[EDIT 26.10.17 Muutettu sanamuotoja paremmin kuvaaviks / sopiviks ekassa "metatekstissä"]

[Ne voi väittää ihan mitä vaan paskaa, mutta meillä on oikeus olla olemassa, meillä on oikeus itseemme ja suurin osa tutkimuksista tarjoaa kiistatonta näyttöä että jollain tavalla me poiketaan cissukupuolisista jotain meissä on erilaista, epätavallista tai cissukupuolisista selkeästi eroavaa, se selittääkö se vielä koko ilmiötä, on toistaiseks viel epävarmaa. Mutta siltikään saatuja tuloksia ei voi kiistää, ohittaa tai sivuuttaa, eikä meiltä voi kieltää sitä maailmaa missä kaikki muutkin elää! https://www.youtube.com/watch?v=lk2-bgwA0Ro]

Transsukupuolisuutta on tutkittu ainakin 1980-luvulta asti. [Ensimmäinen vaginoplastia on tehty jo 30-luvulla.] Koska suurin osa meistä syntyy fysiologisesti täysin selvänä sukupuoleltaan, mutta kokee enemmän tai vähemmän ahdistusta sukupuolisista piirteistään, sosiaalisesta roolistaan, ym., on selitystä / aiheuttajaa lähdetty etsimään aivoista. Toki on tutkittu myös kromosomeja, hormoneita ja muutakin. Suurin osa tutkimustuloksista on osoittanut isojakin eroja meidän vaihdokkaiden neurologiassa (aivojen osien aktivoituminen, aivojen rakenne, ym.) ja muutamassa muussakin asiassa, mutta tuloksia toiseenkin suuntaan on.

Alotetaan siitä yhdestä asiasta, joka on varmaa, ja jota ei voi sen enempää transsukupuolisuuteen skeptisesti suhtautuvat, kuin me itsekään kiistää: Ihmiskehon aivojen kehittyminen ja kehon sukupuolen määräytyminen tapahtuvat kohdussa eri aikoihin. Aivojen sukupuolittuneisuuden kehittymisen määrittää altistuminen testosteronille sikiövaiheessa, siten että testosteroni ns. maskulinisoi urossikiön aivoja ja sen puute puolestaan jättää maskulinisoimatta naarassikiön aivot. Sukupuolielinten differentiaatio alkaa ensimmäisen kahden raskauskuukauden aikana, siinä missä aivojen sukupuolinen differentiaatio alkaa raskauden puolivälin jälkeen. Täten on mahdollista että nää kaks prosessia tapahtuu (ainaki osittain) erillään toisistaan, joka tarkottaa myös että tapaukset, joissa fyysinen sukupuoli on epäselvä, aivot ei välttämättä heijasta kehon maskulinisoituneisuutta. Ensimmäinen testosteronipiikki tapahtuu raskausviikkojen 12 ja 18 välillä ja viikoilla 34 – 41 urossikiöillä on 10-kertainen testotaso vs. naarassikiöt. Toinen piikki tulee ekan kolmen kuukauden aikana syntymisen jälkeen.[2][Painotukset mun lisäämiä.]

Monissa tutkimuksissa (joista on tehty jopa kirjanenkin; Hormonien Sota, alunperin: Why Men Don't Listen and Women Can't Read Maps) on todettu (biologisten) miesten ja naisten aivojen eroavan monessakin suhteessa, kuten: verbaalinen kyky, avaruudellinen hahmotuskyky, vasenkätisyys, etc..

