20150506.jpg

[Oon aiemmin jo luvannu itelleni etten enää kirjottelis edes humalassa näitä juttuja – saati sit jos on lisäks viel muuta, mut koska tonne oikeelle oon tuon merkinny et tänään (päivä ei vaihdu ennenku nukkuu! :D) tää tulee (ja unohdin sen lupaukseni aiemmin) niin tämä nyt sit tulee, oli kuosi mikä vaan! :D]

Mietin aika pitkään että mitä spessua keksisin tähän, oon kuitenki ”100 artikkelia” spessussa käyttäny sen random faktoja mahiksen ja versiospesiaaleissa käyttäny paljon muita.. mutta sit se yhtäkkii tuli ihan sinestä mulle: Tietenki koska kyse on diagnoosin juhlapäivästä, niin jaan kokemuksia / lainauksia tästä matkasta, joka oli pakko käydä, jotta sai koko !#^DFGJIQ%$q¡€¼’‘¡³¤¼áð®é$^!!! koodin ees... :D [Joskus lupailin uutta sellasta vakavamielistä itsereflektioartsua, nii tää ei sit oo se..! :D]

Koska sitä paperia on sit jonkun verran kertyny tän koko homman aikana... Tää on siis pitkä, siis pitkä mutta kevyt. :) Ainaki toivon että sain siitä kevyen luettavan... Mä halusin tarjota paitsi toisille trans* (etenki tietysti transtytöille) mielikuvan siitä että mitä kaikkee ne kyttää ja tollai – koska kaikki ei välttämättä keksi kysyy kaikkia näitä paskapapereita mitä ne ammattilaiset, jotka tietää kaiken paremmin kirjottaa... [ei, ei mitään katkeruutta havaittavissa... ;D] Mutta myös ihan bio* haluan näyttää että mitä se on kun käy läpi tän kaiken. Se kuinka kaikki, joka saatanan ikinen pienikin yksi-vitun-tyiskohta sun elämässä otetaan suurennuslasin alle, kyseenalaistetaan, epäillään ja tutkitaan. Revitään auki ja ... niin!! Taas tahtoisin osoittaa sen perinteisen kysymyksen epäilijöille:

Kuka. Tahtois. Tätä. Vapaaehtoisesti?

 

Mä nyt vähän kirjotan tätä niinku lennosta, koska tosiaan unohdin kokonaan että olin luvannu spessun tälle illalle, niin älkää huutako tai mitään jos tästä tulee ihan kakka.. ettehän..? <3 :D

Kaikki lainaukset on sic-periaatteella. Eli tasan niinku ne lukee papereissa. Poisluettuna tietysti se, että oon jättäny (lauseen) osia pois suojautuakseni.

 

[Osa 1 / 7: Sairaanhoitaja, 26.04.2012]

Potilas kertoo, että muutaman vuoden sisällä tunne siitä, että kadulla kulkiessaan luokitellaan mieheksi on alkanut ahdistaa ja tuntua väärältä. Ihmetteli mistä tunne ja sen voimistuminen saattaisi johtua [...] Kokee ahdistavaksi äänensä, sukupuolielimensä ja sen ettei hänellä ole rintoja. [...] Potilas kertoo ihannoineensa aina naisen vartaloa ja leikitelleensä murrosiästä lähtien ajatuksella että olisi rinnat . Haluaisi pukeutua naisen vaatteisiin, mutta kokee ettei se tässä kehossa ole mahdollista. Kertoo kokevansa itsensä periaatteessa naiseksi, mutta ahdistaa kun kokee ettei voi ”tulla aidoksi tytöksi vaikka kävisi läpi korjausprosessin”.

