Noni, mun malttamattomuuteni saa viimein levätä kun sain julkistaa uuden otsikkokuvan, ”oman kuvan” ja taustakuvan! :D Ai rutto, että ette arvaa kuinka vaikeeta mun on ollu pysyä nahoissani tää aika..! :D Toivottavasti kaikki on nyt selvempää ja paremmin esillä ja tykkäätte kaikki ihanat ihmiset ja lukijat! ❤ :)

Mun alkuperänen suunnitelma oli tehdä mun transitiosta kuvasarja tai -kollaasi ihan alkuajoista nykypäivään, siis alkaen jo pitkään ennen blogia, mutta mun aika leikkaantu äkillisesti, joten joudun käyttämään sen idean jossain toisessa spessussa – tätä sen on; äitiys<3 :) Hetkeäkään en vaihtais, koskaan ikinä! Joten mun tarvi kehitellä sit pikaisesti joku b-suunnitelma... ...ja koska oon niin helvetin ”luova” nii se idea tuliki heti; sen sijaan että keskittyisin omaan transitioon tai muuhun transsiuden osa-alueeseen, niin keskitynkin blogaamiseen itseensä ja tähän blogiin. Tuli mieleen, että monet on antanu positiivista palautetta mun photoshoppailuista, otsikkokuvasta (vanhasta) ja monesta muusta blogin rakenteeseen ja muuhun liittyvästä, joten ajattelin että ehkä porukkaa kiinnostais tietää vähä miten tää kaikki ”taika” tapahtuu. Ja uudempia lukijoita, että miltä tää kaikki on näyttäny ennen.. [oh dear christ.. haluanko oikeesti näyttää... :D :D]

Ensinnäki, alun perin kun sain idean koko blogista, joskus 2014 vuoden aikana, niin ajattelin, että oon niin paljon kohdannu suppeutta, ymmärtämättömyyttä, ahdasmielisyyttä ja ihan suoraa halveksumista transsukupuolisuudesta, että ajattelin että haluan tehdä asialle jotain. Eihän yks ihminen voi paljoo tehdä, mutta aina voi toivoa..! ;) Sillon ainaki vaikutti siltä että vaikka kuinka etin transblogeja, jotka olis kertonu avoimesti, vilpittömästi ja läpinäkyvästi – ja ollu edelleen aktiivisia – transsiudesta, ei sellasia ollu. Ainoo oli Alexin blogi ja se oli transkundin pitämä, joten jätti kuitenki aukon kokonaisuuteen. Pakko myöntää, että en ole sitä lukenut yhtään (anteeksi Alex jos luet tätä..<3) mutta se on taatusti ihanaa ja laadukasta tavaraa koko blogi täynnä! :) Sen verran sitä vilkuilin että ainaki siinä avoimesti kerrotaan prosessista. Mutta siltikin, se oli vain yksi blogi. Ajattelin että toiselle saattais olla kuitenki kysyntää, varsinki ku aktiivisia transmimmien blogeja en sillo löytäny yhtäkää.

Jos oon rehellinen, niin mulla ei ollut todellakaa mitää tarkkaa ideaa siitä että millanen blogi tästä muodostuu [onko mulla vieläkää.. :D] tai että mitä kaikkea aion / haluun kirjottaa ja tavallaan se ”perusidea” sillai puuttu. Ainoa mitä tiesin oli se, että oon saanut tarpeekseni siitä että kaikki vaihdokkaat nähdään sairaina psykopatologisina virheinä yhteiskunnan muuten niin täydellisessä ja selkeässa kahtiajakoisessa maailmassa. Me ollaan virhe, epäkohta ja rutto. Lisäks vielä enemmän vitutti se, että kaikkien transmimmien ajateltii olevan keski-iän kriisissä olevia miehiä, jotka on hukannu maskuliinisuutensa ja siirtyy sen takia mieluummin elämään naisina. Tai sitten sellasina karvaisina, matalaäänisinä, humalaisia ukkoja ahdistelevina penismimmeinä.. joka stereotypia on monilla, jotka on Thaikuissa matkustellu. Mä olin yksinkertasesti niin vitun täynnä sitä paskaa, niitä ennakkoluuloja, niitä harhakäsityksiä ja sitä tuomitsemista.

