Kuten oon aiemmin [en jaksa tällä kertaa linkittää kaikkia mahdollisii vanhoja postauksia tähän] monesti todennut, niin en oo missään vaiheessa enkä koskaan ajatellu – edes odottanut – että se että mun kroppa ja mieli yhdennetään olis mikään taikasauvan heilautus. Että yhtäkkiä lakkaisin tuntemasta itseni kelvottomaks ja arvottomaks ja kaikkee muuta, jotka on aiheutunu monista ja ihan muista asioista. Joten en myöskään tavallaan odota että tollaset ajoittaiset romahdukset mun psyykessä koskaan katoais. Mutta niiden käsittely on muuttunut ihan huikeesti – kuten on moni muukin asia mutta tossa tuli oikeesti parin viikon aikana kelattua niin paljo kaikkee, et mun täytyy omistaa sille yks artikkeli kokonaisuudessaan. Ja jos meni ohi edellisessä postauksessa niin oon oikeesti nykyään jo joutunu alkaa kirjottaa ylös näitä aiheita, koska huomasin että jopa mun vammasen isolla fasiliteetilla alkaa asiat unohtumaan näköjään. Yks aihe on edelleen mitä en muista et mikä se oli. No jos kerran olis taas niin paljo kerrottavaa niin mikä mun julkasutahdille on käyny?? No vitun yliopisto. Se että joudun kihnuttamaan väkisin kasaan sitä tutkintoa, jonka alaisuudessa tiiän että en koskaan tuu työskentelemään – koska ei kinosta. Toisaalta eipä kinosta mikään muukaan. Paitsi musiikki. Tai kirjailu. Ihan sama että saanko muutaman sataseni kuussa runoista, musiikista vai muusta ilmaisusta niin ei mua mikään liukuhihna- tai konttorirottahommat kinosta paskaakaan. Enkä nyt haluu kuulostaa miltä kiukuttelevalta pilalle lellityltä teiniltä... ... paitsi että oon sellane. ;D No mut mä sentään yritän. Ja aion sen maisterini saada vaikka tuntuu siltä ku olis muurahainen kasaamassa yksin kekoa ilman jalkoja ja sokeana, perse edellä, tervassa, ylösalaisin... hmmm... hard enough? :D

Oho. Mun piti kai kirjottaa jostain ihan muusta? :D Siis joo, tosiaan en siis oo ajatellukkaa et yhtäkkii alkaisin voimaan paremmin; ei kipeän käden hoitaminen paranna kipeää jalkaa. Mutta on siis ohi ollut jo pidemmän aikaa toi edellisiä merkintöjä varjostanut romahdus. Se jotenki kai saavutti jonkun huippunsa ja tapahtu joku ylivuoto niin palasin nollaan? :D No, ehkä mä oon paremmin koodattu ku X-COM kakkonen... siis se alkuperäinen, stna! No en oo pelannu sitä uutta, koska ei se mikään X-COM oo, jollei siinä oo TU-systeemiä. Noniin ja siis takas aiheeseen taas → Vieläkin siis on niit iltoja ku itken yksinäisyydestä ihan hillittömästi .. tai siitä epätoivosta kun tuntuu ettei kenellekkään uskalla avautua kuormittamisen pelossa .. tai kaikesta mahdollisesta ylipäänsä.. mutta ei sellanen tavallaan murenna mua kuitenka sillai sit. Jos katon vaikka Frendejä sit samalla niin saatan nauraa välissä ja sit taas jatkaa huutoitkua... Mielenkiintosta tässä on se että ne ajoittuu lähes poikkeuksetta iltaan. Siis. Muutama kerta ollu jopa sillai et oon bussilla tulossa vaik opistolta himaan ja ihan yöstä tulee pala kurkkuun vaikka miettisin ihan niitä näitä. Sit yrittää pitää ittensä kasassa kunnes pääsee kotiin ja sit murenee heti ku saa oven kiinni... Ah, hormonit <3 :) Jos joku asia maailmankaikkeudessa on samaan aikaan kirous ja siunaus niin se on ne. Ja ihmisaivot ylipäätään. [Miettiny et vois tehdä sellasen syväluotaavan jutun noista hormoneistaki ihan selkokielellä – liittyen hiukan tähän hormonipoliin...]