Joo. Tosiaan sanoin että sukuelimet ahdistaa. Se ei sinänsä oikeesti tavallaan pitänyt kokonaan paikkaansa. Kuten oon täällä selvittäny niin oon voinu teoriassa (ja viimesiin vuosiin asti jopa käytännössä) toimia ton vehkeeni kans ja sekstailla ihan ”normaalisti” mutta jotenki – koska tää on meillä nimenomaan ansaitsemista niin – koin että mun on vaan parempi sanoo se noin rajusti. Piti täysin paikkansa tai ei... Muuten toi on aika totta. Se oli se mun lähtökohta oikeesti – mietin perfektionistina niiiiiiiiiiin paljon sitä että en voi koskaan saada sitä oikeesti oikeaa kehoa, niin se jotenki musersi alkuun aivan jäätävän älyttömän paljon..! :( :O Mut ei enää! :)

 

Jatkuu: ”SCID I: Runsas päihdekäyttö alkaen 7lk:n jälkeisestä kesästä. Nykyisin käyttää alkoa noin 24 annosta viikossa. Toteaa, että alkon käyttö ollut melko lailla samansuuruista viimeiset kymmenen vuotta. Yläasteaikoina käyttänyt myös lääkkeitä alkon kanssa ”ihan sama mitä, kunhan pää meni sekaisin. Satunnaista huumeiden käyttöä ollut myös[...] yksi vauhti kokeilu[...]

Joo, kaikki pitää paikkansa. Se, että kuinka paljon tuosta voi pistää ”ihan vaan” teini-iän piikkiin ja kuinka paljon kaikesta ahdistuksesta, pahasta olosta ja muusta, jonka takia tahtoi olla sekaisin, johtui menneistä kokemuksista ja kuinka paljo löytymättömästä ristiriidasta.. en osaa analysoida. En ainaka nyt. :D

 

Jatkuu: ”Lapsuudessaan potilas ei muista sukupuolen aiheuttaneen kärsimystä tai ahdistusta. Ei muista sen olleen kärsimyksen aihe myöskään yläasteella tai lukiossa. Potilas kertoo, että lapsena oli paljon yksin ja pelasi tietokoneella. Tuli koulukiusatuksi 3-6lk:lla.Samoihin aikoihin tuli ohjatuksi perheneuvolaan[...] Seitsemännen luokan jälkeisenä kesänä potilas alkoi käyttää päihteitä. Yläasteen aikana kaveripiiri ”kasvoi räjähdysmäisesti”. Käytti paljon alkoa ja lääkkeitä sekaisin. Kertoo, että oli paha olla. 8lk:lla alkoi viillellä[...] - - ajoi potilaan joskus pois kotoakin sen vuoksi. [...] Potilas vietiin ambulanssilla tk:seen ”paikattavaksi” ja potilaalle järjestettiin hoitokontakti [...] nuorisopsyk pkl:lle, jossa kävi [...]. Kertoo ettei ole koskaan suostunut myöntämään että hänellä olisi jotain psyykkistä ongelmaa eikä ole halunnut käydä missään psyk. yksikössä, [...]. Perustelee näkemystään esim sillä, että jos ihminen on itsetuhoinen, itsetuhoisuutta ei saisi poistaa, koska sen jälkeen ihminen ei olisi enää sellainen kuin luonnostaan on. Vaikka [...] kuvautuu kaoottisen epävakaana [...] ei huostaanottoa ole koskaan harkittu. Koulussa opettajat kommentoivat lähinnä potilaan meikkaamista ” ei tänne saa tullaisessa maalissa tulla”. [...] Potilaan kuvauksen mukaan vanhemmat eivät pystyneet millään pitämään potilaalle minkäänlaisia rajoja[...].

Ei mitään kommentoitavaa. Kaikki on niin helvetin totta. Muuta ku se että anteeks että joudun jälleen suojautuakseni jättämään osia kokonaan pois...

 

Jatkuu: ”Mieliala potilaalla on toisinaan matala; [...]. Luonnehtii omaa ajatteluaan ajoittain paranoidiseksi, helposti ajattelee, että häntä tahdotaan loukata. Elämäänsä kuvaa kaoottiseksi ja epävakaaksi, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Sanoo nauttivansa siitä. [...] Jälkeenpäin saattaa jotain tapahtumaa harmitella, mutta ei koe koskaan syyllisyyttä eikä kadu mitään. [...] Kertoo toisinaan inhoavansa muita ihmisiä niin että haluaisi tappaa heidät. [...] Useaan otteeseen toteaa, että on tullut välinpitämättömäksi asioiden suhteen. [...]

