[Anteeks, oon ollu vähä poissaoleva taas liian kauan..! :( Tää istu arkistossa koko ajan mutta nyt vasta siis kirjauduin tänne ees... ei oo mitään syytä tai perustelua.. ollu vaan vissiin "liikaa tekemistä" / "paljon huonoja päiviä" / tjspetcjnewhatever...]

Tää on sellane aihe et oon pitkään miettiny ja aina ku on ollu tavallaan (enemmän tai vähemmän) huono päivä, nii sit ei oo jaksanu just kirjottaa.. mut nyt on sillai semi-huono vaan, niin jaksan avata tän. Siis tavote tässä nyt kai on se, että ei-transsit saa mielikuvan kuinka paljon paremmin voi ylipäätään voida hoitojen jälkeen, ja vastaavasti transsit saa sit vertaistukea [toivottavasti] siitä että niitä huonoja päiviä on kaikilla – ihan niinku ei-transseillaki! Mutta ei anneta niiden murentaa ihan totaalisesti, vai mitä, eikö niin, jooko? <3 :)

Tänään on siis tosiaan ollu sellane päivä että... Siis nää alkaa aina ihan aamusta, niinku tänäänki. Heräät ja heti on sellane fiilis että ihan just tulee parku / ei jaksa nousta ollenkaan sängystä / muuta vastaavaa. Sit tietysti ku oon niin helvetin ”tietoinen” tunteistani kun terapiassaki oon kerran käyny ja kaikkee [vittumitäpaskaa] niin tunnistan heti että ei tarvii a) tuntea niin ja b) johtuu siitä että koen olevani arvoton ja kelvoton esine, leikkikalu ja räsynukke. No mut sehän ratkasee kaiken, ku tietää ton ja kaikkee, nii sehän maagisesti vie sen koko fiiliksen pois, eiks vaa!? :) -JA VITUT! Se että tietää kaiken ton ja vaikka kuinka on tietoinen ja vittu mindfulness ja whatever bullcrapshit auttaa yhtä paljon kun se, että revit toisen silmän irti istuessas seipään nokassa, jotta perseeseen ei sattuis.

Normaalisti ekoja asioita mitä aamulla teen nykyään niin on tyyliin se, että kokeilen tissejä ja sit meen peilin eteen kattomaan itteeni. Ai miks? No koska oon omahyvänen ja itserakas paskahuora-psykolutka, tietenki! >:D No ei. Vaan koska mulla on oikea keho viimein! :) Kai sitä nyt on hiukan mehuissaan kun on viimein tissit, näyttää tytöltä ja tuntuu tytöltä ja kaikki on oikeeta ja luonnollista!? <3 Niin ainaki normaaleina (ja hyvinä) päivinä, mut sit näinä päivinä tuntuu että en nää peilistäkään mitään muuta kun ruman transun, jolla on liian leveet hartiat, liian iso rintakehä ja joka ei näytä yhtään tytöltä. :( Ihan sama vaikka miten siinä pyörii ja kattelee eri kulmista, niin ei vaan mitenkään pysty löytämään sitä mitä normaalisti näkee nykyään aina. Niinku itsevarmuus on kokonaan kadoksissa. Senki jälkeen vielä ku pukee päälle, laittaa vaikka korsetin ja sellasen hameen mikä on tosi levee helmasta, nii ei. Ei millään saa itestään nätin näköstä.

Siitä puheenollen; nää päiväthän on siis ihan katastro-nomisen-faalisia jos pitää liikkua johonki! Siis se että ei saa meikeistäkään mitenkään kivoja, hiuksilla on sota sua vastaan vaikka käyttäsit kaiken sen taidon mitä oot irokeesejä ym. 14 vuotta tehdessäs oppinu, niin vittu ei. Kaikki on perseestä, menee perseelleen ja hyvällä tuurilla samasta paikasta tulee jotain tosi epäilyttävää koska masukin on sekasin. Joo!.. tai sitte se mahtavuus, kun yrität löytää vaatteita mitkä näyttää just tälläsenä päivänä kivalle! Ihan sama, vaikka vetäisit jätesäkin niskaan tai tynnyrin, niin mikään ei tunnu peittävän sitä iso rintakehää ja leveitä hartioita.. eikä antavan yhtään tiimalasia tai mitään muutakaan feminiinistä kroppaan. Sama juttu ku yrität meikata, niin se vesirokon ja aknen ansiosta kraaterinen iho – ei saa piiloon millään. Eikä myöskään saa sitä perunaa mitenkää näyttään pienemmältä keskellä nassua, eikä silmiä mitenkään isommaks.

Siis nää on just niitä että ei mitenkään pääse siitä fiiliksestä, kaikki tuntuu mahdottomalta ja jatkuvasti on fiilis että epäonnistuu kaikessa mitä ees yrittää tehdä. Sit se menee melkein poikkeuksetta just siihen ku tänäänki, et jossain vaiheessa vaan jymähdät sängylle ja sitte tulee itku. Samaan aikaan tuntuu ihan debiililtä kun ei varsinaisesti oo paha mieli tai mitään, mutta silti on kuitenki. Ei auta muu kun parkua siinä sitten se hetki – tai kymmenen hetkeä – ja sitten jatkaa taas päivää. Pakko myöntää että joskus sen jälkeen on hiukan kevyempi olo, mut ei juurikaan.

