Alkoholihan on tyypillisesti suuressa osassa suomalaista kulttuuria; me juodaan synttäreillä, nimppareilla, häissä, hautajaisissa, muistotilaisuudessa, vuosipäivänä, pääsiäisenä, vappuna, jouluna, jussina, perjantaisin, lauantaisin, puutarhatontulle, puunjuurelle, uudelle astiastolle ja kaikkina t-kirjaimella alkavina päivinä kuten tiistaina, torstaina, tänään ja tunnuntaina. ;) Ja munkin porukat siis on aika ”perinteisiä” alkon käyttäjiä ollu koko mun elämän.. tai toinen siis omansa.. mutta vaikka oon ollu siis jotain tyyliin 6 kun oon ekaa kertaa nähny äitini, faijan ja setiä ja tätejä ym. sukulaisia ihan kaatokännissä (oli jotku juhlat) niin mulla ei ihan oikeasti ole yhtäkään huonoa muistikuvaa. Siis ne poikkeuksellisesti on sattunu osaamaan käyttäytyä just sillon ku oon ollu paikalla niiden ollessa humalassa – että jos faijaki jotain mesos tai perseili eläessään kännissä niin ei ainaka ikinä sillai et olisin nähny... :D Joten alkoholi ei siis ole mulle ollut koskaan mikään mörkö. Lähinnä se oli hassua, hauskaa ja jännää seurata humalaisia aikuisia. Ja odotti innolla et millon pääsee ite sekottaan päänsä sillai. Samoin ku tupakka ja bensa on aina tuoksunut hyvälle, ihan pikkulapsesta saakka! Ja tupakkaan ajauduin yläasteella ja bensaakin saatettiin joskus imppailla.. vitusti. Ehkä oon sen takii vähä qbn09#$235^b1-4nn’SAP9-34^)@_JS, tiiättekö... :D

Niin, mutta siis oon 14-vuotiaana juonu ekat kännit ja sen jälkeen se jatku aika pitkälti vuoteen 2012 sillai et joka viikonloppu vähintään yhtenä päivänä about putkeen oikeesti sen kymmenen vuotta. Sitten alko ehkä hiukan harvenemaan ja joskus ollu siis useemminki ku vaan kerran viikossa ja yhden kerran ollu 6 päivän putki, josta en muista ku satunnaisia kohtia tänäkään päivänä. Että alko on ollu tavallaan aika iso osa mun elämää aina. Mutta sitten kun lapsi tuli kuvioihin ja tollai niin piti alkaa muuttamaan sitä – joka ei ehkä tapahtunu sillon ihan alussa ja ihan asianmukasella aikataululla, mutta onneks kuitenki ylipäätään ja viimein. :)

Mutta se varsinainen ilmiö minkä oon huomannu, niin nyt hormonien jälkeen ensinnäki se dokausfiilis on oikeesti täysin erilainen. Se innostus ku tulee että ”hei, voispa ottaa muutaman” nii se koko mentaliteetti on jo lähtökohtaisesti ihan erialinen ku ennen; siis ei oo alun perinkään sellasta mielitekoa että ”vittu pää täyteen ja kantokuntoon, NYT!” Vaan se on just enemmän sellane et ”juodaanpa tässä nyt ja tullaan humalaan jos se nyt menee niin” tai siis sillai. Sitä ei periaatteessa enää juo niin päämäärätietoisesti sitä humalaa tavoitellen, se vaan ”tulee siinä sivussa” sillai... Vaikee selittää. :D Mutta kuitenki.

Lisäks, se mieliteko itsessään on harventunu – kertooko tämä siitä, että koska on niin paljon parempi olla kropassaan, niin ei ole niin suurta intuitiivista mielitekoa sekottaa päätä kaikilla mahdollisilla aineilla? Vai oonko vaan ”sattumalta” ”kasvanut akuisemmaks” sit samalla? [just oli eilen puhetta yhden ystävän kans kuinka oon ihan teini-iässä tällä hetkellä ja oikeesti muistutan sielunmaisemaltani ja muutenki sellasta – ehkä enemmän ku koskaan aiemmin jopa... :D]

Mutta siis myös se humala on muuttunu ihan täysin luonteeltaan – se muistuttaa ihan oikeesti enemmän sellasta (stereotyyppistä?) tyttöjen humalaa. Musta tulee ihmeellinen kikattelija ja sellane hilpee.. siis sellanenhan musta on tullu aina, mut jotenki itsestä tuntuu et ennen musta tuli eri tavalla sellane.. ei niinku niin stereotyyppisen feminiininen humalatila. No, äänekäs ja huomionhakuinen musta tulee edelleen, mut se nyt voi olla mun luonne eikä humala ollenkaa... :D Ja lisäks sitä humaltumista ei enää odota et sitä siideriä vaan siemailee ja sit yhtäkkiä vaan jotenki havahtuu siihen ku päässä pyörii ja on yllättävän paljon nauruherkempi ku aiemmin. :D

