Karvoitus: Optiseen valoon perustuvat laitteet voidaan paperin mukaan jaotella laserlaitteisiin ja IPL-laitteisiin (= valoimpulssilaitteisiin). Pysyvän karvan tuhoutumisen edellytyksenä on nykykäsityksen mukaan se, että sekä hiusnystyalueen solut, että jonkun pullistuma-alueen kantasolut tuhoutuu. Laitteitten kannalta tulokseen vaikuttaa käytetyn valon aallonpituus, pulssin kesto, energian määrä pinta-alayksikköä kohden, valoimpulssin pinta-ala ja ihon jäähdytys. Isommalla aallonpituudella saadaan tuhottua ymmärtääkseni vaaleampiakin karvoja mutta koko isku menee myös syvemmälle.

Vaaleaihoisen tummaan karvaan laser puree kaikista parhaiten, koska karvan melaniini imee sitä hyvin ja siten se tuhoo tehokkaasti karvoja. Esimerkkeinä mainitaan aleksandriittilaser tai diodilaser. Pidempiaallonpituinen Nd:YAG-laser taas on turvallisempi tummaihoiselle. Tulokseen vaikuttaa ihonvärin ja karvoituksen lisäks luonnollisesti karvan paksuus, karvoituksen tiheys ja anatominen sijainti, sekä hormonaaliset tekijät. Yli 6kk kestävää vähenemistä on onnistuttu saavuttaan kaikilla kolmella edellämainitulla laserilla, kun taas IPL-laitteilla ” - - pitkäaikaistehosta tutkimusnäyttö on sen sijaan vähäistä.”

Hoitokertojen määrä vaihtelee yksilöstä riippuen, yleensä 5 – 10 mutta joskus enemmän. Voidaan alkuun antaa tiheämmin, esim. 4 – 6 vkon välein. Ennen hoitoja ei tietenkään kannata nyppiä tms. karvoja. Ja palamisriskin vähentämiseks ei sais olla tuoretta rusketusta 4 – 6 viikkoon. ”Hoito on lievästi tai joillakin potilailla kohtalaisen kivuliasta - - ” mutta voidaan puuduttaa voiteella about tuntia ennen hoitoa. Iho punottaa yleensä muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen. Karvojen follikkelit (kansankielellä karvatupet?) irtoaa kahden viikon kuluessa ja sanotaan monen luulevan niitä kasvaviks karvoiks. Tän jälkeen tulee täysin karvaton vaihe, joka kestää parista viikosta muutamaan kuukauteen.

Hoidon todetaan olevan kokeneissa käsissä turvallista. Tavallisin ”ongelma” on ihon palaminen, joka voi aiheuttaa kudosnesteen kertymistä tai jopa rakkuloita mutta paranee yleensä muutamassa päivässä ja harvoin jää pysyvää haittaa. Palamisesta johtuva ihonvärin muutos (hyper- / hypopigmentaatio) saattaa kestää kuitenki viikkoja tai jopa kuukausia. Tehosta johtuen, väärin käytettynä samat laitteet voi aiheuttaa pysyviä arpia.

Lopuks todetaan että hoidoissa käyvät potilaat ovat yleensä olleet tyytyväisiä, jos ” - - potilaan soveltuvuus hoitoon on arvioitu oikein eikä hänellä ole epärealistisia käsityksiä odotettavissa olevista tuloksista.”

