[Otsikko on siis viittaus tähän aikaisempaan juttuun..]

Oli taas vähän raskas viikonloppu noiden vanhempien sisarusten kans. Ihan oikeesti oon nyt vakavissani harkinnu sellasta.. ”mielenilmausta”.. paremman sanan puuttuessa, että lakkaan antamasta noille sitä titteliä ”isosisko” ja ”isoveli” kokonaan. Irrotan ne osittain mun maailmasta siten että jos sitä kautta ees niillä alkais ees hiukan hahmottua kuinka paljon ja syvästi ne mua satuttaa – monesti tuntuu siltä että ihan tahallaan. Tai siis en tarkota että ne loukkaa tahallaan, mutta ne asiat jotka loukkaa, niin ne vois jättää ne sanomattaki, tai muotoilla toisin mutta ne ihan tahallisesti sanoo asiat miten ne sanoo. Ne ei vaan selkeesti hahmota sitä kuinka julmaa ja haitallista se on. Samaan aikaan kuulee vieläki sellasia kieli poskella ihan hyvällä huumorilla huomautteluja noista kaikista arvista ja koko viiltelystä ylipäänsä. Aina ku on jotain veitsistä puhetta niin oon jonkunlaisen piikityksen kohde – ja se on mulle ihan fine. :D Kyllä mun omasta mielestäni pitää sellasta kestää, jos kerran oon sujut asioiden kans – siis rajansa kaikella tietysti et jos se ihan jatkuvaks menee nii.... .itseasiassa! Kerran tais toinen noista ..!!.. munhan tarvii hei kirjoituksen helpottamiseks kehitellä jotku kiertoilmaisut noille ihmisille...

*** mietintätuokio ***

Joo. Mun isosisko tunnettakoon tän blogin kontekstissa tästä eteenpäin Kurssitätinä ja isoveli Psykopatologina. :D ...mun täytyy pian tehdä joku sellane FAQ missä selitän olennaisten asioiden lisäks myös toistuvat henkilöt jotka ilmenee mun kirjotuksissa.. pidetäänpä mielessä. Nomutta, Psykopatologi siis kerran vissiin jopa ite alko sanomaan sitä että ”ehkä mun pitäis vähän rajottaa tätä päänaukomista tosta aiheesta..” ku se oli heittäny [omasta mielestään] nokkelia huomautteluja joku kymmenen varmaan siinä päivän aikana mun arvista ja viiltelystä. Mä oon kai jotenki osittain sit jo niin turtunut tai tottunut tai jotai, ku kuuntelin niitä vaan sillai ”ohimennen” siinä kokoajan.. ei ne oikeestaan herättäny mitään tunteita. Lähinnä oli vaan se fiilis että se on se taakka, jonka oon itse itselleni asettanu, joten se on nyt sit kannettava → ”Ite oon viillelly, niin on otettava kaikki vastaan mitä kierronki kautta tulee sen takia”... Oon taas ehkä tosi julma ja kaikkee itteeni kohtaan [tai sitten taas uhriutuva marttyyripaska..] mutta ei se jatkuva vittuilu ja muu ainakaan vähennä sitä..? Mutnii, en mä ite ollu mitenkään ollu sinä päivänä sillai et ”voisitko nyt olla ees hetken..?” tai muuta, se vaan ite alko puhuun sitä...

Mut pointti siis oli se, mihin olin menossa, että kumma kun ne vittuilee jatkuvasti asiasta hyvällä mielellä ja toisaalta ovat samaan aikaan huolissaan ja peloissaan että teen(kö) sitä vieläki ja että vedän joku kerta liian syvään. Mulla on ollu nyt jo pari viikkoo melkein päivittäin sellanen olo että haluun viiltää taas kaikki raajat ja kaikki täyteen – kasvoja myöten (taas..). Huomenna meen hakemaan mattoveitsen.. en tiiä käytänkö sitä ja jos niin kuinka pahaan jälkeen mutta mun on pakko saada purkaa. Ja ei, ei se että jumppaan itteeni hengiltä, ei se että vedän kuulan sekasin päihteillä, ei se että puhun ja avaudun, ei se että soitan rumpuja tai muuta, ei se että rakentelen talon ja puutarhan Minecraftissa tai ihanan ja kivan huvipuiston RCT:ssä, ei mikään auta. Koska mä oon syyllinen, arvoton, kelvoton ja saastainen ja mun pitää kärsiä ja olla muiden mielestä ruma arpien täyttämä sekopää. Joo, en mä oikeesti ajattele noin, mutta tolta musta tuntuu. Ja se ei auta että tiedän ettei pitäis tuntua, se ei auta paskan vertaa. Ainoo mikä auttaa on se että vuodatan itteeni, koska sillon saan rangaistukseni. Kai se on sit samaan aikaan taas myös sitä että sit oon myös se uhri...

