Olin tossa hetki sitten parina iltana peräkkäin – jos en sano minkä, niin ei voi päätellä oliko se laitonta, eiks nii? ;) – aineen vaikutuksen alaisena ja tuli sen verran kosmisia ajatuksia ja fiiliksiä että tahdon kertoa täälläkin, koska ne liittyy tän blogin aiheeseen. Joten, rakas lukija, vaikka olisit kuinka absolutisti ja sitä mieltä että ihmisen intuitiivinen / luontainen tarve (niin näkisin sen itse) vetää joskus kuula jumiin, milloin mistäkin syystä, on läpeensä paha ja väärin, niin koeta edes työntää se asenne sivuun kun luet tätä. Mulla ei ole todistetusti (päihdepsykiatrin lausunto todisteena transtutkimusten ajalta. HAH! >:D) ongelmaa minkään aineen kans, vaikka joskus tekee mieli sekoittaa tämän biologisen koneen keskus ja joskus vain koetella sitä... ;)

Oltiin siis kahdestaan erään henkilön kans ja kun tää toinen meni sit nukkuun niin jäin yksin olotilojeni ja ajatusteni kans... :D No. Mua alkoi kauheesti sitten panettamaan. [kuinka moni oikeesti hyvä juttu alkaa näin...] Ja oon täälläkin monesti selostanut sitä että en nykyään enää tyydytä itseäni kuin pojat. Vaan alkkareiden päältä, kuin tytöt – kuin mulla olis tytön alapää. Toki se että pallit puristuu tonne johonki ku joutuu hieromaan niin lujaa itteensä että saa mitään tapahtumaan, niin aiheuttaa tiettyjä haasteita ylläpitää sitä ”valheellista” mielikuvaa omasta kropastaan, kun kokoajan se illuusio meinaa särkyä just sen takia että on liian tietoinen miten asiat on todellisuudessa – koska ne pallit puristuu sinne johonki etc..

Mutta päätin kuitenkin että nyt himottaa niin paljon, että aloin siinä sit koskettelemaan itteeni siihen tyttöjen tapaan. Ihan hyvin tuntui toimivan kunnes tuli se kohtalokas hetki että olin saada orgasmin; ja sit tuli ihan jäätävä orgasm blocker: Mä ejakuloin – tai siis olin pian ejakuloimassa. En pystynyt tulemaan sit ollenkaan. Ja siitä se alko, vaihe mun identiteetin rakentumisessa (tai rakentamisessa, riippuu miten haluaa asiat nähdä), jota en varmaan koskaan ole – tai olis ilman itseni löytämistä – kokenut!

Ensin tuli ihan sairas ahdistus siitä ajatuksesta, että helvetti jos en osaakkaan itse päästää irti siitä mihin on tottunut!?? :O Siis kelatkaa nyt kuinka sakkanen tää tila on vaihdokkailla! [tai siis enhän mä muiden puolesta voi sanoa...] Siis minä: Koen että mulla pitäis olla tytön vartalo, mutta koska se on ollut aina pojan ja siihen on tietyllä tavoin alistunut, niin ahdistaa ajatus että jokin niin tuttu ja turvallinen muuttuis, vaikka se muutos tuntuu siltä että se olis luonnollisempaan, oikeaan ja parempaan päin! Verratkaa sitä kun joku on tottunut vaikkapa siihen että sen puoliso ilmaisee huolestumisensa epäterveesti väkivallalla – uhria saattaa ahdistaa pelkkä ajatus sen väkivallan loppumisesta. Vaikka asiat olis todellisuudessa paremmin niin se on iso muutos ja tosi perustavanlaatuinen. Sama juttu tässä. Mä tiedän mitä tunnen, mitä olen. Mä olen tyttö. Mutta mun kroppa on ollut aina pojan. Jos ootte nähnyt elokuvan The Matrix niin siinä Morpheus toteaa sille Neolle jossain kohtaa että ne ei normaalisti enää tietyn iän jälkeen vapauta mieltä siitä virtuaalitodellisuudesta, koska sen mielen voi olla hankala päästää irti siitä. Siis se että maailma ei ole lähelläkään sitä kun missä oot eläny – sama juttu mulla. Se että saisin tytön kropan – oli se sit biologisesti ”korrekti” tai ei – vastaa sitä The Real World mulle ja tää nykyinen kroppa / ”tila” on se The Matrix. Oikea todellisuus on parempi, mutta mitä jos mun mieli ei osaa päästää irti enää tästä?

No se ei mennyt sillon sinä iltana oikeesti noin pitkälle, mut yritin parhaani selittää auki [etenki skeptikoiden takia...] sitä fiilistä. Mutta sitten se syveni: Miten mä opin panemaan siinä kropassa? Mähän oon tässä 14 vuotta tunkenu jotain johonki ja yhtäkkiä mun aivojen pitäis hahmottaa se jotenki että muhun tungetaan ja aiheuttaa samaa mielihyvää siitä. Jälleen kerran: Oon monesti haaveillut siitä oikeesta kropasta ja että olisin syntynyt tytöks ja kaikkee – mutta en oo koskaan ajatellut sitä tällä tasolla! Sehän muuttaa koko sen kokemuksen mihin oon tottunut tässä ajassa – vaikka se on oikea, niin se on silti uusi ja outo. Koska ei sitä ole kokenut ikinä.

