[Menipähän myöhään, kuten myös ton otsikkokuvan vaihto, mutta vietetään synttäreitä nyt sit vähä viikko jälkikäteen... Mähän lupasin uhmakkaasti että tämän yksityisimmän tähän mennessä julkaisen blogin yksvuotissynttäreitten kunniaks, ja vaikka ajatus vieläkin vähän epäilyttää, niin tässä se nyt sitten tulee. Kurkistus siihen miltä tuntuu panna, kun on täysin väärässä kropassa. Miltä tuntuu laueta. Miltä tuntuu olla jonkun sisällä. Miltä tuntuu kun haluaa viillellä koko kehonsa (taas) siitä syyllisyydestä että on pettänyt itseään, siitä ällötyksestä että mikään ei tunnu oikealta ja siitä ahdistuksesta kun ei tiiä että voiko ikinä harrastaa seksiä ilman että sillä on ”jälkiseurauksia”... Tämä on alunperin siis melkein tämän blogin ikäinen kirjoitus. Ja itselleni ja tänne kirjoitustyylilleni tosi poikkeuksellisesti muokkailin tätä. Ne on merkitty. Luonnollisesti.]

Vähän epäröin alun perin kirjoittaa näin yksityisestä aiheesta, mutta sitten ajattelin että no ihan sama, oon kuitenki kertonu täällä jo ties mistä ja jotenki tuntuu siltä että tämäkin kaipaa selvennystä. Mun päämäärä on kuitenkin ymmärryksen lisääminen, niin kai nyt sitten ”annan kaiken” sille tavoitteelleni. Eli miltä tuntuu seksi väärässä kehossa? Ja mitä muuta aiheeseen liittyy? [lisätty:] Miten siihen ”pystyy” kaikesta huolimatta? Mitä päässä liikkuu?

[muokattu:] Alotetaan siitä että, mulle seksi on aina ollut jotenkin ihan erilaista merkitykseltään / luonteeltaan kuin stereotyyppisesti biopojille. Ei se ole ollut mulle koskaan ”vain” panemista. Siis toki ystävien kanssa voi mun mielestä harrastaa seksiä ilman että se vaikuttaa mihinkään, mutta siinäpä se: nekin on sit ystäviä, joten ei se ole sillai kenenkään tuntemattoman kans tai mitään. Tavallaan luottaa siihen toiseen siinä sen homman aikana. Mä en ikinä pystyis siihen baariskeneen, että meen ja roudaan jonku random tytön / pojan kämpilleni vain seksin takia. Mun on pakko tuntea sitä tyyppiä edes vähän ja tavallaan oikeasti haluttava sitä, paljastaa itseni alastomana, ilman suojamuureja ja tehdä jotain niin ihanaa ja intiimiä sen kanssa. Ei seksi ole mulle samantekevää. Se on todella intiimi asia. (Saattaa kuulostaa siltä että se on ristiriidassa sen kans että kirjoitan siitä tänne... :D) Toisaalta sit kuitenki oon saanut kiertopalkinnon ja helpon nakin maineen yläasteella – ihan ansaitusti... Mutta silloinkin oli joku sellainen ”connection” aina siihen petikaveriin, ei se ollut ”pelkkää” seksiä.

Ei sen merkitys toisaalta sitten taas ole ollut täysin vastaavakaan kuin mitä monet biotyttö ystävät on kuvailleet itsensä kohdalle. Siis useimmille se on vielä intiimimpi tai sillai tunnepuolella merkityksellisempi. Itse oon huomannut sen – vaikka se ärsyttääkin aivan helvetisti – että mulle se on pohjimmiltaan sen halun tyydyttämistä kuitenki. Että jos on niin humalassa tai krapulassa että ei saa orgasmia, niin tuntuu että homma jää kesken.  [lisäys: mutta niin tuntuu silloinkin jos se toinen ei saa ja haluun aina tehdä kaikkeni sen eteen että tyydytän sen toisen, ilmiö jonka myönnän vahvistuneen itsessäni jatkuvasti enemmän alkaen jostain lukion jälkeen]  Tämä on monen biotytön kohdalla ihan eri tavalla, koska niille on tärkeintä just se läheisyys ja se, että se on just se tietty, kenen kanssa sitä oikeasti haluaakin – vaikka se oliskin ”vain” seksiä, eikä parisuhdekumppani. Mua ärsyttää toi niiiiin paljon itsessäni! Mutta se kaiketi johtuu oikeasti testosteronista... Ja oon lukenut ainakin yhdestä lähteestä, niin seksin merkitys ja orgasmin luonne, se tuntemus, muuttuu estrojen jälkeen. Vähänkö mä odotan sitä. <3 [lisäys: no, ainaki se orgasmi on ihan erilainen nykyään!]

