Tässä ku ei tosiaan oo viime aikoina oikein mitään muuta jaksanu tehdä ku maata sängyssä, niin on tullu katottuu hirmusti sellastaki mitä ei normisti ehkä seurais. Tosin Jazz ei kuulu niihin mitä ei normaalisti seurais.. mutta tuli siis ahmittua sitäkin pari päivää, kaikki kolme uutta kautta mitä sitä oli tehty tän vuoden tammikuuhun mennessä. Pakko myöntää että jopa mun kaltaiselle nördetytylle teetti ajoittain vaikeuksia löytää niitä jaksoja ilmaseks katottavaks mutta kyllähän sitä pystyy mihin vaan ku tarpeeks haluaa. ;P Niille jotka on kiinnostuneita niin Dailymotionissa on aika hyvä kavalkaadi ihmisten sinne lataamia, ja sieltä on turvallista niitä kattoo ku niillä arveluttavilla piraattisivustoilla missä ite surffasin ajoittain, ei kannata mennä jollei tiiä mitä tekee. Ei ehkä ihan jokaista jaksoo löydä sieltä mutta suurimman osan kyllä. Toki ne on paskalaatusia ja joissain on automatisoitujen tekijänoikeuden alaista materiaalia etsivien algoritmien takia kuva peilattu tai ääntä hidastettu / nopeutettu, mutta kyllä ne on ihan katsottavia silti – etenki jos näyttiksen softalla voi peilata koko näyttönsä kuvan. ;)

Mun ei varmaan siis oikeesti pitäis kattoo lainkaan koko sarjaa kun joka kerta se herättää lähinnä negatiivisia tunteita, mutta siinä vaan on jotain mikä saa kattomaan sitä. Se kai on tosi-tv -ohjelmien ideaki että ne koukuttaa... Siis ensimmäisenä siinä aina tulee se, kuinka Jazzin perhe on niiiiiiiin sen tukena koko ajan. Siis jos vertaa siihen millasta ”tukee” mä oon saanu vaikkapa mun perheeltä, niin ei niitä voi edes verrata keskenään, koska tarvii täysin erilaisen mitta-asteikon, ku toinen on tähtitieteellinen ja toinen mikroskooppinen. Siis toki, Äitihän on hyväksyny mut alusta asti ja ollu ihan kympillä tukena kaikki nää vuodet, mutta jos miettii muiden sisarusten suhtautumista, josta osa on toki muuttunu parempaan tässä muutaman vuoden aikana, mutta osa ei. Ne kauniit lausahdukset kuten ”Sä kun tykkäät noista roolileikeistä ku leikit tyttöä” ja ”Ei se että kokee olevansa epäonnistunut miehenä korjaannu sillä että tekee itsestään naisen” ja muut vastaavat on jääny kyllä ikuisesti kummitelemaan mun mieleen.

Mutta se kuinka Jazzin isosysteri on sellanen että se neuvoo sitä siin kaikessa teini-iän myrskyssä ku se on jo ite suurimmaks osaks läpikäyny sen, se kuinka sen isobroidit on hirmu suojelevaisia ku ne näkee sen (sillai sopivasti) hauraana ja haavoittuvaisena, ja miten sen äiti meinas hyppää kaiteen yli niiden tyyppien kurkkuun, jotka huuteli sen tyttärelle ”You tranny freak”. Ei pelkästään se että miten ne on tukena siinä transitiossa itsessään, mutta myös se kuinka Jazz on niille ihan tavallinen tyttö. Siis kun se on eläny full-time neljä-viisvuotiaasta lähtien, niin se on niiden silmissä myös kasvanu tyttönä, poisluettuna muutama eka vuosi sen elämästä. Jos miettii kuinka saatanan vaikeeta mun sisaruksilla on ollu käsittää ja sisäistää se että oon tyttö, ja siltikin ne aina muistaa sen ku ”olin poika”. Ne ei tuu koskaan näkemään mua biologisia tyttöjä vastaavana oliona, ei vaikka ne käsitteellisellä tasolla niputtais mut samaan sukupuoleen Äitin kans.

