Olipahan taas joululoma... Meni bailaaminen (= dokaaminen) taas vissiin vähä yli. 21. päivästä eteenpäin tainnu olla peräti kolmena päivänä juomatta. Ja nyt maksan siitä. Voi helvetti mikä ahdistus, pelko, vainoharha, kelvottomuuden ja riittämättömyyden tunne. Vaikka joulu oli kyllä paras moneen vuoteen. <3 Kuitenkin viime viikot on saanu ajattelemaan taas omaa tulevaisuutta paljon synkemmäks ku taas koskaan aiemmin...

On taas sellanen olo, että en todellakaan kelpaa mihinkään; en seurustelukumppaniks, en ystäväks, en perheenjäseneks, en vanhemmaks, en tuottavaks osaks yhteiskuntaa. Tuntuu että ainoa paikka, jonka oon kelvollinen täyttämään on hauta-arkku – ja että sen pitäis tapahtua mahdollisimman pian. Koska olen kaikille vain taakka jatkuvan pahan oloni ja ahdistuneisuuteni ja synkkyyteni takia. Loman aikana tuntui siltä että monet ystävät on yksinkertaisesti kyllästyneitä muhun, sen takia että aina kun ne kysyy ”mikä fiilis?” tai vastaavaa, niin aina saavat vastaukseks pelkkää pahaa. En kai minä sille mitään voi...? Pitää taas lopettaa avautuminen kokonaan, sulkeutua ja hymyillä vaan ja teeskennellä että kaikki on hyvin – ihan niinku yläasteella ja lukiossakin. En mä ole valinnut tätä tietä itse, en mä halua että voin huonosti. Yritän tehdä kaikkeni koko ajan että jaksaisin päivittäisiä toimia ja että pystyisin tekemään opiskelujen eteen sen verran että saisin ees sen kandin kasaan. En mä halua tuntea ristiriitaa, en mä halua että kaikki on mulle ihan saatanan vaikeeta! Mutta mitä mä voin tehdä? Yrittää jaksaa elää edes huomiseen ja ajatella että musta on mun lapselle vielä joskus apua ja hyötyä – vaikka se tuntuu tällä hetkellä kyllä maailman suurimmalta valheelta.

Tunnen itseni niin vialliseks taas. Olen friikki, jonka ei pitäis olla olemassa ollenkaan. Teen mitä tahansa, niin aina satutan jotakuta tai oon sit vähintään sellanen taakka että mun kanssa ei jaksa olla tuntia pidempään samassa paikassa, saatika sit ainakaan seurustella. Mutta en pysty olemaan yksin, en ilman läheisyyttä, lämpöä ja hellyyttä... mutta oon alkanut olemaan sitä mieltä että tulen olemaan koko lopun elämääni yksin, vaikka kuinka yrittäisin tosissani ja vaikka tekisin mitä. En mä ole kelvollinen kumppani. Tuntuu siltä että vaikka jollain olis transfilia, niin en kelpais sellasellekaan tyypille.

Silti kai jotenki positiivista on se ettei vieläkään ole tehnyt missään vaiheessa mieli viillellä... :o Oon suorastaan hämmästynyt siitä. Vaikka olis ihan sietämätön ahdistus niin sitten vaan itken niin monta tuntia että se menee mun läpi se kaikki ahdistus ja sitten jää enää vaan alakuloinen fiilis jäljelle. Onko tää nyt sitä tunnehallintapaskaa, josta mun terapeutti ja transpolin henkilökunta on puhunut, että jota mun tarvii oppia lisää, jotta selviän hormonihoidoista ja koko korjausprosessista elossa? Kai se nyt sitten on positiivista jos oon oppinut tällai ”käsittelemään” sitä ahdistusta, että elän sen läpi.

Katson peiliin ja mietin tätä kehoa, jonka vanki olen... Katon alapäätä ja alkaa ahdistaa sekin. Taas. Edelleen. Katon peilikuvaani silmiin ja yritän käsittää jotenki sen että oon sen pään sisällä, joka sieltä tuijottaa takas mua silmiin. Kääntelen päätäni ja mietin itseäni. Olen virhe.

