähtiin vain yhtenä permutaationa potentiaalisten variaatioiden sisällä. Tällöin transsukupuolisuus ajateltiin puhtaasti fyysisenä tilana. Mutta tuon ajan psykologit ja psykoanalyytikot näki genderin tiukasti psyykkisenä ilmiönä, josta tuli vallitseva malli. Sen seurauksena ajateltiin että sellanen tila tartti psykoterapeuttista hoitoa sen normalisoimiseks. Tästä taas edelleen kehitettiin malli, että sukupuoli on muuttumattoman psyykkisen sukupuolen ja biologisen sukupuolen yhdistelmä, ja aiheeseen perehtyneet pääty siihen että gender määräytyy jonkun geneettisen tai endokrinologisen mekanismin mukaan, joka on vielä löytämättä. Koska tässä mallissa psyykkinen sukupuoli on nimenomaan muuttumaton, päädyttiin siihen että on muutettava kehoa, jotta se olis harmoniassa mielen kanssa. Tää on käsitys edelleen. Nykyset hoitosuositukset sallii, mutta ei oleta että transihminen tarvii hormoneja / sukuelinkirurgiaa.[9]

Oon aiemminkin kirjottanu siitä, kuinka on ihmiselle tyypillistä käytöstä, että vastaanotetaan vain sellasta informaatiota, mikä on yhteneväinen jo pystytetyn maailmankuvan kanssa. Jos meillä on henkilöitä, jotka on vetäneet sellasen rajan maailmassaan, että sukupuolia on tasan kaksi ja niiden välinen raja puolestaan kulkee primääreissä ja sekundääreissä sukupuolipiirteissä, niin toisenlainen rajanveto voidaan helposti kokea valtavaksi uhaksi. Kuten Osassa III referoin esimerkkiä kuningas Salomonista, joka kokisi varmasti rajanvedon että valas on lähempänä kamelia, kuin taimenta (tai mitä kalaa ikinä sitten käytettiinkään esimerkkinä), hyvinkin uhkaavana. Perinteisesti empiiriseen tutkimukseen, hypoteeseihin, deduktioon ja sitä kautta paradigmojen muodostamiseen tähtäävä tiede kuitenkin suhtautuu useimmiten vallitsevan käsityksen haastamiseen terveesti. Tää näkyy myös tässä aiheessa.

Transsukupuolisuuden ja psykoottisten oireiden, persoonallisuushäiriöiden tai muun psykopatologisen ilmiön suhdetta on tutkittu jonkun verran ja riippuen tutkimuksesta on havaittu että psykoottiset oireet ja persoonallisuushäiriö esiintyy usein transsukupuolisuuden kans, kun taas toisessa löydös on ollut päinvastainen, eikä ero cispopulaatioon oo ollu merkittävä[10]. Yleisimpinä oireina on havaittu masennus, ahdistushäiriöt, päihteiden väärinkäyttö, itsemurha ja viiltely[10]. Tämän perusteella vaikuttaa siltä että näiden välillä on jokin kytkös, mutta kausaliteetti jää epäselväksi[10][Painotus mun lisäämä]. Transihmisten monesti kokema kehodysforia lisää epävarmuutta[10], mutta voi transpoikien kohdalla johtaa jopa anoreksiaan asti, kun ne tavottelee jäntevämpää ja lihaksikkaampaa kehon muotoa[11]. Anoreksian oireet katos täysin testosteronihoidon myötä[11]. Myös transtyttöjen kohdalla on useita havaintoja siitä kuinka estrogeenikorvaushoidot nostaa elämänlaatua, mm. laskemalla stressihormonin eritystä[12]. Vastaavia havaintoja koskien sukuelinkirurgiaa on myös[10][13], mutta on myös havaintoja, joiden mukaan sukuelinkirurgia ei vaikuttanut hyvinvointiin, vaan hormonihoidot olivat keskeisempiä[10][12]. Eräässä tutkimuksessa kysyttiin, onko katunut sukuelinkirurgiaa, johon 96% vastas ”ei koskaan” ja 4% ”joskus”[13]. Samassa havaittiin myös, että transnaisten itse arvioima fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys oli hyvä, eikä tilastollista eroa cispopulaatioon havaittu lainkaan[13], havainto joka on toistunut myös muualla[17]. Heterosuhteissa (= transtyttö & cis/transmies) elävien transtyttöjen seksihalukkuus, orgasmikyky ja tyydyttyneisyys vastaa cistyttöjä, vaikka osa koki ongelmia kiihottumisen, kostumisen ja kivun kans[13]. Tyytyväisyydellä omaan kehoon ja seksuaalisella tyydyttyneisyydellä on yhtä lailla cispopulaatiossa selkeä yhteys keskenään, kuin transpopulaatiossa[13].

