[EDIT 06.09.16: Muutettu alla oleva "metateksti" sopivaks; poistettu viittaus vanhentuneeseen osioon oikealla. Lisätty myös loppuun linkit seuraaviin osiin.]

[EDIT 18.01.17 poistettu ristiinlinkitys osien välillä, koska mahdoton ylläpitää kun näiden määrä kasvaa rajattomasti. Osat löytyy tuolta oikeelta kaikki sitä mukaa kun kirjotan! :)]

[Osa I :)]

Ajattelin että teen tästä aiheesta kakkososan, koska alko tossa hetki sitte kauheen synkät ajatukset ja pelot vallata (ainaki hetkellisesti) mielen. Osittain johtuu siitä mitä isoveli sano sillon joskus ku oli kauhee tilitys siltä isosiskolta siitä että ku kielsin sanomasta isäks ja että oon meidän lapselle "vaan" [Tähtisimmu], johon broidi sit oli äkäsenä vaan et "no mut ei lapsi sellasta ymmärrä"... Ja osittain jotenki siitä että oon vaan yksinkertasesti sellane luonne et mun mielen voi vallata hallitsematon, jopa halvaannuttava pelko, kauhu oikeestaan jopa. Millon mistäki asiasta. Mutta ihan samoin ku kaikki muutkin tunteet mun häiriintyneessä (en tarkoita nyt sukupuoliristiriitaa!) päässä, niin seKIN on eeppinen. (Palaan tähän ja rekfeltoin hiukan itteeni, mitä oon miettiny tän joulukuusta asti hitaasti nousujohteisesti kypsyneen yksinäisyys- ja alakulohelvetin aikana, etenki viimesen kahden viikon...)

Ekaks siis tosiaan aloin pelkäämään sitä ihan sikana, että mitä jos se onkin totta? Mitä jos siinä onkin skeptikot oikeessa? Mitä jos ihmisen päähän on jotenki kovakoodattu se että vanhemmat vaan "pitää" olla mies ja nainen. Aloin pelkäämään, en niinkään sitä ettei meidän rakas pikkuotus hyväksyis mua, vaikka toki sekin pelottaa, mutta paljon enemmän alkoi kauhistuttamaan se, että entä jos se murentaakin sen lapsen mieltä jotenki. Entä jos se tosiaan ei pystykkään käsittään sellasta asiaa. Osittain tietysti voisin tässä kohtaa alkaa syyttämään opetusjärjestelmää / -materiaalia, että miksei transseista kerrota. Mutta toisaalta, koska kyseessä on poikkeama -- se voidaan sanoa sen olevan oli se sitten todistettavasti mielisairaus tai ei -- niin onko perusteltua että siitä kerrotaan? Toisaalta taas, kyllähän muistakin poikkeamista kerrotaan, kuten se aina legendaarinen mun esimerkkini: albinismi.

Toiseks tuli ihan järkyttävä syyllisyys ja vielä kauhistuttavampi ajatus: Entä jos meidän lapsen elämästä tulee ihan helvettiä mun takia!? Jos sitä kiusataan koko peruskouluaika, jos siitä tulee sosiaalinen hylkiö sen takia mitä toinen sen vanhemmista on... Mitä jos se kokee jotain vielä hirveempää ku mitä minä ja sen bioäiti ollaan koettu. Kummatki ollu aivan järkyttävällä tavalla kiusattuja ja meidät on hajotettu älyttömän pahasti teini-iässä... Sellasta ei todellakaan toivois kenenkään joutuvan kokemaan, varsinkaan oman lapsen, varsinkaan itsen takia! :( Sit tietenki mun pää sille tyypillisesti vaan jatkoi kauhukuvien maalaamista; entä jos meidän lapsen kumppanit ei hyväksy ja se joutuu (monesti) jätetyks mun takia, entä jos se vaikeuttaa sen elämää kaikissa mahdollisissa käänteissä missä nyt vaan voi.. mitä jos kaikki se ajaa sen itsemurhaan..? :( Mä en ikinä voisi antaa itselleni anteeks sellasta...

Tuli niin hirvee syyllisyys ja kaikki että aloin taas harkitsemaan oikeesti vakavasti että olisko parempi vaan lähtee... Mietin itsemurhaa -- ensimmäistä kertaa tosin tollasesta syystä... Mietin yksinkertaisesti katoamista...

