[Jaa. Se on näköjään taas jostain syystä menny tyyliin viikko kun viimeks kirjotin..!?? No just. Eipä siinä sitte... Perkele!]

Ton edellisen merkinnän aikoihin oli siis tosiaan naistenpäivä. Ja joo, oon edelleen sitä mieltä että kaikki tollaset, kera vuosi-, syntymä-, nimi-, ja muiden päivien sais poistaa kosmisella lailla ontologisesta katalogista. Mutta. Tajusin kaipaavani silti jonkunlaisia toivotuksia – koska siitä tulis sellane olo että olis ”tunnustettu” tytöks ystävien puolesta. Vaikka omanarvontunnon ja itsevarmuuden ilmiömäisen nousun myötä en koe olevani läheskään niin Helinä-keiju kun aiemmin oon täälläki selittäny.. että jos mun ympärillä ei oo paljon ihmisiä jotka uskoo muhun ja ”oikeuttaa” mun olemassa olon niin mä lakkaan olemasta, kuin se keiju. Koska en yksin usko itseeni tarpeeks siis. Musta tuli ennen ihan toimintakyvytön ilman parisuhdetta mutta sen pystyi kompensoimaan säädöillä ja järjettömän kokosella sosiaalisella piirillä. Nyt en tarvitse enää hengittämiseen ulkoisia mekanismeja. :) Mutta niin, siis nyt tavallaan se ainoa alue jolla sitä reassurance kaipaa on se että mut käsitetään, käsitellään, nähdään ja kaikin tavoin koetaan vastaavana kuin biotytöt. Silläkään ei ole mulle vitunkaan väliä et mitä joku tuntematon kelaa kadulla tai HenkkaMaukalla ku oon ostamassa stringejä – mutta sillä mitä läheiset kelaa on yllättävän suuri merkitys. Näköjään!... mutta palaan tähän toisessa merkinnässä...

Siis oli tarkoitus jatkaa tosta että tolloin naistenpäivänä menin sit mun uskotulle kuninkaalliselle räätälilleni / ompelijalleni [mun mielestä jälleen kaikki -tar-päätteiset on turhia koska toi orkkis sanamuoto on spneutraali] ja marttailuksihan se meni taas. Tunnin päästä tultiin läheisestä K-kaupasta mukana neljä kassia juotavaa ja roiskeläppiä ja muuta – tuli ihan mielen Kumman Kaa! :D :D Ja olo oli kyllä ihan järkky koko seuraavan päivän! Voi taivas... Mutta se ei selitä ku vasta yhden päivän miks en oo saanu kirjotettua mitää... Viikonloppu meni bänditreeneissä... Okei, en tiiä miks oon ollu taas saamaton. Oon kyllä lukenu niit sota-arsenaaliartikkeleitani eteenpäin ja niitä on tullu sit tosiaan ladattua joku 70.. menee vähän kauemmin siinä ku kuvittelin – täytyy ehkä vähän valkata pois redundantteja... Sain myös yhdeltä ystävältä tosi hyviä vinkkejä miten rakentaa mun blitzkrieg-hyökkäys mahdollisimman yleisesti kaikkia skeptikkoja, foobikkoja, vihaajia ja muita vastaan. Tajusin myös että sodin samalla kirjoittamaani ”vastuuvapautuslauseketta” vastaan mikä on pitkän esittelyn lopussa... pitänee muotoilla se uusiks.

Mutta niin siis tähän päivään nyt sit viimein: Tuli siis jossain alkuiltapäivästä ihan vitun yhtäkkiä ihan vitun kauhee olo. Alkoi yhtäkkiä vaan tuntumaan siltä kuin keuhkot olis alkanut supistumaan tai hengitystiet turpoaan umpeen tai jotain. :O :( Tuntui että hapen määrä ilmassa olis pudonnu neljäsosaan normaalista. Mä kun oon sellane luonne – edelleen – että voin kuolla painovirheeseen lääkärikirjassa, niin tietysti tuli heti mieleen kaikki mahdolliset keuhkoveritulpat, aivoverenkiertohäiriöt, keuhkosyövät, muut kasvaimet, hyperkalemia, kilpirauhaskomplikaatiot ja kaikki mitä vaan tyypillisiä mahdollisia sivuvaikutuksia estroilla / spirolla tiesi että voi olla. Idioottina menin tietysti nettiin ettimään oireita esim. hyperkalemiasta ja sit se taistelu itteään vastaan ku tietää että alkaa tuntemaan niitä oireita, niin se taistelu et onko se nyt todellinen se tunne vai ei.