Potilas kertoo, että hänellä on ollut vuosia satunnaisesti nukahtamisvaikeuksia ja toisinaan voi tulla yhtäkkiä paniikinomaista reagointia; [...]. Kertoo, että hänet on vapautettu armeijasta [...].

Kysyttäessä kokeeko potilas psyykkisen vointinsa tosiaan hyväksi vaikka käyttää runsaasti alkoa, viiltelee, kärsii ajoittain paranoidisiksi luokittelmista ajatuksista, kuvaa selkeästi tunne-elämän epäkautta, johon liitty yhtäkkiä ilmaantuvia kiukun/raivon puuskia sekä impulsiivista käyttäytymistä ja unihäiriöitä. Hymyillen toteaa, että hyväksi kokee psyykkisen vointina ja perustelee sitä elämänfilosofiallaan että [...].

Mua edelleen nauratta tuokin painotus, miten toi asia saadaan tossa tuotua ilmi. :D Jos tuntisitte mut henk.koht. niin tietäisitte miksi pidin, ja oon aina pitäny, itteeni kaikesta tosta huolimatta selvä järkisenä..! :)

 

[Osuus 2 / 7 tutkimusjaksossa: Sosiaalityöntekijä, 30.05.2012]

[...] mukaan äiti oli yksinään vanhempi hänelle ja hän oli lapsena pitkään äidin mukana kaikkialla, esim. uimahallissa naisten puolella. [...] - - kertoo olleensa lapsena lellikki [...]. Myös suhde isän kanssa oli lapsuudessa melko etäinen. [...] - - isä työskenteli [...] ensin [...] ja [...] alusta alkaen toimistotyössä. [...] - - isä yritti saada häntä harrastamaan maskuliinisia harrastuksia, joista tva ei kuitenkaan ollut kiinnostunut. Isä teki [...] itsemurhan. [...].

Lapsuutensa tärkeimmiksi ihmisiksi tva on nimennyt naapurin [...] ja kaverit/ystävät yleensä. Perhettään tva ei ole maininnut tärkeimpien ihmisten joukkoon, [...]. Tvan ensimmäiset parhaat kaverit olivat kaksi tyttöä, joiden kanssa leikki kotileikin tyylisiä leikkejä. Myöhemmin [...] kaikki kaverit olivat poikia, mihin tva uskoo pienen koulun perinteisten sukupuoliroolien vaikuttaneen[...]. - - perheessä sukupuoliroolit olivat perinteiset [...]. - - ”äiti oli äiti”eli huolehti aina kotitöistä [...]. - - eikä tva ei muista olleensa mitenkään feminiininen lapsena, [...].

[...]. Tva kertoo, ettei isä koskaan lyönyt häntä, mutta yläasteen aikana isä käyttäytyi muutaman kerran uhkaavasti ja alistavasti, esim. painoi tvan maahan. Vanhemmat käyttivät alkoholia viikonloppuisin ja juhlissa, mutta alkoholin käyttö ei häirinnyt perheen arkea. Isällä oli [...] avohoitokontakti ilmeisesti vakavan masennuksen vuoksi, [...] muita mielenterveysongelmia ei perheessä tvan mukaan ollut.

[...] Tva asui kahdestaan äidin kanssa kaksi vuotta isän itsemurhan jälkeen, [...]. [...] Tästä poikkeuksena on mummo [...]. Oman kuvauksensa mukaan ovat ”paskaa, kieroilevaa, juoppohullua sukua”. [...]

Ei sinänsä mitään muuta intressanttia, jatkuu mun parisuhteisiin ja muuhun, joita oon käyny jo muutenki läpi täällä... viitti tässä tilaa tuhlaa siihen enää.. ;) Mutta mä haluan tavallaan antaa tässä myös realistisen kuvan siitä, että jos joku haluaa väkisin yrittää hakea mun kohdalla sp-ristiriidan syitä lapsuudesta tai tollai, niin siinä on ammuksia, paskahousut!, >:D Ottakaa ja kokeilkaa osutteko muhun!