On löydöksiä esimerkiks siitä että sikiövaiheessa suuremmalle testosteronimäärälle altistuminen aiheuttaa voimakkaammin oikeakätisyyttä tytöissä ja voimakkaamman vasemmassa aivopuoliskossa olevan suullisen ilmaisun, kun taas pojilla sama aiheutti voimakkaamman oikean aivopuoliskon toiminnan, ts. tunteiden tunnistamisen. Androgenitaalisesta hyperplasiasta (engl. Congenital Adrenal Hyperplasia) kärsivillä tytöillä on huomattu enemmän vasenkätisyyttä sekä kohonnut avaruudellinen hahmotuskyky ja pojilla, jotka on sikiövaiheessa altistunu poikkeuksellisen pienelle määrälle testoa, on huonompi avaruudellinen hahmotuskyky. Tuloksia on myös siitä, että pojat jotka ennen murrosikää kokevat sukupuoliristiriitaa, suoriutuu paremmin verbaalisista tehtävistä ku avaruudellista hahmotuskykyä vaativista. Samoin, vasenkätisyys / molempikätisyys on yliedustettuna transsukupuolisilla, riippumatta ristiriidan ”suunnasta”. Transtytöillä havaittiin vähemmän aivokuoren asymmetrista toimintaa, kun ne prosessoi verbaalisia ärsykkeitä, vähemmän lateraalista suosimista kyselyssä ja ne suoriutu paremmin verbaalisesta muistitestistä ku cispojat. Transpojilla puolestaan havaittiin odottamattomasti, että oletetun voimakkaamman lateralisaation kuvion vastasesti, sitä oliki vähemmän. Tosin verbaalisessa testissä odotusten mukaan tulokset oli huomattavasti huonompia ku cistyttöjen. On siis mahdollista että liiallinen / liian vähäinen testosteronille altistuminen vaikuttaa aivojen sukupuolittumiseen ja siten osaltaan voi selittää transsukupuolista identiteettiä. Tän tutkimuksen vaihdokkaat ei olleet saaneet mitään hormonihoitoja.[1]

Transsukupuolisten aivoista on myös havaittu että ” - - the volume of the central subdivision of the bed nucleus stria terminalis (BNSTc) - - ” vastas kooltaan cistyttöjen kokoa transtytöillä ja vastaavasti cispoikien kokoa transpojilla. Lisäks transtytöillä se oli pienempi myös verrattuna cispoikiin, jotka oli saanu estrogeenihoitoa muista ku trans syistä, samoin homoihin verrattuna. [Ja ei, mä en todellakaan tiedä mitä nää termit on suomeks ja ei oo iha helppo löytää noin täsmällistä tiedesanastoa.] Toisaalta taas, ” - - no difference compared with control subjects was detected in other hypothalamic nuclei investigated - - ” eli aina ei löydy eroja kuitenkaan. Kun tutkittiin transsukupuolisten tyttöjen aivojen aktivoitumista siten että kohdehenkilöt altistettiin passiivisesti neljälle hajulle – laventeli, setripuunöljy, eugenoli ja butanoli – havaittiin että transtyttöjen aivojen aktivoituminen muistutti huomattavasti enemmän cistyttöjä kuin cispoikia. Mutta lopputuloksessa päädytään kuitenkin siihen että todennäköisintä (koska tulokset ei ollu poikkeuksettomia) on että koko neuroniratojen organisaatio voi olla poikkeuksellinen. Tutkimuksen vaihdokkaat ei ollu koskaan ollu hormoneilla.[3]

Myös hormoneihin liittyviä tutkimuksia on, joissa esimerkiks estrogeenireseptoreissa on huomattu poikkeavuutta transtytöillä. Myös androgeenireseptoreiden polymorfismista on kiistattomia tuloksia transsukupuolisilla naisilla, joka aiheuttaa androgeenin huonompaa imeytymistä ja siten vaikuttaa testosteronin alhaiseen tasoon, joka puolestaan saattaa vaikuttaa aivojen maskulinisaatioon. Koska, alhaset testotasot puolestaan voi jättää aivojen maskulinisaation kesken ja johtaa feminiinisiin aivorakenteisiin ja siten feminiiniseen sukupuoli-identiteettiin. Samansuuntaisia tutkimuksia on tehty transpojilla, joissa huomattiin poikkeavuuksia toisessa geenissä ja jolla oli selkeä yhtäläisyys transsukupuolisuuden ilmenemiseen. Tutkimuksessa oli sekasin pre- ja post-op vaihdokastyttöjä.[4]

