[Osa I tässä :) jos jäi lukematta ]

[Meni taas sitte melkein kaks viikkoo yhtäkkii edellisestä julkasusta. Enkä ehtiny ”ajoissa” ees kirjottaa siitä ku se kirje tuonne hiontaan tuli – ja se tuli sitte vähä helvetin lyhyellä varotusajalla; nimittäin about viikon! :O Eihän se nyt päätoimiselle opiskelijalle ollu mikää ongelma mut entä sellaset, jotka käy vaikka vuorotöissä tai jotain.. :S No, mut se on siis nyt jo takana, joten kirjotan taas vähä niinku menneestä, mutta mun piti kirjottaa uus juttu ku oon 75% valmis kohti 1.9b versiotani, joten teen sen perkele vieköön, vaikka oliski yli viikon myöhässä! :D Lisäksi, anteeksipyyntö jälleen lukijoiden odottamattomasta pettämisestä ja julkaisujen viivästymisestä – mutta tällä kertaa oli sentään ees puolet ajasta hyvä syy.. kunhan kolmannessa osassa pääsen kertomaan (huomenna?) että millasta se aika oli.. ja on.. leikkauksen jälkeen..!!]

Eli kutsu on tässä, nimi ja muut on ”yllättäen” muokattu, exif-data pyyhitty ja muokkauspäivät vääristetty jälleen, mutta muuten täysin autenttinen itseni ottama kuva samana päivänä. :)

227_10.jpg?1493071156

Ja tietysti tuli hirvee nippu kaikkee muuta tuon ”pääpaperin” lisäks:

227_11.jpg?1493070036227_12.jpg?1493070038227_13.jpg?1493070040

Voitte kuvitella mun ensinnäkin hämmennyksen kun kaivoin tuon postin seasta..! :O

>wtf_so_soon.jpg

Mutta totta kai olin myös ihan silmittömän innoissani ja iloinen – pääsisin viimein eroon tosta kirotusta myhkystä mun kaulassa mitä saa aina peitellä kuristimilla, kaulahuiveilla, kaulapannoilla ja kaikella muullakin rojulla – jota tietysti saattaisin tehdä muutenkin, koska mun tyyli.. mutta on ihan eri asia peittää kaula pakosta ku menee pihan poikki tien toiselle puolelle kauppaan ku että ihan omasta vapaasta laittautumisen innosta ja nautinnosta tekis saman. [tosin.. viimeaikoina oon tainnu mennä useinki kauppaan ilman mitään kaulaa peittävää.. hmmm... itsetunto? välinpitämättömyys muista..? jaa-a...] Sanohan ne tietysti (kuten ykkösosassa kerron) että aika saattais tulla jopa loppukeväälle, mutta pidin sitä ensinnäki sellasena turhana ylioptimismina ja kuvittelin että se olis ennemminki alkukesää ku loppukevättä.. olin siis valmistautunu että joskus toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Mutta että nyt jo, ihan oikeesti!? <3 :)

Tietysti intoilin heti useemmallekki läheiselle asiasta, niin tuli heti kaikkee kyselyy että jännittääkö ja kaikkee.. mut ei mua oikeestaan ees jännittäny. Siis jotenki.. mietin vaan tulevii bileitä (oli siis muutama päivä ennen tota yhdet kemut.. niistä ehkä jossain toisessa artikkelissa.. ;D) ja jotenki odotin sitä että on monta päivää ”vapaata” vaikka ei oikeesti tietysti olis sen enempää ku ”arkenakaan” – ei ne tenttikirjat katoa mihinkää oli sitte arki tai pyhä. Mutta sellasta aikaa että saa / osaa antaa itsensä levätä ihan rauhassa. En sit jotenki kelannu niin paljon sitä leikkausta ollenka.

Lähinnä suunnittelin että mitä otan mukaan mun matkalle, kun oli tarkotus jatkaa siit bileistä eteenpäin vielä ja olla siellä tokassa paikassa sitte toipuilemassa sen leikkauksen jäljiltä. Olisko ollu sit jo heti seuraavana päivänä ton kutsun postissa tulemisesta ku ne soittiki jo sieltä sit kaiken lisäks niitä lisäohjeita..

