[Onneks ei menny taas myöhään... musta tuntuu että oon taas jo niin yliväsyny, että ei tunnu ees väsyneeltä... kohta varmaan saan slaagin tai jotai.. ja otsikko on tahallisesti ilman termiä ”äiti” – selitys seuraa myöhemmin.]

[EDIT 06.09.16: Lisätty linkit edellisiin / seuraaviin osiin.]

[EDIT 18.01.17 poistettu ristiinlinkitys osien välillä, koska mahdoton ylläpitää kun näiden määrä kasvaa rajattomasti. Osat löytyy tuolta oikeelta kaikki sitä mukaa kun kirjotan! :)]

[Osa I ja Osa II tässä näin.]

Piti kirjottaa eilen siitä kuinka kauhee olo oli taas. En tehnyt mitään muuta ku itkin koko helvetin päivän. Siis joojoo, tottakai noita on kaikilla aina sillon tällön, oli trans* tai ei, oli hormoneilla tai ei, oli lapsia tai ei, oli (ollut) kusipää tai ei.. etc., mutta olisin siis eilen halunnu taas jaksaa kirjottaa vaan sen takii, että blogin läpinäkyvyyden ja avoimuuden periaate olis pitänyt. Mutta en jaksanut... Tunsin kuitenkin itteni jotenki niiiiiiiiiiiiin syylliseks taas, niin arvottomaks, niiiiiin helvetin kelvottomaks, kauheaks, hirveäks huoraksi ja kusipääksi. Luin yhtä toista blogia. Tätä: http://jaelamaonedelleen.vuodatus.net/ Ja itkin. Itkin osittain sitä että samaistuin kaikkeen siihen epävarmuuteen, niihin kysymyksiin.. siihen kun et oikein tiiä että miten näät ittes peilistä. Siihen fiilikseen kun tekee mieli romuttaa koko maailma, mutta samalla seinät kaatuu niskaan ja samalla haluaa vaan paeta ja maata jonkun turvallisessa sylissä.

Mutta samaistuin myös lujaa siihen mitä ”liljankukka” on kokenut; mä olen huora ja petturi. Olen pettänyt jokaista mun pitkää suhdekumppania. Yhdelle en oo tunnustanut tänäkään päivänä. Tunsin itteni niin likaseks että halusin viiltää niiiiiiiin syvälle että se saasta vaan jotenki valuis musta ulos ja olisin siten parempi yksilö. Mutta ei. Ei sitä saa musta ulos! Mä olen se saasta. Ja viiltämällä teen sitä vaan itseeni lisää, joka taas ajaa entistä lujempaa hakemaan muista hyväksyntää ja etsimään sitä arvostusta ja kelvollisuutta. No, en kuitenkaa viillelly. Mutta itkin, itkin kun sattui niin vitusti se millanen paska olen kaikille ollut! Oon vedättäny ja hyväkskäyttäny – antanut ymmärtää että mut saa itselleen, vain jotta saisin itse hetkeks jotain, hellyyttä, lämpöä ja muka paremman mielen. Joskus myös seksiä. Olen niin saatanan säälittävä ihmissirpale, että mut pitäis ripustaa alasti torille ja laittaa viiden metrin päähän kananmunia ja muuta millä mua sais heitellä. Ihmiset osoittelis ja naurais; ”toi on se vitun transu, se häiriintyny ikiteini, joka postaa koko yksityiselämänsä nettiin kun on niin huomionkipee ja tollane huora” – no en tiiä oonko tässä nyt taas vähän julma ja armoton itteeni kohtaan...

Mä en sentään pettänyt kun toinen oli paksuna, sillon olin läsnä oikeesti. Exä on sanonut sen, monesti. Mutta aloin pakoilla kaikkea. En halunnut vaihtaa vaippoja, en halunnut menettää vapauttani tehdä mitä huvittaa, millon huvittaa. Kaadoin kaiken Exän niskaan. Tosin olin alusta asti sanonu etten oo valmis, joten jos pillerit pettäis olisin sen läsnä ku kykenen. Noh, ainakin pidin sen ”lupaukseni” – niin hyvin että se pettämisestä aiheutunu mörkö ja kaikki muu mun käytös rikkoi Exän(KIN) niin pahasti ettei se kyenny enää. Edelleen: onneks meillä on nyt asiat hyvin. Ei tapella, ei oo erimielisyyksiä, lapsi asuu siellä mutta se on kummallakin ja yhteinen. Yhteinen kasvatus, yhteisesti sovitut asiat, kompromissit kasvatuksessa – joita ei oo tarvinnu juuri tehdä kun ollaan niin samanlaisia, rakentava ja avoin keskustelu. En tiiä mitä tapahtuu sitten kun mennään joskus tunnustamaan isyys, kun saadaan ensin asiat järjesteltyä. Yhteiskunta ja joku vitun lastenvalvojan-kusimulkku tulee väkisin sekottamaan sen että saatais sovittua keskenämme kaikki. Saatanan pahoinvointivaltio tää paska-suomi!!