Mut siis joo, päivät menee niinku ihan sikahyvin. Ei mitään. :) Ja jotenki kummallisesti tota polia kohti alko vaan nousta nousemistaan vielä se mieliala jotenki hassun positiivisesti... Pakko myöntää et hiukan jännitti että mitähän siellä tällä kertaa tehdään kun oli pyydetty varaan jopa tunti aikaa.. :o Mutta ei se nyt sitte mitenkään kauheen ihmeellistä ollu. Hoitsu kyseli että miten on menny ja minä siinä sit hymy lähinnä korvissa asti intoilen levottomana että kun oon ihan euforiassa vieläkin ja kaikki on niin luonnollista ja oikeeta ja maailma on mun pieni, suloinen, pörröinen, lämmin pesäkoloni... Oon ihan saletti et se hoitsu vähintään mielessään hiukan nauroi mulle... :D Mut sit tuli vähän vakavammat oltavat ku kyselin noista hoidoista. Kun olin just kivasti sattumalta – kiitos eräälle henkilölle, joka sai mutkin kyseenalaistaan tän hoitoprosessin! :) – lueskellu menneinä viikkoina paljon hormoneista, hoidoista, annostuksista (eri puolilla maailmaa) ja muusta. Niin pommitin hoitsua sit parilla tiukalla tivauksella että onko nää annostukset (mulla siis menee tällä hetkellä 4mg estradiol, 100mg spironolactone) nyt ihan aikuisten oikeesti jotenki todettu että saavutetaan paras lopputulos... Mä en tahdo syventyä noihin vaihtoehtoihin ja vaikutuksiin ja kaikkeen nyt tän enempää, jotta saan sellasen järkevän kokonaisuuden käsiteltäväks sit myöhemmin. Mut joo, se nyt on sitten näitten meidän maan ammattilaisten mielestä niin että näin päästään tuloksiin. Tais sanoa jotain siihen suuntaan että kyse ei ole hyötyjen maksimoimisesta vaan haittojen / vaarojen minimoimisesta. Jaa. No mut mä olisin kyllä vähän korottamaan mun riskejä, jos tietäis että sen seurauksena on mahdollista – huomatkaa sanamuoto, pelkkä mahdollisuuskin riittäis – saavuttaa parempi lopputulos. High risk, high gain. Moni joka tuntee mut IRL tietää tuon liianki hyvi... :D :P

Hoitsu laitto sit lähetteen verikokeisiin, taas joutuu menee ennen kymppiä mut ei tarvii paastota. Ennen kymppiä tulee muuten siitä et hormonit ja paasto tulee kilpirauhaskokeen vaatimuksena. Sanottiin vielä et kolesteroleja ei tarvii ees ottaa koska ne oli niin hyvät viimeks. :) Tulipa hyvä mieli siitä. Tää neiti on osannu ees syödä, vaikka on juonu ja tupakoinu eikä liikkunu... Ja samalla tuli lähete puolen vuoden päähän seuraaviin verikokeisiin. Hormonipoli III onki sit vasta vuoden päästä! :o Sinne asti siis on pilleriresepti nyt – ja spiro. :) Sit jotenki aina piristyn kun näkee kohtalotovereita niin siin odottelutilas oli yks poju ja yks vanhempi neito – se jätkä oli venannu koko sen ajan ku olin ite venannu ja sit viel jäi siihen.. :o Mut ku homoilla on niinku homotutka, niin näköjään transseilla on kans omansa – mut homo- JA trans-tutka! ;) Nojoo, en nyt sano että aina toimis kumpika, mut laitan sen itseni piikkiin, muilla transseilla / homoilla varmaan toimii aina. ;) Mut tuli jotenki parempi mieli että näki toisia vaikka en jutellu sanaakaan niille, niin silti.. <3

Mut näillä annostuksilla nyt sitten näköjään mennään. :/ Et jaa. Perkele. Jos mun kroppani jää tosi kauas minäkuvasta, niin saanko syyttää meiän valtiota / hoitoinstituutiota siitä? :D ;) Eivaa. Voishan sitä aina tilailla netistä ite jotain... mut mä oon niin säikky et haluisin jotenki varmistua siitä et se kans on sitä mitä paketissa lukee ja sen vahvuista... se siitä riskien ottaja -Tähtisimmusta? :D

Joo mut siis PALJON on tulossa, joten kannattaa alkaa käymään useemmin tsekkaan täällä. :) Ja vieläkin, rohkaisen ihmisiä linkkaan mua mahdollisimman moneen paikkaan että useampi löytäis mut ja voitais ehkä avartaa ihmisten maailmaa... Pyrin kirjotteleen valmiiks tavaraa tässä viel viikonlopun aikana sillai et olis varastossa monta merkintää valmiina et sit jos jää jälkeen taas omasta tahdistaan niin on aina jotain laitettavaa. Oon luopunu siitä tavoitteesta julkaista joka päivä jotain, mut sanotaanko etten ikinä haluis pitää pidempää taukoa ku 48 tuntia korkeintaan... Toivon että onnistun paremmin siinä tulevaisuudessa. Ja pyrin siihen. Mut en lapsen tai ystävien kustannuksella – opiskelut saa vähän kärsiä, proffat on aina niin ymmärtäväisiä. :P

Pitkästä aikaa kiitän lukemisesta ja niiaan syvään. :) En oo muuten humalassa.. ainaka alkoholista. Mutta tuli mielitekoja kymmentä vaille kymmenen ja juoksin kauppaan hakemaan pizzaa, energiajuomaa ja karkkia. Et voin olla jossain muussa humalassa... :D Hihi...

 

Levoton ja sakkanen päivä, niin saatte sen mukaisen biisinki:

https://www.youtube.com/watch?v=Jm-upHSP9KU

Ihan loistava biisi! :D

 

* Tähtisimmu *