Ensinnäkin, mun piti olla ilmottautumassa 7:30 ihan vaan varoituksena kaikille, jotka on kans menossa tohon.. että voi olla että jää yöunet lyhyeks, vaikka olis yöpaikka ihan lähelläki. Niin jäi mullaki.. mutta siitä lisää seuraavassa osassa. Sitten se toisti tuon että kynsilakat tosiaan pitää ottaa pois. Se ei mua sillai haitannu – vähä harmitti ku menee sit ”hukkaan” se mitä bileisiin laittaa ku ei voikaan pitää niitä ”loppuun asti”.. mutta paaaaaaljon enemmän kimmastutti se, että pitää kaikki lävistykset ottaa pois – ja kuten minäkin, niin nekin laskee korvienki reiät läväreiks. Jälleen ihan niinku FYI vaan kaikille. Eli kaikki pitäis ottaa pois. En maininnu mitää siitä että mulla on koruja mun kehossa mitä ei oo saanu auki vuosikymmeneen tai mitä ei saa enää pois ku leikkaamalla poikki ku oon kasvanu..ku vaikka se oliki tosi ihanan oloinen se täti siellä luurin toisessa päässä, niin vaikutti just sen verran natsilta, että olis tullu kaikille vaan paha mieli, ku olisin sen kans alkanu keskustelee tommosesta aiheesta. Ja jos en olis osannu nii olis ollu valmis auttamaan siinäki kertomalla että mm. sporan numero 10 päättäri on siin klinikalla ja dösällä pääsee 24 linjaa pitkin. Muuten se sit vaan kävi läpi sitä ennakkotietopaperia ja kyseli kaikkee.. ja taas kuten naisilla aina niin kyllä siin 20min puhelun aikana tuli lääryttyä aika paljon muutaki.. :D ”akkojen lässytystä” kuten kundit aina russuttaa.. ;)

No sitten oli tosiaan ne bileet ja sen jälkeinen päivä meni aivan tajuttoman hirveessä darrassa.. jäljellä oli enää pari päivää ennen leikkausta. Edeltävänä päivänä se sit vasta alkoki iskemään että mihin oon menossa..! Siis että multa ihan oikeesti siis leikataan kurkkua! Holy mother of crap mä ajattelin.. :O :O Alko sillai tasasesti mietityttään enemmän ja enemmän päivän mittaan.. mutta jotenki kuitenki oon oppinu vaan luottamaan itteni aina terveydenhuollon ammattilaisten käsiin. → Toisin ku monilla, mulla on aina ollu pelkästään hyviä ja hommansa loistavasti handlaavia hampilääkäreitä, samoin ihan tavallisiaki lekureita. Sillon lapsena ku multa leikattiin hammas nukutuksessa, niin kaikki meni ihan moitteettomasti paitsi se ettei se rähmätassuhoitsu osunu nukutuspiikillä suoneen ekalla ja huusin niin vitusti ku keuhkoista lähti ku se joutu lykkään sen neulan täysin puuduttamattomaan pikkuihmisen käsivarteen sen puudutetun kohdan sijaan. Ja vanhempana yhdessä päiväkirurgisessa operaatiossa, niin kaikki meni ihan samalla tavalla putkeen ku aina. Niin ehkä siitä on tullu jotenki sellanen luotto tavallaan noihin.

Tietysti mulla oli ihan loistava yöpaikka ja hoivaaja siihen toipilasajaksi, kiitos hänelle<3 :) Vaihtoehtoja olis ollu useempiki samoilla nurkilla mutta mun valinta oli ehdottomasti paras. Mietin siinä maanantaina sitäki että pitäiskö mun ajaa ”mun parta” – se mitä siitä on nykyään enää jäljellä. Mutta päädyttiin siihen että se tarkottaa sitä jos kasvaa ihan huolella parta, että ei mun.. hmm.. tyttöhaituvat enää mee parran luokitteluun. <3 ;) Onhan noita tos kyllä silti viel.. varsinki nytku ei oo pystyny ton kaulan takii nyppiin ees kunnolla... Oli vielä muuten niinkin paska homma että mun ämppäri oli jääny sinne bilepaikalle.. :( Olis ollu vähän jäätävän ikävää ja tylsää matkustaa julkisissa ja venailla leikkausta, jos mun Äiti ei olis maailman paras ja tuonu sitä mulle (voi arvata että välimatka ei nyt ollu mikää miljoona kilsaa..) Mutta äitit onkin parhaita..! <3 <3 ..tiiänhän mä kun itekki oon. ;P Yritin siin sit vaan jotenki ottaa rennosti ja pelailtii jotai Xboxia ja jotai hengailtii vaa ja jauhettiin paskaa. Yritin mennä nukkuun jo joskus kasin – ysin aikaan, mikä on mulle siis ai-VAN täysin luonnotonta, mutta pakko oli vaan ku oli niin aikanen herätys ja sit ku se unensaaminen on muutenki mitä on, niin sit viel ku kelaa kokoajan että jos se tulehtuu kuitenki se koko haava tai jos jotain muuta komplikaatioita.. ne poraa äänihuuliin tai jotain.. sellasten kauhukuvien ja ahdistuksen siivittämänä yritin saada sit unta...

...tästä on hyvä jatkaa osassa III, vai mitä? ;) Ootte immeiset ihania ja rakkaita, ja kiitos että ootte jälleen malttanu odottaa uutta juttua multa, vaikka ollu taas vähä pitkä tauko.. kyllä se vielä vakiintuu takas se mun rytmi – haluun sitä itse. Hyviä öitä<3 :) *purrrr* ❤

https://www.youtube.com/watch?v=oxd421NYPVg

 

★Tähtisimmu ★

[Osa III :) kätevästi tässä, samoin Osa IV ja Osa V]