Aivojen harmaata ainetta tutkittaessa löydökset osoitti että transtytöillä on pitkälti cispoikia vastaavat määrät, mutta aivokuorukassa huomattiin selkeää feminisaatiota, eli siinä kohtaa harmaan aineen määrä oli reilusti yli cispoikien ja cistyttöjen keskiarvoissa. Osallistujia ei ollu hoidettu hormoneilla koskaan.[5] Avaruudellisesta hahmotuskyvystä on useitakin tehtyjä tutkimuksia, jotka on ristiriitaisia. On tuloksia sekä siitä että asioiden päässään kolmiulotteisesti pyörittelyssä transtytöt oli transpoikia huomattavasti parempia, mutta 10kk hoitojen alotuksesta tulokset käänty päinvastoin. On myös vastakkaisia tuloksia, joissa hoidot ei muuttaneet mitään transyttöjen ja -poikien välillä. Kolmannessa tutkimuksessa oli verrattu hormonihoitoja saaneita ja toistaiseks saamattomia transtyttöjä ja huomattu, että molemmilla ryhmillä oli lisääntynyttä aktivaatiota ohimotakaraivolohkojen alueilla verrattuna cispoikiin. Neljännessä tutkimuksessa ei huomattu mitään eroja suorituskyvyssä transsukupuolisten ja cistyttöjen välillä, mutta cispojat menesty hieman paremmin. Osallistujat oli hormonihoidon alaisia.[6]

Joskus tutkimuksissa löytyy sellastakin dataa, jota ei edes alunperin lähdetty hakemaan. Verrattaessa sekä hormoneilla olevia että hormonittomia transtyttöjä cispoikiin, huomattiin että kaikki tytöt käytti työkaluna hiljasta ääneenpuhumista kun ne pyöritteli esineitä mielessään. Samoin toimivat myös transkundit. Vertailun cispojista vain yksi teki niin. Tutkimuksen tulokset näyttää että hormonihoidoilla ei ollut vaikutusta aivojen aktivoitumiseen mentaalirotaatiotehtävän aikana, vaan erot oli yhtä selvät sekä hormonihoidoissa olevien transtyttöjen, kuin hoitamattomien osalta kun verrattiin cispoikiin. Eli riippumatta siitä oliko transtytöt hormonihoidossa, ne käytti eri osia aivoistaan tehtävään ku cispojat. Myös transpoikien osalta tulokset oli vastaavia. Artikkelissa viitataan myös erääseen toiseen tutkimukseen, jossa seksuaalisen kiihottumisen osalta transtytöt vastas aivojensa puolesta cistyttöjä. On siltikin mahdollista joidenkin tutkimusten mukaan että hormonihoidot edelleen feminisoi jo valmiiks feminiinisiä aivoja, sillä on myös tuloksia että hormonihoitojen aikana verbaalinen kyky lisääntyy ja avaruudellinen hahmotus putoaa.[7]

