Tämä on taas siis toivottu aihe, kiitoksia siitä. <3 :) Lisää juttutoiveita, kommenttia ja ihan kaikkee otetaan vastaan. Mailia saa edelleen lähettää: rusinakaali [at] hush [piste] com. :)

[Mun pitäis siis olla nukkumassa jo kun huomenna olisi luento.. en tiiä onko mulla... :D Mä aloin värkkään tota otsikkokuvaa ja tehtailin – ilmeisesti parantumattomana – nörttinä siihen itelleni tollaset ”progress bar” tyyliset jutut. Niin nyt ei sit uinututa yhtään... :D Hioin kuvausta myös, mielestäni siis paremmaks. Tuntuu siltä että toi otsikkokuva todella on sellanen kans mikä ei tuu niinku ikinä valmiiks – eikä toi kuvaus, lyhyt eikä pitkä. :D Enkä tiiä mikä tossa itsensä versionumeroinnissa alkoi sillon heti viehättämään kun se yks ystävä sano että olin silloin v. 1.1b itsestäni... :D Nojoo..]

Niin siis mähän oon kirjottanu tosta tytöksi ”opettelusta” ja reaalielämän kokeesta siis aiemmin ja käynyt läpi noissa (ja varmaan jossain muissakin merkinnöissä) sitä ajanjaksoa ja siihen liittyviä ajatuksia, huomioita ja muuta... mutta jos kysytään että mitä tekisin toisin... Hmmm... Musta muuten tuntuu että nyt tulee lyhyen ajan sisällä monta sellasta postausta jotka on hirveen paljon liitoksissa toisiinsa [”intertwined” vaan olis tehokkaampi ilmaisu kyllä siltikin mun mielestä...] tai tää on mun mielestä ainaki.

- - -

Piti siis ihan lukee ne vanhat tossa välissä että muistaa ensinnäki mitä sillon on kirjottanu...

Tosiaan kun ensinnäki estrot alkanut vasta tossa viime vuonna niin noi pari postausta ainaki niin vanhoja että ei ollu ees mikään ”pakko” hoitoprosessin kannalta olla tyttöroolissa, mutta kuten kirjotin niin sitä reaalielämänkoetta oli jo tuohon aikaan elänyt pidemmän aikaa. Eli siin vaiheessa ku se viimein olis ”tarvinnu” aloittaa niin olin eläny sitä jo monta vuotta. Ja silti en ”ansainnut” diagnoosia sillä seittemännellä transpolikerralla (jonka pitäis siis olla hoitoneuvottelu) jolloin olis voinut jopa olla mahdollisuus ettei luiden päät olis vielä ollu sulkeutunu. Kiitos suomen valtio ja terveysviranomaiset – up yours!

Sellainen tietty feminiinisyys.. tai sanotaanko että epämaskuliinisuus on tullu luonnostaan, jos kelailee vaikka edellistä edeltänyttä parisuhdetta. Mutta jos nyt jotain oikein tietoista muutosta miettii 2009 loppuvuodesta eteenpäin niin kyllä varmaan alkaa jostain istumisesta yliopistolla ja seisomisesta ku odottelee bussia; miten seisoa feminiinisesti, mihin ihmeeseen kädet pitäis laittaa, miten niitä pitäis pitää istuessa, miten voi istua tytösti muuten ku jalat ristissä, etc.. Mutta noitakin ennen ja jo ennen yliopistoa varmaan aloin muuttamaan meikkaamista. Sillai että feminiinisesti laittaa luomivärin ”kissamaisesti” venyttäen ohimoja kohti tai muuten sillai et suurentaa silmiä. Ongelmakshan muodostu se että on älyttömän löysät luomet, joten opettelin nostamaan niitä. En tiiä teenkö sitä nykyään epätietoisesti (ainakaan kotona / aurinkolasien takana) mutta uskoisin että onnistuin saavuttamaan sen pisteen.

