[edellinen osa tässä helpostikätsysti :)]

[BTW, otsikko on tarkoituksella erialainen ku edellisessä]

Joo, ei oo kauaa kun kirjotin edellisen tekstin tästä aiheesta, mutta pakko kirjottaa vielä lisää, koska nyt on tuoreita ajatuksia ja tuoretta kerrottavaa, niin haluun käyttää sitä kirjotusmatskuna heti. Mähän oon luvannut antaa tälle bloiglle mahdollisimman paljon ja olla niin avoin kuin uskallan ja kaikkee? En oo siis koskaan ees harkinnu että lopettaisin viiltelyä. Koska en edelleenkään oo sitä mieltä että se olis a) huonoin vaihtis b) sairain vaihtis c) erityisen vaarallista d) erityisen rumaa .. siis ne arvet. Se ei tunnu ees realistiselta ajatella että mä tulisin ilman viiltelyä yhtenä ominaisuutena. Onko se osa mun identiteettiä? – Mitä muuten on identiteetti? Aion senki asian kimppuun hyökätä pian...

Osaanko mieltää iteeni sellasena että en olis itsetuhonen? En varsinaisesti, jos oon rehellinen. Mutta johtuuko se siitä että se on niin kotoisaa, pelkään muutosta, pelkään voida hyvin, en osaa antaa itselleni mahdollisuutta – vaan mun pitää kärsiä ja saada vaan paskaa ja rangaistuksia? Miksi oon itsetuhoinen? Miksi en näe itselläni arvoa? Miks samaanaikaan ahdistun siitä että koen olevani käytetty mutta hakeudun siihen että mua käytettäis lisää? Miks samaan aikaan itken sitä kipua mikä tulee viiltelystä mutta hymyilen sille tuskalle minkä koen ansaitsevani? Miks tunnen syyllisyyttä siitä että huolestutan taas kaikki läheiset telomalla itseäni, vaikka haluan teloa itseäni näyttääkseni kuinka paljon niiden sanat satuttaa? Miks huudan apua haavoillani ja arvillani, äänettömänä, piilottaen kyyneleeni ja itkien yksin, samalla kun en kykene mitään apua vastaanottamaan, vaan vedän vaan mukanani Helvettiin jokaisen yrittäjän?

Paljon kysymyksiä. Mutta palataan siihen alkuperäseen aiheeseen: Mulla on siis ollut jo pidemmän aikaa tosi vahva mieliteko, että tahdon satuttaa itseäni lisää. Haluun nähdä taas kuinka mun veri vuotaa, haluan sen tuskan mikä tulee siitä kun ne haavat on kipeitä ja kiristelee monta päivää tehden kävelystä tosi tuskallista ja suihkusta helvetillistä. Joten tartuin pelkästään tätä tarkotusta varten ostettuun mattoveitseeni pari viikkoo takaperin – itseasiassa just vähän ennen ku se Bestis oli tulossa käymään. Olin muuten ihan selvinpäin. Ja tein useemman viillon kylkiini. Yritin tehdä mahdollisimman alas mutta sillai ettei hame / housut hiertäis kuitenka. Tavoite oli tehdä sille välille mikä paljastuu lyhyessä topissa jos vaikka kurottaa johonki. Miksikö?

Koska oon edelleen se uhriutuva psykolutka: Tein siihen kohtaan viillot, koska se haavekuva siitä, kuinka joku mimmi / kundi jossain kaupassa kun kurotan jotain korkeelta, näkee ne ja tulee kysymään että oonko ihan OK. Joku joka katsoo mua silmiin, laskee kätensä hellästi mun poskelle – antaen mun olla uhri ja pahoinvoiva, tahtoen pelastaa mut – kysyy että haluisinko lähtee vaikka kahville.. tai kaljalle sama se mulle olis. Joku joka ajattelis niinku se ihminen jonka oon kaikista pahiten elämäni aikana särkeny; ei mulle pidä huutaa tai pakottaa tekemään asoita, ei mua saa hakata, ahdistella tai kohdella huonosti, ei mua saa alistaa tai esineellistää.. vaan musta täytyy pitää huolta ja suojella mua kaikelta pahalta. Koska mun käsivarsista, sääristä, reisistä ja kyljistä näkee että mä en voi hyvin ja että oon kokenut tosi paljon pahaa mun elämässäni. Ja että oon tosi rikki. Toi on siis täsmällinen referointi siitä mitä tää ihminen mulle sano. Harmi että oon itse hajottanu sen ihmisen sillai ettei se voi tuntee mitään enää... Silti se osas sanoa jotain noin kaunista..<3