Mutta kaikki se nousi pintaan kun luin tuota. 14 vuoden syyllisyys kaikesta mitä on ikinä tehnyt; uhkaillu veitsellä omaa äitiä, nainut vieraita, antanut pienimmästäkin naida itseään hakiessaan epätoivoisena hyväksyntää ja muuta, nainut käytännössä laittomien kans – monesti, vedättänyt, valehdellut, manipuloinut, uhkaillut, satuttanut, huolestuttanut, rikkonut, särkenyt... Mä olen niin syntinen ja likanen että mikään ei puhdista mua. Parempi vaan antautua helvettiin, tosin siellähän mä oon ollut aina...

No mut se oli eilen siis. Aivan ihana blogi ja auttaa käsittelemään paljon, todella paljon! Tahtoisin antaa ”liljankukalle” jonkun mitalin tai jotain kiitokseks<3 ..mut ehkä vaan kirjotan kommenttia kun pääsen loppuun saakka..

Tänään ollut sitten eri meno taas jo. Olin siis maanantaina ekaa kertaa tyyliin kolmeen – neljään? kuukauteen meidän lapsen kans. Koska oon ollut niin vitun rikki ja vaan lähinnä itkeny nää kuukaudet. Syyllisyys siitä kuinka kelvoton ja paska olen vanhempana on vaan lisääntynty koko sen ajan. No, tänään olin taas Exän kämpillä sit kun sillä oli menoja, niin veitikan kans. [perse, mä kun oon niin tarkka muidenkin identiteettisuojasta tässä blogissani, että keksin kiertoilmaisuja ja peitenimiä, nii pitäskö alkaa kutsumaan meidän veitikkaa sen työnimellä: Eevertti-Esmeralda.. xD xD] Ja siis tietysti meni hyvin, eihän siinä. Ei mulla ja Mammalla tunnu olevan suurta ”eroa” sen maailmassa. Kyllä Mammalle mennään jos pipi tulee, mutta siis ihan yhtälailla oon sen ipanan ”suosiossa” ja sillai että jos oon siellä niin en jää Mamman varjoon mitenkä. No, se on silti se, joka pisti kroppansa likoon, jotta ees saatiin toi vintiö, vaikka ei mitään ollukkaa suunniteltu.

Mutta heijastus eilisestä tuli sitten kun olin laittamassa sitä taaperoa nukkumaan... Se mitä en ollut ikinä tehnyt, tein sen ensimmäisen kerran kun meidän lapsi on jo melkein 3v. → vaihdoin vaipan. Ensimmäisen kerran ylipäänsä elämässäni ja ekan kerran omalle lapselleni. Meinasin alkaa parkumaan tasan siinä, kun tajusin kuinka saatanan hirveä ihminen ja kelvoton olen! Mikä mua on vaivannut sen ekat kaks vuotta..!!!!!?? Mä en vittu käsitä!!!! Mikä vittu mun ongelmani oikein on kaiken kans aina .. nimenomaan AINA ja KAIKEN kans..!! Miten se on ollu muka niin kauheeta ennen!? Miksen mä oo voinut ottaa vastuuta sillon kaikesta – miksen mä sillon oo halunnu olla ”se toinen 50%” tässä hommassa koko ajan täysillä mukana!? Nyt se on myöhäistä! Ei ole sitä enää, ei sitä vaihtoehtoo! Lapsi on nyt Exällä, eikä se haluu koskaan vaihtaa enää..! Se on psyykannut, kiitos mun puheideni menneessä, ittensä et se on yh. Mä oon saanut sen psyykkaan. Tuhosin oman tulevaisuuteni. Good girl.

