[Vittu. Mun nettitikku hajos ja oon ollut viime pe asti matkoilla, joten sen takii ei oo tullu mitään; anteeksi ihmiset. Onneks ollu täällä valmiiks kirjotettuna näitä niin tää tulee nyt sit arkistosta taas. Pääsin hetkeks nettiin. Su palaan kotiin joten siit eteenpäin normi julkaisutahti jatkuu... :)]

Taas yks sellane aihe että saatan sohaista jotain kusiaispesää, mutta mun mielestä tää on sellane mistä ”pitää” kirjoittaa... Ja tää nivoutuu yhteen monen muun asian kans, kuten: aiempi kirjotus tytöksi ”opettelusta”, reaalielämän kokeesta ja toinen samasta aiheesta ja varmaan vieläkin useampaan mutta noihin nyt ainaki ja pääpiirteissään...

Siis ensinnäki nyt lyhyesti kuittaan ne asiat että oon joo feminisoinut paitsi ääntäni [eikö se nyt oo ihan perusteltuaki tässä tilanteessa..?] mutta lisäks siis eleitä, sanastoa, intonaatiota, asentoja, olemusta ja lähinnä kaikkea. Paljon siitä ei ainakaan alun perin tuntunu tulevan tavallaan ”luonnostaan” koska ”tottunu” tai ”alistunu” siihen pojan rooliin kuitenki jossain määrin elämänsä aikana, mutta oikeestaan sen alun jälkeen sit kaikki tullukki luonnostaan. Lisäks vaikka se alkukaan ei tullu luonnostaan niin se tuntu silti luonnolliselta olla feminiininen. Se oli jopa vapauttava se tunne! <3 :) Mutta mitä tarkotan sit sillä et ”vetää yli” sen homman?...

Mä en tarkoita että mua itseäni siis ärsyttäis tai että tuomitsisin mitenkään tai arvostelisin tai mitään! Mun pointti on vain pohtia tätä siitä näkökulmasta että miten monet muut kokee asian ja lisäks että voiko sillä olla jopa haitallisia vaikutuksia läpimenevyyteen. Ja se mitä tarkotan on siis se että jos on vähemmän onnekas kun minä ja on muodoiltaan maskuliinisempi luonnostaan, löytää itsensä (vielä) myöhemmin ku minä voimakkaamman maskulinisaation jälkeen tai muuten vaan yliampuu [jaksa joka kerta laittaa ””-merkkejä..]. Ja tähän liityy muuten ihan jäätävän paljon myös tää meiän yhteiskunta ja kulttuuri, odotukset sukupuolista, niiden normatiivisuus, dikotomia – KAIKKI oikeestaan tuntuu liittyvän tähän, mutta yritän pitää nyt paketin jotenki kasassa ja pyörittää vaan ton feminisaation ympärillä.

Siis ensinnäki, koska ollaan hormonaalisia olentoja, niin auringonvarmasti hormoneilla on vaikutusta käytökseen ja aivan kaikkeen, eli vähintään osa feminisaatiosta tapahtuu (hoitojen alotuksen jälkeen) todella luonnostaan. Ja kuten kaikki [nää tuntuu itsestäänselvyydeltä mulle ainaki mut pakko nää aina kirjottaa joka kohtaan ja paikkaan, että mahdollisimman harva ottais hernettä nenuun...] niin varmasti yksilöllisiä eroja on.. paljon että mihin nekin vaikuttaa. Mutta siis voi tavallaan sivuuttaa osan muutoksesta sillä. *plim* Noin. Ohitettu. Eteenpäin ->

Mutta siis jos on ”ihan selvästi” biologinen poika – ja tää on julmasti sanottu, tiedän, anteeksi – niin voiko sillä että meikkaa tai muuttaa ääntään tai jotain, niin oikeastaan ärsyttää enemmän foobikkoja, skeptikkoja ja kriitikkoja? ...siis kai nyt vaan pitää sanoa sit julmasti... mutta jos on vaikka tosi voimakkaat kasvonpiirteet, Y-vartaloinen ja muutenki tosi maskuliininen, niin tekeekö mikään määrä meikkiä ja meikkaamisen osaamista, peruukkeja ja vaatteita tarpeeks? Jos se lopputulos jää vajaaks ja ihmiset näkee läpi, niin altistaako itsensä pahemmin väkivallalle, seksuaaliselle ahdistelulle ja muulle paskalle? ”Vitun transu” -kommentteja vaikuttais saavan paljon enemmän ja helpommin jos on a) ”normaalin” näkönen muuten ja b) jos vetää homman ns. yli. Musta tuntuu että jos en olis sen tyylinen ku oon niin paitsi en menis niin helposti läpi mutta myös kokisin enemmän syrjintää ja muuta paskaa. En tiiä onko se niin että erikoisemman näkösiä ei sukupuoliteta ylipäätään niin voimakkaasti, niitä ei ”normaali tavis” osaa sukupuolittaa tehokkaasti vai että oikeesti meen helpommin läpi sen takia... Mutta tytöillehän sallitaan huikean paljon enemmän itseilmaisua ulkonäöllä / vaatetuksella. Ja mä en edes koe – toisin ku joskus pari vuotta sitten vielä – edes erityistä ”tarvetta” käyttäytyä nimenomaan korostetun feminiinisesti; kyllä mä voin ja saan istua muutenki ku jalat ristissä. En mä nyt ees tahdo levitellä haarojani, niinku en oo koskaan aiemminka tykänny, mutta kuitenki. Joskus vieläkin huomaan kelaavani sitä et ”istunko nyt tarpeeks tytösti” mutta 99% ajasta kuittaan sen itelleni että ”mitä helvetin väliä!” :) Suosittelen. Mä ”vaan oon tyttö, eli minä itse” jos se ei kelpaa tai ole ”tarpeeks” tyttö jollekki, niin voi ihan yhtälailla syödä päänsä ja hypätä keihäänvarteen, niinku siinäki tilanteessa et on ongelma hiuslisäkkeiden, meikin tai muun kans! Stna. :D Ja tohon b)-kohtaan pari pointtia.