 

Jatkuu: ”Tvan mukaan sp-ristiriita ei ole vaikuttanut hänen ihmissuhteisiinsa, vaikka se näkyykin pukeutumisen, ulkonäön ja käytöksen kautta. [...] - - kertonut sp-ristiriidasta [...] n. 20 kaverille. [...] asiaa ei juuri ihmetelty [...]. Osa kavereista oli jo arvannutkin asian. [...] - - kokee vapauttavana sen, että voi olla avoimesti tyttömäinen kavereitten seurassa [...]. [...]

Lapsena tva oli poikamainen ja pukeutui poikien vaatteisiin. [...] - - pukeutumistyyli muuttui goottimaiseksi [...]. - - pyysi kerran saada laittaa tvalle kajaalia ja hän suostui [...]. - - tuntui heti hyvältä ja alkoikin itse käyttää meikkiä. [...]

[...] - - ettei häntä koskaan ahdistanut olla poikien kaveri, mutta yläasteelta lähtien on tykännyt hengailla tyttöjen kanssa ja murrosiässä oli jopa kateellinen tyttöjen näkyvämmistä muutoksista. [...] - - löysi myös tietoa transgendereista, mikä tuntui heti omalta ja tva kuvaa tunteneensa, että ”löysi itsensä”. Tämä aiheutti kuitenkin negatiivisia tuntemuksia ja tva kertoo tunteneensa itsensä friikiksi, luonnonoikuksi ja halunneensa satuttaa itseään. [...].

[...]Tva kertoo myös kadehtivansa ”tyttöjen oikeuksia” ja kokee itseltään puutuvaksi rintojen lisäksi erilaisen sosiaalisen elämän. [...] - - ahdistaa myös se, että hänet nähdään miehenä ja hänen odotetaan käyttäytyvän miesmäisesti ja tekevän miehisiä asioita. Erityisesti miesten vessan käyttö on ahdistavaa. [...] - - tuntuu väärältä paikalta, [...]. Tästä huolimatta tva käyttää miesten vessaa ja kertoo mieluummin alistuvansa yhteiskunnan määrittämiin sukupuolirooleihin kuin rikkovansa niitä, [...].

Tva kertoo tietävänsä, että hän on transgender. Hän ei kuitenkaan osa määritellä tarkemmin [...], ettei ole 100 % varma transsukupuolisuudestaan. Häntä ahdistaa ajatus siitä, ettei voi koskaan tulla aidoksi tytöksi, vaan [...] aina jollain tapaa puolikas. [...] halusi saada apua ja vastauksia, joita ei saa muualta. Hän kertoo hakeneensa lähetteen tutkimuksiin, koska oli epätoivoinen ja koki, ettei asian pohtiminen yksikseen auta, [...]. Ainakaan genitaalikirurgiasta ei ole varma.

[...] Haasteelliseksi tva kokee myös opetella elämään tyttönä, kun kasvatettu ja oppinut pojan roollin, [...]. [...]

Niin. No, tossa heijastuu etenki se, millanen kynnys se oli itsellekkin lähtee koko tutkimusprosessiin. Se kynnys oli korkee; ”mitä se lekuri miettii ku pyydän lähetettä”, ”mitä ne sanoo musta transpolilla”, ”mitä jos ne ei ota mua tosissaan” etc.. Tavallaan kuvaa sitä prosessin vaativuttaa nykyisellään? Lisäks näkyy se, että mulle se sosiaalinen sukupuoli on ollut tosi iso kysymys ja dysforian lähde... ja se ajatusmaailma, että kun en voi olla ”aito” ikinä...

 

[Osuudet 3 / 7 ja 4 / 7: Psykiatri 21.06.2012 ja 05.07.2012]

[...]

[...]Potilas on kontaktissa avoimesti, pohtivastikin ja kuvaa olevansa persoonaltaan kaoottinen, hankalasti käsiteltävä, [...]. [...] Kuvaa olevansa ”seurustelukelvoton”, toteaa, ettei halua olla tilivelvollinen muille, [...]. Kuvaa myös olevansa sosiopaattinen hyväksikäyttäjä. [...] Piirteitä estyneisyydestä nousee keskustelussa esiin, SCID-haastattelussa depressiivisen, epäluuloisen, huomionhakuisen ja psykoosipiirteisen persoonallisuuden alueelta nousee merkittävässä määrin löydöksiä esiin.