Sit tuli mieleen että miten me ees kerrotaan asiasta meidän lapselle!!? Sitten ku se alkaa jossain vaiheessa kyselemään isästä... Mitä vittua me sille sanotaan?? "Me kerrotaan sit ku oot vähä vanhempi"? "No oikeastaan toi [Tähtisimmu] oli sun isä, mut nyt se on sun äiti... -- vaikka sillä onkin penis."!?

Olin taas ihan sekoomispisteessä ja pakokauhun valtaama. En tiennyt yhtään miten olla ja ahdisti vaan aivan saatanasti!... :(

Mutta koska nykyään handlaan selkeesti tunteeni paremmin -- kirotut terapeutit ja niiden "sun tarvii oppia tunnehallintaa" ja muu paska! :D Oikeessa olivat taas... No, mut pääasia et älyttömän paljon edistystä tapahtunu -- se että johtuuko se taas nyt sitte hoidoista, käydystä terapiasta, jostain muusta, monien summasta... en tiiä. No, kuitenki, siedin sen ahdistuksen... Elin sen läpi ja selvisin -- taas. :) Sitten kykenin taas ajattelemaan selkeästi...

Ekaan pointtiin lähin miettiin että onhan niitä tarinoita siitä miten lapsia on kasvatettu jotenki tosi vinoon; opetettu että alapää on likainen asia, ei saa naida suvun ulkopuolelta, ja vaikka mitä muuta. Mietitään vaikka jotain vähän vinoutuneempia kultteja / lahkoja, insestiperheitä ja muuta tuollasta. Kyllä niidenki lapset vaan "alistuu" siihen kohtaloonsa, vaikka luulis et noissa tilanteissa jopa hiukan ihan kovakoodattu ihmisluonto vähän kyseenalaistais? "Iskä / äiskä on pannu lapsesta saakka ja se tuntuu pahalta ja oudolta, mutta koska niin on aina ollut niin kai niin kuuluu olla..." Ja transsius ei ole edes verrattavissa tuollaiseen, mutta jos tollanenkin "onnistuu" niin mitä ihmettä mä oikein panikoin? :o

Ja tosta suoraan jatkaen tokaan pelkoaiheeseen: Koska asiat menee noin, niin miksi epäilen edes sitä että meidän lapsi sekoaa? Sehän kasvaa tähän maailmaan meidän kanssa, meidän rakkaudessa ja huolenpidossa. Miksi sen pää hajoais siihen että sen vanhemmat ei oo "normaaleja"? Eikä me nyt muutenka näytetä "normaaleilta" ku toinen on perinteinen gootti ja toinen kybergootti! :P Eiköhän meidän pikkuinen rakasta kumpaakin ihan yhtä paljon ku me sitä... Mä palaan tähän aiheeseen kun saan mun sota-artikkelini valmiiks! >:D Toistaseks en oo löytäny mitään todisteita siitä että homovanhemmnat tai transvanhemmuus aiheuttais mitään lapsessa -- muuta ku hiukan avoimemman mielen ja suhtautumisen maailmaan...

En oo siis lukenu vielä läheskään kaikkia niitä uusia mitä löysin silloin... ja tähtään siihen että mun hyökkäys on nopea, tehokas ja suvereeni! Mä aion lyödä skeptikot lakoon kerrasta. Ajattelin jakaa sen hyökkäyksen useammalle rintamalle ja julkaista peräkkäisinä päivinä sit ku on kaikki kirjotettu valmiiks. Jotain siltä suunnalta oon suunnitellu että yks koskis vanhemmuutta ja siitä tehtyjä tutkimuksia, yks transsukupuolisuuden alkuperää / aiheuttaja(mekanismi)a sekä hoitoja ja yks sitten yleisesti niitä perusteettomia ja onttoja vasta-argumentteja, joita on alkaen siitä et gender-ideologialla aivopestään lapsia, joku pyhä kirja sanoo jotain, kromosomeja ei voi muuttaa, ja vaikka mitä. Mä haluun suunnitella koko iskun kunnolla ja huolella, joten kestää ehkä hetken... mutta tässä on parin viikon aikana tullu A5-vihkon sivun verran kirjotusideoita että että... :D "I am back!" sano Duke Nukem kun maalitaulua ampu. Kirjottelen kaikkee muuta sillä aikaa ku odotatte mun salamaiskuani... ;) [EDIT 14.08.16: Fiksattu lainaus yhteneväisen väriseks..]

"Blitzkrieg Blitzkrieg!

Fucking Blitzkrieg BOOM!"

* Tähtisimmu *

[Osa II.I]

[Osa III]

[Osa IV]