Mutta se todellinen ongelma jää kaiken sen degeneroituneen huutelun alle, johon sekä transaktivistit, että cistraditionalistit syyllistyy. Tän hetkinen tosiasia on (perusteluna miks voin sanoo sitä todeks, on totuuden korrespondenssiteoria) että me transsukupuoliset eletään täällä, osana kokonaispopulaatiota. Joten se ongelma ei ees oo se, onko meillä psyykkinen sukupuoli, biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli(rooli), sukupuolistereotypia tai olenko mä tyttö vai poika kun mulla on sekä pippeli että tissit.. . vaan ongelma on se, että mitä me tehdään nyt kun transihmisiä joka tapauksessa tulee meidän yhteiskunnassa olemaan olemassa? Yksikään vajaaälyinen ”keskustelu” vessapolitiikasta, isän synnyttämisestä, äidin siittämisestä, lasten oikeudesta vanhempiinsa tai mistään muustakaan ei tule koskaan rakentavaan lopputulokseen, jos ei alunperinkään olla valmiita hyväksymään sitä ensimmäistä tosiasiaa: transsukupuolisia on populaatiossa, haluttiin sitä tai ei.

Samaan aikaan kun ihmiset joilla on hyönteisen kokoset aivot vaahtoo toisilleen kuinka mä en sais mennä tyttöjen vessaan chickdickkini kans, joiltain ihmisiltä oikeesti jopa evätään lääkärin hoito, sen takia että ne on trans[16][17]. Yks meidän länsimaisen yhteiskunnan määrittävimpiä piirteitä on se, että kaikilla on oikeus terveydenhuoltoon (etenki tääl byroslaviassa), jolloin on aivan yhtä perusteltua, että terveydenhuollon ammattilaisten tulee suhtautua transkansaan yhtä varauksettomasti kun mustiin, islaminuskoisiin, albiinoihin tai sokeisiin. Transihmiset saattaa joutua valitseen sen välillä että eikö outtaa itteensä ja vaarantaa sen saako asianmukasta hoitoo, tai outtaako ittensä ja altistaa itsensä asiattomalle kohtelulle, asenteelle ja jopa hoidon eväämiselle[17]. Monet jopa lykkää lääkäriin menoa edellä mainituista syistä[18]. Jälleen kerran, sillä ei oo mitään merkitystä mikä on transsukupuolisuuden kausaliteetti, vaan merkitystä on sillä että se on olemassa ilmiönä ja se vaatii terveydenhuollon ihmisiltä uusien asioiden kohtaamista. Etenkin, koska on lähdetty sille linjalle, että meitä hoidetaan monessa maassa valtion rahoilla, niin on täysin perusteltua sillon, että myös valtion lääketieteellinen henkilökunta on tietoinen uusista ulottuvuuksista koskien toimenpiteitä. Joku nainen saattaa tarvita eturauhastutkimuksen tai joku mies vastaavasti gynekologisen[16]. Sen suorittavan lääkärin tulee kohdella sitä henkilöä samalla asenteella kuin muitakin vähemmistöjä, olkoon ne sitten etnisiä, fysiologisia tai kielellisiä. Tää on aivan yhtä perusteltua jokaisen vähemmistön kohdalla, jos meillä on periaate tasavertaisuudesta. Transihmiset on monesti ns. erased monesta järjestelmästä, tarkottaen että, passiivisessa tapauksessa ilmenee tiedonpuutteena transsukupuolisuudesta ja oletuksena että sillä tiedolla ei oo merkitystä hoidon kannalta, tai aktiivisessa muodossaan siten, että kieltäydytään hoitamasta tai ollaan muuten poissulkevia[17]. Terveydenhuollon ihmiset on kouluttaneet itteensä siinä mitä tulee etnisiin vähemmistöihin (huom. jotka on vähemmistöjä vain täällä), fysiologisiin vähemmistöihin tai psyykkisiin vähemmistöihin. Kouluttaneet itteensä siinä, että mustaihonen ihminen on anatomisesti ihan yhdenvertainen valkosen kans, kädet epämuodostuneina syntynyt on älyllisesti yhdenvertainen muiden kans ja että tourettelainen on ihan yhdenvertainen ei-tourettelaisen kans.