Liikuntaahan en oo tosiaan alkanu ku vasta viime / tänä vuonna sillai harrastaan enemmän taas, joten sillä en oo peppua muokannu vaan lähinnä vaan valittanu Exälle että ku sillä on perse ja mulla ei – ja sillä on vielä reilusti keskivertoa parempi pylly! Mutta jos olisin saanu hormonit heti sillon 2013 alussa niin en usko että olisin todellakaan ”jättäny” kaikkea niiden varaan. Olisin ollu henkisesti paljon vähemmän sirpaleina koska paheneva ristiriita ei olis hajottanu mua vielä niin pahasti ja oltais oltu Exänki kans vielä yhdessä – olis voinu vaikuttaa ihan helvetin moneen asiaan! Saatettais olla nytkin vielä yhdessä ja onnellinen äitipari meidän lapselle mutta elämä ei ole Disney-leffa... Niin siis olisin ehkä jaksanut ja ollu motivaatiotaki kuntoilemalla muokata kroppaa myös, sen sijaan että muokkas sitä vaan siiderillä pari edellistä vuotta...

Mutta miten oon sit ollu epämaskuliininen aina muka? No ainakin se turhamaisuus ja laittautumisen ilo, siis ihan siitä pelkästä laittautumisesta. Mä oon niiiiin tykänny aina meikata, laittaa hiukset ja taiteilla kynsiin kaikkee ihanaa. En oo ikinä istunu mitenkään leveissä haara-aseinnoissa sillai että näyttää just siltä että kun ei vehje mahtuis ollenkaan sinne reisien väliin – on muuten mun mielestä yks rumimpia ja oksettavimpia piirteitä miehissä. Tiedoks vaan kaikille niille jotka musta haaveilee siellä jossain. ;P [ja vitut. toiveajattelua... :D] En oo oikein koskaan puhunu tytöistä siihen sävyyn ku pojat tai muutenkaan ollu ”yks niistä” sillä tavalla ainaka... oon ollu oikeesti tavallaan tosi sukupuoleton (kuten täälläkin monesti kirjottanu) sekä käytökseltäni että ystävien silmissä. Tyttöporukassa olin ”yks tytöistä” joka oli mukana menkkakeskusteluissa mutta ilman omia kokemuksia, poikaporukassa olin ”yks pojista” joka vaan ei tykänny yhtään liata käsiään mopojen säätämiseen tai puhunu pillun saamisesta ja ”silakkasormista” samanlaisella antaumuksella ku muut. Oon ollut maailmojen rajalla, molemmissa yhtäaikaa; kummassakin mutta en oikein kuulunut kumpaankaan... Mutta enemmän ulkopuolinen olin poikien kans ja eri maailmasta. [Mun on tarkoitus tehdä taas uus sellanen itsereflektointi postaus ihan lähiaikana, kun tullut mieleen uusia juttuja menneisyydestä ja uusia huomioita itsestä / heijastuksia ystäviltä musta menneiltä vuosilta ja jotenki tuntuu että ymmärtää ja tuntee itteensä hiukan paremmin taas...]

Että sitten kun piti alkaa kelaamaan feminisointia niin alko kiinnittään jotenki kauheesti ekana huomiota niihin ”pikkuasioihin” niinku istuminen ja muut, koska ei ollut sit kuitenkaan pääpirteittäin erityisen maskuliininen. Monien asioiden kohdalla fiilis oli myös sellanen että nyt ”saa” käyttäytyä niinku tuntuu luonnolliselta – tavoin miten joskus ehkä oli(s) käyttäytyny mutta minkä oli muuttanut koska joku koulutoveri tai muu vittuili tai jotain. [ei helvetti! tota täytyy kyllä muistella...! ei oo aiemmin käyny mielessä... täytyy sisällyttää siihen itsereflektioon...]

