Joo-o. Edellisestä merkinnästä on vissinkin jo melkein kuukausi, mutta huomio! TÄMÄ BLOGI EI OLE KUOLLUT! Kaukana siitä. :) Nythän tämä blogi vasta tavallaan syntyy tietyssä mielessä kun diagnoosi on viimein annettu; nyt vasta pääsen tulevaisuudessa varmasti kirjottaan siitä itse transitiosta ja että mitä sen aikana päässä liikkuu. Ku tähän asti tää nyt on ollu tällästä ”yleistä” mitä kaikkee sitä kelaa ja minkälaisia fiiliksiä käy läpi, vaikka virallista (ns. pätevää) diagnoosia ei ookkaan ollu...

Eli joo, siis tosiaan, nyt on ihan viranomaisten ”toteamus” siitä että mulla on ”päässä vikaa” sillä tavalla että sitä ei voi korjata psykiatrisilla / psykologisilla toimenpiteillä, vaan kyseessä on ihan todellinen ristiriita kehon ja mielen sukupuoli-identiteetin välillä. Ja mä en vois olla onnellisempi! :) Niille, jotka ei tuota tutkimusprosessia ole läpikäynyt mutta tahtoo tietää tai jotka harkitsee siihen lähtemistä, niin se on todella raskas ja uuvuttava kokemus. Tai siis ollut ainakin itselle, kun ei omasta mielestään olis tarvinnut sitä kaikkee tutkimista ja sitä että koko elämänhistoria revitään auki; sisarus- ja sukulaissuhteet, suhde vanhempiin, teini-ikä, koulumenestys, tulevaisuuden suunnitelmat, fiilikset kehosta, seksistä, elimistä, rinnoista (tai niiden puutteesta), ystävyyssuhteet, kaikki mahdolliset ja mahdottomat ajatukset viimeisen 27 vuoden ajalta ja muutenkin suurin piirtein aivan kaikki alkaen kivikaudesta ja päättyen siihen kun marsilaiset hyökkää ja tuhoaa maapallon vuonna 34 616... Että kannattaa varautua muisteleen, paljasteleen ja kohtamaan aivan kaikki menneisyydestä nykypäivään, jos tuohon prosessiin aikoo... Ihan tiedoks vaan.

Loppujen lopuks tavallaan hiffaan et miks se kaikki on noin tarkkaa, ku halutaan seuloo jotenki pois ne ”epäaidot” tapaukset, mut kuitenki tuntuu jotenki siltä että tolla rasitetaan sitä ”potilasta” vähän saatanasti ja lisäks ne jotka todetaan sitten ”epäaidoiksi” niin se diagnoosi tuskin kans aina menee ihan täsmälleen... Jotenki tuntuu siltä että tää vaan heijastaa sitä miten byroslaviassa hoidetaan kaikki: hirveetä valvomista ja byrokratiaa.... Mutta kai se on tavallaan positiivista että jos sillä saadaan laskettua ns. katumisprosenttia. Mutta en kyllä olis omalla kohdalla nähnyt noin tarpeelliseks kaikkee tota. Ja mun kohdallahan sitä siis pitkitti hirveesti viel se, että kun ne löi mulle senkin leiman että F60.3 niin että sille on jotenki tyypillistä että on ”eri minäkuvia” ja piti sitte kuulemma varmistua, että se ”tyttö minäkuva” ei oo yks niistä ”valheellisista” tjsp... Mutta mä olen edelleen ihan varma omalla kohdalla siitä että toi tunne-elämältään epävakaa (ts. rajatila)persoonallisuushäiriö on ensikskin ihan täysin erillinen ”kokonaisuus” mutta myös siitä että ei tää ole mun kohdalla mikään sellane taikasauvan heilautus ja yhtäkkiä mä muutun tuhkimosta prinsessaks; mulla on paljon psyykisiä ongelmia, mutta ne johtuu varmasti äitin liiallisesta holhoomisesta, isoveljen julmasta kiusaamisesta, vielä julmemmasta koulukiusaamisesta ja monesta muusta tekijästä. Oon aina ollut sitä mieltä että ne ”psyykkiset oireet” olis mun päässä, vaikka olisin kuinka syntynyt oikeeseen kroppaan tai ilman sukupuoliristiriitaa. Ei ne ole liitoksissa toisiinsa sinänsä, vaikka monesti on tapauksia että voidaan jollain teoreettisella tasolla jäljittää niiden persoonallisuushäiriöiden synty siihen sukupuoliristiriitaan, niin en kyllä mitenkään osaa nähdä omalla kohdalla niiden välillä yhteyttä kumpaankaan suuntaan.