Ei kukaan kysy mustaihoselta ihmiseltä, sen tullessa vastaanotolle, että ”mikä vittu sun ihoa vaivaa?” Tai ei se vaadi ihmiseltä, jonka raajoissa on syndaktiliaa, lääketieteellistä selvitystä sen tilasta, antaakseen sille hoitoa – tai kieltäydy tutkimasta sen flunssaa koska se on ”friikki”. Kyse on siitä että se ihminen tulee siihen vastaanotolle, ja sen ammattilaisen tulee suhtautua siihen varauksettomasti ja ammattimaisesti. Eikä minkään muunkaan ilmiön (albinismi) tai tilan (persoonallisuushäiriö) kohdalla perustella että ”se on niin harvinainen, ei siitä tarvii lukee” – joten ei voi perustella transsiudenkaan kohdalla niin. Etenkään kun mun antamat esimerkit albinismi ja syndaktilia on harvinaisempia[23][24] ku transsukupuolisuus[25] ja monet lääkärit on täysin tietosia kahdesta edellisestä – ja vaikka ei olis, niin useimmiten todella valmiita lukemaan aiheesta / hankkimaan tietoa ja opettamaan itteensä. Lisäks, se että onko kyseessä marginaalinen asia on irrelevantti sen rinnalla, että etenkin niin kauan kun meillä on F-koodi sille, on täysin perusteltua että terveydenhuollon porukka on tietoinen aiheesta ja sen mukanaan tuomista ulottuvuuksista.

Kaikkien sukupuoli-identiteetti ei kuitenkaan sovi tähän tiukkaan dikotomiaan. Myöskään kaikki sukupuoliepätyypilliset [eng. gender-nonconforming, kömpelö suomennos joo, mut vaikee kääntää] ihmiset ei ees koe kehodysforiaa elämänsä aikana[14]. Ilmeisen ihmiselle sisäsyntyisen, pakkomielteisen tarpeen kategorisoida kaikki mahdollinen niin vaatiessa, on sellaset populaation jäsenet luoneet useita uusia lokeroita ja rajanvetoja, kuten agender, genderless, bigender ja pangender. Tässä kohtaa ei ole tarpeellista asian käsittelyn kannalta selittää auki yhtäkään. Nää rajanvedot haastaa vielä enemmän cistraditionalistien maailmankuvaa ja varmaan siks aiheuttaa vielä enemmän konflikteja. Mutta siinä missä harhainen, kehäpäätelmällinen ”huominen pitää olla samanlainen ku eilinenkin, koska eilinenkin oli samanlainen ku toissapäivä” -asenne estää suhtautumasta rationaalisesti ja kriittisesti asioihin, on empiirinen tiede puolestaan syleillyt monilta osin tätä muutosta. Tutkimuksissa saatetaan käyttää kieltä, jossa ei puhuta transihmisestä homona tai heterona – oletettavasti välttääkseen potentiaalista hämmennystä – vaan viitataan sen sijaan kumppaniin termillä ”vastakkaista fenotyyppiä”[14]. Lisäks, pohditaan mahdollisuutta tulevaisuuteen jossa on täysin uudenlaisia mahdollisuuksia ” - - olla [itsensä] ja olla muiden kanssa - - riippumatta [henkilön] tekno-biologisesta kehollisesta muodosta.”[9] Molemmat esimerkkejä siitä kuinka mutkatonta on suhtautua asiaan kriittisesti, joka ei ole liikaa vaadittu lääkäreiltäkään, että käyttäis oikeita pronomineja aktiivisen pyyhkimisen sijaan[16].

