Joo, siis tänään ollu taas jotenki ihmeen negispäivä. Siis ei koko päivä ees vaan heti kun taas lähti käymään kaupassa ja joutu menemään julkisille paikoille niin jotenki.. tuli niin epäuskoinen olo taas siihen että koskaan vois mennä täydestä. :( Siis joo, kyllähän mua nyt on tuijotettu ja katsottu välillä kauhistellen, välillä väheksyen ja joskus jopa nauraen – gootit kun ei nyt tässä maassa vielä kovin tavanomaisia ole katukuvassa. Pieni maa, pienet marginaaliryhmät. Harmi että sitä mukaa kun populaatio lisääntyy, niin lisääntyy myös se tyhmien ym. osuus, koska se vaikuttais olevan vakio. [oho. tuli vahingossa (misantrooppinen) kannanotto... no olkoon... :D]

Mutta siis koko päivä oli taas tosi hyvä, ei mitään. Kävin suihkussa ja vaikka taas joutu tiirailemaan sitä ei-niin-kovin-tyttömäistä kroppaa ja samalla höyläili niitä tummia tissikarvoja, niin jotenki tänään just se asia tuntu taas niin jotenki että oli ihan turta sen suhteen ku tehny sitä jo niin pitkään. Eikä sit taas meikatessakaan tullu jotenki sitä fiilistä että ”vittu, mä näytän ihan pojalta” tai ”en kyllä ikinä opi meikkaamaan feminiinisesti” tai muutaka. Oli vaan sillai perusihanaa tälläytyä. Ja joo, kyllä, ihan vaan kauppareissua varten, älkää virnistelkö siellä! :P Tietenki, että menis mahdollisimman hyvin täydestä.

Mut sitte ku oli hetken aikaa kävelly niin tuli jotenki taas niin vaikee olo... Tuntu siltä että olemattomat tissit pelkkine rintsikoineen ei hämää ketään, liian leveet hartiat paistoi liian selkeesti pitkänkin tukan alta, olematon lantio kertoi omaa kieltään, ”eleetön” kävely samoin, ja kaikkee muutaki. Tuli taas niin paha mieli. :( Sit ku jotenki intuitiivisesti taas tulkitsin jokaisen katseen sillä fiiliksellä että ”toi ainaki ajatteli että vittu mikä pelle, ei toi tuu ikinä näyttään tytöltä!” enkä sillai et se olis ihmetelly sitä tyyliä ylipäätään. Ja taas tuli mieleen se kun yks ystävä kerran tiuskas että miks mä kelaan ylipäätään sitä että ihmiset tollai miettis sukupuolta heti ekaks. Että ei keskiverto kaduntallaaja sukupuolita – edes intuitiivisesti – jokaista vastaantulijaa, vaan kattoo vaan että ”aha, tollane tyyppi...” No, en tiiä onko toi oikeesti noin. Mutta sillon ku joku tollai tiuskasee niin tulee ainaki selväks se että ei tarvii kertoa omista fiiliksistä tähän aiheeseen liittyen pitkään aikaan, koska ylikuormitus on siis kynnyksellä... Josta tietysti tulee syyllinen olo ja mä oon taas ihan paska. Väärin! Tiedän sen, mutta se fiilis tulee aina ennen sitä ennenku tajuan et se on väärä. Ja sitte alkaa taisto...

Matkalla kelasin jo pariin kertaan että meenki vaan lähikauppaan, vaikka onki kalliimpi – ajatus joka tulee aika usein siin kohtaa... :D Mutta päätin taas tällä kertaa että minähän menen sinne isoon kauppaan keskustaan, stna! Kaupassa jotenki tuntuu että jengi tuijottaa, arvioi ja analysoi vielä enemmän.

No sit takasin ku lähin käveleen niin oli jo ihmiset ympärillä taas unohtunu ja alko ahdistaa tulevaisuus. Se että en mä oikeesti kelpaa kenellekään enää koskaan. :( [EDIT 14.08.16: Vaihdetu väri asianmukaiseks]

  • en voi saada lapsia
  • en voi tarjota oikeaa värkkiä
  • en voi tarjota myöskään (ainaka täysin toimivaa) vehjettä (enkä tahdo ristiriidan takia sitä ees pitää)
  • en tykkää peppuseksistä (olis yks vaihtoehto ennen kirurgiaa...)
  • en koskaan tuu näyttämään yhtä hyvältä ku biotytöt

Mä tuun olemaan ikuisesti vajaa ja puolinainen. [hih. tuli kevyt virne jopa itselle :7] Mut onneks oon edes kieli.. ei vaan SUUihmisiä! *purrrr* ;P Ja sitten iski vielä ikävämpi epätoivo. Se läpimeneminen: Entä jos ystävät ei koskaan osaa päästää irti mun menneisyydestä; mitä jos mä tuun olemaan aina niille vaan korjattu tyttö. Siis meinaan nyt sitä että ei mun menneisyyttä nyt tarvii kieltää ja elää valheessa mut ei sitä tarttis kokoajan aktiivisesti miettiäkään ja sillai et kokoajan on mielessä et ”[Tähtisimmu] ei oo 'oikee' tyttö...” Mitä jos ne ei pysty kelaan mua ilman trans-liitettä.. mitä jos menen jollekki täydestä ja ystäville tekeekin pahaa valehdella ihmisille sellasesta asiasta... Mitä jos biotytöt ei edes halua mua ikinä saunaan niiden kans ku oon friikki. Kohduton, menkaton, munasarjaton, keinovaginoitettu, mekaanisesti rakennettu epäsikiö... tai sekasikiö. Taas tuli se fiilis että pitäis tappaa itsensä, kun ei kuulu tähän maailmaan. Se epätoivo että liian ristiriitaista elää korjaamatta mutta liian vajaa korjattunakin ja vielä kauempana kokonaisesta jostakin. Catch-22. :(

Mutta sitten ku tulin kotiin ja kämppis oli kumppaninsa kanssa sohvalla makoilemassa ja pelailemassa ja oli jotenki niin lämmin fiilis, niinku kotiin olis tullu [sinnehän mä tulinki joten niin kai pitäski tuntua...] niin sitten jotenki koko ahdistus ja pelko ja muu raukes. :) Kaikki epäilykset katos ja valauduin täyteen uskoa jälleen. Hmh. :) Hassua. Niin sitä vaan ystävät ja läheiset pitää pystyssä. :) Kiitos kaikille jälleen kerran siitä. Ootte rakkaita, immeiset. <3

Sellasta tänää. Liekö mielialavaihtelut nyt sit jo hormonisekoilua vai ei, en tiiä, mutta who cares koska pohjimmiltani voin koko ajan paremmin ja oon koko ajan onnellisempi. :) Mutta kyllä silti tosi tosi tosi kovasti kaipaisin jotain ihanaa ihmistä jakamaan kaiken mun kans... ja olishan tää matkakin helpompi ku olis joku syli minne vois käpertyä turvaan ikävältä maailmalta... Mutta toisaalta sit taas tuntuu siltä että painukoon helvettiin kaikki, mä selviän kyllä yksin!

* Tähtisimmu *