[EDIT 18.01.17 poistettu ristiinlinkitys osien välillä, koska mahdoton ylläpitää kun näiden määrä kasvaa rajattomasti. Osat löytyy tuolta oikeelta kaikki sitä mukaa kun kirjotan! :)]

[Edelliset: Osa I, Osa II ja Osa II.I tässä :)]

[Vittu mä oon poikki. Heräsin tänään ennen kuutta, jotta olisin Exän kämpillä ajoissa kattomassa vintiötä, jotta Exä pääsi duuniin. Muuten ei mitään, mut luonnollisesti vaan muutaman tunnin yöunilla ja sillä ihmispennulla on flunssa, jonka takii se siis ei voinu päikkikseen mennä. Mun piti siis kirjottaa tästä osa IV mutta julkasenki nyt tän osan III koska oon kuollut. Ja vastuuvapautuslausekkeena sanon, että en kehota ketään ihmistä todellisuudessa vahingoittamaan mitään tai ketään. Jos oot niin vitun sekopää että jonkun toisen ragesta sen teet, niin älä saatana lue tätä, mä en aio ottaa syytettä sun takias. Mua ei voida pitää vastuussa toisten individuaalisten toimijoiden teoista. Sori, jos on väkevää tekstiä, mutta niin on myös se miten mua on kohdeltu viranomaisten taholta ikuisesti alentavasti, mitätöivästi ja epäkunnioittavasti, joten haistakaa vittu! EDIT: Ei, tuo viimeinen ei ole tarkoitettu sulle lukijani, koska ootte kaikki ihania. :)]

[EDIT: Tää on siis kirjoitettu alunperin joskus viime viikon torstaina tjsp..]

Mähän en siis kirjoita mitään (trans)äiti & lapsi -blogia, mutta musta tuntuu kuitenkin että haluun kertoo kuinka hyvin meillä menee, kuinka normaalia elämää meillä on Exän ja lapsen kans – ja ennenkaikkee osoittaa että me vaihdokkaat ollaan ihan yhtä hyviä vanhempia kuin kaikki muutkin! Ja en tiiä.. ehkä jotakuta jopa kiinnostaa paljonki että miten mulla menee meidän lapsen kans. Onhan tässä aika mielenkiintoisia aikoja edessä.. monellakin tapaa.

Mutta alotetaanpa siitä että olin siis pitkästä aikaa antamassa Exälle oikein kunnon pitkän vapaapäivän tossa viime torstaina ja menin jo puolen päivän jälkeen – joka mulle todellakin on monesti aikaisin kun kärsin niin pahoista nukahtamis- ja uniongelmista, sillonki olin nukkunu vaan joku 1h – 2h – että se pääsis aikasi lähtee mestoille. Ja koska osaan asennoitua asioihin, niin mähän en siis edes kysellyt minne on menossa tai kenen kanssa – mitäs vittua se mulle kuuluu. Me ei olla enää yhdessä, menköön vaikka naimaan jonkun kanssa. Eikä mulla siis oikeesti oo sillai mitään enää. Varmaan suostuisin yrittämää uudestaan ehkä, jos keskusteltais ensin paljon ja monista asioista, mutta mä katon jo eteenpäin. Kyllä mua edelleen sattuu ja itkettää että mulla ei oo koskaan ollu ku kaks tavoitetta elämässä ja toinen niistä oli tarjota mun mahdolliselle lapselle ehjä ja kokonainen koti. No se mahdollisuus tosiaan jo tuhoutu, mutta näillä mennään! :)

Vintiön kanssa meni tosi hyvin, niinku aina – miks meillä menis huonommin ku sillä ja Mammalla... Kyllä se aika vilkas ja jopa levoton on ajoittain kun intoutuu vieläki välillä paiskomaan tavaroilla, mutta kyllä sitten ku sanoo tiukkaan sävyyn ja vähän korottaa ääntä niin tiietään kyllä että tehtiin väärin. Se on vielä aivan ihana kun se yksperkele on selkeesti perinyt mun teatraalisuuden ja drama queen -luonteen; tulee sellanen mutrusuu ja pää menee painuksiin, kun joutuu sanomaan jostain... :D Voi jeesus, että välillä meinaa oikeesti tulla syyllinen olo, kunnes tajuaa taas että minähän siinä oikeassa olin kuitenki. ;) Hirveesti nykyään kysellään kaikkee ja kirjoistakin pitää luetella kaikki esineet ja oliot, mikä on hirmu suloista. Olin tosi ällistyny kun ”papukaija” tuli ihan virheettömästi..! :O Mulla itsellä oli pitkään ongelmia jiin ääntämisessä – joka tietysti oli mun alkuperäsessä etunimessäki kaiken vittumaisuuden maksimoimiseks. Ruokaa tehdessä se pentu oli niin näppärä ja ihana Äiskälle että tuli leikkimään keittiöön niin ei tarvinnu koko ajan juosta kattomassa että onko se nätisti niiden helvetin karvapallojen kans. Kun Mammalla noita lemmikkejäkin on. Vituttaa suoraan sanottuna kattoo niitä siinä samalla, ettei se muksu ota liian lujaa kii tai jotain – ja kotona on sama päänsärky kun Kämppikselläkin on piski. Onko kaikilla jumalauta oltava jotain ylimääräsiä rukkasia kämpät täynnä, oikeesti!? :D