Ääni: ”Ääni on tärkeä osa sukupuoli-identiteettiä.” [ei vittu mikä avaus...] Vähemmän yllättäen todetaan heti kärkeen että trans* mielikuva omasta äänestään korreloi vahvasti kokemukseen omasta elämänlaadusta. Transpojat tuntee harvemmin tarvetta äänen korjaamiseen, koska testo tekee aika pitkälti tehtävänsä – kuten transtytöt valitettavasti tietää... :( ”Voidaan myös ajatella, että ympäristö hyväksyy useammanlaisia miehen kuin naisen ääniä.” Nojoo! Todellakin! Mutta ympäristö vaikuttais hyväksyvän myös lähes poikkeuksetta tyttöjen pukeutumistyylin, mutta ei poikien – ja sama pätee moneen muuhunkin ulkonäköseikkaan. Ikuinen sukupuolten aiheuttama epätasapaino, kun ei tajuta että pitäis ajatella yksilökohtaisesti ja murtaa kaavat, perinteet ja kaikki muut valmiit muotit... Stna.

Naisen ääni on noin oktaavin korkeampi ku miehen. [:o mä en tienny että niin paljon...!] Puheterapiassa keskeinen juttu onkin perustaajuuden nostaminen. Sen lisäks ääntöväylän koon ja muodon mukaan määrittyy jotkut resonanssipiirteet, jotka vaikuttaa mielikuvaan puhujan sukupuolesta. Ja vielä lisäks, tavotteena on sopiva sävelkorkeuden vaihtelu, äänen voimakkuus ja artikulaatio. Ja vielä senkin lisäks, tarvittaessa kiinnitetään sit huomiota non-verbaaliseen viestintään niinku asento, eleet, ilmeet. Terapiaan sisältyy myös pyrkimys oikaista omaan ääneen liittyviä väärinkäsityksiä ja mielikuvia ja lisäks äänen suojeluun ja väsymisen ehkäisemiseen liittyviä juttuja käydään läpi.

Kirurgiseen hoitoon voidaan päätyä, jos puheterapian tulos ei tyydytä. Aataminomena voidaan hioa, joka on rutiinijuttu ja tehdään ihan vaan paikallispuudutuksella päiväkirurgialla. :) Äänen kirurginen muuttaminen taas ei oo mikään simppeli toimenpide... Perusäänen korkeutta pystytään nostaan joko kiristämällä äänihuulta tai lyhentämällä sitä. Kiristettäessä kilpi- ja sormusruston välistä tilaa kavennetaan kaulalle tehdyn viillon kautta. [Hui...! :/ Kuulostaa aika... nojoo...] Äänihuulet kiristyy kun kilpirusto kippaa alaspäin. Huulet kuitenki venyy samalla ja korkeuden nosto on siks aika rajallista tolla tekniikalla eikä ees välttämättä pysyvää.

Lyhentäminen tehdään nukutuksessa suun kautta. Äänihuulten etuosan limakalvo verestetään ja etummainen osa ommellaan yhteen liukenevilla tikeillä. Ihanne tapauksessa toimivaa huulta jää jäljelle puolet. Äänihuulten hallittu arpeuttaminen nostaa myös puheäänen korkeutta. Sitten on kuvia kun joku tohtori jostain on kuvannu kurkunpään ja nielunrakenteiden pienennysleikkauksen, jossa lyhennetään äänihuulta ja myös pienennetään kurkunpäätä ja ääntöväylää. (Ja jotka näyttää aika skitsoilta...! Ja mä en oo mikään herkimmästä päästä typpi) Kerrotaan että toistaiseks ei tiedetä ketään toista, joka tekis tollasta.