En tiiä, jos olis joku joka huolehtis musta ja antais mun olla uhri ennen sitä viiltelyä, niin veiskö se sen tarpeen pois..? :o Mutta nii, siis se fiilis on ollut jo muutenki, mut nyt sitten tän viikonlopun jälkeen se vasta onki. Edelleen, ne samat ihmiset jotka on huolissaan ja toivoo etten telois itseäni enää, ne samat ajaa mua koko ajan siihen nykyään. Pystyn tunnistamaan että osa siitä lisääntyneestä viiltelynhalusta tulee siitä että haluun näyttää sille Kurssitätille ja Psykopatologille miltä ne saa musta tuntumaan. Ei oo se fiilis että haluisin ees olla marttyyri, vaan pikemminki se että en osaa mitenkään muuten ilmaista sitä kuinka paljon sattuu. Ei mikään maailman biisi, runo, kuva tai esitys oo sellanen, niin voimakas, ku se että tuhoan omaa kehoani – se että haavoitan vakavasti jotain peruuttamattomasti, se välittää viiltävällä teholla sen sanoman että ne satuttaa. Koska en näe kuitenkaan tarpeeks arvoa kropallani edelleenkä, niin tuntuu siltä että koska suurimman osan ihmisistä mielestä oon oksettava jo transsiuden takia, sit vielä kybergoottityyli päälle, kaikki päänsisäiset ongelmat ja vinoumat ja sit arpien täyttämä keho – ei oo mitään menetettävääkään enää, joten tuntuu että voin käyttää omaa kroppaani muiden rankaisuun, satuttamiseen....sen lisäks että voin käyttää sitä oman olon helpottamiseen.

Mitä ne sitten tällä kertaa sano / teki mulle? No, tästä kai voi olla taas montaa mieltä, että saisinko ottaa nyt niin raskaasti, mutta Kurssitäti siis sano jossain haettuansa mut asemalta että ”Mä hain tämmösen tytön tuolta.” Tässä vaiheessa mä olin tosi hyvillä mielin... Mutta seuraavana päivänä se kehotti Äitiä menemään mun viereen istuun siihen sängylle, että ottais meistä kuvan, niin se sano ” - - tohon tyttäres viereen - - ” ja aiemmin samana päivänä se, yhden lehden juttuja selaillessaan, sano: ”Hei, sä kun tykkäät tollasista roolileikeistä niin tää juttu vois kiinnostaa suaki..” Mä tietysti en voinu jättää tota vaikka olis kai pitäny, vaan kysyin että mitä ihmeen roolileikkejä, niin vastaus oli: ”No kun pukeudut tollai tytöks, vaikka oot poika” Nii. Mä ihan aidosti luulin et se olis viitannu siihen loxeihin ja säärystimiin ym., mut eipä vaan..!! Nii sit ku se Äitille kutsu mua sen tyttäreks, niin totesin, että kummallista kuinka se samaan aikaan tuntuu kunnioittavan ja samaan aikaan ei. Niin se totes kylmästi vaan: ”No toi nyt oli tommosta vittuilua... että "tyttäres"... tai ehkä tää on jotain sellasta käsittelyä vieläki..” Että ihan avoimen rehellisesti kuitenki sit myönsi että vittuillakseen kutsui mua meiän Äitin tyttäreks – eikä nyt jestas sentään tosissaan!! Sit vielä jossain toisessa tilanteessa mä piikitin – tai niin luulin tekeväni, mut se kääntyki mua itteeni vastaan ku yritin pitää puoliani – sitä että kaikki tuntemattomat kyllä pitää mua tyttönä, ku on kyselty et soitanko tyttöbändissä ja että ”onko toi tyttö täysikänen?” ja muuta. Niin Kurssitäti vastaski: ”Ai miks? Sähän oot poika?” Ja teki hyvin selväks sen jälkeen myös sen että näytän tytöks pukeutuneelta pojalta. Kyllä taas sai yhdessä vaiheessa eristäytyä itkemään tunniks omiin oloihinsa... Oli niin syyllinen ja kelvoton olo... :( Olisin halunnu vahingottaa itteeni siinä ja heti.. ja paljon...