Mutta jos nyt miettii että mitä tekis toisin niin varmaan lähtisin liikkeelle sillai – ja tää vaatis nyt ne hormonit siis sillon ku olisin ansainnu, 7. käynnillä transpolilla – että pyrkisin olemaan keskittymättä kaikkeen (ainakaan niin autistisesti ku nyt keskityin) ja antaisin hormonien feminisoida käytöstä ja kaikkee ekaks. Koe-eläimen tavoin kohtelisin itteeni ja kattoisin et mitä ne tekee ja sitten jos tuntuis ettei riitä läpimenoon tai siihen että on itsensä kanssa kotoisa olo niin sitten alkaisin panostamaan ”epäkohtiin”. Menisin siis täysin päinvastoin jos saisin muuttaa menneisyyttä. Sitä en tiiä olisko se nyt sit parempi vaihtis. :D Monissa paikoissa aina opetetaan että asiat menee aina parhaalla tavalla ja että muuttamalla menis vaan kaikki huonommin, mut enhän mä ikinä mitään usko ennenku kokeilee ite. Ja joo! Varmasti alkaisin tekemään kyykkyjä ja miettimään tiimalasia korostavaa vartalotreeniä jo aiemmin – vuosia aiemmin, jos tässä voi vähän ajatella niinkin että vois mennä ees vuoteen 2009 huutamaan itselleen että hakeutuis tutkimuksiin jo sillon, niin sais hormonit hyvällä tuurilla 2010 ja luusto ei taatusti olis vielä sulkeutunu... ...oikeestaan tulee melkein paha mieli ku kuvittelee kuinka paljon parempi lopputulos ois voinu olla siin tilanteessa... Joten eipä ajatella sitä sen enempää! :) Tohon ”unelmakroppaan” ja muuhun liittyen on tulossa kans yks postaus... ...kun ylempänä kirjotin että tulee lyhyen ajan sisään paljon toisiinsa tiukasti kietoutuneita...

[EDIT: Tuli tosta koe-eläin vertauksesta mieleen, että oon itse niin vakuuttunut että transsukupuolisuus on neurologisesti, biologisesti, etc. etc. selitettävissä, että olisin ite valmis oikeesti sellaseks koe-eläimeks. Saisivat mitata vaikka päivittäin mitä tahansa käyriä ja ottaa verikokeita ja tarkkailla mun käytöstä kameroilla kotona ja vaikka mitä... osittain varmaan heijastelee sitä edelleenkin epäterveellä tasolla huitelevaa hyväksynnän hakua ja huomiohuorausta mutta vaikka nautinkin siitä että esim. ystävien kesken puhuvat mun läsnäollessa että "[Tähtisimmu] on <sellane> ja <tälläne>" niinku olla tutkittavana, niin siltikin tahtoisin myös tehdä kaikkeni että voisin auttaa tiedettä kehittämään hoitometodeja ja ymmärtämään koko ilmiötä kaiken kaikkiaan paremmin. Jos sillä että mun aivokuoressa havaitaan muutos hormonien jälkeen ja joka vaikuttaa vaikka käytökseen tai johonki tavalla <T> voisin jotenki olla avuks tuleville trans* niin olishan se nyt aivan ihanaa! :) Mutta eipä noita tutkimuksia tän kokosessa maassa juuri tehdä...]

En oikein tiiä olinko taas hirveen epäselvä ja kaoottinen – jos olin niin saanko syyttää sitä et kello on 3 yöllä? :D (vaikka oonki yöolio) – mutta toivottavasti vastasi kysymyksiin ja auttoi ja antoi apua ja tietoa ja kaikkee... <3 :) Lisää saa tosiaankin kysyä ja pyytää ja kommentoida ja mitä vaan, jos jäi epäselvyyksiä tai muuta ja vaikkei olis jäänytkään! Nyt on kuula niin pahasti ruuhkassa et mä meen nukkuun. Ei tuu biisiä, koska oon liian väsyny. Tai hei!...

https://www.youtube.com/watch?v=9ogYpzE_It0 :D Siinä on vittu unilaulua kerrakseen...

* Tähtisimmu *