Mulla on alkanut tulemaan ongelmia tosta varustukseni kuristamisesta. Oikeastaan ne on alkanu jo joskus viime vuonna ja ollu aina välillä mutta todellisuudessa niitä tuli tän vuoden alussa. Ne alko siitä että kivet oli vaan hiukan arat aina silloin tällöin – nehän on tietysti sitä ylipäätään ja aina ku ne on kivet, mutta siis enemmän. Alko tulla sellasta kosketusarkuutta, että jos vähänki koski joku pikkarin sauma vaikka tai jotain niin heti tuntu tosi ilkeeltä. Alkuun se oli vaan sellasta jotenki pakottavaa tunnetta mutta sit se muuttu sellaseks että alko tuntumaan tavallaan nivusissa. Tai siis siinä kohtaa minne ne ”pakeni” aina ku kiristin kaiken peppuvakoon tonne taakse. Nehän tuli aina tohon eteen sen seurauksena sillon ku ne oli isommat (ks. havaintokuva 1 :D) kaiketi jotenki niille seuduille mistä ne on sillon joskus aikanaan laskeutuneet..? Ja monesti ku vaikka istu jalat sillai nätisti ristissä, niin välillä tuli ihan sellanen polttava tunne jopa siihen kohtaan, ku ne yritti mennä siitä jonnekki ku ne puristu niin tiukkaan sinne. En tunne mieskehon fysiikkaa – yllätys yllätys – niin hyvin että osaisin sen enempää sanoo että mitä koko tossa tilanteessa oli meneillään todellisuudessa.. eikä sillä ollut mulle ees mitään merkitystä; vähän kipua vaihtokauppana siitä että ei pullota pallit ja kikkeli sillai että ne outtaa mut, niin olin ihan fine sen kans.

241_30.jpg?1523445651Mutta tammikuussa se ongelma alko sit syveneen. Alkuun se pakottava kipu alko muuttumaan monesti viiltäväks, vaikka en enää oo moneen kuukauteen kiristäny tota vekotinta niin tiukalle ku sillon joskus, koska ei tarvii. Ne on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon pienemmät ne kivet ja itse kärsäkin, että pysyy ihan kiltisti paketissa vaikka vaan laittaa ne sillai tohon haaroihinki (havaintokuva 2 :D). Mutta se kipu alko siis tuntumaan jo sillonki vaikka olis ollu monta päivääki kuristamatta niin silti pieninkin kosketus tuntu tosi ikävältä ja saatto tuntuu jopa siitä kivestä tavallaan sinne ylös asti nivusiin tai jonnekki sille seudulle. En tietenkä uskaltanu varata aikaa tai mitään lääkäriin, ku miten selitän että ”joo mulla on siis naisen HeTu mutta mun kiveksiin sattuu” :D En mä nyt vittu sellaseen alkanu. Mutta ratkaisu tuliki sit ihan yllättäen kun hakeuduin sen mielisairaalareissun jälkeen sellaseen mestaan mihin sain kuulemma mennä jos tulis jotain. Niin siellä sit mainitsin, niin se ihana likka varas mulle sit lääkäriajan – ja jopa samalle päivälle vieläpä. Mielenkiintoista kyllä, niin ne oireet oli ihan sikapahat just matkalla sinne. Tuntu siis siltä ku joku vetäis sitä helvetin kivestä irti musta. Pisti, viilsi, pakotti, vittu kaikkee yhtäaikaa.

Lääkäri oli sellane ihana nuori poju, joka oli kuitenki todella ammattitaitoinen ja kuunteli kyllä todella ymmärtäväisesti,241_31.jpg?1523445653 eikä ollu yhtään sen olonen että olis väheksyny tai mitään. Jouduin sit tietysti tiputtaan itteni alasti alapäästä ja se tutki niitä vitun roikkuvia painajaisia siinä hetkisen. Se paineli nivusiin myös, mikä sattu ihan poskettoman paljon..! Se ei todennu mitää erityistä missään, ei mitään pahkuroita eikä mitään sellastakaan. Mutta se kirjotti kuitenki lähetteen urologian poliklinikalle. Seuraavassa kuussa kävin perus vuosikäynnillä hormonipolilla ja siellä se tietysti sit näki tän jutun tietokannasta, niin siinä sit keskusteltiin siitäkin. Se tietysti heti kysy siitä että oonko menossa silvottavaks ja selitin että mun tilanteessa se tuskin auttais mitään, koska on niin pinttynyt se kuva päähän, että mitä on olla tyttö, enkä olis yhtään sen enempää tyttö senkään jälkeen. Mulla olis toki synteettinen pimppa mutta ei kuukautisia ym... enkä pääsis siltikään elämään teini-ikää uudelleen siinä kehossa ja niin eespäin. Mutta sitten tuli puhe orkiektomiasta, eli pelkkien kivien poistosta. Sanoin että pelkään sitä että koko vehje menettäis toimintakykynsä jos kaikki testosteroni vietäis mun kehosta, joten sitäkään en tavallaan vapaaehtoisesti tahtois. Kysyin sitte hiukan hädissäni että onkohan mahdollista että ihan niinku terveydellisistä syistä ne pitää ottaa pois, jos niihin on tullu siit kuristamisesta niin pahoja vaurioita, mutta se täti rauhoitteli ja sano että tuskinpa. Sekin kuitenki otti asian sen verran tosissaan, että kirjotti mulle lähetteen puolestaan ultraääneen.