Tästä tulee sitten totta-kai taas hirveet itsesyytökset siitä että kuinka helvetin tyhmä ja aivoton voin olla, kun en ymmärtäny sillon yläasteella ku meikkaaminen, kynsien lakkaaminen ja laittautuminen noin ylipäänsä tuntui omalta. Kun kulutin järisyttävän määrän energiaa ymmärtääkseni miltä tuntuu vuotaa, käyttää tamponeja tai saada orgasmi – niitä kysymysten määriä ja ulottuvuuksia mitä esitin kumppaneille ja ystäville. Tai miltä tuntuu pimppaihmisistä ku niitä panettaa. Mä tiesin vaan että kun mulla seisoo niin tekee mieli työntää toi vitun letku vaikka puunrungossa olevaan koloon että helpottaa se panetus. [gee, thanks a fucking million Mr. Testosterone!] Vaikka tunsin oloni niiiiiiiiin kotoisaks tyttöjen kesken hengaillessa ja vaikka nekin oli sillai et ”[Tähtisimmu] on yks meistä” ja kundit oli että ”No [Tähtisimmu] nyt on tollane ämmä”... Niin ei. Ei voi jumalauta ymmärtää kaikesta tästä sitä että olis pitäny syntyy tytöks! Vittu mikä mikkihiiri minäkin oon. :S Mutta väkisinkin siis tulee mieleen että kuinka paljon helpompaa olis ollut koko transitio jos sen olis alottanu tuolloin. Siis lopputulokset olis ollu huikeesti parempia, vaikka ei mun hartiat nyt ehkä niin paljon oo siit leveentyny, mut kuitenki sillai et huomaa ja varmasti sisarusten mun uudelleen sukupuolittaminen olis ollu huomattavasti mutkattomampaa. Tosin se olis varmaan tehny mun biologisesta teini-iästä vielä haasteellisemman sellasessa vitun tuppukylässä mistä oon kotosin... Ja sitä ei tiiä miten isä olis ottanu asian. Ties vaikka olis yrittäny tappaa mut... Äitin kans joskus mietitty et miten se olis suhtautunu tähän jos ei olis tappanu itteensä jo ku olin viel lukiossa.

Siinä ohjelmassa oli sellanen kohtaus ku Jazz menee leikkaukseen missä uusitaan se sen testoblokkeri, joka on implantti sen käsivarressa. Ja koska Jenkeissä vissiin aina nukutetaan vaikka operaatio olis hyvinkin pieni, niin sitte ku se heräs niin se oli tietysti ihan vitun kujalla. Hetken ne jutteli siin jotai sen perheenjäsenet sille – nii! ja kelatkaa että sillä oli sen vanhemmat ja isobroidit mukana siinä! mä varmaan saisin pimppaleikkaukseenki korkeintaan Äitin mukaan – niin sit Jazz oli ihan yhtäkkii et ”I’ve got a boner..” joka on vapaasti käännettynä että ”mulla on seisokki”... Se herätti tietysti hilpeyttä suuresti sen läheisissä ku se nukutusainehöyryissä laukoo jotain tollasta ja sen äiti huomautti sille heti että sitä kuvataan. Mutta siis sitku sen broideja haastateltiin aiheesta sillai ku tosi-tv -ohjelmissa on aina siin välissä niit ku ne vaan puhuu yksin kameralle, niin ne puhu että ku ”ei sitä muista ees että sillä on se siellä.. ku se on tyttö, meidän sisko” Hmm. Niin. Millonkohan mun sisarukset tai Äiti ajattelee noin? Ei vittu ikinä. Ei koskaan. Mutta olisko se mahdollista, jos olisin aloittanu transition biologisessa teini-iässäni? Jossittelua. Sitä ei sais harrastaa mutta koska ihmisluonto.