Keskustelussa on itseironisen huumorin sävyttämä provokatiivinen sisältö, josta huolimatta vastavuoroiseen vuorovaikutukseen potilaan kanssa tuntuu päästävän.

[...]

[Mun vapaaehtoisesti suostumani päihdepsykiatrin lausunnot on seuraavaks. Ei ole pakollinen osa tutkimusprosessia, mutta suostuin, koska olin / oon valmis mihin vain, jotta saan oman elämäni... Niissä ei sillai mitään kovin erikoista – toistetaan samoja juttuja päihdekäytöstä ja edellämainituista ”persoonallisuushäiriöongelmista” ja muusta. Käydään läpi putkareissua yms.. Mutta haluun yhden jutun nostaa esiin, huomiona toisille trans*!!]

 

[Eli, 16.08.2012 Päihdepsykiatri]

[...]

[...]. Mustat vaatteet, irokeesi, niittivöitä ja vahva meikki. [...] Tulee luontevasti kontaktiin ja vastailee kysymyksiin ilman viivettä ja koostuneesti, melko seikkaperäisesti. Puheessa tulee esille epävakaaseen persoonallisuuteen viittaavia piirteitä, kuten ristiriitainen käsitys itsestä, esim. toisaalta kertoo pitävänsä siitä että elämä on kaoottista ja toisaalta sanoo olevansa kontrollifriikki. Mieliala haastatteluhetkellä lähinnä hyväntuulinen.

[...]

”Potilaan” ulkonäköä kytätään koko prosessin ajan! Kannattaa muistaa... :/

 

[Osuudet 5 / 7 ja 6 / 7: Psykologi 18.12.2012 ja 07.01.2013]

[...]

[...]. Nyt suoritettaviin tutkimuksiin suhtautuu korosteisen myönteisesti ja avoimesti ja laajasti kertoo kokemuksistaan ja elämänhistoriastaan, myös keskustelevasti. Tvan tapa kertoa asioista on värikkään elävä ja metaforat ovat jopa dramaattisia. Kontakti muodostuu tvaan nyt vaivattomasti ja tva ottaa katsekontaktia asiallisesti. Tvan habitus on huomiotaherättävän tummasävyinen, ns. goottimainen.[Ai perkele mua naurattaa toi, kun se tarvii aina mainita et oon niin helvetin poikkeuksellisen näköne!!.. :D]

Jatkuu: ”[...] - - tuottaa adekvaatin tulkinnan kannalta riittävästi aineistoa, strukturoimattomaan materiaaliin (Rorschach CS) aineistoa kertyy kolminkertainen määrä tavanomaiseen verrattuna. Ärsykeprosessointiin tva käyttää runsaasti voimavarjoa, tva kiinnittää valppaasti huomiota ärsykeympäristön eri piirteisiin ja yksityiskohtiin. Tvan tavoitetaso näyttäytyy korkeana. Aineiston perusteella on havaittavissa, että ponnistelevan ja huolellisen ärsykeprosessoinnin taustalla on tarvetta olla mahdollisimman tietoinen kulloinkin käsillä olevasta tilanteesta ja tavanomaisempi voimakkaampi tarve suojautua herkästi viriäviltä turvattomuudenkokemuksilta. Ärsykeprosessoinnin laatu on toisaalta adekvaattia, mutta toisaalta myös ajoittain kypsymätöntä ja ylimalkaista. [...] - - havaittavissa [...] ajatteluun liittyvää päättelyn virheellisyyttä, että voimakkaan psyykkisen paineen alla realiteettitestaus saattaa horjua. Suojautumistarve saattaa tällöin korostua vuorovaikutuksessa ja johtaa voimakkaaseen sensitiivisyyteen ja jopa paranoidissävyiseen epäluuloisuuteen. Avoimen psykoottista ajattelu- tai havaintotoimintaa ei nouse esiin.