Miltä se sitten tuntuu? No jos aloitetaan siitä, että kun tässä nykyään joutuu tosiaan kaiken varustuksensa piilottamaan, niin alku on tietysti jotenki inhottavaa, kun tavallaa joutuu kohtaamaan sen että ”ei tää tälläkään kertaa tule olemaan sitä mitä tuntuu että tän pitäis olla”, mutta tavallaan testo on tässä kohtaa myös siunaus, koska se pistää haluamaan sellaisella tasolla, että kohta ei enää keskity siihen alapäähänsä – ellei sinne kosketa. Siis käsillä tai muuta, itse yhdyntää ei lasketa. Mutta sittenkin se testo vaan kertoo aivoille että se tuntuu hyvältä, niin tavallaan sitä ristiriitaa ei huomioi, se jää taka-alalle.

Sit kun varsinaisesti yhdyntä alkaa, niin koko kokemus määrittyy oikeastaan ihan sen mukaan, että onko alla. Jos on niin kuten aiemmin täällä oon selostanut, niin pystyy olemaan tytön kehossa sen kokemuksen ajan – tietysti siihen asti kunnes tuntee sylkevänsä jotain pihalle itsestään... Joka rikkoo sen mielikuvan totaalisesti ja paha olo, hyväksikäytetyn ja itsepetoksen (jälkimmäiset siis tulee – oli epäloogista tai ei – siitä että ”antaa tehdä itselleen näin”) tunne alkaa usein nousta, jos niin tapahtuu kyseisellä kertaa, oikeastaan tästä pisteestä eteenpäin. Sitten tekis mieli lähinnä leikata itse kaikki ylimääräinen pois. Sitten jotenki ällöttää... Mutta on niitä tosiaan sellaisiakin kertoja että pystyy jotenkin vaan keskittymään sitten siihen jälkikyhnäämiseen ja onkin tosi hyvä mieli. Tosin harvenevassa määrin. [lisätty:] Nykyään ehkä 1 kerta sadasta. Sit jos taas ”on ohjaksissa” niin jotenki leijuu itsestään ulos; se on jonkun muun vartalo ja itse vain hallitsee sitä ja saa sen nautinnon. En mä ole oikein ikinä mieltänyt itseäni joksikin sonniksi tai sillai maskuliiniseks seksin aikana. Ja mitä enemmän on löytänyt itseään, sitä enemmän se vain on sellaista että keskittyy siihen että se toinen nauttii mahdollisimman paljon ja itse vain tulee sitten kun tulee. [lisäys:] Jos se on liian aikaisin, niin sitten jatkaa niin kauan että toinen tulee. Se nautinto miesroolissa ollessa laskee koko ajan... Ja samaa tahtia laskee se pelkkä tyydytyksen halu; seksi (ja itsetyydytys) on enenevässä määrin vaan mielihyvän saamista / läheisyydenkaipuun tyydyttämistä, eikä niinkään sen seksuaalisen himon tyydytystä. Tähän mennessä on myös jotenkin aina tullut ”kohdelluks poikana” esileikin / yhdynnän aikana (poisluettuna jos on ollut alla), sillai että se toinen ”tiedostaa” mun pojan kehon ja sen.. hmm.. [muokattu:] ”ominaisuudet” ”piirteet”... Mutta on sitten yks kerta, kun se toinen ei edennyt käsillään esileikin aikana lainkaan vyötäröä alemmas ja oli jotenki sillai liikkeellä että olis hoitanut koko homman ilman että mun olis tarvinnut paljastaa sitä epämiellyttävää ja ahdistavaa aluetta itsestäni ja vaarantaa taas se oma fiilis seksin jälkeen, että jos oliski tullut taas tosi paha olo väärästä kehosta. Kuitenkin testot otti sitten taas hallinnan mun himoista ja itse [muokattu:] vein asiat sillai loppuun että olin sit taas pojan kehossa ohjasin sen mun vaara-alueelle... ei tullut paha mieli jälkeenpäin sillä kertaa. (mutta eipä tullut hommistakaan mitään, koska ristiriita oli jo niin paha?) Ehkä sen takia että se oli jotenkin niin älyttömän ihana ja uniikki kokemus, kun se toinen jotenkin niin sellasella tasolla tajusi ja ymmärsi mua mitä en ollut koskaan aiemmin kokenut. <3 Ja samalla mun mielestä osoitti että sille ei tosiaan ole sukupuolella merkitystä seksin kannalta, vaan sillä kuka siinä on se toinen. Kaikkiaan aika jännä kokemus. :P

