Aina sanotaan että joulu(kuu) on kiireistä aikaa.. nojoo, mulle se vissiin ainaki on ku taas menny ihan laittoman kauan siitä ku viimeks kirjottanu... :D Ennenku varsinaisesti ees alotan, niin pakko heti mainita, että ei. Ei mitään kovin konkreettista muutosta ole tapahtunut (vielä!), mutta sellasia mitä nyt ite kuvittelee huomaavansa lähinnä.

Tässä nyt voi puolitarpeettomasti todeta eka että kaikki toivottu on edelleen jatkunu ihan samoin: erektiot on nykyään oikestaan olemattomia, tissit on edelleen aremmat (eli kaiketi kasvua tapahtuu) ja.. ...! ... musta tuntuu, hei ihmiset, että mun alapäätuoksu feminisoituu entisestään... :o :) Se on jotenki todella hämmetävää, koska en mä oikeesti odottanu että se vois tapahtua -- tai sitten on oikeesti kyse vaan jostain psykologisesta että kun saavutan enemmän itseäni niin fyysinen kroppa tuntuu enemmän ja enemmän jonku muun vartalolta ja sitä kautta haluttavammalta ja haistan omiani -- oli sit värkin tai vehkeen hajuja -- ja tollai... en tiiä. :D

Ja sitten niihin (ehkä) huomattaviin muutoksiin: Eka on pakko sanoa että yks ystävä kyseli kans taas että oonko huomannu mitää ja selitin että tuskinpa noi tissit tosta juurikaan on kasvaneet, mutta tuntuu siltä. Ja selitin että tuntuu siltä että kasvotkin olis muuttunu, vaikka tiedän että niin tuskin on. Niin se totes vaan ettei hän ainakaan mitään huomaa. :) Mä arvostan rehellisyyttä. Eikä se oikeastaan ees tuntunu pahalta tai sillai, että olis pitäny peitellä omaa pettymystä, ku ei sitä oikeestaan ollu. No mut tosta on jo pari viikkoo, niin sen jälkeenki tuntuu että tissit on jotenki suurentunut himpun verran. Kasvuhan periaatteessa mahdollisesti jatkuu suurin piirtein 6kk estrojen alottamisesta jopa 3v asti ja sen jälkeen ei mikään kaiketi enää voi muuttua. Mut musta nyt siis tuntuu että on noi rinnat johonki kasvanu. Ja samasta aiheesta: huomasin mielestäni tänään että ihanku se karvankasvu niissä olis jotenki paljo hillitympää! :o Siis estrojenhan ei odoteta vaikuttavan siihen kasvuun tai niiden tiheyteen tai väriin, vaan pelkästään siihen rakenteeseen, että siitä tulee hennompi. Joten en nyt tiiä et onko toiki taas jotai omaa ylipositiivisuutta sit tai jotai... :D

[EDIT 16.12.2015: Tuli vasta julkaisun jälkeen mieleen että piti siitäkin mainita, että musta tuntuu että hikoilu -- sekä määrältään, että laadultaan -- on muuttunut myös jo. :) Siis ei hikoo enää nii paljo, eikä se oo sellasen.. hmm.. lätkäkoppihien hajuista enää. <3 :)]

Sit. Hämmentävyyden multihuipentuma: Musta tuntuu että pojat on alkanu kiinnostaan oikeesti enemmän..! WTF!? :D (Siis ei enempää ku tytöt, vaan enemmän ku aiemmin; nyt preferenssi on tyyliin 70 - 30 tytöille, ku aiemmin se oli 90 - 10, tosi kehno tapa kuvata, mut en nyt keksiny tähän parempaa ja turha olis ollu kuluttaa siihen tunteja aikaa..!) Mä en oikeesti voi uskoo että ihmisaivot olis niin hormoniherkkiä mut eihän se oo mahdotonta. Vitun biologia. Ja vitun evoluutio kans! :D Tai jotai... Mutsiis. Tää nyt ei oikeesti oo mikää iso juttu, mutta tossa oli yks ilta -- toki oltiin ihan pingviinihumalassa, mut kuitenki -- ku saatoin ehkä jopa mahdollisesti mennä hiukan.. tyrkysti.. istuskeleen tän tyypin syliin (ollaan tunnettu useampi vuosi siis) ja saneleen että annappa pusu. :D Et tota joo... Voiko tyttöys nousta päähän? ;D Eivaa.. toihan on se miten olisin halunnu käyttäytyä aina -- tai teininä ja nyt oon jumissa siinä -- tai jotai.. tosi sekavaa. :D Mut mä tykkään! <3 Siis tästä kaikesta. :P Ei mua oikeestaan kinosta paskaakaan vaikka muut pitäis mua myös "ei pilke silmäkulmassa" tyylillä lutkana tai huorana. Tavallaan ansaitsen sen.