[...] - - affektit nousevat herkästi pintaan ja niiden ilmaisu on jopa impulsiivista. Erityisen voimakkaasti aineistosta nousee esiin voimakasta, sisäistä oppositiota ja vihantunnetta, mikä viittaa sisäisen affektiomaailman sisältävän myös työstämättömyyttä ja voimakasta kielteisyyttä epäadpatatiivista defenssitoimintaa nousee myös esille. Itseä koskevat käsitykset näyttäytyvät jäsentymättöminä, esiin nousee identiteettidiffuusio. Persoonallisuuden rakenne kuvautuu rajatilaisesti rakentuneena.

[...] Pohdittaessa sukupuolenkorjausta em. tekijät on tarpeen ottaa huomioon.

Nojoo. Siinä on oikeestaan pähkinänkuoressa se, miks mun hoitoja lykättiin. Mä en tänä päivänäkään ymmärrä sitä, että miten noi ”ammattilaiset” on voinu rakentaa sen kausaliteetin (puoli)väkisin niin päin että kaikki tuo ensinnäkään liittyy koko ristiriidan tuntemukseen ja että se ainoa mahdollisuus on vissiin ollu et se sp-ristiriita on voinu johtua noista asioista, mutta ei toisinpäin..?!

 

[Osuus 7 / 7 eli normaalisti hoitoneuvottelu 13.03.2013]

[...]

Todetaan potilaalle, että tutkimusten perustella voidaan asettaa epävakaan, rajatilaisen persoonallisuushäiriön diagnoosi, ja että selkeä toive sukupuolen korjauksesta on vahvistunut vasta tutkimusjakson aikana. [...] Nähdään kuitenkin suositeltavana ainakin yritys psykoterapeuttisesta hoitokontaktista, [...]. Ptl suhtautuu avoimesti asiaan terapiakontaktista[...]. [...]

Diagnoosi F60.31 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, rajatialtyyppi

F64.9 Tarkemmin määrittelemätön sukupuoli-identiteetin ristiriita

 

[Seurantakäynti, 21.10.2013]

[...] Vielä tutkimusjakson alkuvaiheessa ei näihin tunteisiin liittyvä tavoitteellisuus ollut potilaalle selkeää, mutta tutkimusjakson loppuvaiheessa toi esiin kokevansa miehiset sukupuolielimet ahdistavana, samoin äänen, alussa koki ahdistava ajatuksen siitä, ettei voisi koskaan läpimenevän aidoksi korjaantua, mutta palautehoitoneuvottelussa kuluvan vuoden keväällä totesi kokemuksen selkeytyneen siten, että toivoisi sukupuolen korjaamista naisen sukupuoleksi. Psykologin tutkimuksessa sekä tutkimusjakson perusteella ylipäätään voitiin asettaa epävakaan, rajatilaisen persoonallisuushäiriön diagnoosi.[...]

[...]Transsukupuolisuusdiagnoosi ja sitä kautta potilaan tavoitteekseen nimeämät sukupuolenkorjaus hoidot edellyttäisivät noin 2 vuoden ajan vakaata toivetta korjaushoitoihin. Potilaan toiveet diagnoosin edellyttämää aikaa ja diagnoosin asettamisen mahdollisuuksia arvioidaan uudestaan keväällä 2014.

Diagnoosi F60.3 Epävakaa persoonallisuus

F64.9 Tarkemmin määrittelemätön sukupuoli-identiteetin ristiriita

[Tässä välissä juoksin eka YTHS:n psykiatrilla (5 käyntiä) ja sit kaupungin (20 käyntiä)... niissä ei oo mitään kovin merkittävää prosessin kannalta ja tää on muutenkin tappopitkä...]

