[Vaikka aivottomista, heikoista ja määkivistä lampaista koostuva harmaa massa yrittää pahoinpidellä, mustamaalata ja raiskata, niin siihen ei tarvii alistua. Jos on aivoton ja älykkyydeltään apinan tasolla, eikä ymmärrä asioita tai kykene ajattelemaan omalla päällä, niin se ei oo meidän ongelma! https://www.youtube.com/watch?v=BxEim1Li6ZY]

Noniin. Nyt lienee hoidettu eturintama ja tarkka-ampujat vastustajan linjojen takaa, joten on aika edetä toisen linjan poteroihin ja muihin linnakkeisiin ja romuttaa jokainen epäpätevä, perusteeton ja suorastaan järjetön argumentti sen puolesta että minä ja muut mun kaltaiset ei ole tyttöjä / naisia, äitejä tai siskoja. Skeptikot ja ahdasmieliset vastustajat, valmistautukaa verbaaliseen verilöylyyn, jonka tarjoilee mun lisäksi eräs vuosikymmeniä omalla alallaan ollut, ammattitaitoinen psykologi, joka ymmärsi transsukupuolisuuden siten, kuin se on rakentavaa. Osoitteessa:

http://slatestarcodex.com/2014/11/21/the-categories-were-made-for-man-not-man-for-the-categories/

voi käydä lukemassa alkuperäisen englanninkielisen version, josta oon tän suomeksi referoinut / kääntänyt.

Tarkoitus on siis pohtia hiukan kategorioita. Kirjoittaja alottaa esimerkillä siitä että Joonan nielaisi valas, mutta Raamatussa sanotaan että Joonan nielaisi suuri kala. Eli Raamattu on sitä mieltä että valas on vaan suuri kala, joten Raamattu on erehtyväinen, eli ei voinut olla Jumalan kirjoittama. Ensimmäinen ongelma tässä on se, että ”valas” on vain moderni tulkinta Raamatusta; me ei voida tietää nielikö Joonan valas vai jättimäinen nieriä. Toinen ongelma on että jos antiikin heprealaiset kutsu valasta kalaks, niin kutsukoon sitä sellaseks. Heikko väite olis että tää johtuu siitä koska ne ei tienneet genetiikasta mitään, mutta vahva väite on, että vaikka ne oliskin tienneet, ei siinä olis ollut mitään väärää, jos ne olis kutsuneet valasta kalaks. On väärin, epäpätevää ja valheellista sanoa että valaat on geneettisesti yhtä lähellä lohta, haukea ja ahventa ku mitä ne on toisiaan. Tän lauseen totuusarvo on yksinkertaisesti epätosi. Se lause ei ole totta. Se ei pidä paikkaansa. Se ei kuvaa tehokkaasti asioiden todellista tilaa.

Kuvitellaan että voitais matkustaa menneisyyteen ja yritettäis selittää kuningas Salomonille että valaat ei oikeastaan ole kaloja, vaan nisäkkäitä. Että valaiden geenit on lähempänä muita nisäkkäitä kuten lehmiä ym., ku mitä ne on kaloja. Salomon naurais päin naamaa ja sanois ettei oo koskaan kuulutkaan mistään geeneistä ja pitäis meitä idiootteina. Yritettäis selittää että valaat määritellään niiden geenien perusteella eikä niiden vedessä uimisen perusteella. Mutta Salomon sanoo että mitäs helvetin väliä sillä on, koska sitä kiinnostaa ainoastaan kuningaskuntansa hallitseminen ja valaat kuuluu sen ministeriön alle, joka hallinnoi laivoja yms., kun taas lampaat, lehmät ja muut vastaavat sen ministeriön alle, joka hallinnoi sisämaan asioita. Joka on ihan ymmärrettävää hallinnollisesta näkökulmasta. Voitais myös vedota siihen että miljoonat käyttää valaasta termiä ”nisäkäs” ja vain Salomonin kuningaskunta ajattelee sen kalana. Mutta se olis statusargumentti, eikä fakta-argumentti, sama ku yrittäis sanoo että ”kaikki siidet tyypit sanoo sitä nisäkkääks” mutta se on eri asia ku sanoa ”valas ei todellisuudessa ja ihan oikeesti ole kala.” Jos Jumala sanoo valasta kalaks, niin annetaan Hänen sanoa; riippumatta siitä kategorisoidaanko valas kalaksi, nisäkkääksi vai puuksi, niin koko argumentti on puhtaasti semanttinen. Eli koskee sitä, mihin mikäkin asia sovitusti viittaa. Ei sitä, miten asiat todellisuudessa ovat.

