Aina sanotaan että jos on paha olo tai masentaa niin ”ajattele positiivisesti”, vaikkei se autakaan mua, niin ajattelin nyt yrittää kuitenki kelailla jotain positiivista koskien tätä matkaa tähän päivään, onnistuin siinä sitten tai en...

Meikkaus. Ihan ensimmäiseks jos pitää jotain positiivista miettiä niin tulee aina mieleen se, että meikkaan hyvin ja ymmärrän mielestäni ihan kohtalaisesti että minkälaiset meikit sopii just mun kasvoihin – siis huomioon ottaen että miten niillä saa feminisoitua. Jos miettii sitä miten alotin meikkaamisen yläasteella ja kaikkia niitä välivaiheita siinä niin naurattaa kyllä itseäkin ihan kiitettävästi ku kattelee niitä vanhoja kuvia. :D Voi jeesus että en oo tosiaan ollu ihan kartalla että miten meikataan nätisti... Tosin yks ystävä just muistutti hetki sitten että se ihan eka ”meikkaustyyli” ei ollut edes mun itse keksimä, vaan se oli ehdottanut sitä ja mä olin ”vain” mieltynyt siihen. Siitä kun sit sitä alko viemään pidemmälle niin se kyllä oikeesti muistutti enemmän maskeeraamista ku meikkaamista.. ja siitä oli yllättävän vaikee tavallaan hillitä sitä tyyliä. Et vaikka alkoi meikkaaman feminiinisemmin ja että sillä oli paljon ”suurempi” päämäärä ku aiemmin, niin silti sai yhdeltäkin ystävältä sellasta palautetta että ”vaan huorat meikkaa noin paljon” johon totesin vaan sit kylmän viileesti että ”no, sopiipahan mulle”... :D Nojoo, mutta siitäkin on onneks tultu pitkä matka ja kyllä on tullu biotytöiltäkin aika ihania ja rohkaisevia kommentteja. :) Joku tais ihailla mun häivytystaitoakin, ku väitti ettei ite osaa ollenkaan, mut musta tuntuu että se on ollu vähä liiallista itsekritiikkiä vaan siltä henkilöltä itseään kohtaan...

Identiteetti. Seuraavaks tulee mieleen se, että kuinka paljon mun transitiota helpottaa se, että oon tavallaan jo nyt ihan varma identiteetistäni – ns. löytänyt itseni lopullisesti. Se että oon alkanut käyttämään hipstereitä ja rintsikoita jo nyt ja että kaikki tuntuu luonnolliselta helpottaa sitä reaalielämän koetta oikeesti ihan sikana. :) Varmaan ne hormonit silti sekottaa pään aika pahasti, mutta pääasiassa saan vaan nauttia siitä että se keho toteutuu, ilman kaikkia niitä epäilyjä ja identiteetin epävarmuutta – että onko valinnut oikean tien – johon se koko koe on tavallaan tarkotettu. Onhan se nyt toisaalta ikävää että kaikki on arkistunut jo, mutta ainahan kaikille asioille tapahtuu niin väistämättä jossain kohtaa... Ja tosta tuli mieleen, et onhan sekin tosi positiivista just, että vaikka kaikki onkin arkea jo, niin sillä ei oo ollut vaikutusta fiiliksiin, joka tosi paljon osottaa että mun kohdalla ei oo kyse mistään muusta kun ”aidosta ilmiöstä”.

Ystävät. Se, että kukaan ei oo hylännyt tämän takia mua. Se, kuinka ainakin yks biopoika ymmärtää mua niin paljon että kun se on yötä niin on selin kun puen, vaikka ei olis vielä todellista tarvetta kun kehossa ei mitään muutosta oo vielä. Se, kuinka aina vain useampi kohtelee kuin tyttöä. Toiset availee ovia, toiset kutsuu tytöks, kukin tuo sen ilmi omalla tavallaan, että kunnioittaa ja ymmärtää. Kämppis ei enää oo pitkään aikaan mieltänyt asuvansa ees pojan kanssa. On saanut vanhoja rintsikoita ystäviltä ja muita vaatteita, jotka nyt vaan tähän väärään kroppaan jotenki sopii. Mua on baarissakin pariin kertaan puolipakolla rohkaistu käyttämään oikeeta vessaa ja tultu tueks itse mukaan. Sitä tukea ja ymmärrystä oikeesti on kaivannut ja se vaan lisääntyy ja leviää; aina vaan useampi ”tajuaa” tilanteen. Kiitos kaikille niille aivan ihanille tyypeille. <3