Mamma tuli sitten joskus illalla myöhään kotiin sillai että oltiin jo nukkumassa mutta ei vielä ihan unessa. Vaihdettin muutama sana taas siinä perinteisen jääkylmässä ja luonnottomalta tuntuvassa ilmapiirissä ja lähdin sit kotiin. Eli aivan ihana päivä tuon vintiön kanssa! <3 <3 :)

Toi ”äiti” termin käyttö herättää keskustelua kyllä monesti – ja monessa paikassa. Tein joskus useempi kuukausi sitten Kaksplussan ja Vauvan palstoille kumpaanki sellasen ketjun, että kerroin olevani transsukupuolinen äiti ja että multa sai kysyä mitä vaan. Ja kun mietitään kuinka intiimisti ja avoimesti tännekkin kirjotan, niin mä kans tarkotan sitä: mitä vaan. No, ensimmäinen kysymys koko ketjussa Vauvan puolella tais olla ”mistäs teitä kyrpätyttöjä löytää täällä helsingin seudulla?” Johon yritin sit mahdollisimman asiallisesti vastata että en tiiä ja termi ei ehkä oo asiallisin mahdollinen. :D

Mutta hetken päästä tulikin sitten jo sota, kummallakin palstalla siitä kun mä nimitin itseeni äidiks. Jännintä oli se, että en ollut siinä mukana, vaan olin sivustaseuraaja. :O Siis mä vaan kysyin sit ystävällisesti ja asiallisesti että miksen sais olla äiti. Ja vähän sellasta kiivasta mutta silti asiallista vastausta sain kyllä. Kysyin että eikö adoptioäitikään sais nimittää itteensä äidiks. Siihenki oli vastaus ”ei”. Mä en nyt tässä mene tähän rajanvetokysymykseen, koska se on tulossa osana mun julistamaani sotaa transsukupuolisuuden puolesta. Mutta siis se keskustelu kiihty ihan hillittömästi niiden muiden välillä kun ne alko sit sotimaan siitä ku toiset vaahtos että lapsi on mun biologinen, että mä olen äiti sillon ja toiset vasta-argumentoi että kun on siittänyt niin on isä, poikkeuksetta ja aina ja ikuisesti. Toiset selkeesti veti rajan biologian perusteella, toiset henkilön oman identiteetin / kokemuksen perustella ja muut millon milläkin. Pointti nyt on silti se, että ne on rajanvetoja. Vain rajanvetoja. Syvemmin kirjotan tosta myöhemmin.

Iso meteli kuitenki nousi monesti myös siitä että kun me opetetaan vintiölle että mä oon äiti kans. Että kuinka törkeetä (kuten voi [EDIT: Lisätty linkki aiempaan juttuun:] aiemmasta jutusta lukea, niin on yhden mun perheenjäsenenkin mielestä) on että tollai viedään lapselta oikeus sen isään tai millon mitäki. Niin tässä kohtaa mäkin jo avaan suuni kun menee kuppi nurin tollasesta mun perusteettomasta syyllistämisestä ja arvostelusta ja muusta. Siis ei me viedä meidän lapselta yhtään mitään! Koska mä olen tyttö, niin totta kai me opetetaan sille että mä oon äiti. Ja me ollaan jo ihan alussa keskusteltu kaikki nää asiat keskenämme Exän kans ja mietitty miten hoidetaan. Vintiö saa kyllä tietää että Äiskä on biologisesti sen isä ja sen siittänyt aikanaan. Äiskällä saattaa silloinki vielä olla penis tai sit se on jo silvottu neovaginaks – se jää nähtäväks. Mutta oli asiat niin tai näin, niin millä vitun oikeudella joku tulee mulle sanomaan miten mun pitäis opettaa mun lasta tai kasvattaa sitä!?!? Mitä!? Me voitais opettaa sille vaikka että mä oon ulkoavaruudesta tullut.. serafi! ja siihenkään ei kukaan vois sanoa mitään, koska se on meidän lapsi. Eihän nyt kukaan täysmielinen opettais tuollaista, mutta radikaali esimerkki on usein paras esimerkki.. :D ;)