Tästä voidaan edetä seuraavaan esimerkkiin: Pluto. Ei se koira, vaan se planeetta. Joka ei ookkaan planeetta. Ajatellaan että meillä on tietyt määritelmät, jotka muodostaa sen käsityksen että mitä tarkottaa ”planeetta”, että mikä yhdistää kaikkia planeetoita. Planeetat on suurikokoisia, pyöreitä, niillä on säännöllinen kiertorata ja ne on jokseenkin lähellä aurinkoa. Mutta kun vain puolet ominaisuuksista pätee, niin silloin kyseessä ei ole planeetta vaan ”planetoidi” mikä nimenomaan on tilanne Pluton kanssa. Miten ratkaista tää? Yks vaihtis on, että järjestetään todella kallis tapaaminen, jossa on mukana hirmujoukko todella päteviä astronomeja ja ne tulee johonki yhteisymmärrykseen, jota kaikki muut suostuu seuraamaan. Mutta ideaali vastaus on, että todetaan ettei ne oletukset ja määreet, jotka liitettiin semanttiseen termiin ”planeetta” pidäkkään paikkaansa, ainakaan kaikki aina yhtä aikaa. Mitäsitte. Tän jälkeen tehdään jako kolmeen: planeetat, planetoidit ja vittu-meidän-kategorisointiteema-ei-ollu-niin-hyvä-ku-luultiin. Sama pätee ylempään valas – kala -esimerkkiin: kalat tyypillisesti elää veden alla, hengittää kiduksilla ja niillä on evät jne. ja nisäkkäät elää maalla, hengittää keuhkoilla ja niin edelleen. Suurimmilta osin tää pitää paikkansa kaikkien kanssa, mutta sitten tulee joitain poikkeuksia, kuten vesinokkaeläin ja se on vaan sopimuskysymys että minne se menee. Meidän tapauksessa se sopimus on että katsotaan genetiikkaa ja unohdetaan muu, joten vesinokkaeläin on nisäkäs sen perusteella. Mutta toinen kulttuuri, tiedeyhteisö tai kieliryhmä saattais tehdä erilaisen sopimuksen, jolloin rajat olis erilaiset.

Rajoista päästään sopivasti valtioihin. Ajatellaan että meidän tulis ratkaista Israelin ja Palestiinan rajakiista; otetaan kynä esiin ja piirretään raja niiden valtioiden välille. [Tässä kohtaa kirjoittaja ehdottaa lukuisia vaihtoehtoja, joita en jaksa tähän käydä läpi, koska se ei ole niin olennaista.] Vaihtoehtoja olis todella huonojakin, kuten vaan vetää raja keskeltä kahtia. Mutta riippumatta siitä, mikä ratkaisu tehtäis, ei se olis epätosi. Se ei olis faktuaalisesti väärin. Voitais korkeintaan epäonnistua saavuttamaan kovin hyvä lopputulos, ja siten myös ratkaisu itse kiistoihin. Turkilla ja Syyrialla on selkee raja suurimmaks osaks, mutta about 30km rajasta etelään, Turkki hallitsee joitakin neliömetrejä maata, joka on sovittu että se on ikuisesti Turkin. Siellä on Ottomaanien esi-isän hauta. Bangladeshin ja Intian välinen raja on suurimmaks osaks selkee, paitsi että Bangladeshissa on yks Intian alue, jonka sisällä on Bangladeshin aluetta, jonka sisällä on Intian aluetta. Johtuen menneistä ristiriidoista, on päädytty tälläseen ratkaisuun. Myös Namibialla on historiastaan johtuen oudon muotoinen kahva muuten selkeissä rajoissaan, koska aikanaan saksalaiset vaati briteiltä että niillä pitää olla pääsy Intianmerelle.

