Mulle tuli mieleen tuosta edellisestä, missä kerroin kuinka mesosin lihavista ihmisistä [”terveysruokarajoitteisista”.. :D] kaupassa, että oonkohan koskaan avannut varsinaisesti että mistä mun misantropia johtuu..? Siis täähän ei nyt taas sinänsä ihan suoraan liity mun transsukupuolisuuteen, mutta haluan vähän avartaa kuitenkin, jos vaikka vähän harvempi sitten loukkaantuis mun jutuista ja muuta.. ja koska ”kaikki liittyy kaikkeen”?

Siis ensinnäkin haluun sanoa, että en mä vihaa ketään sen takia että se on läski, eläinrakas, kapitalisti, uskis, vege, cis, trans, juristi, ranskalainen, tai mitään muutakaan.. vaan mä vihaan kaikkia ihmisiä. Ihan vain koska ne on ihmisiä. Mulle ihmisestä muodostunut kuva on seuraava: Ihmiset on luonnontilassa (= ilman yhteiskuntaa yms. rakenteita) ahneita, itsekkäitä, antipaattisia, julmia, ajattelemattomia, välinpitämättömiä ja ketään ei kiinnosta mikään muu kuin oma itse. Oon ollut sitä mieltä yläasteelta saakka. Siihen aikaan yks mun ”motto” oli: ”Love doesn't exist.” Koska olin sitä mieltä että todellinen rakkaus on sellaista pyyteetöntä, vastikkeetonta ja vilpitöntä, kuin ns. äidinrakkaus. Se mitä Antiikin kreikkalaiset nimitti agape-rakkaudeks. Oon aina ollut sitä mieltä että ihminen ei vaan kykene oikeesti välittämään kenestäkään niin paljon kuin itsestään. Oon läpi vuosien käyttänyt kahta samaa esimerkkiä:

A) Jos meillä on äiti, jolla on huumeita käyttävä, dokaava, pahantahtoinen ja ilkeä lapsi. Tekee (pikku)rikoksia, on väkivaltainen ja niin edespäin. Se äiti on niin itsekäs, että mieluummin kärsii siitä lapsesta, sen käytöksestä ja kaikesta – pitäen sen kuitenkin itsellään, kuin ottaisi sen riskin että menettää sen lapsensa ilmoittamalla jollekin viranomaiselle siitä. Olkoon nyt sitten lasu, psykologi, poliisi, mikä vaan taho. Se äiti on niin itsekäs.

B) Jos joku ihminen tekee itsemurhan, niin kaikki läheiset voivottelee omaa tuskaa, ajattelee kuinka itsekäs teko se oli ja voi olla jopa katkeria.. katkeria siitä että ”näin se minua satuttaa tuolla kun tappoi itsensä” → eikö toi kuulosta itsekkäältä? Ollaan niin itsekkäistä että ei ajatella kuinka helvetin kauheeta sillä on ollut sillä toisella.. että se on käynyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi, että miten vois selvitä ja olo helpottua.. kunnes ei ole mitään muuta pakotietä siitä jatkuvasta tuskasta ja kärsimyksestä, muuta kuin se että vaan lopettaa sen. Ihmiset on niin itsekkäitä ettei halua itselleen sitä tuskaa että menettävät jonkun läheisen.