Kerrotaan että korkeatasoista tutkimusta on vähän mutta pienet seurantatutkimukset ja kliininen kokemus ” - - antavat kuitenkin viitteitä siitä, että puheterapialla monien transnaisten puhetta onnistutaan muuttamaan naisellisemmaksi.” Hoitotulosten kerrotaan nostavan perustaajuutta keskimäärin 30 – 40 Hz ja se oli vielä neljänkin vuoden jälkeen todettavissa mutta ei yhtä hyvänä. Kiristysmenetelmällä on päästy jopa neljän sävelaskeleen (n. 50 Hz) nostoon, mutta on myös paljon huonompiakin tuloksia. Lyhentämällä toimivaa äänihuulta saadaan teoriassa nostettua ääntä tehokkaammin ja fysiologisemmin. Keskimäärin on päästy normaaliin naisen äänen puhekorkeuteen, 135 Hz → 206 Hz. Mutta aineisto on ollu tosi pieni. Arpeuttamisella on onnistuttu nostaan puheääntä keskimäärin 26 Hz. Se edellä mainittu tohtori on julkaissut suurimman yksittäisen tutkimuksen aiheesta ja on onnistunu omalla tekniikallaan nostaan 123 Hz → 196 Hz, joka vastaa naisen puheääntä. Muutosten asteessa ja pysyvyydessä on, jälleen kerran vähemmän yllättäen, ollut paljon yksilöllistä vaihtelua. ”Kaikilla saavutettu äänen korkeuden muutos ei ole ollut riittävä, jotta uskottavuus omaksi koetussa sukupuolessa olisi saavutettu.” :( Yhteiseks tekijäks mainitaan tupakoinnin epäedullinen vaikutus. On se saatana taas se rööki.. :D Vittu mä oon ihan varma että koko universumi tuhoutuu vielä sen takia ku joku keksi tupakan, ku se aiheuttaa aivan kaikkea: syöpä, hedelmättömyys, impotenssi, jäykkäkouristus, vesirokko, musta rutto, spitaali, Kreikan talousongelmat, Hiroshiman ydinpommi, Holokausti, Pluton putoaminen planeettojen eliittiliigasta, Tshernobylin ydinonnettomuus, farkut naisilla, hameet miehillä, minkkien tarhaus, politiikka, demokratia, kommunismi, voileivän putoaminen aina voipuoli alaspäin, mustat aukot ja transsendentti inkoherentti orbitaaliepävorteksiobfuskaatiokonfluksi. SE ON SE TUPAKKA! Saatana! :D

Terapiasta kerrotaan vielä että osa oppii käyttämään ääntään varsin uskottavasti jopa ilman mitään ulkopuolista apua mutta joillekin itsenäinen harjoittaminen aiheuttaa toiminnallisen äänihäiriön. ”Joskus tärkeämpi tavoite voi olla oman äänen hyväksyminen kuin sen muuttaminen.” I call bullshit! Kuinka moni hyväksyy halvaantumisen, hedelmättömyyden tai muun tollasen, ennemmin ku tekee mitä vaan, jotta voi olla eheä? Terapiakertojen määrä vaihtelee 1 – 40 välillä. Tuloksiin pääseminen edellyttää myös omatoimista, mieluiten päivittäistä treenausta. Aataminomenan pienennys on tehty HYKSissä kaikille haluaville, n. 20 potilasta / vuosi. Kirurgista hoitoa harkitaan tän mukaan, jos ääniterapiassa ja äänikirurgiaan perehtyneen lääkärin mielestä ei ole saavutettu tyydyttävää tulosta.

Ääni- ja puheterapian tuloksena päästään useimmiten puheelliseen ilmaisuun joka täsmää sukupuoli-identiteettiin. Leikkaushoidon tulokseksi voi luvata, että matalat, tummat miehen äänet katoaa, esim. yskiessä huutaessa tai spontaanisti nauraessa entinen sukupuoli ei paljastu, mutta kaikkien ääneen ja ääntöväylään ei saada muutosta, joka takais uskottavuuden. Leikkauksen seurauksena hiljaisimman ja voimakkaimman sekä matalimman ja korkeimman äänen väliset erot pienenee minkä takia hommaa ei kannattais tehdä laulajille (huh, onneks soitan rumpuja! ;D) tai ammattinäyttelijöille.