 

[Seurantakäynti 19.11.2014 a.k.a. The Päivä]

[...] - - käynyt lähes vuoden keskustelukäynneillä [...] vastaanotoilla [...] mielenterveyskeskuksessa. [...] Ristiriitaisia tunteita ollut lapsen yhteydenpidon suhteen, kun toisaalta ollut vaikea ja välillä mahdotonkin ajatus nähdä lapsen äitiä ja lastaan nähnyt nyt viimeksi muistamansa mukaan elokuulla. Tässä toteaa, että tietenkin haluaisi lastaan useammin tavata. [...] Siitä huolimatta vielä kuluneen vuoden aikana kirjattu siinä määrin tunnehallinan vaikeuksiin viittaavaa tietoa, että terapeuttisen kontaktin jatkoa soisi ensisijaisena korjaushoitoihin nähden. Potilas toivoisi voivansa edetä korjaushoidoissa, toteaa sukupuoli-identiteetin ristiriidan näkyvän jo [...] halukkuudessa ja suorituskyvyssäkin. [...] Jotta noin vuosi tasaisempaa psyykkistä oloa toteutuisi, sovimme tilanteen uudelleen arviosta huhti-toukokuulla 2015.

Kiva että sentään ovat tuon kirjottaneet että haluisin – luonnollisesti – jo tuolloin että olisin voinu olla enemmän meiän yhteisen lapsen kans, mut en mä kyenny ku murenin heti ku näin Exän<3... Muuten tosta mun mielestä näkyy aika hyvin se miten multa on viety taas mahdollisuus hoitoihin...?...

 

[06.05.2015 NEVER FORGET]

[...]

[...] - - asetettiin potilaalle epävakaan, rajatilaisen persoonallisuushäiriön diagnoosi ja ensisijaisesti suositeltiin psykoterapeuttista hoitokontaktia, [...]. [...] - - tiedosti tunne-elämän säätelyhäiriöitä ja pitkään tunnehallinan keinona olleesta viiltelystä keskusteli avoimesti. Potilaasta tullut vanhempi [...].

[...]

[...] - - käynneillä pystyvän keskustelemaan ihmissuhdeongelmista. Herkästi aktivoituvat kelvettomuuden, yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteet ovat keskuteluissa läsnä. [...] Tunneilmaisunsa näytti käyneen avoimemmaksi ja itseymmärrys näytti lisääntyneen.

Tälle käynnille potilas tulee kutsuttuna tilanneseurantakäynnin merkeissä. Entiseen tapaan punk-henkisesti pukeutunut, hiukset feminiiniseksi luonnehdittavalla huolitellusti laittanut. Kuten ennenkin, vahvasti meikattuna. Toteaa ystäväpiiristä tulleen enenevästi palautetta siitä, että sukupuolittavat potilasta naiseksi. [...] Toivoisi edelleen sukupuolen korjaushoitojen edistämistä. Kertoo kantavansa huolta hormonihoitojen mahdollisista terveyshaitoista. [...] Kertoo, ettei enää ole viillellyt itseään. Kertoo, että arvottomuuden ja kelvottomuuden tunteita aika ajoin edelleen tulee, mutta aiemmasta poiketen kykenee niitä sietämään. [...] Asetetaan potilaalle transsukupuolisuus-diagnoosi, joskin jälleen kerran hänelle perustelen, että ottaen huomioon persoonan epävakaat piirteet, ei välttämättä ole suurta varmuutta siitä, että kokisi sukupuolen korjaushoidoista laajalti hyötyä omaan oloonsa. Potilas sanoo ajattelevansa, että kokee useammanlaistakin huonoa vointia ja erottelee huonossa voinnissa sukupuoliristiriidan tuottaman huonon olon. [...]

Diagnoosi F64.0 Transsukupuolisuus

F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus (Epätarkka dg)

Ekan kerran ilman mitään muuta diagnoosia on Foniatrian paperit, mutta mä en oo tulostanu / pyytäny kaikkia vielä, joten se eka paperi, jossa on vain F64.0 on siis jo paljon aiemmin. Mä oon edelleen vähä katkera tosta pitkittämisestä ja mun mielestä koko tutkimus on tosi julmaa, raakaa, diminutoivaa, häikäilemätöntä ja alentavaa. :( Tiiän kuitenki, että useimmat onneks pääsee helpommalla.