Sit tänään vielä just ennenku kotiin olin lähdossä niin Psykopatologi räjähti mun naamalle ihan vitusti ja huusi. Mä en pysty selittään asiaa, että miks kun se olis a) liian pitkä ja b) paljastais liikaa ja c) liittyis aivan liikaa muihinkin ihmisiin. Mutta mä uskoisin että oon tän melkein kahden vuoden aikana onnistunu edes sellasen kuvan itestäni täällä antamaan että mun kirjoitukset on aitoja... että en keksi mitään tai liiottele tai muuten oo perseestä – siinä mielessä. Niin luotan että kaikki lukijat uskoo, kun sanon että en olis ansainnu sitä. Mä en yhtään tykkää tappelusta ja huutamisesta – vielä vähemmän väkivallasta – koska oon seurannu sellasta koko elämäni ja selkeesti vielä pitkään joudun sitä myös hyvin läheltä seuraamaan edelleen... :( Niin tuli ihan älypaha mieli, varsinki kun tuntui tosi epäoikeutetulta se kaikki... Huusin kyllä takas. Aika pahoja sanoja itekki – mut se vaan todistaa sen kuinka heikko ja alakynnessä oon sitä ihmistä kohtaan. Mä en voi satuttaa sitä mitenkään ja tiiän sen niin säälittävänä ja epätoivoisensa yritän heti ekana iskee ydinlatauksella vyön alle. Sanoin esimerkiks että se on meistä se, jonka pitäis seuraavaks ittensä tappaa.. joka liitty esim. siihen että se oli kehottanu edellisenä päivänä meiän Äitiä tappaan ittensä nopeemmin ku alkoholia juomalla...

Lähdin ovet paukkuen käveleen junalle, samalla vähän toivoen että joutuisin ahdistelluks tai pahoinpidellyks, jotta siitä tulis sille hirvee syyllisyys ku sen takii lähdin sillai. Vaikka en tietysti haluis todellakaan kokee sellasta siis, mut kuitenki sillai.. tiiätte kyllä..? Kyllä se yks lähentely-ahdistelu riitti siltä helvetin pizzakuskilta kerran ku alko hipelöimään ja nuoleskeleen.. olin tietysti niin tyylikkään päissäni ettei aluks taas oikein tajunnu missä mennään mut sit heräs todellisuuteen et hei tän kundin kielihän on mun kurkussa..! :( Kannatti olla pingviinikännissä laiska ja pyytää kyytiä. Sillon oltiin Exän kans vielä yhdessä ja se oli niin raivona että varmaan olis oikeesti piessyt sen thaikkujätkän jos olis saanu sen näppeihinsä... meni koskemaan sen omaisuuteen...