Mä näen siis myös itseni ihmisenä. Luontaisesti aivan yhtä itsekkäänä ja kaikin tavoin huonona ja kusipäänä kuten kaikki muutkin. Korotan itseni – ja muut sen ansaitsevat – sen harmaan massan yläpuolelle vasta siinä vaiheessa kun tämän asian tajuaa ja alkaa tekemään jotain sen eteen, ettei olis niin kyrpä ku ihmiset nyt normaalisti on. Minä ja muut vastaavat on parempia kuin suurin osa, ei sen takia että me oltais synnytty paremmaks, vaan koska me yritetään tulla paremmaks. Ihminen on ihan järkyttävän virheellinen kokonaisuus, katsotaan sitä sitte biologisesti, fysiologisesti tai miten vaan.. joten mua yllättää se kuinka suuri osa ei tajua olevansa ihan täyttä paskaa. Ne aivottomat ja persoonattomat talkkuna-aivot, joita 98% koko tästä rodusta vaikuttaa olevan. Kaikki ne rahanahneet, omaa etua ajavat poliitikot. Kaikki ne surkeat ja säälittävät ihmissirpaleet, jotka on koulukiusaajia, kouluampujia, homojen / vaihdokkaiden / tms. pahoinpitelijöitä, random-teloittajia. Kaikki ne katkeroituneet, elämässään huonoja valintoja tehneet vanhat ukot ja akat, jotka baarissa purkaa omaa epäonnistumistaan muihin. Kaikki ne mielivaltaisesti käyttäytyvät poliisinmulkut, jotka kuvittelee olevansa jotain siinä smurffiunivormussaan. Kaikki ne ihmiset, jotka ei osaa – tai edes uskalla! – katsoa peiliin ja kohdata itseään, sitä kuinka helvetin perseestä ja turhia jätekasoja ne on!

Jos vittuilen jollekki että se on läski ja saamaton kun ei saa ittestään kiinni tai jollekki kuinka sen narkkaaminen / alkoholisoituminen on säälittävää itsekontrollin puutetta tai jollekki jolla on talo täynnä eläimiä kuinka tunnevammanen se on kun korvaa oman rotunsa edustajat toisen rodun edustajilla... en vihaa niitä yhtään sen enempää kuin sitä ylimielistä kytänpaskaa, jollaiset mulle on vittuillu aina ja kohdellu väärin, koska oon ollut gootin näköinen. Niissä vaan on jotain niissä ihmisissä mihin tarttua – muutakin kuin vain se ihmisyyden peruspaskuus. Lisäks, jos joku mun ystävä nyt lihoo hallitsemattomasti, niin en mä ajattele siitä niin – sehän on mun ystävä! Mulle läheinen ja äärettömän tärkee ihminen<3 Sitä vastoin tahtoisin tehdä kaikkeni, jotta voisin auttaa sitä! :) Samoin jos ystävystyn jonkun lihavan / lemmikki-ihmisen / tms. kanssa niin sama juttu. Jokaisen on todistettava mulle yksilötasolla että se on jotain muuta kuin sitä kuvottavaa ja puistattavaa jätettä mitä kaikki meistä on syntyessään. Ja totta kai mä myönnän että en myöskään osaa ymmärtää enkä samaistua, mitenkään, johonkuhun jolla on suuri tunneside lemmikkeihin tai muuta. En mä yksinkertaisesti ymmärrä sitä. Mutta se että en ymmärrä ei tarkoita että en tukis jos kokee menetyksen tai jotain – en mä ole antipaattinen persenaama. Kyllä mä lohdutan ystäviä kun ne menettää lemmikkejä ja missä tahansa muussa asiassa – ymmärsin sitä tuskan aiheuttajaa tai en. Ei mun tarvii tajuta miksi se on surullinen, mun tarvii vaan tietää että se on surullinen, koska silloin tahdon olla tukena ja auttaa – ihan kuten mullekkin on aina kaikki tehneet<3 :)

Eli en siis väheksy ystäviäni, vaikka olisivat millasii kissanaisii, kukkaispoikia, rasvaroopeja, kassialmoja, wowittajia tai mitä tahansa! <3 :) Mutta voin silti väheksyä samoista syistä niitä kaikki joita vihaan jo muutenkin lähtökohtaisesti; vihaan niitä oli ne läskejä tms. tai ei.

Mutta mistä se kaikki sitten tulee? Miks mä näen ihmiset tuollaisena? Mitä vääryyttä mulle on tehty ja onko se ymmärrettävä selitys kaikelle?