Olis tavallaan jännä tietää että onko tämmöset päivät sellasia että on niin jotenki epävarman olonen jopa kadulla ja muualla, että jengi kelaa enemmän et onko biologinen tyttö. :O Tai siis perseestähän se olis tietää että ne kelaa :D mutta siis kuitenki. :7

Vaikka vois kuvitella että munkin ”tasoinen” viiltelijä kokis tälläsinä päivinä just hirveetä houkutusta teloa itteensä (taas) mutta niin hämmentävältä ku se ehkä kuulostaaki, niin ei yhtään oo tänäänkä mieli tehny. :O Siis ne on jotenki ihan toisenlaisii päivii sitte taas. Tälläsiä varjostaa vaan se sellane epävarmuus ja epäusko, mut ne itsetuhoiset ja millon tuntee ittensä oikein kunnolla arvottomaks esineeks, jota pitäis vaan pahoinpidellä ja hyväkskäyttää, niin sillon on ne fiilikset kun tahtoo tehdä itestään muiden silmissä vielä rumemman uusilla arvilla...

Hmmm... Tässä ku lueskelin tota mitä oon tähän asti kirjottanu, nii... emmätiiä erooko toi nyt juurikaan ihan biologisen tytön normista huonosta päivästä..!? :D *reps* Oho... Ehkei meillä oo kulkaa siskot niin suurta eroa kun monet kuvittelee.. ;) Tulee mieleen se ku joku puoli vuotta sitte ehkä oli joku <hashtag>munarpi-juttu [munA-Arpi.!! JOKA kerta..] minkä oli pointti (lähinnä kai) tyttöjen / naisten laittaa kuvia paikoista joista on tosi epäitsevarmoja. Siis pointti ei ollu että pitää olla ees konkreettinen arpi, vaan ihan vaan joku. En tiiä olisinko tälläsinä päivinä laittanu kokovartalo kuvan.. tai hei!.. en tietenkää, vaa ottanu niinku mun torsosta kuvan, koska siinä tiivistyy ne pahimmat; hartiat ja rintakehä.

Hyvä päivä on sit taas puolestaan kaiken tän vastakohta; aamulla peilissä on ihan aikuisten oikeesti tyttö. Se että siinä kehossa missä tää tyttö on, kasvaa penis, niin se ei mitenkään vie sitä tyttöyttä pois. Ei maskulinisoi / epäfeminisoi – yhtään! :) Vaatteitten kans tuntuu siltä että ihan sama mitä kiskoo päälleen, niin näyttää tosi pikkuiselta, suloiselta ja hyvältä. <3 Ei yhtään mitenkään isolta tai leveeltä tai mitään. On niin pikkuinen ja pörröinen olo. Meikkaus menee kerralla putkeen – jopa kulmat tulee kuin sapluunalla tekis ihan identtisiks. Ei tarvii ees korjailla. Samoin huulet menee niin putkeen, että näyttää tooooosi pussattavalta – jos pussaaja vaan tahtoo itelleen mustaa.. tai violettia.. tai sinistä .. tai mitä nyt sit sattuuka oleen. ;) Ovesta ku menee ulos niin ei ees mieti että meneekö täydestä tai mitään sellasta – mähän oon tyttö; miks mä miettisin sitä et luuleeko joku mua pojaks. :) Noi on just niitä päiviä kun jos joku olis kadulla sillai ”hei jätkä” niin tulis täysin luonnostaan ja hetkeekään epäröimättä: ”Sori, mut mä oon kyllä mimmi.” Huonoina päivinä saattais jopa arpoa että antaako vaan olla ja vastaa – jättää huomiotta sen sukupuolen.. tai että jättääkö huomiotta koko tyypin.

Pakko sanoo, että kyllä hyvänäkin päivänä voi tulla sellane ihan random itkukohtaus – sillon se vasta onki hassua! :D Ku välillä siinä itkun seassa naureskelee kun on niin hölmö olo. Mut siis kaikki tää / nää on just sitä mitä mä niiiiiiiiiin tahtoisin jakaa jonkun kans! <3 Siis koko tää tunneskaala ja kaikki tää hämmentävyys ja kaikki... *huoh* -.-

Kiitos lukemisesta ja toivottavasti tää tarjos taas kerran jotain tää mun lätinä.. :) Onneks on näihin fiiliksiin [jotkut taatusti sanois ”angstista”..] hyvää suomalaista göteborg-metallia! ❤

[EDIT 14.08.16: Fiksattu linkki aukeamaan uuteen *]

https://www.youtube.com/watch?v=h08W7mWXWqU

 

★Tähtisimmu ★