Mutta oon iloinen siitä että oon jotenki jo ennen hormonien aloitustakin jo alkanut hirveästi keskittyä siihen toiseen ja sillai että mulle on oikeasti tärkeämpää se että se / molemmat nauttii ja että siitä tuntuu hyvältä ja että se saa. Siis se seksin merkitys oman pään sisällä ja ylipäänsä asenne sitä kohtaan / kokemus siitä on muuttunut ihan älyttömän paljon. Siis kun joskus tuntuu ihan siltä kuin pystyisin ite pudottamaan testotuotantoa... Tiiän että se tuskin on mahdollista mutta niinku hyvinä päivinä on jotenki niin super-tyttö olo, että on kauhean itsevarma ja ei pelota läpimenevyys tai mikään; peilikuvakin näyttää feminiinisemmältä. Niitä ei tosin ole kovin usein. [lisäys: tosin nykyään niitä alkaa olemaan enemmän ku ei-sellasia päiviä! :)]

Ja tosi jännä sekin että kun nykyään en enää useimmiten koskettele itseäni enää kuten pojat. Tosin se ei toimi muulloin kun jos on sukupuoli-identiteetin kans yhtenevät alusvaatteet. Niin se, että silloinkin orgasmi tuntuu jotenki tosi erilaiselta. Se on jotenki ”isompi” tai sillai kokonaisvaltaisempi. Mä en niin malta odottaa että se tuntuu aina siltä. Ja en malta odottaa myöskään sitä että ejakulaatio loppuu. Se tavallaan pilaa sen orgasmin kun se pelkkä orgasmi ei sinänsä ole sukupuolittunut asia mutta sit ku tuntee sen tavaran purkautuvan niin vaikka olis ollut kuinka ihana se kokemus ennen sitä, niin se laukeeminen särkee koko sen lasisen, hauraan mielikuvan miljoonaksi sirpaleeksi. Ja mielen siinä samalla.