Alotetaan taas siitä että ala-asteen kolmannella luokalla, en tiedä yhtään mistä mutta jostain syystä se lähti. Yhtenä päivänä yks jätkistä vaan keksi mulle ihan siis absurdin kutsumanimen, joka ei tarkottanu sinänsä mitään, mutta liekö sitten se että se ärsytti mua tai jotain, niin kaikki tarttui siihen. Ja siitä se lähti. Kuukausi kuukaudelta aina vain useampi nimitteli mua, jätti leikeistä kokonaan ulkopuolelle – jos tulin paikalle ne lopetti ja siirty muualle leikkimään. Tai suoraan käski mun mennä pois. Aina vain harvempi tahtoi viettää mun kans yhtään aikaa. Tätä jatku kuudennen luokan loppuun saakka. Jossain vaiheessa tosiaan ne lyhensi sen mun koko haukkumanimirimpsun kirjainyhdistelmäks, jotta ei tarttis luetella kaikkia mun nörttiyteen / läskiyteen viittaavia sanoja joka kerta. Se oli tosiaan mun nimi. Mä olin vain se kirjainlyhenne, en mitään muuta. Kaikki välitunnit kuljeskelin yksin pihalla, täysin yksin. Vapaa-aikana uppouduin videopeleihin, en tehnyt muuta ku pelasin kotona. En liikkunut mihinkään, mulla ei ollut sosiaalista elämää. Monesti lähdin itkien kesken päivän koulusta. Jokainen sunnuntai mun päätä särki mahdollisesti tulevan viikon stressaamisen takia – tiesi joutuvansa takaisin siihen helvettiin. Menemään kaikkien nauramaks, haukkumaks ja hyljeksimäks.. jopa kaikki mimmit lähti mukaan; mussa ei ollut mitään poikapöpöjä, ei.. Mussa oli [Tähtisimmu]pöpöjä! Se oli paljon kamalampaa ku ”normaalit” poikapöpöt. Jos koskin johonki niin muijat lakkas systemaattisesti käyttämästä niitä, ehkä jopa heittivät roskiin, kynät, kumit.. vaatteet piti pestä. Ja ihan oikeesti seuraavana päivänä oli eri takki. Yks muisto on että yks muijista sano mulle: ”[Tähtisimmu] vois laulaa meille Don Huonojen Ruoski Minua! ja me voitais laulaa sit sulle Apiksen Poistuisitko mun elämästäni.” Toinen muisto on kun jahtasin harjan kanssa yhtä mun pääkiusaajista, mutta en jaksanut juosta koska olin lihava ja huonossa kunnossa kun en ikinä urheillu tai muuta.. siitä haukuttiin entistä enemmän. Kerran sain samaa jätkää lyötyä nyrkillä kirjaimellisesti turpaan, niin lujaa kun lähti. Sen jälkeen juoksin paniikissa, koska pelkäsin että ne tulee porukalla hakkaamaan mut... mutta eipä tullutkaan. Vaan se tuli isomman jätkän selän takaa kurkkien, teeskennellen että se oli läppä.. vaati anteekspyyntöä. Siis se vaati multa anteekspyyntöä kun se oli siihen mennessä tehnyt mun elämästäni helvettiä jo kolmen vuoden ajan!?