Tieteentekijät on havainneet myös sen kuinka pyyhkiytyminen, erasure (ks. ylempänä), vaikuttaa tilastoihin; alkoholin väärinkäyttöä tilastoitaessa saattaa olla että kaikki ei ota lainkaan osaa tutkimukseen, koska vastaus kysymykseen ”mies / nainen” ei ehkä oo niin yksiselitteinen[15]. Vaikka pääasiassa transsukupuoliset on työllistetty ja kouluttautuneita[14], niin monet ongelmat kuten päihteet ja psykopatologia nousee siitä stigmasta mitä transsukupuolisuus kantaa. Osa sen stigman ylläpitoa on tulehtuneet asenteet, joita on niillä pelokkailla ja ahdistuneilla ihmisillä, jotka ei ole informoitu asiasta – tai jotka ei tahdo ottaa sitä informaatiota vastaan. Epätietoisuus saa usein ihmisen pelkäämään, luonnollisena vaistonvaraisena reaktiona. Piirre, joka on ollut aikanaan lajin selviämisen kannalta olennaista.. ajattele hämärässä valossa jotain tikrua metsästävää aboriginaalia – aika hyvä asia jos on peloissaan siitä epätietoisuudesta mitä vaillinainen näkyvyys tuo mukanaan, koska se saattaa pelastaa sen hengen kun se tikru hyppääki puskista sen kimppuun. Mutta se mihin kaikki se stigmatisointi, syrjintä, mitätöinti, halveksunta ja pahoinpitely ajaa transihmiset on karua luettavaa:

 

– 41% yrittänyt itsaria, 19% evätty hoito, 28% ahdisteltu sanallisesti, 2% terveydenhuollon henkilökunta oli ahdistellu fyysisesti ja 40% väärinkäyttää alkoholia / muita päihteitä[16]

– 21.1% transtytöistä oli ahdisteltu kuluneen vuoden aikana kun cistytöillä luku oli 8.5%[19]

– 65% oli idealisoinu itsemurhaa[17]

– 80% idealisoinu itsaria, 40% oli yrittäny ja 44% oli vahingoittanu itteensä[20]

– 35.1% oli suunnitellu itsaria, 11.2% oli yrittäny; transfobian vähentyminen oli tiputtanu idealisointia 66% ja hormonihoidot n. 50%[21]

– 40% transpojista oli yrittäny ja 20% transtytöistä, viitaten toiseen tilastoon: 30% transtytöistä oli yrittäny tappaa itsensä, 35% oli suunnitellu tekevänsä niin ja 50% oli idealisoinu[22]

 

Mielestä ja identiteetistä on tällä hetkellä pelkkiä teorioita, eikä ole mitään aukottomasti todistettua, että miten tietoisuus tai identiteetti muodostuu. Joten on vaikea argumentoida empiirisen tutkimuksen kautta siitä. Mutta ajatellaan arkisempien asioiden kautta: Identiteetti voi olla käytännössä mitä vain, millä ihminen kokee tulevansa määritellyks. Jollekki se voi olla se että kannattaa JYPiä, jollekki se että ajaa Hondaa, jollekki se että pukeutuu muovisiin hiuslisäkkeisiin, kaasunaamariin ja meikkaa radikaalisti, jollekki se voi olla löysät roikkuvat vaatteet ja hip-hop musa, jollekki se että kaikki sisustuksessa on IKEAa, jollekki se että se on Nordean toimari, jollekki se että on taitava fiksaan autoja, jollekki se että on industrial-lävistys vasemmassa korvassa, jollekki se että on tatuoinu tribal-kuvion alaselkään, jollekki se että on blondi, jollekki se että kuntoilee ja syö hyvin, jollekki se että kokee seksuaalista vetoa antropomorfisiin susilikkoihin, jollekki se että kattoo Battlestar Galacticaa, .. . niin miksi vitussa sukupuoli ei olis osa identiteettiä? Jos se on osa yksilöä, niin miksi se ei olis osa sitä joka rakentaa sen hyvin perustavanlaatuisen kokemuksen omasta itsestä? Eikö tää nyt vaan oo ihan rationaalista? Ja jos joku kokee olevansa kissa, käyttäytyy kuin se ja tekee itsestään kehonmuokkauksella mahdollisimman hyvin sitä muistuttavan, se on ihan OK – koska miten vitussa se vaikuttaa sun elämään, saatanan dille? Ja jos joku kokee olevansa taisteluhelikopteri, niin luulis että sillon myös pitää sen mukaisia ääniä, pyrkii muokkaamaan itsestään sen näkösen ja pyrkii käyttäytymään kuin se – kuten ne jotka kokee olevansa kissoja tai lohikäärmeitä. Sekin on ihan OK, ja voin nimittää sellasta ihmistä termillä ”it” termien ”he / she” sijaan.