Loman aikana joutui taas olemaan paljon perheen kans tekemisissä. Ne kun edelleen puhuttelee mua pojaks / mieheks ja muutenki kohtelee sillä tavalla, niin tulee entistä enemmän sellane olo että ei mun pitäis olla olemassa. Tuntuu samalta ku Helinä-keijusta; jos muhun ei uskota niin mä lakkaan olemasta, vaan katoan. Miksi mä kaipaan olemassa oloni oikeutusta ulkopuolelta? Ja myös omanarvon tuntoa? Miksi kestää niin kauan eheytyä? Olenko mä edistynyt sittenkään yhtään yli kymmennessä vuodessa? Olenko kuitenki yhtä rikki ku oon ollu aina? Jos jollekin tummaihoiselle hoetaan vuosia että se ei ole tummaihoinen niin alkaako se nähdä itsensä peilistä valkoihoisena? Niinkö mulle on tapahtunut? Senkö takia kaikki sukupuolidysforia ja -ristiriita, että mun poikaminä tapettiin jo aikoja sitten kun sitä ei oikeutettu ja nyt oon kuolemassa tyttönäkin? Mitä mulle sit enää jää jäljelle?

Nyt ainaki tuntuu siltä että pitäiskin vaan kadota kaikkien elämästä. Ystävien, perheen ja kaikkien. Mun elämä on täysin tyhjää. Oma asunto ehkä palaa elämään ens kuussa mutta se ei nyt sinänsä hirveesti lämmitä... Mulla ei ole mitään minkä takia herätä huomenna. Koska mun ei itsenikään pitäis ees olla olemassa, niin ei voi ees ajatella että herää itsensä takia. On niin sellane olo että sekoan ihan totaalisesti aivan just ja alan vaan nähdä jotain vaaleenpunasia elefantteja ja limen värisiä tiikereitä... Mutta eihän se kai sit enää haittaa mua itseäni ku en tiedostais itse olevani hullu ja järkeni menettänyt. Ehkä se oliski siunaus kaikille muille, kun voisivat sulkea mut laitokseen ja kuitata sukupuoliasiatkin sit sillä, että feikkipaska mikä feikkipaska koko tyttö. Miksi mä en saa voida hyvin ikinä?

Mulla on kylmä. Istun pimeessä huoneessa ja kirjotan tätä ja mietin itsemurhaa. Olen yksin. Ja tulen aina olemaan. Hyväksikäyttäkää tätä arvotonta esinettä, jonka sisällä mun tietoisuus on kahlittuna tuskaan ja mustuuteen. Mä en ansaitse sen parempaa. Ja mä lupaan yrittää piilottaa paremmin sen pahan oloni ja kaiken, etten olis enää taakka, vaan kaikkea muuta...

EDIT: Kirjotin tän ennenku kävin saunassa ja siellä ku kattelin arpien täyttämiä raajojani (ja tunsin suurta tyydytystä siitä että moni ajattelee ne tosi rumina; ansaitsen senkin että mut nähdään rumana) ja mietin menneisyyttäni... jota eräs ystävä kuvaili osuvasti termillä elämäntapalutka... niin tuli sellanen fiilis taas pitkästä aikaa (varmaan viimeks yläasteella tuntunut siltä) että oon niin saastainen, että en edes halua että kukaan koskettaa mua enää. Oon likainen ja oksettava. En ansaitse edes sitä hellyyttä, lämpöä ja läheisyyttä – enkä varsinkaan sitä että mun omanarvon tunto nousis että pystyisin olemaan yksin, enkä sitäkään että en tuntis itteeni enää kelvottomaks ja tarpeettomaks. Mun elämän kuuluu olla tyhjiö, jota ympäröi kylmä helvetti ja yksinäisyys.

[EDIT 14.08.16: Muutettu linkki toimivaks / avautuu uuteen *]

https://www.youtube.com/watch?v=t41tBvhRIxs

* Tähtisimmu *