Kun oli ala-asteen ja yläasteen välinen kesä, niin yks muijista soitti mulle ja kertoi, kuinka ne on puhunut kaseille ja yseille että ” - - mopottavat sua sitte ihan kunnolla kun tuut yläasteelle!” Se kesä meni sitten just siinä sukurutsailussa.. eka suudelma yms., eikä ollu tosiaan kaukana ettei olis menny ihan loppuun asti sen tyypin kans... Mutta kun tulin yläasteelle, kaikki oli toisin. Musta alkoikin pian tulla koko paikkakunnan ikoni, idoli, legenda ja suositun tyyppi. Kuka tietää mitä siinä tapahtu..? :o Mutta jokuset vanhemmat kundit oli, jotka ei hyväksyneet mua. Haukkuivat ja uhakilivat. Kerran oltiin fillareilla menossa (olin sillä kertaa ite selvin päin) kun ne jätkät otti mut siitä fillarin päältä kiinni ja pysäytti. Uhkaili hakkaavansa, mutta yks niistä tuli vauhdilla ja veti lipat kun sekos jalat mun zygään ja lähdin juokseen niin saatanasti ku pääsin. Hajottivat sen pyörän. Toisella kertaa olin päissäni ja pyörittiin yhden hyvän ystävän kans yhtä mäkee alas, pidettiin hauskaa.. kun yks ysi tuli siihen fillarilla ja totes: ”Vittu sä oot naurettava.” En osannu aavistaa mitään, mutta yhtäkkiä se nousi ja fudutti mua päähän niin lujaa kun sen lenkkareista lähti. Lievä aivotärähdys. Oli paljon pahempi kun sillon kun isä nosti mua seinälle ja paiskoi sitä vasten ja painoi maahan.. olin humalassa tullut hakeen blandista kotoa. Mutta enhän minä saanut olla päissäni, vaikka herra itse tulikin firman saunailloista kotiin kuosissa ettei meinannu pystyssä pysyä...

Se, että ajauduin lukuisiin irtosuhteisiin ja luulin pyörittäväni montaa yhtäaikaa, vaikka todellisuudessa se olikin niin että ne pyöritti mua.. Kaikki tiesi että multa saa – just sen verran ku itse halus, loppuun asti tai vähemmän. Olin läheisyydenkipee, hyväksynnän hakuinen.. pidin itteeni arvottomana, kelvottomana.. panonukkena ja leluna. Kuka tahansa sai ottaa mut, leikkiä aikansa ja paiskata taas jonkun muun löydettäväks. Samanaikaisesti koin ansaitsevani sen kaiken, mutta kärsin siitä ja se arvottomuuden tunne vain lisääntyi, joka ajo entistä lujempaa siihen... Kierre joka on jatkunut tähän päivään saakka, kuten myös jatkuva arvottomuuden ym. tunteet. Mulle vaan saa tehdä niin – ei mulla ole väliä. Jos jotakuta vituttais ja se haluis satuttaa jotain, antaisin sen viiltää mua. Tää kroppa on jo täynnä arpia; ei mitään menetettävää. Oon vaan arvoton ja saastainen, ei mulla tarvii olla omaa tilaa tai koskemattomuutta, mut pitää saada raiskata ja seksuaalisesti ahdistella, mitä vaan, koska oon täysin arvoton.

Kytät on aina kohdellut kuin paskaa. Kerran tulivat lopettamaan meiän bileet ja oltiin ihan asianmukaisesti lähdössä kun toinen smurffi kysy: ”Mitäs tää ville valo meinaa?” Mitä vittua se mua tulee nimittelemään!? Kerran pysäyttivät ja kyselivät että mitä mä ajelen keskellä yötä kylillä, ottivat tikkaritestin ja puhalluttivat. Kysyin että enkö saa ajella ihan muuten vaan. ”No kai sitä nyt parempaaki tekemistä nuorilla olis!?” Jaa. Taas olin jotenki viallinen. Ja sitten se kaiken huippu kun pidättivät täysin vailla perusteita, ku oltiin lähdössä bileistä mitkä ne tuli tyhjentään. Muut oli lähdössä kohti baaria ja mä sanoin ihan rauhallisesti ja asiallisesti, että ei oo mikään kiire. Että mietitään nyt rauhassa mihin mennään, ku kaikilla oli kassikaupalla juotavaakin. Oltiin poistuttu siitä alueelta ihan asianmukaisesti ja oltiin julkisella tiellä. Tää oli kytänrunkkujen mielestä jotenki kapinallista vissiin ku lähtivät tulemaan mua kohti. Toinen otti rannelukon niin että meinasin alkaa itkemään, vaikka en ollut mitenkään väkivaltainen tai mitään. Yritin sanoo että ”hei, voitko löysätä että mua sattuu ihan vitusti!?” Mutta eihän se kusiaivo mitään kuunnellu, kiristi otettaan vaan! Joten ahdistuksissani polkasin sitä sääreen ja huusin että voisko se nyt vittu löysätä. Paiskasivat auton perään. 200€ sakko ”virkavallan vastustamisesta” ja vaikka mitä. Kilvet kun ottivat mun autosta sitten paljon myöhemmin kun olin unohtanu verot tjsp, niin niitäki sai kysellä 3 viikkoo joka paikasta, kunnes yhtäkkiä mystisesti löytyivät viimein katsastusasemalta. Poliisista sanottiin: ”Niin.. no pahimmassa tapauksessa ne voi olla jonkun liikkuvan poliisin auton lattialla, unohtuneena.” Mä kysyin että miten vitussa mun pitäis mennä töihin ens viikonloppuna, niin sanoivat että hommaa siirtokilvet. Siis vittu mun pitää maksaa siitä että ne ei osaa asiallisesti hoitaa ammattiaan!?