Sain ipanan sänkyyn ja menin sohvalle, avasin telkkarin ja aloin poraan. Hiljaa tietysti, ettei lapsi kuule... Sain kasattua itteni ennenku Exä tuli takas kotiin. En sanonut mitään asiasta. Teeskentelin taas ihan vitun onnellista ja lähin vaan meneen, koska vika bussi meni aika pian siitä.

Mutta mä en vaan tajuu... Haluun niin satuttaa itteeni – satuttaa paljon..! Mä en olis edes ansainnut lasta kun oon mitä oon.. toiset yrittää vuosia eikä onnistu, sit joku joka on sairaasti ankkuroinut itsensä teini-ikään, on trans, kaoottinen, ongelmallinen ja vaikka vittu mitä, niin sellasella ja sen kumppanilla pettää pillerit? Ei oo maailmassa kyllä oikeudenmukaisuutta. Mä en oo ikinä ollu mistään niin iloinen ja onnellinen ku tosta pennusta, enkä ikinä koskaan haluis ees ajatella että voitais se menettää tälle pahalle, aivan vitun sairaalle ja paskalle maailmalle, jossa asutaan, mutta silti mun mielestä moni vois sanoa että mä en sitä oo ansainnut... Exä tosin on maailman kultaisin, lämpimin ja hyväntahtoisin ihminen, joka ei oo koskaan tehnyt kenellekkään pahaa. Mutta kestänyt sitä aivan liikaa – myös multa..!!

Muistan edelleen sellasen, mitä oon varmaan tuhat kertaa itkien pyydellyt anteeks siltä, kun joskus kun vintiö oli ehkä joku max. 3kk – 4kk nii tulin Exän kämpille. Siellä oli aivan jäätävä sotku ja melkonen aromi.. totesin tuhahtaen: ”Miten sä voit kasvattaa sun lasta tälläsessä kaatopaikassa?”

MITEN MÄ VOIN OLLA NIIN VITUN KUSIPÄÄ-IDIOOTTI-KYRPÄ-PASKA että sanon jotain tollasta, kun toinen oo varmaan nukkunu viikkoihin kunnolla tai syöny... Mitä mä oon tehnyt koko sen ajan? Juossu dokaamassa ja ties mitä. Oltiin sillon muuten vielä yhdessä. En olis ansainnut sitäkään. Tai mitään muutakaan. Muutaku ruoskimista, pahoinpitelyä, haukkumista, halveksumista ja hyljeksintää. No, onneks sain sentää ala-asteella kokonaiset neljä vuotta kolmea viimeks mainittua – ehkä se ees vähän tasaa tilejä..? Jooko?

Mutta kaiken ton jälkeen siis.. niinku nyt. Niinku jo pidemmän aikaa. Mä oon halunnut oikeesti että oon se toinen 50%. Se, joka myös valvoo öitä, nukuttaa, leikkii, käskee, vaihtaa vaippoja, tekee ruokaa, menettää yöunensa, sosiaalisen elämänsä, kaiken. Mä haluan olla vanhempi. Mä en osaa pitää huolta itsestäni. Mä en osaa ottaa vastuuta itestäni. Mä en halua, koska ne asiat ahdistaa kaiketi. Niihin mä haluan jonkun, tekemään sen. Mutta tätä mä haluan. Tästä mä haluan ottaa sen vastuun. Sillä oliolla on 50% mun geeneistä, sillon mulle kuuluu 50% myös vastuusta ja kaikesta muustakin. Tästä mä en halua että joku muu tekee sitä mun puolesta. Mä olen se toinen. Ei sitä ees vois kukaan tehdä mun puolesta!

Mutta sille on vaan liian myöhäistä, että sen vois täysin saavuttaa sillai kuin toivon. Sen tuhosin jo. Saanpahan ansioni mukaan. Itken lopun elämääni sitä, että riistin omalta lapseltani sen mitä oon vannonut yläasteelta asti että tarjoan sille, sen mitä mulla ei koskaan ollut: ehjän, turvallisen ja kokonaisen kodin. Olin tietysti aina ajatellut että tahdon sen saman tarjota kumppanillekki. Oon epäonnistunut. Täysin. Myös siinä. Myös siten.