Kaikkia yllä mainittuja tuloksia siitä, että transihmisten elämänlaatu parantuu hormonihoitojen / sukuelinkirurgian myötä, ei voi kriittisen ajattelun nojalla kiistää tai ohittaa. Tämä puolestaan antaa viitteitä siitä, että sukupuolen rajaaminen ainoastaan primäärisiin ja sekundäärisiin kehon piirteisiin ei ole välttämättä enää tehokkain mahdollinen metodi – jos se on koskaan ollu ees. Ja juuri se on saanu tieteentekijät ettimään vastauksia kehitysbiologiasta, neurologiasta ja endokrinologiasta (ks. Osa I), löytäen jopa kiehtovia tuloksia ja edes vilauksia selityksestä koko ilmiölle. Koivulan (ks. Osa IV.I) saarnatessa kriittisestä ajattelusta, olis asiallista vaatia samaa itseltään kuin muilta, sillä muuten kyseessä on kaksinaismoralismi. Lisäks, se ei oo koko tän problematiikan avainkysymys edes että miten nyt määritellään sukupuolet ja muut, vaan ydin on se, että transsukupuolisia on läsnä populaatiossa haluttiin tai ei, joten on hedelmällisempää ja rakentavampaa miettiä että mitä nyt – aivan niinku on tehty jokaisen muunkin vähemmistön kohdalla. Takertuminen sanojen semanttisiin sisältöihin, etymologisiin taustoihin ja rajanvetokysymysten vinoutunut esittäminen faktakysymyksinä, tarkoituksenaan levittää propagandistisesti omaa maailmankuvaansa, kuin kasvainta ihmisten mieliin, välittämättä empiirisistä todisteista ja kieltäytyen vastaanottamasta omaa maailmankuvaa haastavaa informaatiota on koko sen liikkeen perusta, joka mesoo ”gender-ideologiasta”. Sitä ei ole olemassa, ihmiset hyvät. Ei ole mitään ideologiaa, vaan se on nimitys, jonka te itse olette antaneet uudenlaiselle rajanvedolle sukupuolesta, jotta voitte epäpätevin perustein ja ontuvalla logiikalla, mielivaltaisesti, hyökätä meidän kimppuun, kompensoidaksenne omaa pelokkuuttanne ja epätietoisuuttanne.∎

 

Jotta kaikki ymmärtäis kuinka simppeli tää aihe on, oon piirtäny sukupuoli(-identiteetti)kakkaran. Terveisiä Juha Sipilälle: Ei tarvii olla insinööri, että voi yrittää vaikuttaa älykkäältä piirtelemällä pseudo-tieteellisiä ja näennäisfiksuja havaintodiagrammeja. Tällästä paskaa voi tehdä kuka vaan. Kuvassa on alla fenotyyppien ulottuvuus, jonka joukot leikkaa kuvan keskellä ja joka on päällekkäinen sukupuoli-identiteettiulottuvuuden kanssa. Lisäks, on selkeet relaatioviivat, siitä mitkä kehonosat tai hormonit on joko tyypillisiä tai potentiaalisia tietylle kombinaatiolle kromosomeja ja sukupuoli-identiteettiä. Ei-binäärisistä identiteeteistä ei ole mainittu kaikkia, ennen kaikkea siks, että koska ne ei ole binäärijoukon alkioita, niitä voidaan vapaasti määritellä päättymättömästi, kuten muokattu piirakkadiagrammi kuvastaa. Samasta syystä niillä voi olla potentiaalisesti kumpaa tahansa hormonia ja mitä tahansa kehonosia, koska ei ole binäärijoukon tiukempia lainalaisuuksia. Transsukupuoliset on binäärin ja ei-binäärin joukkojen leikkauspisteessä, sillä ne voi olla kummalla puolella vain tai juuri leikkauspisteessä. Kuitenkin ne on tyypillisesti alemmassa fenotyyppiulottuvuudessa niissä joukoissa, joiden päällä ne kuvassa on. Kaikkien joukkojen leikkauspisteessä kuvan keskellä on intersukupuoliset, sekä mahdolliset fenotyypit, joilla voi olla potentiaalisesti mikä tahansa kombinaatio hormoneista ja kehonosista ja jotka voi sijoittua minne vain päällimmäisessä ulottuvuudessa. Cissukupuoliset muodostaa oman janansa binäärijoukossa, jossa on sukupuolellisen ilmaisun spektri, joka puolestaan on invertoitu transihmisten kohdalla. Tää ei kuitenkaan tarkoita että sellainen joka on spektrin ääripäässä, välttämättä ilmaisis itseään aina siten, vaan spektri kuvastaa nimenomaan loputonta kombinaatiota ilmaisusta, mutta jonka ääripäissä on (stereo)tyypillinen ilmaisu. Ei-binäärisessä joukossa ei ole ilmaisullista spektriä, koska se on tarpeeton, heidän ollessaan binäärisyyden ulkopuolella. Tästä kuvasta voi jokainen löytää itsensä fenotyyppiulottuvuudessa, sekä sukupuoli-identiteettiulottuvuudessa, jonkin joukon tai niiden leikkauksen alkiona. Siihen voi vaikka piirtää pisteen, edustamaan itseään.