Yllä olevista esimerkeistä näkyy, että vaikka monesti ajatellaan että rajat olis jotenki selkeitä, suoria viivoja, niin se ei pidä paikkaansa. Niihin saattaa vaikuttaa historiassa vaikka mikä. Rajat voi olla huonoja saavuttamaan niiden tavoitteena oleva päämäärä, mutta ne ei ole siltikään faktuaalisesti vääriä; voitais ihan hyvin sanoa että nieriät, hyttyset ja asteroidit on kaikki kaloja. Se olis typerää ja ei saavuttais kovin tehokkaasti ehkä sellasta päämäärää mikä sille pyrittiin asettamaan, mutta se ei ole väärin. Samoin ku ei ole enempää väärin se missä palestiinalaiset haluu rajan olevan vs. israelilaisten näkemys. Argumentti ”valailla on pikkuruisia karvoja” on faktuaalisesti tosi, se kuvaa todellisuutta, mutta argumentti ”valaat ovat kaloja” on asia josta voidaan keskustella.

Yks yleinen transsukupuolisten vastainen argumentti on: Rationaalinen ajattelu pyrkii uskomaan mikä on oikeasti totta, ei uskomaan minkä toivois olevan totta tai minkä meidän kulttuuri väittää olevan totta tai mikä on suosittua uskoa todeks. Siten, jos mies ajattelee olevansa nainen, niin voidaan empaattisesti toivoa että näin olis, voidaan vaatia että häntä puhutellaan niin ja voidaan olla suositumpia, jos toimitaan niin.. mutta jos ollaan rationalisteja, joiden fokus on siinä että uskotaan miten on asioiden todellinen laita, niin hän on mies. Tähän liittyen: Jos sanotaan häntää jalaksi, niin montako jalkaa koiralla on? Vastaus on ”neljä” koska häntä ei oo jalka, ihan sama miksikä sitä sanotaan.

Mutta kun kategorisointi otetaan todella vakavasti, joka on aiheellista, niin voidaan nähdä että ylempi arvoitus(kin) on oikeastaan väärässä. Sillä, vaihtoehtoinen kategorisointitapa ei ole virheellinen itsessään ja rajanvedot eivät ole objektiivisesti tosia tai epätosia. Jotkut ihmiset voi täyttää miehisyyden kriteerit paremmin ku jotkut toiset, kuten Pluto täyttää vain osan planeetan kriteereistä. Homomiehet saattaa käyttäytyä feminiinisesti ja ihmisillä jotka kärsii adrogeeni epäherkkyydestä on naaraan keho, naaraan sukuelimet ja on kasvatettu naiseks, mutta kun tarkastellaan kromosomeja, niin siellä on Y-kromosomi.

Biologit on määritelly ”tasapelin rikkojaks” sen että katsotaan genetiikkaa, jolloin valas on nisäkäs, joka on hyödyllistä siinä mielessä että kaikki käyttäis samoja sanoja. Jos Salomon tekis sen jaon, niin se vois perustua siihen että mikä elää vedessä ja mikä maalla, koska sitä kiinnostais että metsästetäänkö sitä hevosella vai veneellä. Samoin astronomit päätti mitä tehdä jos joku täyttää vain osan planeetan kriteereistä. Suurin osa ihmisistä ajattelee että mies vs. nainen (huom. käytössä on termit ”man” ja ”woman” – eikämale” ja ”female”) tapauksessa tasapelin rikkoja on Y-kromosomi. Mutta androgeeni hyperplasiasta kärsivien tapauksessa voidaan kysyä että onko se kovin valistunut tapa ratkaista tasapeli; XY-tyypin ihmisiä, jotka näyttää 100% naisilta eivätkä useimmiten itekkää tiiä tilannettaan.