Ääni. Oon onnistunut jossain määrin jopa ääneni kanssa. Se on edelleen (omasta mielestä ainaki) tosi kaukana siitä että menisin puhelimessa ihan täydestä koko ajan, mutta joka tapauksessa ku on katsellu toisten trantyttöjen videoita siitä että miten sitä kannattaa pyrkiä muokkaamaan ja kaikkee, niin oppinut niistäkin tosi paljon. Useimmat alkaa opettelemaan (jos alkaa! – yksilökohtaisia valintoja jälleen...) ääntä vasta hormonihoitojen myötä, kun kuulemma pääsee johonkin puheterapiaan.

Tyttöys. Se, että vaikka alkuun oli oikeesti ”opeteltava” tyttöyttä, niin nyt kaikki tulee luonnostaan. Oon kirjottanut tästä monella tavalla jo aiemmin, joten en nyt toista itseäni hirveesti. Mutta siis huomasin tossa sellasenki asian kun latailin teemoja kännykkään, että näköjään mun makukin on muuttunut; teemat, jotka ei aiemmin olis käyny mielessäkään, tuntuu nyt näteiltä ja kivoilta. Miksei ne olis aiemmin käyny mielessä, siihen en osaa antaa ihan täysin tyhjentävää vastausta, mutta joku alitajunta tulis taas ekana mieleen. Ehkä oon torjunut ne vaihtoehtona jo ennen harkintaa koska en oo ”saanut” pitää niistä...? (Ja ei, en mä ole mikään Freud-friikki, vaikka usein viittaan alitajuiseen toimintaan... :D) Mutta huomasin myös siinä niitä teemoja kokeillessa, että edelleen huomaamattani kelaan myös sitä, että ”voinko” käyttää jotain tiettyä.. et onko se nyt tarpeeks tyttö se asia. Olkoon kyseessä sitten joku tollanen kännykän / Winukan / Linukan / muun vastaavan personalisointi tai ihan vaan vaikka sisustaminen (johon en kyllä oo kuluttanut hirveesti ikinä rahaa). Pääsenkö koskaan eroon tollasestakin...? Vai tuunko aina kelaamaan että voinko tehdä jotain / käyttää jotain, vai onko se liian poikaa... Tai ehkä tähänkin se paine tulee jotenki ulkopuolelta? Että koska tahdon että mut nähdään oikeassa identiteetissäni, niin sen takia joudun miettiin aina että ”heikentääkö” joku tietty juttu sitä läpimenoa / uskottavuutta / jotain...? En mä oikeastaan haluais joutua ajattelemaan sellastakaan, mutta näyttää siltä että se tapahtuu luonnostaan. :o

Hmmmh... Eipä nyt tuu oikeestaan mieleen mitään muuta positiivista / optimistista. Oliko tästä apua nyt sitten? ... :o oikestaan kai oli...? :o WTF? No, en usko että se mieliala kestää kovin pitkään mutta toivotaan... :) En vieläkään voi uskoa että pelkkä ajattelu muka voi saada jotain tollasta aikaan... Mutta voimauttavina biiseinä nyt sitten, kun fiilis parani:

[EDIT 14.08.16: Muutettu linkit toimimaan ja avautumaan uuteen *]

https://www.youtube.com/watch?v=0IxiUognQe0

https://www.youtube.com/watch?v=hBA_M87mm0M

[Pakko nyt todeta sit vielä loppuun että juttu on kirjotettu pääosin eilen ja sen positiiviset vaikutukset haihtui jo tän päivän aikana, mut ei se mitään, koska humalassa on aina kivaa... ;D]

* Tähtisimmu *