Eräässä tutkimuksessa ei löydetty epätyypillistä aivojen feminisaatiota, kuten oli odotettu, vaan sen sijaan havaittiin että näkökukkula (talamus) ja aivokuorukka oli kooltaan huomattavasti pienempiä ja harmaata ainetta oli merkittävästi enemmän ” - - in an area covering the right angular gyrus and posterior portion of the superior temporal gyrus and in the right insular and inferior frontal cortex.” Tulokset oli siis sen vastaisia että transtytöillä olis jotenki feminisoituneet aivot, mutta sen sijaan löytyi eroja sekä cispoikiin että -tyttöihin, joka viittais siihen että sukupuolidysforia liittyy rakenteellisiin muutoksiin aivoissa. Todetaan myös: ”There is no evidence that [gender dysphoria] is caused by a general sensory deficit in transsexual persons. Own body and self-perception is, according to current literature, related to both sensory and cognitive processes (Northoff et al. 2006).” Eli ei oo mitään todisteita että sukupuolidysforia aiheutuis yleisestä hahmotusviasta, vaan oma keho ja minäkuva liittyy sekä yleiseen hahmottamiseen että kognitiivisiin prosesseihin. Teoriassa dissosiaatio omasta kehosta voi olla tulosta aivojen poikkeuksellisuudesta, joka samalla selittäis havainnot aivoalueiden aktivoitumisesta mentaalirotaatiotehtävän aikana. Mutta olis vaikeeta selittää sekä se, että miks dissosiaatio koskis vain sukupuolisia ominaisuuksia ja vaikka se olis todistettavissa, niin kumpi on syy ja kumpi seuraus; tuleeko aivojen rakenne transsukupuolisuudesta vai toisinpäin. Aivojen kudoksen ja harmaan aineen lisääntyneisyyden on todettu liittyvän itsetietoisuuteen (omasta kehosta) ja meditaatioon, mutta harmaan / valkoisen aineen lisääntyneisyyttä / vähentyneisyyttä ei voida suoraan kääntää toimintoihin, sillä ne on kokonaisuuksia jotka muodostuu monista pienemmistä osista.[8]

Aivokuoren tiheydessä (engl. cortical thickness) on havaittu merkittäviä eroja cispoikien ja transtyttöjen välillä, siten että transtytöillä kuori on huomattavasti tiheämpi. Ja tää piti paikkansa siis riippumatta siitä että mistä kohtaa aivoja mitattiin. Todetaan myös että koska monilla eri aivojen alueilla on huomattu yhteyksiä transsukupuolisuuteen, saattaa se nimenomaan olla kokonainen neurologinen ”järjestelmä” kuin yksittäinen alue aivoissa, joka kaiken aiheuttaa. Osallistujat ei ollu hormonihoidoissa.[9] Tutkittaessa serotoniinin kuljettamiseen liittyviä aivojen osia, huomattiin transtytöissä yhtäläisyyksiä sekä cispoikiin, että cistyttöihin[10].

Jotkut on keksineet lähtee tutkimaan myös muuta kuin päätä, kuten luustoa. Ohessa selvis myös että transtytöt juo alkoa vähemmän annoksia viikossa, D-vitamiinitaso oli merkittävästi alhaisempi transtytöillä verrattuna cispoikiin ja ne myös painoi vähemmän sekä niillä oli pienempi BMI. Vyötärön ja lantion ympärykset, sekä suhteet oli samanlaiset kuitenkin. Transtytöillä oli huomattavasti pienempi puristusvoima (käden otteen lujuus) ja pienempi lihasmassa kyynärvarressa. Mutta merkittävin löydös oli kuitenkin että transnaisilla oli pienempi luuntiheys muun muassa alaselkärangassa (engl. lumbar spine) ja lonkassa, sekä pienempi luualue samoissa paikoissa. Vertailtaessa tutkimuksen ulkopuolella olevaan miesväestöön, tulokset pysyi samana; transtytöillä oli pienempi luutiheys ja -alue kaikilla mitatuilla alueilla. Kaikki tulokset pätee jo ennen hormonihoitoja, joten transnaisten luusto poikkeaa cismiehistä jo luonnostaan.[11]

Laura Erickson-Schroth on koonnut suuren määrän vuosina 1950 – 2012 julkaistuja aiheen kannalta relevantteja tutkimustuloksia, sekä ilmiötä puolustavia (että transsukupuolisuudelle on jokin selitys biologiassa, kognitiossa, neurologiassa tai muussa kuin psykopatologiassa) että sitä kumoavia (että transsukupuolisuus on todennäköisesti vain mielenhäiriö, tai autogynefiliateorian (ks. Osa II) mukaisesti seksuaalinen suuntautuminen). Hyvä huomio on se, että moni tutkija tulee transtutkimukseen biologian puolelta, tutkittuaan ensin sukupuolieroja ja siten pyrkii liittämään sukupuoli-identiteetin biologisiin prosesseihin. Toiset taas pyrkii vähentämään vaihdokkaiden kokemaa sosiaalista stigmaa, osoittamalla että kyseessä on meidän oman hallinnan saavuttamattomissa oleva ilmiö. Vaikka tiedeyhteisön parhaimmat pyrkimykset on olla objektiivisia, niin silti kyseessä oleva asia liittyy läheisesti sosiaalisiin asioihin ja siten siihen vaikuttaa kulttuurinen ympäristö. Lisäks edellä mainituista syistä, tieteentekijät saattaa ylikorostaa joitain tuloksia.[12]