Se urologin aika oli siis viime kuussa, samoin toi UÄ-tutkimus. Oli hiukan jännä mennä naisoletettuna urologian poliklinikalle! :D Voitte kuvitella sitä niiden kundien ja ukkojen ilmettä kun tällänen tissiolento kävelee siellä käytävillä. Ei jumalauta mä en oo hetkeen sitte nähny niin paljon niin hämmentynyttä porukkaa! :D No, se lääkäri paineli vielä enemmän ku se aiempi ja sattu välillä aivan tajuttomasti ja vikisin jotain ”joo, sattuu!” siinä ku se kokeili joka paikkaa. Luonnollisesti se kokeili myös eturauhasen, eli peppututkimus. Aina yhtä vitun ihanaa olla ne liukastelimat anaalissa sen jälkeen, ku herra lääkäri pyyhkii sillai suurinpiirtein kaiken pois. Se oli sitä mieltä että kivesten verenkierto saattaa olla vahingoittunu ja hermoradat saattaa olla vaurioituneita siitä kaikesta vetämisesetä mutta että ei mitään tavallaan vakavaa. Jotenki se nyt pääty sitte siihen että vois olla eturauhasessa joku pienimuotoinen tulehdus, ja kirjotti Pronaxenia 10 – 14 päivän kuurin. Lisäks se oli sitä mieltä että nivusissa kun oli tietyssä kohtaa tietynlaista kipua, että se saattais viitata johonki sellaseen ku urheilijantyrä. Että se yhtymäkohta missä jalan jänteet ja alimmat vatsalihakset ja kaikki tulee yhteen nivusessa ja sen yläpuolella, niin että se olis siinä se kohta mihin sattuu ainaki välillä. Siihen tuli vaan ohjeistus että ei saa repiä sitä, niinku ku tekee vatsoja esim. tai jotain muuta. No, enhän mä oo niitä tehnykkään sillai repimällä, mut OK. Ultraus oli tosta sitte muutaman päivän päästä. Oli tavallaan tosi ihanaa että joutui alavatsan ultraukseen, ku en voi paksuks tulla, niin oli jotenki ihanaa, vaikka se oliki tälläsestä syystä. Fiilistelin ihan kympillä sitä tutkimusta ja ajattelin että olisin paksuna. Mutta siinäkään ei siis löytyny mitään. Piti yskiä ja nousta istuun ja kaikkee niin se tutki että onko mitää suolipullistumia tai mitään, mutta mitään ei löytyny.

Mä en tiiä että onko ne oireet ollu enimmäkseen mun päässä vai mitä, mutta ne on helpottaneet nyt. Tai ehkä se oliki se eturauhanen, joka on nyt sit rauhottunu.. mutta en uskalla edelleenkään kiskoo noita niin tiukalle ku ennen. Ja siis sehän on nyt ihan lääkärin määräys että ei kuristais niitä sillai tiukalle. Mutta edelleen; ei myöskään tarvii. Mutta on tää kyllä paskaa elää tälläsenä eksperimentaalisena fantasiaolentonakin.. mutta toisaalta ei se silpominen mun tuskaani helpottais ku sen osalta että seksi nyt olis ”helpompaa” ku ei tarttis jokaiselle selitellä että ”ku mulla on sellane juttu et mulla on penis”... Ja varmaan se siis tuntuiskin paremmalta siinä kehossa, mutta kun en pääse edelleenkään yli siitä ettei se olis ku uudelleenmuotoiltu penis... :S Mutta siis pakko sanoo kaikille kohtalotovereille ketkä tota kuristamista harrastaa, että kannattaa oikeesti sit varoo sen kans ja tunnistaa nää riskit. En periaatteessa voi suositella kuristamista enää tän kokemuksen jälkeen kenellekkää mutta tiiän että aivan kuten mullekki se on / oli oljenkorsi, niin se on monelle muullekki. Useimmathan kuitenki menee leikkaukseen niin nehän voi pahoinpidellä noita tavaroita ihan miten huvittaa..! ;) ❤

https://www.youtube.com/watch?v=7RxHJeKNXSQ

 

★Tähtisimmu ★