Mä oikeesti kuvittelin että ku nyt menny 6kk ihan ongelmitta ja tollai et olis oikeesti ”out of the woods” mutta en tiiä..! Mä en tienny ketään muuta joka osaa suhtautua mun näihin juttuihin ja pelkoihin tietyllä asenteella niin laitoin viestiä sit Telessä Exälle [vain yksi Ex on ison alkukirjaimen arvoinen<3] ja vaikka siellä oltiin just tekemässä lähtöä meidän lapsen kanssa sen puolen sukulaisia moikkaileen niin silti se vastas. On kyllä maailman ihanin ihminen!<3 Luonnollisesti se sai mut helposti rauhottumaan ettei mun pää ainaka enempää jäätyny siinä tilanteessa. Yritin sit puoliväkisin syödä jotain ku ei sellasessa olotilassa oikein tee mieli tunkee kurkusta alas mitään mutta onnistuin kumoamaan mukillisen jogurttia kuitenki... En tiiä oliko se Exän rauhallinen ja ymmärtäväinen suhtautumine vai se syöminen vai että join puoli litraa vettä vai mikä mut joku sen olon sit vei pois...

Se mikä tässä nyt enemmän alkoi skitsottaa oli se et olin yksin himassa. Kämppis kun on siellä kumppanillaan kiehnäämässä usein päiviäkin peräkkäin niin mitä jos mulle tuleekin joku verenpaineesta tai jostain et pyörryn ja lyön pääni ja vuodan kuiviin...??! :( :O Hui..!

Jälleen voi kysyä et kaiken tänkö sitä tahtois vapaaehtoisesti itselleen? Että valitsis tälläsen tein muuten kuin epätoivoisimpana viimeisenä vaihtoehtona kun mikään mukautuminen, terapia ja määrä alkoholia ei muuta sitä mitä on sisällään ja mitä tuntee. Joo, siis totta kai, sehän tuo jännitystä elämään; ”onpa tylsää, no taidanpa alkaa transsiks niin voi jännittää että saako veritulpan estroista tai sydänkomplikaatioita spirosta – tai masennuksen syprosta” Up yours, ihan oikeesti! :D

Mutta mulla nyt on ollut tollasia ihme ”kohtauksia” aiemminki, se kyseinen Ex etenki tietää.. kun mun feikkisoturin psyyke murenee niin siinä on koko käsite ”taistelumoraali” täysin tuntematon; mä jäädyn täysin. Mutta siis joskus lukiossaki oli et joi vaikka liikaa kahvia niin pulssi oli yhtäkkiä jotain 120 ja heitti päässä aika villisti... että en tiiä... Ehkä mulla on jossain verenpaineissa sit ollu aina häikkää – tai kivasti koko sydämessä ku se niitä lyöntejäki tekee välillä ihan omilla rytmeillään ja tahdeillaan.. -> voinko syyttää sitä siitä että oon ihan rytmitajuton rumpali; kun mun sydänkin on sellane?? :D ;) Mutta siis pointti, että ei välttämättä mitään tekoa ees koko hormonien ja spiron kans, mutta säikähdin kyllä. :/ Täytyy alkaa tarkkaileen et jos samanalainen epätasapainonen meno ilmenee useemmin niin pitää mennä kyllä johonki...

Mutta nyt uinumaan ja pitää ottaa taas kirjotusmaraton viikonloppuna ettei jää näin pahasti jälkeen omasta julkaisutavoiteaikataulusta. Ideoita on kyllä vaikka kuinka että mistä kirjottaa ja kiitos kommenttien [joita en kaikkia julkaise jos niin pyydetää siinä :)] tulee kyllä lisää koko ajan. :) Kiitos ihmiset kaikista kommenteista ja palautteesta ja maileista tähän mennessä! <3 Lisää saa aina laittaa! :) Ja kiitos lukemisestakin. *Purrrrr* öitä. <3 :)

* Tähtisimmu *