[Viimein, flunssa ohi, loppuvuoden ”perinteinen” vauhdin huipentuma laantunut ja paluu siihen arkeen mitä se nyt mulla on, niin on edessä.. joka tietysti on kaikille lukijoille siinä mielessä ihana asia, että mun säännöllinen julkaisurytmi palaa myös ennalleen! :) Tästä se lähtee; vuosi 2017 – uusi vuosi.. ”sama” Tähtisimmu<3 Haluan tässä välissä taas kiittää kaikkia niitä ihania ja rakkaita ihmisiä jotka mua lukee ja jotka mua levittää – huomaan että lukijamäärä kasvaa aktiivisesti ja se on ihanaa, koska toivon että voin aina vain useemmalle antaa jotain näillä mun joskus päättömilläkin hälinöilläni. <3 Kiitos. :) Ja kiitos myös kaikista kommenteista ja maileista – lisää saa aina laittaa, oli asia sitten mikä hyvänsä. Nyt viimein sitten uusien juttujen kimppuun → olkaa hyvä <3 :)]

Oon huomannut jo pidemmän aikaa sit että jotenki sitä mukaa kun tavallaan itsevarmuus on mennyt ylöspäin ja mitä pidempään oon tullut nähdyks, kohdelluks ja kohdatuks tyttönä – miettikää! → kohta on jo vuosi sitäkin takana<3 :) – niin vaikka peilikuva miellyttää jatkuvasti enemmän.. mulla on enemmän ja enemmän tiimalasia, mun tissit kasvaa, mun kasvot feminisoituu (en osaa sanoa miten, mut jotenki! :O) ja kaikki menee oikeesti tosi paljon parempaan suuntaan. Niin hämmentävää kyllä, musta tuntuu että mun kehodysforia lisääntyy ton mun kullini kans. Se on alkanut jatkuvasti jotenki enemmän ja enemmän tuntua ”vääremmältä”.. siis mähän selitin jo alunperinki että ei se tunnu et se on ”mun” vaan että se on ”tän vartalon” ja jotenki oon ulkoistanut [selviytymismekanismina vuosien varrella? :O] sen kroppani kokemisen / kokemuksen itsestäni.. jotenki irti tai jotai. Niin sen takia se ei kai oo sit jotenki ollu niin kovin ahdistava ku mitä ”keskimäärin” vaihdokastytöillä..(?)

Mutta nyt viimeaikoina jotenki.. ei niinku ehkä oo alkanut ahdistamaan enemmän, mutta jotenki tullu jatkuvasti enemmän ja enemmän sellane fiilis että kaipaan sitä pimppaani. Sitä omaa värkkiä. Mutta. Törmään siihen samaan ajatukseen edelleen: Jokainen kerta kun työntäisin sen laajennusvekottimen sisääni, estääkseni sen ettei mun XY-kromosomikroppa fiksaa sitä siihen silvottua onkaloa.. joka kerta saisin järkyttävän kivuliaan ja mieltä repivän muistutuksen siitä että mä en ole biologinen tyttö, vaan synteettinen. Muistaisin että mun pimppini ei kostu ”oikein” – sieltä puuttuu limakalvot.. ne samat jotka myös puhdistais sen, jos se olis biopimppa. Muistaisin ettei mulla ole kohtua, eikä munasarjoja.. että mulle tarvii antaa mun hormonit mun ulkopuolelta, koska multa puuttuu ne osat, joiden kuuluis se tuotanto hoitaa. Siinä sitten kelailisin, että olen siis vain häilyvä varjokuva siitä millaisena nään itseni omassa päässäni – oon XY-kromosominen, hyvin hatarasti feminiiniset muodot omaava, alapääni keinotekoiseks pilluonkaloks silponut.. otus. En osais kokea olevani kovin tyttö – en kokonainen lainkaan. Vain puolikas.

Toki puolikas oon nytkin. Tietyssä mielessä isommin puolikas, tietyssä vähemmän. Oon kokonainen siin mielessä että mua ei oo silvottu, mutta oon puolikkaampi sen takia että oon kauempana siitä kehosta millaisessa koen eläväni pääni sisällä.

