Ei nyt ehkä tällä hetkellä enää ihan niin paha olo kun edellisen merkinnän aikoihin, nyt on vaan se ”perus” paha olo... Mut jotenki hajottanu normaalia enemmän peilikuva taas viime aikoina. Ja kaikki se vaiva, mitä joutuu näkemään että on ees etäisesti siedettävä olo olla tässä kropassa.

Tänäänkin taas kävin saunassa ja tsekkailin siinä jalkoja, että pitäiskö jo taas höylätä. Ei ollut tarpeeks pitkä sänki että siitä olis ollut mitää hyötyä ku se olis vaan repiny ihoa rikki. Mutta ihan älytön ahdistus siitä että ei pysy oikeesti sellasena pehmoisena jalat, niinku biovastineilla. Monet (tiiän tän ihan kokemuksesta) ei ees kaipaa sitä säärien höyläämistä tavallaan sen koskettamisen miellyttävyyden takia, vaan pelkästään visuaalisista syistä. Näyttää paremmalta, vaikka karvat onkin niin hentoista ja pehmoista että ei tunnu lainkaan. Sama juttu sen ihon kanssa. Mun jalkojen iho on jotenki sellasta karkeeta ja oksettavaa. :O= Ja siis suoristuksena taas kerran, että oon ihan OK sen kans, että joudun lopun elämääni sääret höyläämään, mutta se että reidet ympäriinsä ja pakaratkin... (Joko on joku ihana ihminen jolta irtoais 800€ laina epilaserin palveluihin...?)

Alapää karvoitus on ollut mulle aina jotenki iljettävä, olkoon sitten kyseessä oma tai kenen ja minkä sukupuolisen tahansa, joten sillä ei oo täs tilanteessa oikeestaan merkitystä, se pitäis mun mielestä höylätä kaikilta. ;P

Mutta oikeesti turhauttaa tää ihan jatkuva keskikropan karvojen höylääminen ja etenkin kasvoista! :( Taas kerran skeptikoille mietittävää, että jos se turhauttaa ja kyllästyttää ja silti sitä tahtoo tehdä, koska tekemättä jättäminen hajottaa päätä aivan käsittämättömän paljon, niin mahtaiskohan kyseessä olla jokin muukin kun ”mielenhäiriö”? Ja sit kun se kasvojen karvoitus näyttää kasvavan jotenki kiihtyvällä tahdilla... tai oikeestaan. Jossain aiemmassa postauksessa oon saattanut mainita siitä, että monesti on sellane olo että ihan ku pystyis jotenki alentamaan teston tuotantoa tai jotain ku joskus on paljon varmempi olo tyttönä ja samalla tuntuu että karvojen kasvukin hidastuu tai jotain... Mutta olin maininnu tai en, niin sit just on sellasia ajanjaksoja että tuntuu että se teston tuotanto jotenki kiihtyis – tai ainaki sen vaikutukset kiihtyis; karvat tuntuis kasvavan nopeammin ja on tosi epävarma olo... Tosin viime aikoja on leimannut kaikenlainen epävarmuus ja ihan kaikesta... Mutta ahdistaa katsella peiliin kun sieltä tuijottaa takas sellanen sänkiturpanen poika... :( Useimmiten irvistän sille tai näytän kieltä / keskaria... Saatanan paska pilaa mun elämän.

Monesti oon miettiny sitä että ahdistaako (kasvojen) karvotus mua itsessään vai ahdistaako se ”vain” ulkopuolisten nähdessä mut. Siis kun taas tavallaan oon ollut tässä väärässä kehossa jo niin pitkään, että oon alistunut sille. Vähä sama että ei alapää ahdista niin paljon etten vois itseäni hoidella, mutta voi taivas kun joku muu koskee tai varustus on huonosti ja tuntuu siltä että se näkyy, niin silloin tekis mieli juosta kotiin itkemään... Tämäkin tosin pahentunut siitä lähtötilanteesta siihen että nykyään ihan itseäkin ahdistaa... mutta ristiriitaisesti, dopamiinin ja serotoniinin vapautuminen helpottaa ahdistukseen ja friikkinä sinkkuna siihen ei montaa keinoa ole... No mut takas siihen kasvokarvajuttuun, niin tollai oon miettiny et onko siinä sit sama juttu. Sellanen sänki ei tavallaan ahdista läheisten ystävien kans tai sillai, mut en oo ihan varma että torjunko sen vaan jotenki alitajusesti, että en ees joudu ite kohtaamaan sitä kuristavaa tunnetta ja ristiriitaa. Ei se silti tarkota että haluaa olla ees ystävien kans sellasen näkönen, mutta silloin edes jollain tasolla kykenee siihen, useimmiten, ilman että tekee mieli hypätä parvekkeelta.

Oon yrittänyt itseäni koetellakseni (taas kerran) sellasta ajatusta lähestyä, että peruuttaisin lukioaikaan; kasvattaisin parran, alkaisin meikkamaan taas epäfeminiinisemmin ja pukeutuisin löysiin poikien vaatteisiin. En pääse koskaan ku siihen ekaan kohtaan: kasvata parta ja tuntuu samalta kuin joku yrittäis saada minipossua parittelemaan elefantin kans. Ei vaan onnistu. Pelkkä ajatuskin ahdistaa niin paljon että en osaa edes kuvailla sitä millään sanoilla... Pelkästään se että menis sellasella oikein kunnon näkyvällä sängellä kauppaan tai jotain (mukaan lukien paikkakunnalla, jossa ei olis vaaraa törmätä tuttuihin) tuntuu niin älyttömän hirveeltä että ei mitään tajua.

Näin oon siis päätynyt aina siihen että kun katselen peiliin ja se ruma poika tuijottaa sieltä takas, niin se ahdistus ei johdu siitä että kelaan mitä muut miettii, vaan se tulee ihan mun oman pään sisäisestä ristiriidasta ja sukupuolidysforiasta. Mutta sitten, vaikka aiemmin kirjotin että jos mun kokovartalopeilikuvasta peittää ”olennaiset” kohdat niin se on tytön, niin joo niin onkin – jos on hyvä päivä. Mutta kun tässä ei niitä oo oikein ollu viime aikoina taas niin murjoo kyllä ihan helvetisti minuutta sekin, että näkee kuinka muodoton ja lättänä poikapeppu mulla on ja ihan täysin banaanikroppa. :( Ei mitään muotoa. Ja sitten se kuinka leveet hartiat on vaikka olisin kuinka vittu siro... Kyllä mä uskon että mun lähtökohdat ei edelleenkään oo ”hankalimmasta” päästä mutta mun pää on hankalimmasta.. päästä.. no kuulostipa taas hyvältä, mutta kuitenki. Onkohan olemassa jotain treenijuttuja tai jotain millä vois lisätä tiimalasimuotoa...? :o Älkääkä sanoko mitään mistään leikkauksista – en oo vielä niin epätoivonen. Katellaan sit jos hormonit ei auta tarpeeks. Sama juttu niitten tissien kans... B tulee niin mä oikeesti hypin helvetti onnesta... <3

Taas kyllä niin %^!#$@%$@##$%&<@!>% olo että tekis mieli juoda itsensä sammuksiin... -.-

Huoh...

Tämän kertanen biisi vois olla tää:

[EDIT 14.08.16: Muutettu linkki toimimaan ja avautumaan uuteen *]

https://www.youtube.com/watch?v=ddrn90eO05E

* Tähtisimmu *