[Joo-o, taas menny vammasen kauan että ehtiny kirjottaa tänne, mut nyt olis siis vuoden eka tenttiki pois alta ja ehtii taas vähä enemmä keskittyy tähän blogiinki. :)]

[EDIT 14.08.16: Lisätty linkit edelliseen ja seuraavaan osaan.]

[Ensimmäinen epilaatio]

Viikossa ei oo ilmeisesti paljo muuttunu [pakko aina lukee hiukan paria edellistä merkintää etten ihan heti ainaka toista itteeni.. :D] mutta yritetäänpä nyt silti kirjoitella tänne jotakin. Siis koko viikko on mennyt tyyliin samoin ku viime viikkoki, et oon oikeestaan jokainen ilta itkenyt tunnin pari ennenku saan unta. Mä en tiiä mikä mun on... Tuntuu ihan tyhmältä – ja tunnen itseni myös ihan tyhmäks tän takii – että vois olla niin ikävä jotain rakkauden kohdetta, joka ei vaan ota kuollakseen mun tunteista... Mut nii, mähän oon aina ollut ihme jumiutuja-tunnevamma... Mut eipä se menoa haittaa, koska itse hoidot ja kaikki muu on vetänyt mun mielialaa ihan älyttömästi ylöspäin niin nyt oon samalla tasolla ku joskus yläasteella / lukiossa, että periaatteessa ja pohjimmiltani voin huonosti, mutta koska itsensä kanssa on viimein parempi olla hoitojen ym. ansiosta, niin oon säilynyt periaatteessa toimintakuntosena. :) Siis vähän pudonneella suorituskyvyllä tietenki, mut silti. Niin se lukioki vaan puskettiin läpi, niin eiköhän tää tästä...

Mä en nyt edes haluu kuulostaa siltä että valittaisin, mut kuinkakohan kauan voin odotella et mun tissit lakkaa olemasta niinku superherkät?? :D [EDIT 25.01: Mikähän vittu mua on vaivannu kun oon alunperin rajannut tän ihan tarpeettomasti biotyttöihin... Anteeksi, ihmiset.] Onko mun lukijoissa yhtään biotyttöä, joka haluu avartaa mun tietämystä sen verran et kertoo omii kokemuksii? Onko mun lukijoissa yhtään tyttöä, joka on jo kokenut tämän ja haluaa avartaa mua omilla kokemuksillaan? Siis ei sillä että mua mitenkä kyllästyttäis tai mitää – oon jo oppinut esimerkiks että suihkussa sitä kohtaa ei pestä mitenkään kiireellä... :D Eikä ilman rintsikoita pompita tai tehdä lähinnä mitään. Musta tuntuu et edelleen ne kasvaa lisäks vaan mun omassa mielessä, mut en tiiä.. Ehkä näkyy yöpaita-teepparin alta muotoa enemmän ku aiemmin(?).. Tänään kattelin, niin ei mulla ainaka ennen nii selkeetä vakoa ole ollut tissien välissä paidan päältä katottuna... :)

Joo, sitte lyhyesti vaan – ja ohimennen – mainitsen taas jotain seksuaalista: Jos moniorgasmisuus ajatellaan että hyvin lyhyen ajan sisään monta, niin joko oon aina kyennyt siihen tai se on kiinni siitä et keho on lähempänä sitä mitä sen kuuluis olla tai orgasmi on puhtaasti hormonaalinen asia ja estrot todellakin mahdollistaa useamman peräkkäisen. Mut siis nyt on sitäkin sit kokeiltu ku tuntui sen ekan jälkeen et ”hei, täähän tuntuu edelleen hyvältä?!??” joten sit hetken päästä sain uudestaan. Jännää. Ja outoa. Ja luonnollista. Ja oikeaa. Ja niin edelleen. :D Ei tästä sen enempää, koska oikeesti tuntuu et mun kirjotukset pyörii ihan liikaa seksin ym. ympärillä.

Mutta joo oli siis myös toka laser-epilaatio. Sellainen masentava huomio toisia(kin) transtyttöjä ajatellen, että sen ekan kerran jälkeen huomasin jo että vaikka kaikki tummat – siis oikeesti kaikki – karvat katos tosiaan täysin sen parin viikon jälkeen ku ne tupen ja ihon pinnan väliin jäänet irtokarvat kasvoi ulos.. niin sit huomasin et noita vaaleitahan on ihan perkeleesti!! :( Ja ne siis yhtä karheita ku ne tummat, aiemmin ne oli kaiketi vaan peittynyt niiden runsauden alle tai jotain... Mutta joo, nyt siis niitä tummiaki oli taas tosi paljon, varsinki leuassa ja ylähuulessa. Katotaa nyt et kuinka paljon tässä parin viikon jälkee sit noita vaaleita on.. onpa vitun ihanaa jos kaikki noi karheet vaaleet jääki henkiin – tosin siihen henkisesti psyykkaan itteeni, koska se laserihan ei ”pitäis” toimia ku vaan tummiin... :(