Sisaruksia koskevia tutkimuksia on tehty transsukupuolisista, joissa osassa on todettu että sukupuoliepänormatiivisuus on yleisempää suvuissa / perheissä joissa on transsukupuolisia / sukupuolivariantteja (engl. gender-variant) ihmisiä. Myös transmimmien ja -kundien välillä on eroavaisuuksia mitä tulee sukulaisten sukupuoliepänormatiivisuuteen. [Ei kerrota miten.] Joitain ehdotuksia on X-kromosomin aktivoitumattomuuden vaikutuksesta, sillä yhdessä tutkimusotannassa transtytöillä oli huomattavasti enemmän tätejä kuin enoja, mutta transpoikien kohdalla ei huomattu samaa. Samaa ei myöskään ole havaittu muissa tutkimuksissa, joita tehty samasta aiheesta. Identtisissä kaksosissa on huomattu yhteneväisyyttä, mutta yhtä paljon on myös tuloksia sitä vastaan. Eräässä melko rajoittuneessa (pieni otanta) tutkimuksessa havaittiin merkittävästi että sukupuoli-identiteetinhäiriö (engl. Gender Identity Disorder, vanhentunut termi nykyään jo) saattoi periytyä. Kromosomaalisia variaatioita on löydetty kuten XXY, XXXY, XYY ja XXX sekä mosaikismi, mutta systemaattiset tutkimukset osoittaa ne harvinaiseks; laajimmassa sellasessa (251 transnaista, 117 transmiestä) 97.55%:lla oli odotetut karyotyypit. Mutta 2.45% on selvästi enemmän kuin 0.53% joka on normaalipopulaation vastaava luku epätavallisille karyotyypeille. Eli genetiikalla saattaa olla jotain vaikutusta transidentiteetin muodostumiseen.[12]

Hormoneita tutkittaessa, ollaan erityisen kiinnostuneita transkundien testotasosta ja onko polykystiset munasarjat yleisempiä transkundeilla ku cismimmeillä. Laajimmassa toteutetussa ei havaittu että olis yleisempää, mutta havaittiin että transkundeilla on huomattavasti lisääntynyt androgeeni taso [androgeeni on se josta mun biologisen uroksen keho tekis testosteronia, jollei sitä olis estetty anti-androgeeneillä]. Eläinkokeissa on havaittu että sikiövaiheessa annettu testosteroni aiheutti urostyypillistä käyttäytymistä, aggressiota ja dominointia. Mutta toisaalta transsukupuolisuus on identiteetti, ei käytösmalli, joten siihen vaikuttaa mm. kulttuuri ja se on kaiken kaikkiaan monimutkaisempi asia kuin marsujen tai apinoiden parittelukäyttäytyminen. Intersukupuolisista mainitaan ne, jotka kärsii androgenitaalisesta oireyhtymästä [jonka mainitsin itekki ylempänä jo] ja ne jotka kärsii 5-ARD tilasta (enlg. 5-Alpha Reductase Deficiency), ensin mainitut on yleensä XX-karyotyyppiä mutta genitaaleiltaan maskulinisoituneita ja jälkimmäiset XY-karyotyyppiä mutta dihydrotestosteronin valmistusprosessi on viallinen, jolloin heidän genitaalit on vähemmän maskulinisoituneita. CAH tytöt kasvatetaan useimmiten tytöiks, paitsi jotkut joilla on todella maskulinisoituneet genitaalit. Ja suurin osa myös identifioituu aikuisena naiseks, kun taas pojiks kasvatetuista 12.1% kärsii sukupuoli-identiteettiristiriidoista. Jälkimmäisessä, 5-ARD, tapauksessa myös kasvatetaan useimmiten tytöiks, mutta puberteetissa saattaa kivekset laskeutua, ääni madaltua, kasvojen ym. karvoitus kasvaa, ym., joka saa heidät muistuttamaan enemmän miehiä; 56 – 63% tytöiks kasvatetuista kokee itsensä miehiks aikuisena. Paikoissa joissa on normaalia enemmän 5-ARD -ihmisiä, sitä pidetään yleisesti kolmantena sukupuolena. Monesti suositellaan että XY-tyypin lapset kasvatettais tytöiks, mikäli toimiva penis on mahdotonta saavuttaa, mutta puolet raportoiduista tapauksista kokee olevansa miehiä aikuisena, joka viittaa siihen että sikiövaiheen hormoneilla voi olla osansa identiteetin kehityksessä. Mutta sosiaalisetkin asiat vaikuttavat olevan erittäin suuressa roolissa, koska puolet kuitenkin identifioituu naisiks, kuten kasvatettukin.[12]