Se on se sama mitä oon kelannut sillon ihan alunperinkin, ihan ihan alunperin ku hakeuduin transtutkimuksiinkin: Onko parempi olla näin ja ”kokonainen” kuin silpoa itsensä ja olla ”kokonainen”, koska kokonainen.. koko nainen.. musta ei voi koskaan.. ikinä tulla. Ja se on ehkä julminta mitä maailmassa voi olla. Se kohtalo mihin vaihdokkaat on tuomittu. [Mulla on pitkälti samat jokusen sataa biisiä minkä soittolistaa kuuntelen kirjotellessani, monesti heittäen vielä tiettyjä jonoon kirjotuksen ajaks... ja tätä kohtaa kirjoittaessa soi tää: https://www.youtube.com/watch?v=sMwDV_py8p8 kuunnelkaa sitä melankoliaa, epätoivoa ja surusäveltä tossa biisissä.. tiivistää sen tyhjyyden ja toivottomuuden mitä mä koen useasti.. Se intro on melko pitkä, mut se on asiallinen pohjustus.] Se on se miks alunperin en ees ”uskaltanut” sanoa itseäni transsukupuoliseks; koin olevani ”vajaa” siinäkin mielessä. Muut tiesi jo lapsesta saakka. Muut koki pahempaa ristiriitaa kehostaan. Muut sitä ja tätä...

En tiiä oikeesti yhtään mihin mun pitäis päätyä. Tää on nyt jotenki noussut esiin voimakkaammin ku en oo ollu enää koskematon seksuaalisesti. Vaikka ne seksit mitä oon saanut on olleet helliä ja ymmärtäväisiä.. ihania ja lämpimiä.. kiihkeitä ja kuumia. Niin silti jotenkin... on vaikee olla. On vaikee saada orgasmi jotenki. On jotenki paljon tietoisempi ku aiemmin siitä että mulla on penis. ..! Tai ehkä olis parempi sanoo että on jotenki paljon tietoisempi ku aiemmin, että mulla ei oo vaginaa..! Vaikka mut nähtäis tyttönä, kohdeltais kuin tyttöä ja muuta, niin silti se on jotenki tosi armoton se kokemus, kuinka se nakertaa mun jo valmiiks sirpaleiks lyötyä psyykettä.. ihanku diabolinen pikkuotus huutais korvaan kokoajan: ”Sulla on muna; et oo tyttö! Sulla on muna; et oo tyttö!” tiiättekö... Ei osaa jotenki ajatella enää sillai et vaikka ei olis ”panija” niin että mulla on oikee alapää – oon paljon tietoisempi siitä että mitä mulla on haarojen välissä. Kaipaan jatkuvasti enemmän ja enemmän sitä että mulla olis ”oikea” reikä minne voi tunkea sen munan oli se sitten ihmisnahkaa tai kumia, ja myös klitta mitä nuolla. Nyt mua pitää imee. Imee mun tyttömunaa. Hmmm... Mutta vaikka mulle sanoo että se on tyttömuna ja haluaa sitä; haluaa tytön munaa, niin silti... Ehkä oon vaan ihan saatanan vaikee otus taas. Kävelevä ristiriita... Tässä on viimesenä parina viikkona muutenki ollu vähän vaikee olo monesti. Se että toi seksielämä on syttynyt taas parin vuoden hiljaiselon jälkeen, kun oon niin lujaa tytön näkönen, vaikka osat onkin väärät edelleen.. se on jotenki pakottanut taas kohtaamaan itsessäni monia asioita ja ajattelemaan...

Hyvää yötä immeiset ❤ Ja kiitos lukemisesta :) Toivon kaikille voimia uudelle vuodelle ja muistakaa pysyä ihanina ja pitää huolta toisistanne. Maailmalle näytätte keskisormea; aivottomille, harmaille ja persoonattomille massaihmisille kahta; huudatte ”haistakaa vittu! minä olen oma itseni!” Fuck yeah! \,,/

https://www.youtube.com/watch?v=oMHvveTdhEQ


★Tähtisimmu ★