Oon tässä taas osittain jopa ihan paperilla suunnitellu tulevia postauksia, koska vaikka oon vannonu että tästä ei tuu sellasta ärsyttävää kantaaottavaa ”poliittista” blogia, joka mesoaa transsien oikeuksista tai ilmiön olemassaolosta yleisesti ja pyrkii vakuuttamaan että kyseessä ei ole uskon asia, vaan ihmiset jotka kieltää transsukupuolisuuden olemassa olon, ovat yksinkertaisesti – jo nykyisten todisteiden valossa – vain väärässä. Sori vaan, kaikkien kuplan puhkaisemisesta. :)

Mutta valitettava tosiasia on se että vaikka ei itse jotain sellaista asiaa tahtoisi myöntää olevan olemassa, joka sijaitsee yksilöstä riippumattomassa maailmassa, niin se silti on olemassa. Se on vähän sama juttu kun mä alkaisin fanaattisesti väittää, että mun isomummu elää, vain koska en ole koskaan nähnyt hänen ruumistaan. Eli koska mulla ei ole subjektiivista todistusaineistoa hänen kuolleisuudestaan, niin voin kieltää sen täysin. Se ei vaan yksinkertaisesti toimi niin, ihmiset. :)

Ja koska mua on niin paljon alkanut suoraan sanottuna vituttamaan aivan SAATANASTI se että ihmiset keksii mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä ja asioita, joilla yritetään aivopestä sitä helvetin tyhmää ja epä-älykästä massaa, jota suurin osa ihmisistä on, ja täten hukuttaa se järjen ääni ja peittää niitä kiistattomia todistusaineistoja, että transsukupuolisuus on olemassa oleva ilmiö, niin aion kaivaa niitä tutkimuksia lisää, joita meistä on tehty. Ja teen moniosaisen artikkelisarjan, jossa yksinkertaisesti tulen kaatamaan joka. ikisen. väitteen. joka transsukupuolisuutta vastaan on perusteettomasti esitetty – usein vieläpä valheellisesti totena. [että on se mullakin joku raja, joka voi ylittyä tossa sietokyvyssä mitä paskaa ihmisille syötetään ja yritetään aivopestä ja suorastaan usuttaa vähemmistöjen kimppuun!!] Minä tiedän että, me, jotka asia koetaan ihan henkilökohtaisesti, vastentahtoisesti, oman päämme sisällä, jotka ovat yrittäneet epätoivoisesti kaikkea muuta ja loppujen lopuksi tätä: sukupuolen korjausta, tiedän että me olemme oikeassa. Koska me tiedämme sen mitä on olla trans*. Valkoihoinen ei voi koskaan tajuta miltä tummaihoisesta tuntuu kun joku sanoo televisiossa halveksuvaan sävyyn ”neekeri” – mutta se valkoihoinenkin voi tajuta, että se ei voi koskaan tajuta. Tajuatteko? Sama pätee transsukupuolisuudessa. Joten teen muutaman merkinnän poikkeuksen taas normaaliin blogaamiseeni nähden.

Se että ei jotain ymmärrä, joku pelottaa, joku ahdistaa, jostain ei ole tietoa, jokin ei sovi kaikkeen siihen miten on maailmansa rakentanut siihen asti, ei mikään oikeuta pahoinpitelemään, kieltämään, mitätöimään tai halveksumaan kyseistä asiaa. Etenkin kun se ei rotanpaskan vertaa kosketa juuri sinua, koska kyse on täysin erillisestä yksilöstä, jota et edes tunne, joten se ei vain voi koskettaa sua mitenkään! Jos voit osoittaa miten se vaikuttaa sinuun tai miten se koskettaa sinua, niin lupaan kaataa myös sen väitteen. Lupaan taistella koko helvetin elämäni sen puolesta että yhtäkään trans* tai muuta vähemmistön edustajaa ei enää hakata, tapeta, halveksuta tai ammuta, koska niin ei vaan vittu kuulu tapahtua! :'( Vaikka todistettais tulevaisuudessa että mä oon – tai että kaikki trans* on ja ovat aina olleet – psyykkisesti sairaita, niin ainakaan sen takia ei ole kukaan viaton kuollut!!

Nyt meen ettimään tutkimuksia aiheista ”transsukupuoliset vanhemmat”, ”transsukupuolisten vanhempien vaikutus lapsen kasvuun”, ”transsukupuolisuus” ja muusta olennaisesta ja kun palaan, niin pitäkää skeptikot ja ahdasmieliset vähemmistöjen vihaajat, jumalauta, kiinni, koska sillon helvetti jäätyy, kun kerron teille, että te olette väärässä!!

* Tähtisimmu *

[Osa III]