[Piti julkaista jotain ihan muuta, mutta kun kirjauduin, niin yhtäkkiä iski silmään että "miten niin 4 julkaisematonta artikkelia (tässä huomaa sen kuinka paljon mulla on aina "varastossa" ;D)" niin ajattelin nyt sit julkaista tämän, joka oli vissiin ollut tarkoitus julkaista jo hiukan aikaa sitte, minkä huomaa jo aiheesta pelkästään, mutta sisältö on silti ihan ajankohtanen kuitenki. :)]

Tässä kun ns. suuri päivä lähestyy (18. on hormonipoli! :) <3)  [oli jo! :) :)] niin hauska huomata ja seurata niitä reaktioita ihmisiltä, jotka tavallaan mielessään on ajatellu että mun korjausprosessi on ”sitte joskus”.. . Kun nyt sellaset tyypit on sitte ihan hämmentyneitä että ”ei vittu, sehän ihan oikeesti tapahtuu!” ja ne joutuu kohtaan sen asian. :D No enkö mä nyt ole kertonut tästä tarpeeks hyvissä ajoin, ku ollu vuosia aikaa kelailla, sulattaa, kysellä, ja vaikka mitä, hä!? :D

Joo, siis tossa oli yks automatka aika kiusallista ku oltiin äitin ja isoveljen kans menossa johonki ja sitte jotenki – en muista enää yhtään ees että miten – tuli mainittua se, että 18. päivä tosiaan sitte mahdollisesti (ja toivottavasti) alkaa ne hormonihoidot viimein. Isoveli oli sit sillai et ”siis mitä!?? siis oikeesti vai!?” Mä sit vaan ihan tyynenä siinä että ”no joo joo!” Ei vittu. Olisitte nähneet sen ilmeen! :D Se oli jotain hämmennyksen, pelon, ahdistuksen, surun ja vihan sekoitusta, ku se ei selkeesti tienny että miten sen nyt pitäis tää asia päässään käsitellä / ajatella! :D Huhhuh.. .

No sitte alko ihan jäätävä tenttaaminen että tajuanko että ei ole peruutusmahdollisuutta ja blaa-to-blaa-to-blaa-to-crap... Olin siinä vaan sitten ihan rentona ja itsevarmana (vittu kerranki minäki elämässäni itsevarmana! :P) että ”joo, kyllä tajuan. Mä oon tätä vähän niinku kelaillu tässä puoli elämää kaikkia näitä juttuja...” No se vaan jatko sitä kyselyä ja jotenki yritti nyt saada mut vakuuttuneeks että hän on nyt oikeessa siinä näkemyksessään että tää ”ratkaisu” ei oo oikee kenenkään kohdalla... Vittu, whatever. Ei se että joku ei ymmärrä jotain tarkoita että se asia on väärin tai että sitä ei voi olla olemassa..? Että voin joo odotellakki sitte aivan saatanasti tukee perheeltä..! :( No, äitit on parhaita – kyllähän sen ”äitinä” tietää! ;) (Ei siis edelleenkään tuon biologisen äidin kanssa aiota tittelöidä mua mitenkään meidän lapselle, mutta tässä nyt vaan oli jotenki sopiva keinovitsin paikka)

Että joo, kyllä tiedän että taaksepäin en pääse. Periaatteessa kai on mahdollisuus että jos lopetan hormonit, että mälliä alkaa erittymään taas mutta siitä nyt ei sitte tiiä että onko sillä mitään tekoo enää... Ja tissit ei kaiketi surkastu täysin pois, mutta mun käsityksen mukaan edelleen jollain tasolla. Sanotaan niin että transpojilla kaikki on paljon lopullisempaa, koska kuten en mäkään, niin ne ei pääse äänestään eroon sit enää ku se on kerran murtunut. Tosin voi opetella käyttään sitä / mennä leikkauttaan ne äänihuulet – jälleen kerran kuten minäkin.

Mutta joo, oon siis yksinkertasesti niiiiiiin moneen kertaan kelannut tätä ratkaisuani, itseäni, menneisyyttäni, psyykettäni (että jos tää oliskin joku ”mielenhäiriö” / huomionhakua / tms.), kaikkea mahdollista ja mahdotonta tästä universumista ja seuraavasta. Ja edelleen ja vieläkin jokainen kerta päädyn siihen samaan: Tää vaan selittää niin paljon mun menneestä käytöksesetä / ”ongelmista” / ajatauksista / tuntemuksista, että mun mielestä mä olen nyt minimoinut katumuksen mahdollisuuden niin pieneks, että ”lim X → 0” (harvoja asioita, joita jääny lukionki pitkästä matikasta mieleen... :D). Mun mielestä ei vaan yksinkertasesti oo enää mahdollista että toimisin väärin. Mä olen kaiken kaikkiaan ollut aina vaan niin feminiininen ja tyttö kaikella tavalla; käytös, mieltymykset, tavat, kaikki että ei missään oo koskaan aiemmin ollut ees järkeä mutta nyt vasta. En ehkä oo tietyiltä osin ollut se stereotyyppisin tyttö mutta edelleen: tiiän niin monia biotyttöjä, jotka on maskuliinisempia ku minä. Ja oon lukenut menneiden vuosien aikana niin paljon maskuliinisista ja feminiinisistä aivoista ja stereotyyppisistä ”kyvyistä” ja mä en täytä yhtäkään maskuliinisista mutta lähes kaikki feminiinisistä ja loput on sellasia että putoaa stereotypioiden väliin.

Mähän kyllä aina valitan noista stereotypioista ja silti nyt käytän niitä tavallaan oikeutuksena, että joo tajuan kyllä kuinka epäloogista... Saanko mä ”jo” paeta tästä kuittaamalla tän naisen logiikaks?? ;D Eivaa.

Siis mua ärsyttää sellaset yhteiskunnalliset / sosiaaliset stereotypiat, mutta jos sanotaan että ”tyypillisesti maskuliiniset aivot ovat kyvykkäämpiä matematiikassa” niin se on hiukan eri juttu ku sanottais ”tyypillisesti naiset eivät piereskele” (joo, oli todella stereotyyppinen esimerkki, anteeks, mut en jaksanu alkaa kelailee jotain ”hyvää” esimerkkiä :D). Ensimmäinen on jotenki, en tiiä, vakuuttavampi tai sillai, ku se perustuu johonki ”konkreettiseen” niinku aivojen rakenne tai joku tollane ja jälkimmäinen on vaan joku uskomus / tapa / perinne / jotain. Että kaikki jälkimmäisen tyyppiset vois mun mielestä edelleen jyrätä sileeks! :)

Musta tuntuu että kierrän taas jotenki kehää tässä kirjotuksessa joten lopetan tähän

→ Piste.

:D

* Tähtisimmu *