Ensinnäki, myös biologiset tytöt / pojat vetää monissa tapauksissa yli sen oman sukupuolensa roolituksen / stereotypian / whatever.. kuten olemalla liiotellun neiti (jolloin tulee diiva), tosi kukkona tunkiolla (jolloin tulee kaiketi sit macho? :D) ja ”tapoja” on vaikka kuinka paljon. Tämä pitää siis tuoda ilmi, jotta vähennän todennäkösyyttä saada paskamyrskyn aikaan tällä merkinnälläni... Mutta siis riippumatta siitä että onko nyt sit läpimenevä vai ei, niin tuon voi tehdä myös trans*. Onko mahdollista silloin jopa outata itse itsensä?? Oot niin teennäisen femi tai masku että se itsessään tekee sut läpinäkyväks? Ja sen takia jengiä alkaa vituttamaan ku ”yrität liikaa” ja tuloksena on sit oikein ultimate fail. Siis niinku et ihanku se että jos yrität nostaa yli oman voimas ja sen seurauksena pudotat kaiken, tai yrität jotain muuta tavallaan yli sen selkeän oman kyvyn, niin onko se myös niin että sukupuolen ”taivuttamista” ei ”saa” tehdä ku siihen asti mihin on kasvoja / kroppaa? Pitää löytää se piste jonka yli et voi viedä sitä maskulinisointia / feminisointia, jotta et paljasta itseäs ja siten kiristä lähiympäristön hermoja vastaavasti?

Tässä kohtaa tullaan siihen että jos ei olis sellasta kulttuuria / yhteiskuntaa jossa on ihan sairas ja epänormaali täysin mustavalkoinen ajatusmaailma sukupuolista – JA niiden rooleista ja stereotypioista ja vittu kaikesta – niin mitään sitä problematiikkaa, jota ylempänä oon pohtinu ja avannu ei edes olis!

Ja vielä kerran: Mua ei ärsytä kukaan ja mä en tahdo tuomita enkä murkskata ketään tällä kirjotuksella. Jos jollekkin nyt kuitenkin aiheutin pahan mielen, niin oon pahoillani. Mutta oon sen verran julma persoona kyllä että mun mielestä pitäis olla kykenevä kohtaamaan faktat – edes ajoittain. Ei munkaan mielestä oo tervettä jos koko ajan ajattelee että ”vittu ku oon niin ruma ämmä” ja ”vittu ku en ikinä mee läpi” mutta tässä tilanteessa nyt mun mielestä on vaan kestettävä se. Oon itekkin paljon paininut asian kans, varsinki aiemmin. Mutta siitä taas ja jälleen jossain toisessa kirjotuksessa sit... [on niiiiiin paljon asiaa...]

Mutta niin mietin vaan... että se aivan selkeä transnainen siinä viereisellä penkillä, olisko parempi jos yrittäisit vähemmän mennä läpi..? -> kunnes tää yhteiskunta ja kulttuuri viimein saavuttaa sen minkä biologia, lääketiede, psykologia ja neurologia on saavuttanut jo aikoja sitten: että sukupuoli ei ole yksiselitteinen, eikä mustavalkoinen!! Sitä päivää me kaikki odotetaan. Myös minä vaikka menenkin aikalailla 100% läpi nykyään (tai ainaki luulen niin..! :D) mutta jos se että paljastun etten kuulu alunperin siihen toiseen ääripäähän niin olen tulilinjalla yhtälailla kuten kaikki transgenderit (mulle se sisältää edelleen kaiken, joka ei ole cis / bio, ihan sama mikä on nykyinen määritelmä). Mä en vaan jaksa seurata kokoajan ku niitä määritelmiä kirjotetaan uusiks sata kertaa vuodessa... :D

Musta tuntuu että tästä tuli taas hirveen levoton, epäselvä ja kaoottinen kirjotus... mutta pääpointit siis oli se että voiko feminiinisyyden / maskuliinisuuden liioittelulla outata itse itsensä ja siten aiheuttaa itselleen vaaran jota ei olis muuten syntyny, ja että kannattaisko sit ”tyytyä” siihen feminiinisyyden / maskuliinisuden tasoon ku minkä on kykenevä ”vetään”... Minä itse olen siis sitä mieltä että se ongelma on niiden muiden, ei sen vihan kohteen. Kaikkien pitäis saada pukeutua niinku huvittaa ja kulkee vaikka kurpitsa päässä [ettei Enderman hyökkää.. ;)] jos tahtoo, vittuako se mua liikuttaa!? Eikä pitäis ketään muutakaan mun mielestä, eikä liioin se että kuinka femi tai masku on, riippumatta biologisesta, sosiaalisesta, psyykkisestä sukupuolesta tai kaikista vitun odotuksista stereotypioista, normeista ja muusta paskasta! :) Mutta harmi kun kaikki ei ole niin ihania kun minä. ;)

* Tähtisimmu *