Mua on monesti kehunu ystävät että mulla on sitä oikeeta ”haista vittu” -asennetta, että se tulee oikeessa kohtaa ja oikeella tavalla. Uskallusta olla oma itseni. Jos menisin uimahalliin naisten puolelle ja joku tuijottais mun tyttöpippeliä, niin varmaan kysyisin että ”haluukko ottaa mimmiltä poskeen vai mitä siinä tuijotat, HÄ!?” ;) :D Että voi ärsyttää. Niin kaikki se ystävienkin palaute ja rohkaisu myös blogin kirjottamiselle ajo mut lopulta tähän päätökseen. Ja halusin alusta asti kirjottaa niin läpinäkyvästi ja vilpittömästi ku osaan. En sensuroida yhtäkään ajatusta tai asiaa, oli se sitten itse omaan suuhun laukeaminen, viiltely, masturbointi tai ahdistus. Halusin tehdä tästä niin henkilökohtaisen, että kuka tahansa vois lukee tätä ja tuntee että tätä kirjottaa oikeesti oikee ihminen. Ihminen joka nauraa, kärsii, suree, bilettää, rakastaa, vihaa, harrastaa ja kaikkea muutakin, kuten kaikki. Mutta että sillä ihmisellä on yks merkittävä asia; se on syntynyt ristiriitaan kehonsa kanssa.

Halusin kertoa kaiken. Millasta kaivelua, ronkkimista ja kyseenalaistamista ne transtutkimukset on. Miten hormonit vaikuttaa, miten minäkuva kehittyy / muuttuu, miten identiteetti tekee samoin, miten tissit kasvaa, miten halut muuttuu, miltä seksi tuntuu – en halunnu että on mitään mistä en uskaltais kirjottaa. [Tosin, for the record, niitä on kyllä, en mitää syvimpiä fantasioitani ajatellu kertoo koskaan.. johonki mäkin vedän rajan sentää :D – vaikka vois ajatella et neki jotenki kietoutuu tähän monimutkaiseen ”arvoitukseen” mikä mä oon..] Halusin antaa vastaukset kaikkiin niihin mitä moni haluis kysyä mutta ei kehtaa tai uskalla, tai kukaan ei tahdo vastata niihin. Kuvittelenko että oon jotenki vitun paljon parempi ku muut transsit koska vastaan niihin? En. En todellakaa. Vaan mä yksinkertaisesti haluan. Oon monesti miettiny, että mitä jos joku ihminen / ihmiset innostuu selvittämään kuka oon, sylkee sen tiedon kaikkialle, someen ja muualle.. mitä teen? Kaikki tietää musta vähän helvetisti sen jälkee ja vähä kaikenlaista. Lopuks mun panikointi loppu siihen, että tajusin että sillä oo mitään vitun väliä. Ei kukaan silti oikeasti tuntis mua + kaikki mediamyllyt kuolee, kun ei mee mukaan. Lisäks, koska mulla on edelleen vakavia ongelmia sen kanssa että näen itseni vain arvottomana esineenä, en osaa välittää myöskään vaikka mun yksityisyys kärsis jopa tollasella tasolla. Mä ajattelen oikeesti vaan sitä että tahdon auttaa ja säästää mahdollisimman monen väkivallalta, raiskaukselta, tunkeilevalta utelulta ja muulta paskalta. En mä oo mikään vitun jeesus, enkä muutenka ylimielinen – kai sen nyt tajuaa ku lukee mun juttuja? :D – mutta niin mä vaan ajattelen.

Oonko sitten saavuttanu tavoitettani? Oonko avartanut ihmisten käsityksiä transseista? Oonko osoittanut että kaikki trans(tytöt) ei ole niiden (sen) stereotypian mukaisia? Oonko murtanu ennakkoluuloja? Oonko murskannut harhakäsityksiä? Oonko antanut vertaistukea? Oonko levittänyt tietoa? Onko tästä kaikesta ollut mitään hyötyä?