* * *

Joo, olipas taas aika tuhti tietopaketti... Toivottavasti näistä kaikista kolmesta on ollut nyt oikeesti jotain, jollei muuta niin informatiivista, hyötyä. :) <3

Sen verran voisin noihin omista kokemuksista lisäillä, että:

Jos ei ole varaa kalliisiin laseroperaatioihin, kuten mulla ei oo, niin sokerointi on ihan oikeasti tosi toimiva vaihtoehto, siis ihan varmaan biotytöillekin. :) Tarttuu paljon vähemmän ihoon, kunhan onnistuu keittoajassa sopivasti, ettei ole liian paksua se tahma, eikä liian ohuttakaan. Joskus jostain netin kätköistä oon löytäny seuraavan reseptin:

  • 0.5 dl vettä

  • 0.5 dl sitruunamehu(tiivistettä)

  • 4 dl sokeria

Sitä keittelee pienellä lämmöllä sillai hiljaksiin ja sitten ku se on sellasta tummaa kellanruskeeta niin kaataa pois kattilasta ja odottelee jäähtymistä kunnes oma kiputoleranssi sietää iholla. Yleensä itsellä menny 15 – 25 min vissiin keittäessä riippuen vähän että alottaako kutosella ja pienentää sitte vai alottaako nelosella ja on kärsivällinen – jota mä en yleensä oo minkään asian kans. ;) Tolla oon ite sokeroinu kaiken vyötäröstä alaspäin (tosin en ihan tosta alapääalueelta, mutta pakarat kylläkin) ja ollu useamman viikon kyllä ihan sileetä sen jälkeen. :) Hankalaahan on sitte hoitaa homma kokonaan yksin, ku eihän takareisiin ja pakaroihin taivu mitenkään levittään sitä tahmaa ja varsinkaan repimään niitä kangaspaloja pois (siinä meni muutama vanha teeppari suikaleiks, että oli riittävästi kangasliuskoja... :D) joten jos on joku ymmärtäväinen ja tukeva ystävä / kumppani (kuten mullakin joskus...) niin siitä on aika helvetisti apua... itseasiassa se on varmaan välttämätön...

Sen jälkeen oon vaan höyläilly kun jäin yksikseni, mutta ihan hyvin se pitää kurissa karvat sen viikon verran että sietää itseään ees hiukan paremmin. Paras lopputulos tulee saunassa. Ja kun muutenki joutuu höylään edestä koko keskikropan ja kasvot niin samalla siinä menee sitte kaikki. Sitte ku sitä on joutunu tekemään kolmatta vuotta, niin siihen turtuu, eikä ees meinaa turhauttaa se homma enää...

Ääntä taas oon treenannu paljon pidempään yksikseni, varmaan jostain vuodesta 2011 asti tai jotain, ja vielä kauemmin oon ”tarkkaillut” biotyttöjen eleitä ym., josta oon kertonut jo joskus ihan alkuvaiheessa täällä blogissa. Että kuinka hassua on että pitää opetella sitä minkä tuntee luonnolliseks, mutta kun se ei tuu luonnostaan jos on parikyt vuotta eläny ja kasvanut siihen väärään rooliin / käytökseen / ym.. Mutta kuten jo silloin kirjotin, niin ei tarvitse kun tavallaan ”saada alkuun” se, niin sitte sitä alkaa omaksumaan puhetyyliä, käytöstä, eleitä, kaikkea, ihan itsekseen ilman että ees ite tajuaa. :) Sitte vasta ku ystäviltä tulee jotain palautetta aiheesta, niin tajuaa, että kuinka ”hyvin vetää”. :) On mulla äänessä aivan järkyttävän paljon vielä hommaa, mutta siitä robotisoituneesta, viinan ja tupakan tuhoamasta äänestä on kyllä silti tultu pitkä matka. Ja oon jotenki oppinu niin alitajuisesti ja luonnostan muokkaan sitä että ainakaan omasta mielestä aivastus tai spontaani nauru ei outtaa mua. Yskiminen ehkä...

Noniin, nyt tää on jo niin pitkä että lukija varmaan puutu jo kymmenen kappaletta taaksepäin, joten lopetan tähän: piste.

* Tähtisimmu *