Tavallaan mäkin sorrun siihen samaan virheelliseen ajatteluun niinku kaikki mimmit, että kun pukeudun paljastavasti ja lyhyisiin hameisiin, niin se on mun vika jos joku rikkoo koskemattomuuden... eihän se kai oikeesti niin mee... Mutta kun tähän kaikkeen yhdistää sen että tuntee ittensä arvottomaks ja kelvottomaks ja hakee omaa arvoa, kelvollisuutta ja oikeutusta koko olemassaololleen aina ulkopuoliselta.. ja että on niin naiivi että luottaa ihan liian helposti.. niin etukäteen jo pelottaa mihin vielä joskus joudun kun en osaa huolehtia itestäni – selvinkään päin... Sit lisäks ku oon ”friikki” niin munhan on oltava kauheen kinky ja muuta, että mua nyt voi tietysti kuka vaan vähän läimiä pyllylle ja puristella tisseistä – ku oon niin sekasin että kuljen mustissa ja kirkkaissa väreissä ja ketjuihin / niitteihin sonnustautuneena ja paljastavaissa kuteissa... Mähän olen ”vain esine” .. ja teen tolla tyylillä itestäni kai vielä enemmän sellasen. Ehkä se joskus vie johonki niin pahaan että en uskallakkaan olla enää oma itteni – tapahtuu sama mitä neljän vuoden koulukiusaushelvetti teki, mut vastakkaiseen suuntaan?

Todellisuudessahan siis oon tosi varautunut ja epävarma itestäni -- ollu aina, ihan aina, mutta oon jotenki vaan onnistunu luomaan sellasen brändin, liimaan päälleni, että oon haavoittumaton, vahva ja kaikkee. Vittumitäpaskaa. Oon heikko, hauras ja pelokas. Niin nyt jotenki oon vielä varautuneempi ku ennen; julkisissa painaudun sitä ikkunaa vasten jos käytävä paikalle tulee joku vieras ihminen -- etenki jos  se on mies. Eikä tarvii olla ulkomaalainen! Pelkään tuntemattomien kosketusta... Ahdistun. Oon saastainen jo valmiiks mut en haluu tulla saastaisemmaks, mutta en haluu olla yksinkään.. mut en voi olla kenenkään kans kun tahraan vaan senkin... Mutta nykyään en enää lamaannu ystävien kosketuksesta; niinku joskus kirjotin että halauskin oli vaikeeta ku jähmetyin ihan... Oon se samanlainen heittäytyjä siinä taas ku yläasteellaki; ystävät voi tehdä mulle mitä vaan, koskee miten vaan ja mihin vaan; mä vaan jotenki luotan et ne ei tahdo pahaa. <3 Mä en osaa olla muuta. Mä en osaa pitää huolta itestäni. Mä en jaksa. Mä en jaksa oikeesti yrittää eheytyä tai mitään enää. Kaikki vaan on liian tyhjää. Mun tarvii vaan löytää sellanen tyyppi joka pitää musta huolta. Mutta! Se ei koskaan oo ollu ykspuolista! Mäkin omistaudun kyllä ja pidän huolta sit kans! Sitä en tiiä millä estää etten heikkona ollessani hae sit joltain muulta sitä mitä pitäis aina hakee vaan siltä kumppanilta... voisko se toinen keksiä siihen ratkaisun, miten pitää pano-leikki-kalu-olionsa "kurissa"...?

Mulla on uus tavoite tän blogin suhteen; julkaista joka viikko ainakin neljänä arkipäivänä uus juttu. Viikonloput oon usein pois kotoa niin toistaiseks en ainakaan tähtää siihen, mut voihan sillonki silti tulla joskus jotain. ;) Ja blogin nelosversion luonnostelun oon alottanu jo. :) Varmaan uusin taas sit kaksvuotispäivänä kaiken, eli 23. syyskuuta. Teen ihka oikeen otsikkokuvan ainaki, sillai ettei siinä oo noin pitkä esittely vaan tiiviimmin kaikki olennainen ja ettei se oo noin täynnä transmerkkejä.. Halusin ne tohon otsikkotekstiin vaan sen takia et ihmiset tietää et se löytyy ihan niinku merkistöstä: Ja sit kirjotan pitkän esittelyn uusiks, viimeistään sillon, teen sen FAQ / UKK osion ja vois jopa miettii jotain neutraalia taustakuvaa tai jotai..? :)

Että ehdotuksia otetaan vastaan, jos on jollain jotain ideaa mitä tahtoo ehdottaa tulevaan Transsissa versioon 4.0 niin kommenttia tai mailia tuleen vaan! :)

Kiitos lukemisesta ja hyvää yötä raksut immeiset. ❤ :)

https://youtu.be/wzS5-AjJ71E?t=14

 

★Tähtisimmu ★