Tuntuu myös siltä että tulee tosi paljo herkemmin humalaan! :o Siis eilen oli sillai et tuli vähän yllättäen sellane tarjous et ”hei otatko muutaman, voin kyllä tarjota” ja siinä sit yhden ystävän kans juotiin ja join 7; 6 bissee ja yhden siiderin. Fiilis oli sama ku se mikä ennen tuli 14 annoksesta. :o Siis se on jotenki niiiiiiin hämärää kun on yhtäkkiä melko naamat ja sit kattoo sitä pöytää ja siinä on puolet siitä määrästä mitä ennen joi. Toki jollain lihas / rasva -suhteella tai jollain voi olla merkitystä? [joku juttu kai oli et ainaki biotytöt tulee helpommin humalaan ku biopojat, en muista enää miks niin..?] Mutta tuntuu että vähintään osittain kaikki se muu mitä yllä selitin, niin vaikuttaa myös tähän. Siis niinku että koska se humala on erilainen ja odotukset erilaiset ja kaikkee, niin myös ”päämäärän” (jota ei jossain mielessä ees ole nyt siis enää siinä dokaamisessa) saavuttaa aiemmin / helpommin..? Siis varmaan oikeestaan se ainoo päämäärä tavallaan on nykyään että on hauskaa mutta toisaalta oon elämäni aikana eniten juonu hauskanpitoon tähänki asti ja harvemmin sit johonki masennukseen, vitutukseen tai muuhun.

Nii! Ja sekin on muttunu, että nykyään ei oikeesti ees tuu mielitekoa alkoholiin jos on paha mieli! :o Tai siis joo, kyllä se mahdollista on, mut ennen se oli tavallaan heti melkein poikkeuksetta että paha mieli, ahdistus, suru, pelko tai muu niin ”pää täyteen!” oli ensimmäinen ajatus. Jos nyt asiaa taas lähtee enemmänki analysoimaan nii voihan tuo olla jotain sitäki että nykyään oon todellisuudessaki parempi käsitteleen tunteitani / kohtaan itseni ja fiilikset ja kaikkee sitä mitä sillon alun perin sanottiin transpolilla että pitää opetella tunnehallintaa ja muuta paskaa, että ennen sitä ei uskalleta alottaa hoitoja ku oon niin epävakaa ja blah to blah to crap! Mutta... onko nyt kuitenki sit pakko niellä kapinallinen asenteensa, haukata paskaa, ja myöntää että... ne on saattaneet olla oikeessa... Voi jumalauta että kismittää! :D Olo on ku lapsella, joka on huijattu pitämään ruoasta mitä se vihaa! :D Siis tiiätte kyllä:

     ”Mmm! Hyvää! Mitä tää on?

      -- Pinaattikeittoa. Et oo ikinä kyllä aiemmin tykänny...”

Tässähän voi tietenki alkaa kelaamaan taas asiaa sit sillaiki päin, että koska mulla on sellane tietty mielikuva tytöistä ja alkosta / humalasta, niin nyt sitten epätietoisesti olen muokannut käytöstäni ja kaikkee muuta kohti sitä, joko sen takia että tuntisin oloni kotoisammaks / itseni aidommaks, tai jotta menisin paremmin läpi. :D Aina voi vetää ton kortin, melkeinpä missä tahansa asiassa – ja skeptikot erityisesti tietää sen! ;)

No, en tiiä miten asiat on mutta humala on vaan helvetin erilainen, odotukset, lähtökohta, päämäärä, vaikutus ja kaikki. Mutta niin on kyllä kaikki, koko elämä ja kaikki! :D Olin siis kyllä toiveikas siinä et mitä hormonit tekee ja yritin ex-pessimistinä [vittu kyllä, en lue itseäni enää edes pessimistiks! :D kai mä kohta tuun vielä uskoonki helvetti... :D] pitää sellaset liiotellut toiveet kurissa ja tollai – samaan aikaan kuitenki hiukan skitsoten sitä että entä jos muutun liikaa ja menetän sen takia ystäviä tai jotain kun en vaikuta ees samalta ihmiseltä enää... Mutta ei. Mitään paskaa ei toistaiseks oo ollu / tullu sillai mitenkä mut päinvastoin; koko elämä on vaan yhtä nousujohteista euforiaa mutta oon silti se sama persoona – nyt vaan kokonaisempi kuin koskaan ja matkalla kohti täydellistä eheytymistä...? :D Ohhoh... onpa taas levoton fiilis... :D Joo-o...

Biisi, ja sit tutimaan. Kiitos lukemisesta ja hyvää yötä immeiset raksut. <3 :)

https://www.youtube.com/watch?v=sdZuHQJlluA

* Tähtisimmu *