Transsukupuolisten liikkeen ehdotus on se, että vaihdetaan tiebreaker kromosomeista itseidentifikaatioon. Siis itsemääräämiseen. (Kirjoittaja huomauttaa että myös paljo hienovaraisempia rajanvetoja on ehdotettu kuten biologisen, anatomisen, kromosomisen sukupuolen erottelua, yms..) Tää on jotain sellasta joka ei voi olla joko ”tosi” tai ”epätosi” sillä kyse on rajanvetämisestä. Sen uudelleen vetämisestä. Se saattaa tehdä uusia rajoja, jotka näyttää hiukan erilaiselta tai jopa oudolta ku mihin on totuttu, kuten se että miehet voi olla raskaana, mutta eikö sekin oo outoa että Syyrian sisällä on jokunen neliömetri Turkin aluetta. Outo rajanveto sekin on, vai? Rajanvedot perustuu siihen mitä halutaan suojella, kuten ikivanhaa hautaa, jolla on suuri merkitys omalle kansalle, jolloin on ymmärrettävää ja perusteltua vetää raja siihen. Kirjoittaja kertoo eläneensä puoli vuotta transmiehen kanssa, joka vaihteli mielentilaltaan itsemurhan ja itsestään osien leikkaamisen välillä, koska oli niin huonovointinen kehostaan. Ja jatkaa, että jos on valmis hyväksymään odottamattoman alueen Turkkia, Syyrian sisällä, kunnioittaakseen jotain itselle täysin tuntematonta kuollutta ihmistä, niin luulis että silloin voi hyväksyä myös odottamattoman miehen tai pari, jotka on syvällä sen rajojen sisäpuolella, mitä normaalisti ajateltais naaraana – varsinkin jos se pelastaa jonkun hengen. Ei ole mitään rationaalista sääntöä, joka kehottais toimimaan niin että ei hyväksy, mutta on aika jumalattoman monta inhimillistä syytä, jotka kehottaa toimimaan siten.

Seuraavaks tullaan siihen, kun ihmiset sanoo: ”Transsukupuolisuus on psykiatrinen häiriö. Ihmisiä, jotka kärsii psykiatrisista häiriöistä, on oikein sympatiseerata ja haluta auttaa, mutta se tapa joilla autetaan pitäis olla niin että pyritään hoitamaan sitä häiriötä, eikä elämällä sen harhan mukana.”

Sitä vois kuvitella että seuraavaks kirjoittaja aikoo argumentoida ettei transsukupuolisuus ookkaan häiriö, mutta ”psykiatrinen häiriö” on vaan jälleen yks rajanvetokysymys. Tässä kohtaa on tarpeeks sanoa: ”Jos se on psykiatrinen häiriö, niin yritykset auttaa transsukupuolisia pitäis olla sairasvakuutuksen korvauksen piirissä, ja suurin osa niistä jotka tunnen myös toivoo sitä, joten toki, sukupuolidysforia on psykiatrinen häiriö.”

Jos joku ei oo jo kuullut hiustenkuivaaja tapauksesta, niin se liittyy tähän läheisesti. [Mun henk.koht. kokemus on että joskus tarinassa on silitysrauta, joskus jotain muuta.] Nainen, joka kärsi obsessivis-kompulsiivisesta persoonallisuushäiriöstä ajatteli joka aamu ajaessaan töihin, että oli jättänyt hiustenkuivaajan päälle ja että talo palais sen takia. Joten se ajo aina takas tarkistamaan asian – useita kertoja päivässä – koska aina pelkäs ettei ollu tsekannu tarpeeks huolellisesti. Tämä vaikeutti naisen elämää suuresti, koska oli aina myöhässä joka paikasta ja muutenkin kuormitti ihan tarpeettomasti. Nainen oli käynyt usealla psykiatrilla, psykologilla ja terapeutilla, tehnyt kaikenmaailman mielikuvaharjoittelua, ottanut kaikkia mahdollisia lääkkeitä mutta mikään ei auttanut. Kunnes eräs ammattilainen ehdotti että miksei nainen vaan ota hiustenkuivaajaa mukaansa aamulla. Siitä eteenpäin nainen saattoi aina tarkistaa sen suoraan autossa että se hiustenkuivaaja oli siinä apukuskin penkillä, joten se ei voinu olla kotona aiheuttamassa tulipaloa.

Moni psykiatri olis sitä mieltä että tää on suorastaan skandaali, mutta kirjoittajan mielestä se oli täysin pätevä ratkaisu, joskin epätavallinen – mutta kun kaikki muu oli jo kokeiltu, eikä toiminu. Psykiatrian tavoite on auttaa potilasta, millä tahansa keinoin. Verrataan ratkaisua ”mikään muu ei toimi” ja ”ota se mukaan” niin jälkimmäinen on täysin ylivertainen lopputuloksen kannalta, jossa kuitenkin naisen normaali arjen toimintakyky palautui. Ajatellaan samaa sukupuolidysforisten kohdalla... Mutta ensin, ajatellaan että voitais hoitaa masentuneita sillä että annetaan niille jotain luontaista hormonia, skitsofreenikkoja yksinkertaisella leikkauksella tai bipolaarisia ihmisiä kutsumalla niitä eri pronomineilla. Tuskinpa kukaan olis näitä metodeja vastaan.