Mutta tässäpä kohtaa tullaankin sitten mielenkiintoiseen aiheeseen taas. Mun isyyttähän ei ole tunnustettu. Koska ei asuttu silloinkaan samassa osoitteessa, niin musta olis tehty väkisin elatusvelvollinen, johon mulla ei olis ollut varaa, koska mun tuloina oli opintotuki. Sillon vielä sain sitäkin... Mutta yhteiskunnanhan mielestä mulla on varaa, koska mulla on osuutta kuolinpesässä ja sen takia ”kymmenien tuhansien eurojen edestä” kiinteistöjä..! No joopa joo! Minäpä tästä myyn siis vintiön perintöä nyt, jotta saan maksettua lakisääteiset maksut! Miten tää olis sen lapsen edun mukaista, kertokaa mulle! Kun mulla ja Exällä ei olis mitään erimielisyyksiä ollut missään vaiheessa mistään tapaamisista, rahoista tai mistään, niin miks vitussa meidän ei annettais keskenämme sopia mitään!? Mä ymmärrän lastenvalvojat ja kaiken muun tän yhteiskunnan sossu-vitun-paskan sillon jos on ongelmia ja erimielisyyksiä, mutta meillä ei oo koskaan ollu. Mulla on jumalauta avain Exän kämpille, että voin tulla ja mennä miten haluan lastani katsomassa. Me sovitaan kasvatuksesta ja kaikesta yhdessä, mietitään asiat kahdestaan ja ollaan jatkuvasti yhteydessä ja kerrotaan mitä kumpiki tekee / on tehnyt meidän yhteisen lapsen kans. Tää on taivas verrattuna siihen millasia erotilanteet on tyypillisesti lapsille!

Mutta joo, isyyttä ei siis oo voitu tunnustaa koska yhteiskunta olis pakottanu mut myymään tyyliin kaiken mitä omistan – sehän oliski ollu tosi helppoo.. kuka tahansa varmasti olis halunnu ostaa jotain murto-osia 60-luvulla rakennetuista taloista ja muuta, osia kuolinpesästä. Mutta mitä sitten kun se tunnustetaan? Joudunko maksamaan takautuvasti kaikki? Yks ystävä sano että olis jokatapauksessa nollasopimus, koska oon ollu opiskelija koko ajan. Tuleeko joku häiriintyny sossutäti kyttämään meitä kun ollaan goth ja cybergoth ja toinen on vielä trans!? Joudutaanko raportoimaan jollekki kusipäälle kaikki aina? Voidaanko lapsi viedä Exältä kun katotaan ettei meidän sovi kasvattaa lasta? Pitääkö meidän sopia jotkut helvetin vaikeet ja vammaset tapaamispäivät? Miksei meidän anneta tehdä tätä keskenämme!?! Mä en saatana voi tajuta kuinka vitun paska tää maa ja kaikki tän mielivaltaiset ja sairaat viranomiaset on! [Muokkasin tästä viranomaistahoja yksilöivät maininnat pois, sekä alkuperäisen kehotuksen mitä tehdä, ettei nyt vaan joku nettipoliisin persenaama-juustoaivo keksi nostaa jotain paskasyytettä, kun ei nilläkään runkkareilla ole parempaa tekemistä ku kytätä meitä:] - - kaikki, vittu kaikki pitäis [...muokattu myös:] - - murskata! Mä oon niin vitun täynnä tätä helvetin polkemista ja muuta paskaa! Mä en oo koskaan saanut asiallista kohtelua kytänrunkuiltakaan ja kaikki muutkin viranomaiset alistaa ja nöyryyttää tän prosessin takia, joten onko ihme että haluisin perustaa jonkun kapinaliikkeen ja kun olis 100 000 ihmistä messissä niin vittu tankeilla ja polttopulloilla eduskuntaan, saatana!

Että voi keittää. Nii, ja sitten kun nyt alkoi tuo päiväkoti... vintiöllä menee ihan älyttömän hyvin ja viihtyy tosi hyvin ja kaikkee! <3 :) Mutta sitten taas me. Miten me selitetään että mä oon periaatteessa huoltaja, vaikka en oo virallisesti. Kun en voi olla, vielä. Miten ne suhtautuu tähän meidän ”perheeseen”? Mitä asenteita niillä nousee mua kohtaan? Päiväkodin ohjeissa oli että pitää aina ilmottaa erikseen jos joku muu hakee lapsen ku vanhemmat – tuntuu vähän vitun pahalta, jos Exän pitää aina ilmottaa että haen sen muksun. Siis ilmottaa että oma äiti hakee sen (tai isä jos nyt haluaa tökkiä mun hermoja lisää ja vaatia biologista titteliä..) – mitä helvetin vittua, ihmiset oikeesti!?

Että jos joku ihmettelee sitä että miks oon vihainen ja katkera en pelkästään ihmisille, vaan myös yhteiskunnalle, niin kuulostaako kaikki tää paska sellaselta että olisin kokenut oikeudenmukaista ja asiallista kohtelua – ikinä!? !? Nii just vittu! al;gnqo1#$bQrgrQ¤€½‘ÉFGOI34¡³¤ÞKDNFB!@#%!!!!

https://www.youtube.com/watch?v=fQeuQRRK6_0

https://tyrantofdeath1.bandcamp.com

 

★Tähtisimmu ★

 

[Osa IV]