[lisätty:] Miltä sitten tuntuu kun seisoo? Hmmm... No, en tiedä miltä tuntuu kun biotyttöjä himottaa, mutta erektiota vois yrittää kuvailla sillä että.. öö.. jos kuvittelee lantionpohjan lihakset suoraks seipääks häpykukkulan kohdalle, kehonsa ulkopuolelle ja ne supistelee. Aika keinotekoinen, mutta parempaan ei nyt kykene ehkä. Jos oon erektion aikaan ns. tucked niin ajattelen aina, että miltä se tuntuu sitten kun varustus on korjattu. Että kuinka kostun ja kuinka sit supistelee edes lähelle oikeasta paikasta... Toki toikin mielikuva särkyy HETI, jos mikään koskettaa vähänkään vehjettä, kuten housun sauma tms.. Mutta siihen asti se minäkuva, joka on päässä, identiteetissä, ”voittaa” sen fyysisen todellisuuden havainnoinnin ja saan elää hetken tytön kropassa. Yhdynnän kuvaaminen peniksen kans sitten onki jo haastavampi juttu. Mutta ainakin sen oon oppinut, että tässä kropassa tuntuu ihan samalta, minne sen vehkeen sitten ujuttaakaan. Se, että johtuuko se ristiriidasta, ts. onko se nautinto kokonaisuutena niin vähäinen, että erot sen sisällä ei merkitse, sitä en osaa sanoa. Mutta jotenki voisin ehkä mieltää että oraaliseksi on kokemuksena lähimpänä, miten biotytöt voi kelaa asian. Sen takia, että yhdynnässä penis on ”ympäröity” niinku klitta suuseksissä (tai no, riippuu tietysti mistä tykkää ja osaako se toinen hoitaa asiat just mieleisellä tavalla)... Nojoo, mut en oikein osaa sen paremmin yrittää luoda sitä kuvaa... Laukeamisesta puhumattakaan... squirt? Ne, jotka ejakuloi tyttöinä, niin tietänee... Orgasmin hetkellä kaikki sun alapäälihakset supistuu ja syljet tahdosta riippumattomasti pari ruokalusikallista liukastetta ulos itsestäs... Jaa-a.. Ehkä jotain sellasta...

Sitä olen miettinyt että jos testot aiheuttaa sen tavallaan tyydytyksen, että kun laukee, niin sitten halu katoaa – joka ei käsittääkseni päde biotyttöihin ja sen takia mahdollistaa useamman laukeamisen, niin pystynkö mä laukeamaan useampaan kertaan sitten? Siis meinaan kirurgian jälkeen, kun ei ole enää mitään mikä menettää toimintakykyään tyydytyksen seurauksena… [poistettu redundanttina:] (BTW, kokemuksesta voin sanoa, että se tyydytyksen seurauksena tuleva innon ja toimintakyvyn menettäminen on todellakin mahdollista kiertää – ainakin kunnes se toinenkin tulee; pitäkää biopojat mielessä! :D) Se jää nähtäväksi / koettavaksi. Tähän en oo toistaiseks ainaka löytänyt mitään juttua netistä. [poistettu redundanttina:] Niijoo ja tosta toimintakyvyn menettämisestä tuli mieleen että ei se erektiokaan tunnu omalta. Usein jos kiihottuu jossain tyyliin bussissa tai junassa, niin päässä on mielikuva oikeista sukuelimistä ja mietin aina että "miltä tää tuntuu sit ku kaikki on korjattu"... Mut sit kuitenki ollu tässä väärässä kehossa koko elämänsä, niin jotenki niin turtunut sit siihen ristiriitaan sillai että aiemmin on pystynyt toimimaan yhdyntätilanteessa vaikka se kiihottumisen aiheuttama efekti onkin ristiriidassa oman minäkuvan kans. Mutta vaikeemmaks on mennyt vuosi vuodelta. Jotenki tuntuu siltä että nykyään on hirveet suorituspaineet ku joutuu toimimaan väärässä kehossa / roolissa, niin ei onnistu mikään enää. Tai ainaki kestää ihan helvetin kauan että pystyy jonkun uuden kans. Ehkä jotenki tarvii enemmän aikaa siihen että tuntee olonsa turvalliseks tai varmaks sen toisen kans tai jotai...? En tiiä... Mut [muokattu joskus aiemmin jo: ] melkein mahdotonta vaikuttaa olevan seksi nykyään.

Eli mulle seksi on aina ollut tosi erilaisessa asemassa kuin biopojilla ja sitten kun löysi itseään niin se muuttui entisestään kohti biotyttöjä. Ja sitten tähän ne estrot päälle, niin sitte. Mutta tässäkin edelleen se mieltä särkevä todellisuus tulee vastaan, että synteettinen ei ole aito. Jos vain voisi sen tosien kromosomin pistää vaihtoon ja saada ihan luonnollisen kropan, jonkalaiseks mun keho sen tekis. Tai vaihtoehtoisesti, jos selviäisi aivoista se osa jossa tää kokemus on niin vois sen jotenki muuttaa. Harmi kyllä molemmat kuulostaa aika kaukaisilta mahdollisuuksilta... :(

* Tähtisimmu *