Ja viimeisenä: Teille, jotka vetää jotain trans-Napoleon juttuja, että entä jos joku kokee olevansa Napoleon. Ensinnäkin, se vaikuttaa olevan mystisen paljon harvinaisempi ku transsukupuolisuus. Samoin voitais viitata tutkimuksiin, joita mäkin itse käsittelin [LINK]ekassa osassa... Kuten kirjoittaja sen toteaa: Jos meidän oletettu trans-Napoleon syntyy Ranskan kansallisunivormu päällänsä ja handuissaan lista 1800-luvun Suuren Armeijan sotilaista, vois ottaa asian hiukan vakavammin.

Tästä nähdään se, aivan ilmiselvästi, kiistattomasti ja yksiselitteisesti, että ”mies” ja ”nainen”, kuten myös ”äiti” ja ”isä” on vain rajanvetokysymyksiä. Joten kukaan ei vaan voi sanoa että on jotenkin väärin, epätosi tai valheellista että esimerkiks mä oon tyttö / nainen ja äiti. Se ihminen voi piirtää rajat eri kohtaan, mutta kumpikaan meistä ei ole sen enempää oikeassa kuin väärässä, koska se ei ole osa tätä keskustelua.

Kirjoittajakin päättää siihen että jos joku vois todella huonosti ilman että pitää semmosta Napoleon-hattua ja olis itsemurhahakuinen loppuelämänsä, eikä vois elää hyvinvoivana .. niin antaa sen nyt perkele sentään pitää sitä hattua sitte. Mitä se meitä muita haittaa? Kerran oli tapaus, joka oli juuri tuollainen ja [muistaakseni The King of San Fransisco tjsp] ihmiset meni mukana ja kyseinen ihminen eli rikkaan ja ihanan elämän, häntä rakastettiin ja kaikki oli hyvin.

Sometimes when you make a little effort to be nice to people, even people you might think are weird, really good things happen.

[Tähän päättyy suomennos [1] lähteestä]

 

Näihin rajanvetoihin liittyen on myös tutkittu osittaista hoitoa toivovia transsukupuolisia, perusteena se, että perinteisesti transseksuaalisuus miellettiin historiassa binäärisesti. Joku joka ei identifioitunut omaan biologiseen sukupuoleensa, identifioitui poikkeuksetta ja oletettavastikin vastakkaiseen. Tuolloin. Viitaten erääseen toiseen tutkimukseen ehdotetaan mahdollisia syitä vain osittaisen hoidon toiveelle, kuten tyytymättömyys (nykyisiin) kirurgisiin lopputuloksiin, varattomuus kustantaa leikkausta tai yksinkertaisesti se, että osittainen hoito vastaa parhaiten henkilön omaa, itsekoettua sukupuoli-identiteettiä. Edelleen viitaten muihin tutkimuksiin, kerrotaan että 8 000 vastanneesta Hollannissa 4.6% geneettisistä miehistä ja 3.2% geneettisistä naisista identifioitu yhtä paljon omaan biologiseen sukupuolensa kuin vastakkaiseen biologiseen sukupuoleen, vastaavia tuloksia myös Belgiassa. Tämän tutkimuksen omissa havainnoissa on muun muassa se, että geneettiset tytöt oli 2.8 kertaa todennäköisemmin toivomassa vai osittaista hoitoa ja kaikista osallistujista 48.5% nimes komplikaatioriskit tai huolen kirurgisesta lopputuloksesta syyks. Mutta osa myös kertoi että ei koe täyshoitoa tarpeelliseks, koska ei ole niin voimakasta kehodysforiaa, tää oli huomattavasti yleisempää geneettisten miesten tapauksessa.[2]