kakkara.jpg?1538484963

★Tähtisimmu ★

 

Lähteet:

[9]Claudia Castañeda, Developing gender: The medical treatment of transgender young people, Social Science & Medicine 143 (2015) 262 – 270

[10]Gunter Heylens, et al., Effects of Different Steps in Gender Reassignment Therapy on

Psychopathology: A Prospective Study of Persons with a Gender

Identity Disorder, J Sex Med 2014;11:119–126, DOI: 10.1111/jsm.12363

[11]Sarah E. Strandjord, et al., Effects of Treating Gender Dysphoria and Anorexia

Nervosa in a Transgender Adolescent: Lessons Learned, International Journal of Eating Disorders 48:7 942–945 2015

[12]Marco Colizzi, et al., Hormonal Treatment Reduces Psychobiological Distress in

Gender Identity Disorder, Independently of the Attachment Style, J Sex Med 2013;10:3049–3058, DOI: 10.1111/jsm.12155

[13]Steven Weyers, et al., Long-term Assessment of the Physical, Mental, and Sexual Health

among Transsexual Women, J Sex Med 2009;6:752–760, DOI: 10.1111/j.1743-6109.2008.01082.x

[14]Alessandra D. Fisher, et al., Sociodemographic and Clinical Features of Gender Identity

Disorder: An Italian Multicentric Evaluation, J Sex Med 2013;10:408–419, DOI: 10.1111/j.1743-6109.2012.03006.x

[15]Annesa Flentje, et al., Missing data in substance abuse research? Researchers’ reporting

practices of sexual orientation and gender identity, Drug and Alcohol Dependence 147 (2015) 280–284, http://dx.doi.org/10.1016/j.drugalcdep.2014.11.012

[16]Tiffany K. Roberts & Corinne R. Fantz, Barriers to quality health care for the transgender population, Clinical Biochemistry 47 (2014) 983–987, http://dx.doi.org/10.1016/j.clinbiochem.2014.02.009

[17]Greta R. Bauer, et al., ‘‘I Don’t Think This Is Theoretical; This Is Our Lives’’: How Erasure Impacts Health Care for Transgender People, Journal of The Association of Nurses In AIDS Care, Vol. 20, No. 5, September/October 2009, 348-361, doi:10.1016/j.jana.2009.07.004

[18]Taylor M. Cruz, Assessing access to care for transgender and gender nonconforming people: A consideration of diversity in combating discrimination, Social Science & Medicine 110 (2014) 65e73,http://dx.doi.org/10.1016/j.socscimed.2014.03.032

[19]Robert W.S. Coulter, et al., Differences in alcohol use and alcohol-related problems between transgender- and nontransgender-identified young adults, Drug and Alcohol Dependence 154 (2015) 251–259, http://dx.doi.org/10.1016/j.drugalcdep.2015.07.006

[20]E. McCann, People who are transgender: mental health concerns, Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing, 2015, 22, 76–81, doi: 10.1111/jpm.12190

[21]Greta R. Bauer, et al., Intervenable factors associated with suicide risk in transgender persons: a respondent driven sampling study in Ontario, Canada,Bauer et al. BMC Public Health (2015) 15:525, DOI 10.1186/s12889-015-1867-2

[22]Carla Moleiro & Nuno Pinto, Sexual orientation and gender identity: review of concepts, controversies and their relation to psychopathology classification systems, Front. Psychol. 6:1511, doi: 10.3389/fpsyg.2015.01511

[23]https://en.wikipedia.org/wiki/Albinism_in_humans#Epidemiology, viitattu 01.10.2018

[24]https://en.wikipedia.org/wiki/Apert_syndrome, viitattu 01.10.2018

[25]https://en.wikipedia.org/wiki/Transsexual#Prevalence, viitattu 01.10.2018