Noniin, yön yli on nyt nukuttu ja vähän kirkkaampi ajattelukyky taas... :D Mutta ihan hyvä lopputulos tästä näköjään tuli, vaikka oli vähän.. sekasi.. :D

Kyllähän tossa näkee, että kaikenlaista vikaa musta löydettiin. Epäluuloisuudesta ja epätasapainoisuudesta epävakauteen ja narsistiseen käytökseen. Se että sanoin sosiopaatiks itteeni oli muilta kuultu "kohteliaisuus" -- ei varsinaisesti mun omia ajatuksia siis. Oon aina ollut sitä mieltä että itsensä ulkopuolelta tulevat reflektiot on paras tapa oppia itseään; ts. toiset ihmiset. Se kuitenkin mitä tahtoisin kaiken tuon jälkeen kysyä on: Kuinka moni ei-transsukupuolinen sais "puhtaat" paperit jostain noista keskusteluista? Jos noiden tutkimusten tarkoitus on se, että "potilaan" kuuluu vakuuttaa ne ammattialiset siitä, että ansaitsee hoitonsa ja vastassa on periaatteessa neljän eri ammattikunnan asiantuntijat... jotka käyttää kaikki oppimansa persoonallisuushäiriödiagnoosit ja kaikki, jotta löytäis jotain vikaa "potilaasta" niin onko se nyt sitten ihan oikeudenmukainen tai perusteltu prosessi?

Mä olen niin varma, että jos olisivat vaan myöntäneet hormonit sillon 2013 alussa jo ku oli alkuperänen hoitoneuvottelu, olisin selvinny ihan yhtä hyvin ku nytkin ja olisin vaan yksinkertaisesti vakautunut. Koska olisin ollut askeleen lähempänä sitä kehoa, josta en koe ristiriitaa millään tasolla. Mä en voi täysin kieltää etteikö terapiasta olis ollut jotain apua... [niin paljon ku sieppaakin myöntää se... :D] mutta lisäks väitän että suurin osa mun nykyisestä hyvinvoinnnista, tasapainoisuudesta ym., ei johdu terapiasta eikä yksistään testosteronin puutteesta, vaan yksinkertaisesti siitä että nyt kaikki on enemmän oikein. Vaikka oon herkempi itkemään ja mielialat vaihtuu yhtä vauhdikkaasti ku ennenki (jonka ammattilaiset pisti persoonallisuushäiriön syyks; niitä tunnesääntelyn ongelmia..) niin oon silti vakaampi ku koskaan! Mitä se kertoo asioista?? ;)

Ja tietyssä mielessä oon edelleen samaa mieltä että jos ihmisestä poistaa olennaisia piirteitä, ei se ole enää itsensä. Mutta johdankin sen tosta niin päin omalla kohdallani, että mä en olekkaan itsetuhoinen -- että sen ei kuulu olla osa mua, vaan sen on ollu oireilua ristiriidasta ja muusta. Kyllä mä edelleen näen itseni tietyssä mielessä arvottomana esineenä ja hyväksikäyttöä ansaitsevana räsynukkena, mutta se ei hallitse mun elämää enää samalla tavalla. Mä arvostan mun kroppaa ja itseäni kuitenki -- tai ainaki yritän. Jos kuitenki joku taas onnistuu mua sumuttamaan ja saamaan mut esim. sänkyyn ittensä kans vaan kokeillakseen penistyttöä, niin kyllä sen jälkeistä pahaa oloa värittäis myös se fiilis että ansaitsin sen... -.-

Mä en ees jaksa uskoa, että ehdin eheytyä koulukiusaamisesta ja kaikesta sinä aikana ku ihmiskeho elää... tunnen itseni loputtomasti arvottomaks ja riittämättömäks ja kelvottomaks -- mut pärjään mainiosti kuhan en anna sen häiritä tai anna sille tavallaan ylivaltaa mun mielessä. :) Joskus musta tuntuu että oon syntynyt voimaan pahoin -- että se on jotenki mun tehtävä; voida pahoin ja auttaa muita voimaan paremmin... siis sen takia että oon jo neljävuotiaana halunnu kuolla jotenki kummittelee mun mielessä edelleen. Mä en tajuu. :O

 

* Tähtisimmu *