On myös pohdittu bioetiikan kannalta meitä, ja huomautettu että aivan kuten homoseksuaalisuuden patologisointi jätettiin aikoinaan taakse, niin siten tulis toimia ajan myötä myös transsukupuolisuuden kysymyksen kanssa. Koska niin kauan kuin debatti pyörii sen ympärillä että onko kyseessä mielenhäiriö, sairaus tai muuten väitellään sen luonnosta, se hämärtää asiaan liittyvät todelliset ongelmat kaiken alle. Todelliset kysymykset koskee yhteiskunnallista epätasapuolisuutta. Kysymykset kuten: Kuinka instituutioiden ja terveysviranomaisten tulis todellisuudessa suhtautua lapsiin, jotka ilmentää vastakkaisen sukupuolen identiteettiä? Miten vanhempien tulisi toimia? Minkä ikäisenä nuorella tulis olla oikeus kehonmuokkaukseen sukupuolisen ilmaisun nimissä? Mitkä muokkaukset kuuluvat valtion / vakuutuksen maksettaviks? Miltä LGBT-ihmisten terveydenhuolto näyttää? Ennen kehonmuokkauksia voitais ottaa sukusoluja talteen, jolloin transihmiset vois saada myöhemmin vielä geneettisiä jälkeläisiä. Tälläsessä tapauksessa transmies on biologinen äiti mutta sosiaalinen isä, kun taas transnainen on biologinen isä mutta sosiaalinen äiti. Samalla todettakoon, että synteettisten gameettien käyttö – joskin on kovin kaukana teknologisestikin toistaiseks vielä – ratkaisis ristiriitoja sen asian ympäriltä kun kritisoijat on sitä mieltä että homoparien lasten tulis olla biologisia jälkeläisiä. Synteettiset gameetit tarjoais nimenomaan sen mahdollisuuden.[3]

Kuten nähdään, ei kyse ole mistään muusta kuin sanoista, termeistä ja sopimuksista. Se että enemmistö on sopinut jotain, ei tarkoita että se on oikein, hyvä tai mitään muutakaan – se on ”vain” rajanveto. Jos tekemällä uus rajanveto, joka paitsi kuvaa todellisuuden nykytilaa tehokkaammin, todella autetaan ja helpotetaan monien oloa, estäen itsemurhia ja saavutetaan muitakin huikeita positiivisia vaikutuksia, niin miksi ei toimia siten? Kun lisäksi ajatellaan Osassa I esitettyjä löydöksiä siitä että transsukupuolisissa on suuriakin eroja cisväestöön ja monet transihmiset muistuttaa neurologisesti osittain kokemansa sukupuolen edustajia, niin on ihan perusteltuakin harkita kategorisaatioteeman muutosta. Aivan kuten aikanaan musiikissa, maalaustaiteessa, kuvanveistossa ja kaikessa muussakin on havaittu ajantasainen järjestelmä vanhentuneeksi ja riittämättömäks, on sitä laajennettu. Samalla tavoin toimitaan myös tekniikassa: koodauskielet, käyttöjärjestelmät, prosessorikäskyt, kaikkea laajennetaan tarpeen mukaan. Miksi yksi ainoa järjestelmä olis poikkeus? Ei se ole sen erityisempi kuin mikään muukaan. Muutosvastarinta on ihmiselle luontainen reaktio; uusi ja outo asia on pelottava, koska siitä ei tiedä mitään. Mutta älykäs ja sosiaalinen olento pyrkinee oppimaan ja liitoutumaan – ollessaan vieläpä laumaeläin – sen sijaan että taistelee vastaan? Etenkin, kun... Se. Muutos. Tulee. Tapahtumaan. Ihmiskunnalla on itseään kehittävä kierre, joka johtaa siihen että alkuperäinen vastahakoinen enemmistö on pian pieni vaikeroiva vähemmistö. Kuten on tapahtunut aina ennenkin, jokaisen asian kans.∎

 

★Tähtisimmu ★

 

Lähteet:

[1]http://slatestarcodex.com/2014/11/21/the-categories-were-made-for-man-not-man-for-the-categories/. Viitattu 18.10.2017.

[2]Beek, F. Titia, et. al. Partial Treatment Requests and Underlying Motives of Applicants

for Gender Affirming Interventions. J Sex Med 2015;12:2201–2205. DOI: 10.1111/jsm.13033

[3]Murphy, F. Timothy. LGBT People And The Work Ahead In Bioethics. Bioethics ISSN 0269-9702 (print); 1467-8519 (online)

Volume 29 Number 6 2015 pp ii–v.