[EDIT 14.08.16: Muutettu alla olevaa viittausta sopimaan blogin versioon 4.0, muotoilu lainauksessa muutettu yhteneväiseks, linkki aukee uuteen *]

[EDIT 18.01.17 poistettu ristiinlinkitys osien välillä, koska mahdoton ylläpitää kun näiden määrä kasvaa rajattomasti. Osat löytyy tuolta oikeelta kaikki sitä mukaa kun kirjotan! :)]

Tää aihe on ollu kans pitkään jo mielessä mutta oon jotenki vaan viivyttäny ja viivyttäny kirjottamista ku ei oo ollu varma että saako tästä järkevän pituista kirjotusta, mutta katotaan nyt sit mitä tulee. :D

Eli mullahan on siis lapsi, jos joku nyt ei oo sattunu lukemaan mitään menneitä postauksia, jossa sen ohimennen oon maininnut. Se maailman suloisin ja ihanin pikkuolio on nyt vähän päälle vuoden ikänen. <3 :) Mutta miten tässä nyt sitten näin kävi – eihän mun pitäis voida siittää ku kerran oon tyttö! ;D Nojoo, eipä ole vielä hoitoja alotettu eikä mitään, mutta täytyy myöntää että kun omat elämäntavat on ollu mitä on niin oon yllättynyt oikeesti että en nyt jo ammu räkäpäitä. Kuitenki yläasteelta asti juonu lähes jokainen viikonloppu (usein kahtena päivänä) ja tota tupakkaakin on kai mennyt useamman elämää vähentävän viisminuuttisen edestä... tosin en vieläkään täysin luota siihen että silloinen kumppani ei olis tahallaan jättäny pillereitä väliin. Se olis ihan loogista salaliittoilua mun mielestä, koska se kuitenkin tiesi että musta on tulossa lisääntymiskyvytön. Mutta sitä en koskaan saa selville, koska vaikka niin olis niin se ei varmasti kertois sitä ku korkeintaan mun kuolinvuoteella. Mut se nyt on ihan se ja sama menikö mun tavara pillereistä läpi vai ei. (BTW, jos pillerit on 99.95% prosenttia varmat, niin hedelmöityksen mahis on siis 0.05% → 5 / 10 000 menee siis läpi, jos sen supistaa, tulee 1 / 2 000; tarkottaako tää että oon pannu elämäni aikana 2 000 kertaa...? ;D) Mä vaan olisin itse halunnut antaa lapselleni ehjän ja yhtenäisen kodin, jossa vois puhua mistä tahansa ja olis aina tukea. Mulla kun on ollut tosi hajanainen koti vaikka porukat olikin yhdessä kunnes toinen itsensä tappoi. Ei mun kotona ole kiinnostanut – tai ehkä edes voinut – puhua mistään ikinä. (Osa sisaruksistakin komppaa tätä) Se oikeastaan ainoastaan vituttaa siinä miten asiat meni.

No mutta, mikä mä sitten olen? Äiti? Isä? ...? Mä en ole kumpikaan; sama juttu kun ton saunahomman kans, eli toinen en ole ja toiseksi en voi tulla. Kun oltiin vielä yhdessä lapsen bioäidin kans, niin sovittiin että ei tittelöidä mua ollenkaan. Tai siis kyllähän mun kai periaatteessa kai pitäis ”hyväksyä” itteni sillai että oon äiti, mutta se onkin mun oma pään sisäinen ongelma (en siis väitä että kaikki trans* kokis jotain vastaavaa) että tunnen itseni vajaaksi. Edelleen, etenkin niin kauan kun yhteiskunnassa toimii kakslokerojärjestelmä... Lisäksi sovittiin että annetaan mahdollisimman sukupuolineutraali kasvatus. Se oli mun toive, koska mun mielestä keneltäkään ei pitäis hämärtää sitä omaa psyykkistä sukupuolta tunkemalla johonki muottiin, sillai että löytää itsensä niin myöhään kuin (esimerkiks) minä. En tiedä kuinka paljon äiti tuota enää noudattaa, koska ei olla eron jälkeen oltu missään yhteydessä, koska mun pää ei edelleenkään kestä ajatusta erosta / siitä jonkun toisen kans. Mä annan itselleni nyt viimein, ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa olla rikki. Täysin rikki. Ja monesta asiasta yhtäaikaa – niistäkin kaikista joista en oo itteni sallinu olla aiemmin hajalla... Mutta mä en siis tahdo enkä aio vältellä vastuuta mitenkään, vaikka olisinki tahtonut lapsen vasta kun kaikki on vakaasti – mukaan luettuna minä itse, mutta asiat menee miten menee... :D Mun nyt on tavallaan vähä huono kirjottaa nimenomaan trans-vanhemmuudesta, koska mulla vanhempana toimimisen kykenemättömyyteen tässä hetkessä liittyy niin paljon muutakin menneisyydestä.. mutta kyllä se sukupuoliristiriitakin siihen kuitenki vaikuttaa. Ehkä ennen kaikkee just siten että en mä ole sen enempää isä ku äitikä, mä oon vaan vanhempi. Ja tää nyt tietysti menee yksyhteen sen kans mitä oon aiemmin tilittänyt siitä että miksi me tarvitaan jotain helvetin miesten ja naisten malleja ja kaikkee muuta sellasta paskaa mikä vaan hajottaa kaikkien niiden päitä, jotka ei yksinkertaisesti sovi sellaseen kapeaan maailmaan. Ja sen takia tuntuu ainaki itestä just lähinnä friikiltä, kun tuntuu siltä että ei pitäis olla olemassa, joka sitten heijastuu – vaikka en tahtoiskaan – siihen, että tuntuu että se lapsikin vois paremmin jos ei olis tällasen friikin kans missään tekemisissä. Mä tiedän että asia ei oo niin, mutta siltä musta silti tuntuu...