Sit tuli vielä kauheempi ajatus: Miten mä osaan jumalauta laueta!!?? Miten voin saada orgasmin, koska oon niin ehdollistunut siihen(KIN) että ejakuloin – alanko mä vastaavasti squirttaan vai..? [tuskin on mahdollista muille ku biotytöille...?] Siis se koko alapäähän on rakenteeltaan erilainen! Aina sitä on ajatellut ja haaveillut ja fiilistellyt, mutta se että ihan aktu-vitun-aalisesti KOET sen on aivan eri asia. Kyllähän sitä voi ajatella monia asioita: benji-hyppyä, jonkun kans panemista, päihtymistä, kuolemista, palamista, hukkumista, lentämistä, ... mitä vaan! Mutta se kokeminen on eri. Monia muitakin pointteja varmaan on mut ekana tulee mieleen se että: Vastaako se kokemus sitä mielikuvaa? Toki mun kohdalla tähän liittyy myös se et osaako ehdollistua / linkittyä / tjsp uudelleen siihen että kokee saman asian eri tavalla. Mullahan on ollut aina mielikuva itsestäni tyttönä – mutta vastaako se tulevaisuus sit sitä? Tuleeko pahempi minäkuvakriisi jos ”jään” tosi kauas siitä omasta mielikuvastani itsestäni? Pystynkö kohtaamaan todellisuuden ja ottamaan itseni sellaisena kuin saan? Mitä jos se miltä se kroppa / elimet / kaikki tuntuu ei vastaa sitä mielikuvaa että miltä ajatteli kaiken tuntuvan? Mitä jos tulee niin paha dissosiaatio omaan vartaloon että se repii mun mielen entistä enemmän irtonaiseks siitä kokemuksesta että "tämä olen minä"? Ja miljoona muuta kysymystä valtas mun mielen ja oli murskata mut... mutta onnistuin pitämään pään kylmänä [varmaan toka tai kolmas kerta mun koko elämässä...] enkä luhistunut! Vaan aloin läpikäymään kaikkea.

Ensiks aloin kohtaamaan sen masturbaatiosta nousseen pelon siitä että en osais kokea asioita uudessa vartalossani. Aloin miettimään sen klitan lisäks kaiken sinne alapäähäni, häppärit, (neo)vaginan [ehkä ajoittain onnistuin jopa hipaisemaan fiilistä munasarjoista / kohdusta / ym. ...] ja sit aloin toisella kädellä tyydyttää itseäni klitoriksesta ja toisella vaginasta sauvalla, kuten tytöt, oikeasti. Pakko myöntää että hetki siinä meni, mutta onnistuin saavuttamaan ihan jäätävän realistisen kokemuksen siitä että miltä se tuntuu (tai tuntuis)... mutta orgasmia en pystynyt saamaan. Mutta se kokemus siitä että on tytön alapää – vaikka olis kuinka synteettinen – oli aivan helvetin käsittämätön ja helvetin ihana!! <3 :) Tuntui niiiiiiiin hyvältä. Mutta koska se orgasm blocker ei helpottanut niin piti alkaa kohtaamaan sitä pelkoa / ongelmaa sitten.

Eka mietin sitä tyttöejakulaatiovaihtoehtoa... hylkäsin sen, ei vaikuttanu realistiselta vaihtoehdolta että niin tapahtuis. Mun oli jotenkin pyrittävä rakentamaan kokemus orgasmista (neo)vaginalla. SE alko olemaan aika haasteellista, koska jatkuvasti siinä itteensä kosketellessa kivekset hieroontuu pakaroihin tai muuta niin se on niin läsnä se kokemus siitä pojan kropasta, peniksestä ja kaikesta... Mutta sitten keksin jotain ihan uutta -> entä jos en koske itseeni ollenkaan..!? Noniin. Aloin siis ajattelemaan että mua pannaan. Että mua pannaan pimppaan. Että se panija hieroo mun klitorista siinä samlla ja että kiihotun vaan enemmän kokoajan... kostun... lisää... kunnes... järisyttävän vavahtelun ja koko kehon läpi menevien väreiden saattelemana saan valtavan orgasmin. En pysty olemaan paikallani tai vaikka kuinka yritän olla ihan hipihiljaa niin satunnaisia vaimeita hyvänolon voihkaisuja pääsee mun huulten välistä. Samaan aikaan se joka mua panee saa valtavan orgasmin myös ja täyttää mut sen lämpimällä spermalla... Molemmat jännitytään viimeisiä lihaksia myöden kunnes rentoudutaan täysin ja panotoveri varovasti rojahtaa mun päälle ja jäädään halimaan toisiamme...