Samoin, näkiskö ne mut sellasena (asianmukasesti) suojeltavana haavoittuvaisena ja hauraana tyttönä? .. tai siis olisko ne nähny? En mä tiiä olisinko mä niin vitun ikiteini jos olisin saanu sen yhden ainoan ”aidon” teini-iän elää ees sosiaalisesti oikein, jos en sit anatomisesti kuitenka. Voihan se olla että olisin tälläne ihan samanlainen avuton anneli vaikka olisin saanukki elää sen... Mä en tiiä et yrittääkö vanhempi isobroidi ja Äiti tavallaan ”oikeuttaa” tai ”antaa” mulle sen teini-iän mikä on jääny puuttumaan, kun Äiti ainaki kommentoi aina et mulla on liian lyhyitä hameita ja yrittää patistaa mua laittamaan peittävämpää vaatetusta – vaikka se on 69v ja minä 30v! Mutta äitit on <3. Ja isobroidikin siis jotenki suhtautuu muhun paaaaljon enemmän suojelevaisesti ja jotenki sillai et se oikein on sellane isoveikka<3. Ei se varmaan ikinä tuu unohtaan että mulla on vehje haarojen välissä värkin sijasta mutta...

Tietysti siin ohjelmassa iskee syvälle itsessä sekin, kuinka nätti, kaunis ja feminiininen Jazz on, kun sillä on blokattu koko pojan puberteetti ja korvattu se hormoneilla periaatteessa tytön puberteetilla. Joka monesti on kans esillä, että kuinka sen ystävät unohtaa että se ”ei ole yksi heistä” – ei ne muista että sillä ei oo menkkoja. Ei ne ajattele että sillä on pippeli. Joka taas saa ajattelemaan myös mun omia ystäviä – että kuinka ne ei ikinä kans tuu unohtaan sitä että ”olin joskus poika”. Toisaalta kaikki uudet ystävät joita on tullu elämään esim. hullujen huoneelta, niin on tutustunut muhun ihan yhdenvertaisena tyttönä, eikä ne oo tienny sitä että mulla on penis. Joten niille oon ihan oikeesti tyttö<3 :) Mutta niin, siis Jazzilla on niin luonnolliset, kauniit ja pyöreet tissit ja sellanen oikeesti tytön muotoinen takapuoli. Mä näytän pojalta, jolla on tissit – ja nekin helvetin pienet. En kenenkään muun mielestä, mutta mun oma peili onkin se mikä on totta – muiden aistihavainto on harhainen.

Mutta tuli hiukan yllätyksenä sellanen juttu, että koska Jazzilla ei oo ollu sitä murkkuikää, niin sen kikkeli ei myöskään oo kasvanu, yhtään. Joka jättää merkittävän paljon vähemmän materiaalia työstettäväks vaginoplastiaan, ku esim. vaikka mulla olis. Siis mut yllätti ihan täysin se, että ku ratkasee yhden ongelman toisaalla niin ilmestyy toinen muualle! :O Mikä tietysti muistuttaa vaan siitä että transsukupuolisuus on vaan helvetin julma kohtalo. Ne juoksi sen porukoiden kans vissiin yhteensä viidellä kirurgilla konsultaatiossa, että mitä sen tavarasta nyt voidaan sit rakentaa loppujen lopuks. Löyty kuitenki sit sellane, joka oli luottavainen siihen että homma skulaa, niin se neljäs kausi päättyy siihen ku se jää venaa sitä operaatiota. Wikipedia osaa kertoo että Jazz leikattiin kesäkuun lopussa ja sen Instaan on tullu jo kuvii sen jälkee, joten ilms se on ihan kondiksessa.

Aion kyllä kattoo sen tulevan viidennenki kauden ohjelmasta, vaikka tulis kuinka kauheet masikset taas siitäki. :D Eipä mulla ole mun nykyisessä mielentilassa ihan hirveesti menetettävää. Tukekaa ihmiset toisianne, älkää jättäkö apua tarvitsevia yksin, voi olla että ne ei jaksa sillai kovin kauan... ❤

https://www.youtube.com/watch?v=ZmV0vpstxfA


★Tähtisimmu ★