Mutta niin. Kyllähän mä nyt sen tiedän että toi kaikki on aivan vitun epätervettä ja lähes harhaista – rakennella tollasii Hollywood-tyylisii fantasioita kuinka tapaa jonku.. ja ylipäätään se että etin sitä hoivaajaa ja hoitajaa. Se että onko se nyt sit se isä joka ei ikinä ollu läsnä vai se äiti joka ”oli liikaa” mutta jonka siipien suojassa en voi enää olla, niin sillä nyt ei oo paskaakaan merkitystä. Silti, kaiken tonkin tiedostamisen jälkeen ja kaiken sen itsetutkiskelun ja kaiken – mikään ei muutu. Nyt mä vaan tiedän mitä mä oon. Tai miks mä teen asioita. Mutta samanlainen oon silti. Edelleen haluun viillellä, tunnen itseni arvottomaks esineeks ja muiden leikkikaluks, ja olla sekasin ilman huolta, sillai että joku pitää musta huolta, kattoo mun perään ja kantaa mut kotiin. Vastineeks annan häiriintyneen paljon rakkautta ja musta saa sen leikkikalun, joka tekee melkein mitä vaan ja antaa itelleen tehdä melkein mitä vaan. Mutta mitä vitun rakkautta se taas on, kun haen vaan hoivaajaa ja huolitsijaa!? Hyväkskäyttöähän se mun osaltani on! Mutta toisaalta, onko se sen toisenki osalta, jos se vaikka haluu jotain sitomista tai jotain ja olis mun kans vaikka vaan sen takii?

Siinä sitten kaikkee tätä kelaillessa taas perjantanina otin sen veitsen käteen. Olin ostanu joku 8 siideriä että saisin tehtyä vähän turrutettuna pahempaa jälkee. No, ei noi viillot nyt niin syvii oo ku ne mitä niissä kuvissa näkyy, mut vähän ku treenaa nii eiköhän sitä saa taas yhtä pahaa jälkee aikaan. Otin muuten kuviakin niistä tällä kertaa. En osaa sanoa miks.. Mut mä en oikeesti tajuu. Sillon viiltelin niin sen jälkeen itkin sitä kuinka vammanen ja häiriintynyt oon – että pitäis lopettaa muiden takii ja ”olla normaali”... Mutta samalla kun kattelin sitä omaa vuotamistani siihen lattialle tunsin suurta tyydytystä kun olin saanu vahingoitettua itteeni taas pahasti. Enkä hävenny yhtään seuraavana päivänä – menin lyhyessä hameessa hakemaan uudet juomat. Tuoreet viiltelyjäljet näky varmaan kilometrin päähän hameen alta, kun reidet oli täynnä niitä. Toivoin kai vaan sitä pelastajaa silläkin reissulla. En mä osaa ees sanoo mitään enää, muuta ku että oon vitun sekasin. :S Kämppis totes ku selitin tosta mun unelmakumppanista sille, että mä tosiaan oon 15-vuotias kun selitin kuinka sen pitää kattoo mun perään ja muuta ja vastineeks mä teen mitä vaan sitte. :D Nauratti ihan hiukan kun se vaan naurahti ja tuhahti että ”sä tosiaan oot vittu viistoista” No, saatana! :D En oo koskaan ollu sitä oikeessa kehossa, niin ihmekkös toi?

Vai onko se ees se syy? Oonko ankkuroinut itteni jostain toisesta syystä sinne aikaan?...❤

https://www.youtube.com/watch?v=NHmAwoAIV-Y

 

★Tähtisimmu ★