Siihen päälle poikakehossa kuullut jatkuvat uhkailut baarissa, meikkien takia. Jatkuva varuillaan eläminen, säikkynä siitä että millon jotain pahaa tapahtuu. Millon joku hakkaa tai puukottaa tyylin takia. Ja kun viimein löysin itseni, oli se vielä pahempaa; ku mietti millon joku ampuu, koska on trans. Millon joku ”ritarillinen” kundi tulee ”pelastamanaan” cistyttöraukat mun ”sairaalta transumieleltäni” kun oon ”väärässä” vessassa. Onko ihme että skannaan jatkuvasti ympäristöäni ja pitää olla aina ”hallinnassa” tilanteesta, niin äärimmäisyyksiin asti, että vaikka olis ystävien kesken, niin on varuillaan koko ajan ja tulkitsee jatkuvasti huomaamattaan äänensävyjä, sanoja, kaikkee... Onko ihme että kun joku koskee yllättäen niin säpsähdän lähes poikkeuksetta. Hetki takaperin ihminen, jonka sylissä mun jalat oli sohvalla maatessa, aivasti odottamatta, niin säpsähdin niin että meinasin saada slaagin. Se ihmisten jatkuva halveksuminen ja paheksuminen koska tykkään ilmaista itseäni pukeutumisella yms.. Se tuijottaminen, väheksyminen, sukupuolinen mitätöinti (menneessä ennen kaikkee), kaikki se... jonka osittain oon jo kääntänyt toisin päin ja nautin siitä paheksunnasta, väheksyn niitä koska ne paheksuu mua; ne suppeet, persoonattomat, aivottomat juustoaivot. Ne joilla ei oo mitään omaa, ei persoonaa, ei tyyliä, ei ajatuksia, ei mielipiteitä – ei kykyä ajatella kriittisesti, ei älyä pohtia syvällisesti asioita. Ne ontot, kävelevät kuoret. Ne ihmisen muotoiset jätekasat!

Ihan sama, että onko mun misantropia, ihmiskuva ja kaikki muu perusteltavissa kaiken tuon kautta, mutta josko toi nyt ees avartais että miksi se saattaa olla aika synkkä ja negatiivinen se mun mielikuva ihmisistä? Koska ne on paskaa!

Seuraavassa artikkelissa mietitään sitten miten toi kaikki on vaikuttanut... kun aloin tossa hetki sitten ehkä myöntymään siihen että joku häiriö mulla on – oli sit persoonallisuus sellainen tai joku muu... ja miten se kaikki nivoutuu yhteen mun transsiuden kans.. onko sillä vaikutusta... Kiitos lukemisesta ja kiitos myös kärsivällisyydestä ku oon ollu vähän ”kiireinen” muiden asioiden kans ja tää kirjottaminen tauonnu pahasti tossa välillä. ❤

https://www.youtube.com/watch?v=6ILLoxaqLtE

http://www.darklyrics.com/lyrics/slumber/fallout.html#5

 

★Tähtisimmu ★