Myös keskenmenon estoon 40 – 70-luvuilla käytetyn dietyylistilbestrolin vaikutuksia on tutkittu mutta tulokset on ristiriitaisia, osan mukaan se aiheutti tyttösikiöiden maskulinisaatiota, osan mukaan ei. Myös epilepsialääkkeen vaikutusta transsukupuolisuuteen on tutkittu, mutta sen ei havaittu vaikuttaneen sikiön kehitykseen. Intersukupuolisten eläinten ja ihmisten lisääntyminen on johtanut tukimaan myös ympäristössä olevia kemikaaleja, joita on muoveissa ja hyönteismyrkyissä, mutta niiden vaikutuksen sijasta on päädytty yleistymisen selittämisessä siihen, että asenteet on muuttuneet avoimemmiks. Legendaarinen etusormen ja nimettömän pituussuhde on todettu useasti pätemättömäksi, sekä sen takia ettei ole standardoitua mittaustapaa, mutta myös koska cissukupuolistenkin välillä on huikeasti limittäisyyttä – aiheesta tehdyt tutkimukset onkin täysin ristiriitaisia, transtyttöjen kohdalla ja vielä enemmän transjätkien kohdalla.[12]

Joitakin tutkimuksia on tehty liittyen sisarusten sukupuoliseen jakaumaan, mutta myös ne tulokset on ristiriidassa; osassa on havaittu että sukupuolivarianteilla uroslapsilla ja -nuorilla on enemmän isoveljiä ku -siskoja verrattuna keskivertoväestöön, mutta aikuisilla samaa ei ole havaittu suhteessa cismiehiin, eikä keskivertopopulaatioon. Huomionarvoista on myös se että osassa tutkimuksista lasketaan puolisisarukset osassa ei, joka tekee tulosvertailusta hankalampaa. Transkundien kanssa lopputuloksen on olleet erittäin vaihtelevia ja ristiriitasia, ilman minkäänlaista trendiä.[12]

Aivoja tutkittaessa (viitataan useaan tutkimukseen, joihin oon ite viitannu jo ylempänä) huomautetaan että monesti tutkittavien ryhmien kanssa ilmenee suurta limittäisyyttä, ja kahdessa tutkimuksessa oli käytetty muutamaa osallistujaa lukuun ottamatta täsmälleen samoja ihmisiä. Mutta siitäkin huolimatta monessa neurologiaan liittyvissä tutkimuksissa on löydetty kiistatonta näyttöä siitä että on huomattavia eroavaisuuksia transpopulaation ja cispopulaation välillä, kuten transkundien aivojen valkoisen aineen määrä, joka oli lähempänä ciskundeja ku -mimmejä. Samassa havaittiin transtyttöjen putoavan ”kontrolliryhmän urosten ja naarasten puoliväliin” [suora käännös]. Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin puolestaan että transkundeilla verenkierto lisäänty vasemman aivopuoliskon jossain osassa (” - - in the left anterior cingulate cortex and right insula - - ”) verrattuna cismimmeihin.[12]