Ja haluisin kyllä nyt kans itsekin tässä hiukan vaihdokasstereotyyppisesti uikuttaa siitä että kuinka käsittämättömän kelvoton tää byroslavian järjestelmä on ylipäätään tätä koskien. Joo, siitä sterilisaatiosta on moni nostanut jo meteliä, joten en edes keskity itse siihen, vaikka se on ehkä jossain mielessä oikeesti se suurin epäkohta. Mutta koska oon alunperinki meinannut tällä blogillani keskittyä ennenkaikkee transtyttöyteen, niin se on teknisesti ottaen turha pointti muutenki, koska antiandrot ja estrot tappaa mun hedelmällisyyden kuitenki, mahdollisesti peruuttamattomasti. Joten mua henkilökohtasesti se sterilisaatiovaatimus ei oo häirinny just sen takia että musta tulee steriili kuitenki. Se on kyllä transpoikien kohdalla mun mielestä silti ihan älyttömän julmaa ja epäinhimillistä. Mutta mulle on eniten käyny voimille just tää tutkimusprosessi itsessään. Siis se, että pitää oikeesti vakuuttaa joku ulkopuolinen siitä mitä on itse. Se tuntuu jotenki niin käsittämättömältä. Oon vissiin ulissut tästä aiemmin jo aika pitkästi, joten jätän tällä kertaa lyhyeks, mutta jokainen voi mielessään miettiä et miltä se tuntuis ku joku tulis kyseenalaistamaan sen ihan perustavanlaatuisen identiteetin, joka on oma. Se kun muusikolta joku tulis kyseenalaistamaan sen muusikouden, puusepältä sen kädentaidon, lääkäriltä sen vilpittömyyden haluta auttaa, . . . etc.. Miettikää.

Nojoo. Sitte johonki vähä pirteempään juttuun... Nimittäin taas on ollut yks juttu jännä. Se, että pelkästään toi diagnoosi on selkeesti muuttanut joidenkin tyyppien suhtautumista – jotka siis on sellasia että vahvasti sukupuolittaa ympäristöönsä ylipäänsä. Ainakin pari kolme tyyppiä, joista on huomannut heti sen että ne suhtautuu paljo enemmän siten ku biotyttöihin, vaikka mitään konkreettista muutosta ei ole ees tapahtunut vielä. :) Tavallaan se on samaan aikaan piristävää mutta myös hiukan huvittavaa; kaikki ko. tyypit on sellasia että ne on ihan rehellisesti myöntäny aikoinaan mulle että ei ne ”osaa nähdä” mua tyttönä ennenku on jotain ”konkreettista näyttöä” siitä (lue: tissit). Ja nyt vaikka mitään ”ei oo tapahtunu” vielä nii silti niiden suhtautuminen on ihan, siis ihan erilaista. :D <3

Ja joo, sellane tähän loppuun vielä että diagnoosin juhlinta meni.. aika.. hyvin... :D Saaaaaaaaattttaaaa olla että olin hiukan huppelissa.. tai no.. pätkässä.. mäskissä..? NAAMAT? :D :D No, mutta, siis... Vähän harmillista kuinka pieni apu loppupeleissä tuo diagnoosi ja kaikki tän päättyminen on, kun se ei vie tosiaan pois sitä jatkuvaa arvottomuuden, huonommuuden, yms. tunteita, mutta pakko myöntää että on ollu pelkästään tuolla jo huikee vaikutus! :) Mulla nyt on elämässä tällä hetkellä menossa niin paljon muutakin mikä vetää maihin, että pelkästään se että tuo on vetäny paljon ylöspäin on jo itessään pikkunen ihme. :) :)

Että sellasta. Tulevaisuudessa siis tulee varmasti päivitettyä taas useammin ja tiheämmin, koska nyt sitä juttua sitte vasta tuleekin! :D Ja helpottais mun elämää jos joku ihana ihminen lahjottais mulle jonku antiikin Kreikan aikaisen läppärin, niin voisin kirjotella missä vaan, ku ei sen tarttis pystyä mihinkään ihmeisiin (lue: Diablo 3 pelaaminen ;D)...? Jaa ei  vai... No hmh... :D

ISO KIITOS

kaikille lukijoille ja ihanille mua tukeneille läheisille ja ystäville jo tässä vaiheessa, nyt mennään vuoristoradan nousukohdassa ja toivotaan että se kestää pitkään; seuraavaa isoo alamäkee ei ainaka näy! :) Vaikka en oo koskaan elämässäni ollut näin pitkään täysin yksin, vailla hellyyttä, lämpöä ja kaikkea, niin ehkä opin vielä selviämään yksin ensimmäistä kertaa elämässäni ja opin elämään itselleni. Ehkä. Tää ei oo lupaus. ;)

Ens kerralla kerron mitä kaikkee infoo tuli itse MtF-transitiosta itsestään (kun ne siellä transpolilla on jo tottunu siihen että oon aika pedantti ja tiedonjanoinen... :D)... siis paljolti sellasta, mitä ei kerrota ”normaalisti” – ainaka ennenku hormonipolilla... Ootte kaikki ihania ja niin on maailmakin – jopa mun synkässä mielessä ainaki hetkellisesti → katotaan kauanko seki fiilis kestää... ;) *pus*

* Tähtisimmu *