Sitten vielä se, että niin kauan kun yhteiskunta ja ihmisten käsitykset on niin suppeita kun ne nyt on, niin se pikkuinen altistuu koulukiusaamiselle sen takia mitkä sen taustat on. Ja mä en mitenkään kestäis sitä että aiheuttaisin omalle lapselleni sen – vaikka se oliskin mun tahtomattani – saman helvetin, jonka oon ite käynyt läpi. Se, kun oot kaikki, VITUN KAIKKI välitunnit YKSIN. Sulla ei oo neljään vuoteen KETÄÄN. Mä en halua mun lapselle sitä. Senkin takia oon miettiny että pitäskö vaan jättäytyä pois sen elämästä ja antaa äitin hoitaa homma yksinään ja hommata sille joku ”ihan tavallinen” toinen vanhempi, johon se sitte kiintyis ja mä vaan itkisin itteni uneen lopun elämääni... Entiiä...

Pelottaa nytkin jo se että entä jos se ei tunnista mua enää seuraavalla kerralla... Ei olla nähty niin pitkään aikaan... Mut mä en jaksais nykyhetkellä olla sen kans edes vuorokautta yksinäni, mä oon niin rikki... kaikesta. Musta tuntuu että mä oon niin kelvoton että mulla ei pitäis olla ees oikeutta nähdä sitä pikkuista... *huoh*

Mutta ajatellaan että mulla ei olis mitään ”psyykkisiä ongelmia” (sellasia trans* lienee BTW aika harvassa...) niin mä en ole yhtään sen huonompi vanhempana ku ketään muukaan! Se että on väärässä kehossa / epäsopivassa kehossa ei tee kenestäkään kykenemätöntä vanhempaa. Ja se lapsi ei mun mielestä edes tarvii mitään sukupuolten malleja, ja jos joku nyt pystyy mulle sellasen todisteen esittämään joka sen suvereenisti todistaa että tarvii tai kasvaa kieroon, niin seuraavaks saa sitte todistaa että se lapsi ei ota niitä malleja kenestä tahansa läheisestä. Jos se lapsi niitä malleja muka todellisuudessa tarvii, niin kyllä se ne sitten ottaa vaikka naapureista / opettajista / sukulaisista. Ja sama pätee nyt sitte niihin gay-vanhempiin. Mä olen huono esimerkki vanhemmasta olin sitte trans tai en, koska mä oon ollut rikki jo 20 vuotta, nyt vaan oon löytänyt yhden niistä tekijöistä ja siihen on onneks olemassa helpotusta, kunhan se helpotus keväällä pääsee mun luokse asti.

Mut joo, toi raskausaika oli tosi jännää... :D Koska olin kuitenki ollut siinä suhteessa se tyttö ja prinsessa koko 4v ja sitte yhtäkkiä se äärimaskuliininen biotyttö saikin tähtitieteellisen annostuksen estroa raskauden takia ja muuttui itsensä vastakohdaks. Se oli hassua. :) Multa ei silti odotettu yhtään sen maskuliinisempaa käytöstä / roolia, joten oltiin hetken aikaa tavallaan käsitetasolla kaiketi sitte lesbopari, koska siihen asti oltiin periaatteessa oltu.. hmm.. ehkä androgyyni ja tyttö olis osuvinta, koska ei se toinen nyt ihan.. tai no... en tiiä.. Sillä ei oo mitään ristiriidan kokemuksia mutta tiiän silti niiiiin monta biopoikaa jotka on feminiinisempiä ku se. :D No, anyway, olin läpi sen koko kokemuksen koko ajan tukena ja läsnä ja kaikkee sitä jota stereotyyppisesti odotetaan stereotyyppisessä suhteessa eläviltä stereotyyppisiltä sukupuoliensa edustajilta. Menin mukaan synnytykseen ja valvoin mukana ja vierellä koko ajan. Että jos nyt kaiken tämän jälkeen oon transsukupuolisuuteni takia jonkun mielestä kelvoton vanhemmaksi, niin mun puolesta voi sitten palaa helvetissä. :D Mä haluan eheytyä mahdollisimman pian, jotta jaksan olla samalla tavalla läsnä ja tukena omalle ihanalle ja rakkaalle lapselleni, mutta mä en voi enkä halua pakottaa itteeni jaksamaan liikaa liian pian, koska musta on enemmän hyötyä tulevaisuudessa jos en oo mullan alla... Ja ero ym., mukaan luettuna kaikki se hankaluus ja kaikki mikä sen suhteen aikana jo nakersi sisältä päin hiljaa mua pala palalta, ei oo helpottanu tätä eheytymisprosessia yhtään, mutta hyvällä alulla tässä ollaan. :)

I hope you're unhappy and hurting inside

I want you to choke when you swallow your pride

Lay in your coffin and sleep with your sins

Give me the nails and I'll hammer them in

- -

You can die and rot alone!

 

Löyty muuten tollane: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/voiko_mies_synnyttaa_nainen_siittaa_96587.html#media=96739

Siitä saa käsityksen siitä kuinka hyvä vanhempi voi olla eheä vaihdokas. :) Että ei sillä transsukupuolisuudella ole mitään merkitystä oikeasti sen vanhemmuuden kannalta, niinku ei oo seksuaalisella suuntautumisellakaan.

* Tähtisimmu *

[Osa II]

[Osa II.I]

[Osa III]

[Osa IV]