Jos kuuntelee lukijoiden kommentteja ja lukee maileja, niin oon tehnyt paljon enemmän ku mitä kuvittelin että saisin aikaan. :) Niin paljon oon saanut positiivista palautetta (muistakaa ettei kaikkia kommentteja välttämättä oo julkaistu) kommenteilla ja maililla. Mun on kerrottu antavan toivoa ja rohkaisevan olemaan oma itsensä. Mulle on kirjotettu että teen tärkeää työtä ja että en saa todellakaan lopettaa. Oon saanut olla osoitus siitä että unelmat todella voi toteutua – mun jutut on tuonut valoa synkimpäänkin epätoivoon. Ja siitä oon todella iloinen. Ja lisäks oon saanut jopa monia ei-trans lukijoita, jotka on saanut tietoa ilmiöstä ja muutenki. Musta tuntuu aivan ihanalta, jos saan olla tukena, kuunnella muita ja tarjota apua ja vertaistukea. Yritän aina auttaa parhaani mukaan, jokaista joka muhun on ottanut / ottaa yhteyttä, myös jatkossa. Musta on vaan ihanaa jos voin mitenkään auttaa ja osoittaa että kyllä itseään kannattaa kuunnella – unelmat todella voi toteutua! <3 :)

Noniin. *krhm krhm* Se taas siitä herkistelystä [wat? selvisin ilman kyyneliä tällä kertaa..? :D] Sitten siihen ”itse asiaan” eli läpinäkyvyyteen. Se on ollu koko blogin ajan yks mun tärkeimpiä periaatteita kans, esim. jos muokkaan jotain tai muuta, niin jätän vanhan paikalleen ja yliviivaan ja muutenki merkkaan EDIT-kohdat aina. Joten tässä tulee, ihan aluks blogilla oli vaan otsikko ja kuvana oli vaan transgender-merkki, siitä mulla ei harmi kyllä oo kuvakaappausta, mutta siitä ku seuraava versio oli työn alla, siitä on:

hed00-01.jpg?1474586048

Tosta seuraavassa versiossa oli sit jo pelkkä otsikkokuva, ilman Vuodatuksen omaa otsikkotekstiä:

hed04-01.jpg?1474586055

Ja toi muuttu tekstiltään ajan saatossa hallitsemattoman suureks...

hed05b.jpg?1474586061

Kunnes ennen tätä v. 4.00 oli tää:

hed09-02.jpg?1474586063

Nykyään mulla on päivittäisiä sivulatauksia (en oo varma miten Vuodatus laskee ne) jotain 160 ja 280 väliltä. Nyt vasta hiffasin että alanpa tekemään itelle omaa taulukkoa päivittäisestä ja teen siitä oikein – ajatelkaa – semmoset viivadiagrammit. Katellan vuoden päästä miten hommat on kehittyny. Alun perin latauksia oli vaan jotaki kymmeniä. Huomioon ottaen että en oo missään vaiheessa varsinaisesti mainostanu tätä blogia, niin kaikki ihanat lukijat ootte tehnyt aivan ihanaa työtä ku ootte auttanu mua leviämään! Suuri kiitos kaikille siitäkin! ❤ :) Googlella tuun ykköseks nykyää haulla ”transsissa” joka on ihan kiva, DuckDuckGo lyö mut samoin kärkeen. ”tähtisimmu” haulla oon Googlessa ekana ja DDG:ssä 17, vuosi estroa merkinnällä. ”transtyttö” antaa mut toisena DDG:ssä ja Googlessa kolmantena. Ja ”transsukupuolinen blogi” oon Googlessa 7 ja DDG:ssä 15. Että vois todellaki olla huonomminki asiat! ;) Otin aikoinaan toistaiseks isoimmasta latauspiikistä kuvakaappauksen, ihan itseeni varten mutta laitetaanpa se tähän:

record.jpg?1474586065

Viimeseks voisin kertoo miten jokainen kirjotus muodostuu. Mulla on siis aina seuraavalle sadalle numeroidut pohjat valmiina, joissa on kaikissa paikanpitäjät otsikolle, jutun alulle ja biisille. Lisäks lopussa on mun ”allekirjotus” ja toi iso sydän valmiina. Kaikki tää helpottaa mun elämääni. Kun alan kirjottaa, niin mun on pakko kirjottaa yhdeltä istumalta jutut, jotta se tulee sellasella flow'lla. Jos jää kesken niin joutuu melkein alottaan alusta – ei tosin oo käyny ikinä niin. Mutta pelkkä pitkä puhelu kesken kirjottamisen katkasee ajatuksen tosi pahasti. Oon aina kirjottanu aineetki skolessa samalla tavalla. Mietin ensin hirveesti päässäni mitä ja miten ja kaikkee.. sit alan vaan skriivaan ihan helisten. En osaa sillai tehdä mitää ranskalaisia viivoja ja muuta ekaks – kai oon liian levoton ja malttamaton sielu.. :D Eli kaikki mun jutut on aikalailla just kirjaimellisesti suoraan mun pään sisältä, kuten on mun blogin tarkotuski. Monesti oon saattanu miettii jotain juttua kyllä kuukausia päässäni, ehkä jopa kirjottanu sen otsikon jo johonki tekstipohjaan, mutta en muuta. Nykyään mulla on paperivihko mihin kirjotan juttuideoita lyhyesti ja muuta suunnittelua, koska oon niin laho päästäni että muuten unohdan... :D

Mitä sitte tulevaisuudessa? Haaveilenko että voisin saada kirjottamisesta jopa rahaa? Totta kai mun kaltainen ”rehellistä työtä” kammoksuva on ajatellu sellastaki. Oon jopa miettiny että kirjottaisin kirjan, nimellä Titta Tähtisimmu tietenki. ;) Mutta olisko mulla sitä pitkäjänteisyyttä ja onnistuisinko rauhottuun sillai että siitä tulis jotain.. entiiä.. Mutta YTL voi tunkee sen mun äikkäni ämmän hanuriinsa! :D Kyllä mä nyt tiiän että osaan kirjottaa – en vaan ollu tarpeeks mainstream niille..! ;) Stna. Mutta oon oikeesti miettiny. Olisko se niinku sit sellane puhekielellä kirjotettu Häräntappoase tyyppinen, että ihan fiktiivinen mihin vaan heijastelisin omia kokemuksia? Vai olisko se sellanen päiväkirja tyylinen, nimi-ideoita pyöriteltii joskus Kämppiksen kans; ”Väärät vehkeet” tai ”Viidentoista senttimetrin vagina” tai jotain muuta provoo tuli mielee... :D Sit olis vielä se vaihtoehto että olis ihan puhtaasti vaan sellane ”tietokirja” transsukupuolisuudesta, transsukupuolisen kirjoittamana. En tiiä olisko tollasille markkinoita ja kuka hullu haluis jotai sellasta kustantaa... :D Mut mistäs sitä tietää mitä tässä vielä tulee käymään. Koska oon kuitenki vanhan internetin kannattaja, missä sai olla rauhassa nimimerkki / anonyymi ja netin pitäs olla se final frontier missä meitä ei valvota, hallita ja nuuskita.. niin en todellakaan tahtois että joudun alentumaan mainoksiin tienatakseni. Helvetin ikävä tosiasia vaan on, että nykyään millään on lähes mahdotonta tienata ilman että kaupallisesti tuotteistat sen, oli se sitte runoja, musiikkia, maalausta, veistosta tai blogaamista. Että mua vituttaa mihin tää maailma on menny. :S Mutta en siis tosiaan tahtois mainoksia laittaa, koska ne vaan anastaa mun lukijoilta tietoja niiden nettikäyttäytymisestä ja muuta. Pidän mun lukijoita vähän helvetisti arvokkaampina, en mä haluu että joku mainos-paska-skripti urkkii kaikki avoimet välilehdet ja mitä on viimeks hakenu netistä ja muuta ihan järjetöntä.

[EDIT: Sitä en valitettavasti halua paljastaa mistä nimi Tähtisimmu tulee. Anteeksi. :D]

Tää alkaa olemaan taas hallitsemattoman pitkä, joten lopetan vaan tähän. Kiitos aivan sika-hirmu-sairaan-tajuttoman-jäätävän-jumalattoman-älyttömän paljon kaikille lukijoille, jakajille, tukijoille, kommentoijille ja mulle mailia laittaneille, kaikesta! Tästä on aivan loistava ja ihana ja mahtava jatkaa kaikkien kanssa ja toivottavasti myös aina vaan useemman ihmisen kanssa! *purrrr!* ❤ :)

[Loppuun kovaa tykitystä, koska nyt mennään lujaa! ;D]

https://www.youtube.com/watch?v=VgMvQFcSZXI


★Tähtisimmu ★