Vasenkätisyyttä on myös tutkittu huikeasti ja sekä transnaisten että -miesten kohdalla on osoitettu kiistattomasti että vasenkätisyys on yliedustettuna. Mutta sekä sikiövaiheen altistuminen androgeeneille, että itsessään kehityksellinen instabiliteetti viittaa siihen lopputulokseen, joten se ei sinänsä auta tarkentamaan transkundien identiteetin etiologiaa. Avaruudellisesta hahmotuksesta huomautetaan, että on havaittu että mentaalirotaatiokykyä pystyy ensinnäkin harjottaan – yhdessä ryhmässä sukupuolten välinen kuilu taidossa oli kaventuntu koska oli pelattu videopelejä! [painotus mun lisäämä, koska in your face, videopeliskeptikot.] Samoin on havaittu että cisnaiset menesty paremmin ku niille oli uskoteltu että ne on parempia ku miehet siinä tehtävässä. On myös tutkimuksia joissa on osoitettu että transkundien / -mimmien taidot ei eroa millään tavalla cisvastineistaan.[12]

Ihmisen sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen on monimutkaisia ilmiöitä, joita ei voi välttämättä selittää eläinmalleihin perustuen, vaikkakin biologiset tutkimustulokset viittaa siihen että genetiikalla ja sikiövaiheen hormonitasoilla on jonkinasteinen vaikutus, niin ne ei yksistään pysty selittämään vielä koko transsukupuolisuuden kokemusta. Mutta elintärkeää, jotta jonkinlaisia vastauksia voitais koskaan löytää, on ottaa kriittinen asenne sekä tuloksia että evidenssiä kohtaan, jotta päteviä johtopäätöksiä voidaan tehdä.[12] Vaikka osa tuloksista todella on ristiriitaisia, on se silti erittäin huomionarvoista, kuinka monialaisesti ilmiötä on tiedeyhteisö pyrkinyt tutkimaan, ja etsimään syitä sille miksi me koetaan niinku koetaan. Osa on pystytty replikoimaan, osaa ei, toisista taas on löydetty päinvastaisia tuloksia ku alunperin, mutta mikään ei muuta kahta asiaa:

1) transsukupuolisuutta selittäviä, jotain poikkeuksellista havaitsevia tuloksia on huikeasti enemmän, kuin sellasia, jotka viittais siihen että tämä on mielenhäiriö

2) skeptikoiden tulee se hyväksyä jos aikoo minkäänlaisia väitteitä esittää, aivan kuten meidän itsemme tulee hyväksyä se että on myös niitä ristiriitaisia tutkimuksia, joissa ei ole löydetty mitään mikä selittäis meidän kokemusta