Mutta vaihdoin vaipan meidän rakkaalle muksulle<3 <3 :) Musta tulee vielä hyvä.. äiti. Jos jollain on tuohon jotain nillittämistä niin pyydän ihan ihmisyyden nimissä että ei tähän, ei nyt. :'( Sille tulee aikansa ja paikkansa. Mä oon alkanut kirjottaa mun julistamani sodan postauksia. Tällä hetkellä on tulossa kaks: Autogynefilia / BIID ja toinen juttu siitä kuinka se että vaihdokkaat on tyttöjä ja poikia, on rajanveto- / määrittelykysymys, ei faktakysymys. Siihen jälkimmäiseen sisällytän samoihin perusteisiin äitiyden ja isyyden. Siihen saa sitten kaikki tulla huutamaan kuinka mä en oo äiti kun en oo synnyttäny ja kuinka oon aina ja ikuisesti poika ”koska XY kromo somit”... Mä en oikeesti enää lopeta tätä mun ristiretkeä. Mä en vielä tiiä moniko osainen mun sodastani tulee, mutta voitte olla varmoja, että mulla on ammuksia niin paljon että skeptikot, halveksujat ja muut vastustajat ja dogmaatikot ei löydä sellasta bunkkeria minne mun pommi ei löytäis, ei sellasta kilpeä jota mun luoti ei läpäisis, ei sellasta kiveä mihin mun miekka tylsyis, eikä sellasta taikaa jota mun vastaloitsu ei murtais! Puoliks itken tässä kirjottaessa tätä ja puoliks tekis mieli vaan huutaa niin helvetisti.. kun oon niin raivoissani siitä miten meidät nähdään, miten meitä väheksytään ja kaikkee. Ja kaikki vain siks että tyhmiä on enemmän ku älykkäitä!

 

”Be my enemy
I'll turn your life into dust.
Take everything you've become.
Just crawl back where you came from
And disappear from here.
Your life has taken a turn for the worse.

Enough of conspiracy
'cause you cannot win.
Like a bomb I release my anger.
I'll be peeling your skin.

Like a bomb I release my anger.
I'll be peeling your skin.

I'm gonna walk away.
You wont be holding me back.
I'm not afraid of you
So just get out of my way.

I'll destroy your life
'cause you were pulling me down.
You reached the end of the road
So just get out of my way.

I know your kind.
I've tasted before.
You spitting out all of your lies.
I push you up against the wall.”

 

Voimia kaikille vanhemmille, isille, äideille, vaihdokkaille, sorretuille, alistetuille, pahoinpidellyille.. voimia kaikille, jotka niitä tarvii.. toivotaan että maailma on vielä joskus hyvä paikka...❤

[Yllä oleva laianus ei ole alla olevasta biisistä. Biisilinkin bändin motto on: ”Sick music for sick people.” Vittu, sopii mulle!]

https://www.youtube.com/watch?v=GycadQFAbU0

https://a7ie.bandcamp.com/

 

[Also, ei todellakaan sovi tähän postaukseen nyt nää kuvat, mutta koska nää numeroin ja järjestin jo tähän tulevaks, niin näähän nyt tulee sit perkele! Pointti siis on taas se, että uskokaa itteenne vaihdokastoverit! Ja miksei queer-toverit myös..! Ajattelin tehdä niin, että kun blogi täyttää 2 vuotta, niin teen erilliset artikkelit, joihin tulee mun matka kuvina... siis sillai miten nyt oon ottanu – en todellakaa joka päivä. Mut siitä näkee a) toiset trans* sen kehityksen mitä tapahtuu b) skeptikot ja muut vastustajat saa sen perspektiivin, mistä ”aloitetaan” vs. mihin ”päädytään” → Ehkä se antaa vähän tajuntaa siihen että kun aina ovat niin että ”kyllähän tosta nyt näkee et se on trans” ja ”ei pojasta saa tytön näköstä ees tekemällä” niin vois laittaa vähän uuteen uskoon niidenki päät! Piti ihan uteliaisuudesta kokeilla yhdessä et voisinko käyttää sensurointiin sitä että shoppaan silmäni pois. Ei todellakaa mitää laatumatskua, mut jostain se treeni on alotettava...? ;) Also, toi kyltti minkä oon tehny, niin pointti oli että mulla on "100% DICK" eikä että oon :D mutta kai mun tapauksessa kumpi tahansa tulkinta käy... :S]

[EDIT 19.08.16 & 18.01.17: Kuvat siirretty seuraavaan postaukseen, johon sopivat helvetin paljon paremmin! Ja nyt linkitettykin viimein, 6kk myöhemmin, mut kuitenki. ;D]

 

★Tähtisimmu ★

[Osa III]

[Osa IV]