Josta sitten rakennan epäketterän ja hataran sillan siihen, että tässä menneinä kuukausina ku on saanu kohdata erinäisiä juttuja ystäviltä, niin yks mielenkiintoisimpia juttuja on se kuinka iso juttu mun tissit on. Siis.. jo ennenku ne on. :D Tavallaan mun kai pitäis nähdä ja kokee se alistavana ku ystävissä on näitä "mä kyllä haluun sit joskus tunnustella vähä", "näytä tissit", "tuu mun kans saunaan" -tyyppejä... mut en mä vaan yksinkertaisesti osaa. Siis ku mun päässä maailma on sillai, että mä oon aina ollut tyttö ja nää tyypit on mun sinkkuystäviä, niin toi on mulle vaan läppää. Mut samaan aikaan tiedostan tavallaan sen "oikean" asian laidan; niille on jotenki "siistiä", kiihottavaa tai mitä nyt sit lie, että mä olen pian tyttö. Mutta sitten ku tähän koko yhtälöön laskee sen kuinka oon aina ollu sellane joka kaipaa tietyssä mielessä sitä alistamista ja kuinka esineellistän jo itse itseäni, koska arvottomuuden tunne ja blaablaa, niin kai se nyt tavallaan on jotenki järkeiltävissä, että mä nyt vaan nautin siitä että tollasta läppää tulee. Mä kaipaan sitä hyväksyntää ja tunnustetuks tulemista ja vaikka se tulis esineellistämisen rinnalla tai kautta nii se ei haittaa, koska oon itselleni arvoton esine, joten omasta mielestäni ansaitsen sen. :D Kuten huomaa: en mä ole masis tai mitään, mutta ei se muuta sitä sukupuoliristiriidasta riippumatonta mielenhäiriötä että nään itteni arvottomana leikkikaluna, jonka kuka vaan voi ottaa ja leikkiä aikansa ja heittää pois odottamaan seuraavaa leikkijää. Epätervettä? Kyllä. Tiedänkö sen? Tietenki! Haluanko muuttua? Muutokset pelottaa.. mitä jos en olis enää "minä"... Tiiän että olisin, mutta pelko on vitun voimakas vastus.

Muita muutoksia, jotka ei nyt oo suoraan mun kehoa koskevia, niin on kaiketi se, että edelleen ystävien käytös muuttuu enemmän ja enemmän. :) Joo, vaikka siis siitä oon puhunut jo monesti, mutta se on kokonaisuutena ihan yhtä lailla pitkä muutosprosessi; ensin sitä huomaa vaan ne (itselleen tärkeimmät?) muutokset, niinku just esimerkiks pronominit / puheen ylipäätään ja muun vastaavan... Mut jatkuvasti huomaa niinku enemmän vaan sitä! :)

Ja tiiä nyt sitte taas (enää) et onko estrojen vai sen ansiota että saavuttaa enemmän itseään kokonaisuutena (ja jomman kumman kautta itseään?) mutta jotenki se oma itsevarmuus jatkaa vaan kasvuaan, se tunne että on oma itsensä -- joskin edelleen penile girl, mut siltikin who fuck cares!? :P Mä meen tuolla noin kaduilla ja oon oma itseni, niinku tietyssä mielessä aina. En haluu pelätä. Pelkään silti. Mutta oon oma itseni silti, osittain itsepäisyyttä ja hulluuttani mutta osittain periaatteesta ja kapina- sekä vapaustaistelijahengestä... ;)

Eiku, nii joo! Se piti kans selostaa, että lueskelin tossa hetki sitte Juoppiksen läpi (viimein).. niin mä huomasin kiihottuvani aivan älyttömästi yhdestä kohdasta siinä, mut en sen takia et siinä pantiin naista, vaan sen takia että siinä pani mies. :o :D :) :P Tiiä taas mikä ilme kuvais ku fiilikset ihan sekasi siitäki. Tavallaan tajuan että miks hormonikorvaushoito ei oo ihan kaikkia varten, mut hei! MUN piti olla jotenki liian epävakaa ja vittu vaikka mitä niiden päätohtorien mielestä, mut mä vaan oikeesti handlaan tän kaiken kaoottisuuden tässä ja diilaan sen kans! :) No, eipä yllätä, ku kerran eläny pelkässä (päänkin sisäisessä) kaaoksessa jo tähänki asti! :P Että vetäkääpä transpolin tohtorit päähänne ja syökää.. öö.. hilpari!

Oli ehkä taas vähän sekava, joten anteeks niille, jotka ei viel oo tottunu siihen.. jos sellasia lukijoita ees on. :D Mutta lujaa mennään siis edelleen ja ihan yhtä kovaa siis oikeeseen suuntaan kaikella tavalla! Näin tosi hämystä untakin tossa, että otin poskeen... ja lupasin että teen postauksen siitä yhdestä maailman kiistanalaisimmista trans-aiheesta: autogynefilia... ja kummastakin tulee kyllä! :) Mä oon nyt vaan vähän liitäny ympäriinsä ja en omista vieläkään sitä helvetin läppäriä -- tääkin piti kirjoittaa yhden ystävän koneella täällä matkoilla... :)


Palaan mahdollisimman pian taas kertomaan kaikille tisseistä ja muusta mielenkiintoisesta... :P


* Tähtisimmu *