Tiedeyhteisö on nähnyt sen potentiaalin, joka meissä on tutkimuskohteena, ja kokee meidät kiehtovana anomaliana, normaalina varianssina tai jonain mitä ei edes vielä osaa määritellä – se että joillain ihmisillä on hyönteisen älykkyysosamäärä ja ne huutaa mediassa, kadulla tai kotonaan jotain asiattomuuksia, mustamaalaa ja halveeraa meitä, niin se ei muuta näitä tosiasioita. Kannattais yrittää ymmärtää ja laajentaa sitä tietonsa määrää, sen sijaan että epätoivoisesti taistelee jotakin sellasta vastaan, jolle ei vaan voi mitään. Ei sillä oo merkitystä jos jonkun mielestä me ollaan harhaisia ja sairaita. Koska se ihminen on vaan yksinkertaisesti, faktuaalisesti väärässä niin kauan kunnes on aukottomasti ja kattavasti todistettu että kaikki yllämainitut tulokset, jotka viittaa johonkin ihan muuhun, on pätemättömiä, valheellisia tai ne kumotaan jotenkin muuten. Jollei ole valmis tutustumaan näihin tuloksiin, suhtautumaan aiheeseen kriittisesti ja myöntämään että voi olla väärässä, niin silloin ei pitäis sanoa yhtään mitään. Olla vaan hiljaa ja lopettaa se primitiivisen luolaihmisen mesoaminen ja omien kakkapökäleiden heittely. Aivottoman ameeban voi vain johdattaa ovelle, mutta pakottaa sitä ei voi; itse sen on siitä kuljettava. Ja ymmärrettävä että tällä hetkellä vaikuttaa siltä että transsukupuolisuus on kaikkea muuta kuin harha, mielenhäiriö tai psykologisesti patologinen tila.∎

 

★Tähtisimmu ★

 

[Tästä Osaan II]

 

Lähteet:

[1]Cohen-Kettenis, T. Peggy, et al. Cognitive Ability And Cerebral Lateralisation In Transsexuals. Psychoneuroendocrinology, Vol. 23, No. 6, pp. 631 – 641, 1998.

[2]Swaab, F. Dick. Sexual Differentiation Of The Brain And Behavior. Best Practice & Research Clinical Endocrinology & Metabolism, Vol. 21, No. 3, pp. 431–444, 2007. doi:10.1016/j.beem.2007.04.003

[3]Berglund, H. Male-to-Female Transsexuals Show Sex-Atypical Hypothalamus Activation When Smelling Odorous Steroids. Cerebral Cortex August 2008;18:1900–1908 doi:10.1093/cercor/bhm216

[4]Hare, Lauren, et al. An drogen Receptor Repeat Length Polymorphism Associated With Male-To-Female Transsexualism. Biol Psychiatry 2009;65:93–96. doi:10.1016/j.biopsych.2008.08.033

[5]Luders, Eileen, et al. Regional Gray Matter Variotion In Male-To-Female Transsexualism. NeuroImage 46 (2009) 904–907. doi:10.1016/j.neuroimage.2009.03.048

[6]Carrillo, Beatriz, et al. Cortical Activation During Mental Rotation In Male-To-Female and Female-To-Male Transsexuals Under Hormonal Treatment. Psychoneuroendocrinology (2010) 35, 1213—1222. doi:10.1016/j.psyneuen.2010.02.010

[7]Schöning, Sonja, et al. Neuroimaging Differences In Spatial Cognition Between Men and Male-To-Female Transsexuals Before And During Hormone Therapy. J Sex Med 2010;7:1858–1867. DOI: 10.1111/j.1743-6109.2009.01484.x

[8]Savic, Ivanka & Arver, Stefan. Sex Dimorphism Of The Brain In Male-To-Female Transsexuals. Cerebral Cortex November 2011;21:2525–2533. doi:10.1093/cercor/bhr032

[9]Luders, Eileen, et al. Increased Cortical Thickness In Male-To-Female Transsexualism. Journal of Behavioral and Brain Science, 2012, 2, 357 – 362. doi:10.4236/jbbs.2012.23040

[10]Kranz, S. Georg, et al. Cerebral Serotonin Transporter Asymmetry In Females, Males and Male-To-Female Transsexuals Measured By PET In Vivo. doi: 10.1007/s00429-012-0492-4

[11]Caenegem Van E., et al. Lowe Bone Mass Is Prevalent In Male-To-Female Transsexual Persons Before The Start Of Cross-Sex Hormonal Therapy And Gonadectomy. Bone 54 (2013) 92–97. http://dx.doi.org/10.1016/j.bone.2013.01.039

[12]Laura Erickson-Schroth MD MA (2013) Update on the Biology of Transgender Identity, Journal of Gay & Lesbian Mental Health, 17:2, 150-174, DOI:10.1080/19359705.2013.753393