Siinä oli mun orgasmikokemus. Ja ei, en tiedä miksi sen piti olla spermavarustettu sen panevan osapuolen – se ajatus kiihotti entisestään että se tulee mun sisään. En tiiä miks. :o Hormonit? :D Onko se mulla nykyään syy kaikkeen? Mutta oli siis niin kokonaisvaltainen tuo itseaiheutettu epätodellinen orgasmi että tuntui ihan vammasen aidolta kaikki siinä mielikuvassa. Ja tuntui aivan järkyttävän paljon paremmalta kuin ajatella seksiä tässä kropassa! <3 No, en onnistunut kuitenkaan mitenkään saamaan itteeni sit todellisesti laukeemaan, joten turhauduin ja otin perinteisesti sitten kullin käteen ja veivasin itselleni sen helvetin orgasmini. Koko ajan ajatellen itselleni silti sen (neo)vaginan. Ja kun laukesin, niin voi taivas!! Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui...! Vaikka sitä mälliä puskin kokoajan ulos niin ei se haitannut; kiemurtelin ja sätkin siinä yksikseni ja katkoin hengitystäni... Oli kyllä... Miltähän seksi tuntuis nykyään!!??? Paitsi että en oo sitä saanut toukokuussa kahteen vuoteen niin sen pitkän tauon tuoman kertoimen lisäks on hormonikerroin ja lähempänä-todellista-itseäni -kerroin... Varmaan lähtee taju seuraavan kerran kun jollekin kelpaan pantavaks...!? :P [pitäis varmaan alkaa muuten kirjottaa jotain pehmopornonovelleja.. tuli aika pornahtava tuosta mun ylemmästä kuvailusta...? :D]

[EDIT: Helvetti! Unohtu kirjottaa alun perin niin tungen tähän väliin nyt sit... :D Niin siis päädyin sen paniikin ja sen kansssa siis lopuks myös siihen että ensinnäki se on ihan turhaa, koska ihmismieli on kyllä modulaarinen -- kyllä mä opin itseni uudelleen. Toiseks, ei biologisetkaan tytöt tiedä miltä tuntuu kun sisällä on jotain ennenku ne sen kokee -- enhän mäkään tiennyt miltä tuntuu olla pimpan sisällä ennenku koin sen? Kolmanneks, jos pystyn saavuttamaan sen noin tolla tasolla ilman edes koko kroppaa, niin ihan turhia taas panikoin! ;) :D Ja neljänneks, kyllähän ihmiset joilta on vaikka amputoitu jotain tai muuta niin oppii kans itsensä uudelleen -- kysehän on kai loppupeleissä kuitenki siitä kuuluisasta identiteetistä / minäkuvasta. Joten ehkä mulla on nyt tietynlainen mielikuva, mutta sehän tulee korvautumaan sitten sillä todellisella peilikuvalla...? Plus, muut näkee aina eri tavalla ku mitä itse -- sen huomasin kun mulle näytettiin yhtä kuvaa musta... tai niistä mun tännekki laittamista tissikuvistani -- ei ne peilistä / ylhäältä katottuna näytä läheskään niin hyvän muotoisilta..! Ja se tulee vielä paranemaan tosta... <3 En tiiä miten aina alan panikoimaan ihan kummallisii asioita -- olis mun elämä niin kovin paljon helpompaa kun osaisin olla edes hetken ajattelematta... :D]

Lopputulema ;) :D :P on siis se, että saavutin sen kokemuksen siitä pimpastani siis ennen sitä pimppaa ja hetken alkupaniikin ja ahdistuksen, sekä muutaman tunnin pohdinnan, kosmisen matkailun ja identiteetin rakentumisen jälkeen olin jälleen niin älyttömän paljon kokonaisempi ja eheämpi ja enemmän sinut naiseuteni kans ja ihan mitä vaan tälle listalle keksiikään positiivista niin olin kaikkea sitä! :) :) Mutta seuraava ilta saman aineen parissa toi uuden, ei nyt ehkä paniikin tai ahdistuksen mutta todella syvän silti, aiheen mietittäväks... Siitä seuraavassa.

Kiitos lukemisesta ja anteeksi että mun mielestä tajuntaa muokkaavilla aineilla (joihin lasken kaikki alkaen kofeiinista, tupakasta, alkoholista ja sokeri(humala)sta) voi saavuttaa jotain, eikä vaan käyttää kaikkea itsensä turruttamiseen / klubittamiseen. On viihdekäyttöä, väärinkäyttöä, ongelmakäyttöä, tutkimuskäyttöä ja sitten on tätä.. en tiiä.. rakentavaa käyttöä? Mikskä tätä nyt sit nimittäis...? :D Anywho... Tässä biisi [mulle ei oo synkkää bläkkistä, koska on vahva muistijälki eräästä ajanjaksosta mun elämässä, joka vaikkakin tuskallinen ja päihteikäs niin ikimuistoinen ja tärkeä...] ja mä meen nukkuun. Ötiä [sic], immeiset. <3 :)

https://www.youtube.com/watch?v=ORLcFRbjet4

* Tähtisimmu *

[ilta II]