[Piti kirjottaa taas jostain ihan muusta tänään mutta kello on jo niin paljon että ei ajatus kulje enää niin paljo että pystyis alottamaan tyhjästä uutta tekstiä niin otinpa nyt sitten tän lokakuusta asti tuolla arkistossa olleen artikkelin, joka kyllä sopii tähän päivään hyvin koska kävin tänään saunassa. :) Huomenna sitten mahdollisesti suhteestani tyttöyteen (ton yhden blogin innoittamana aloin pohtia sitä), trans-vanhemmuudesta tai jostain muusta trans-asiasta maan ja taivaan välillä. :D Ehdotuksia otetaan edelleen vastaan. Mistä te ihmiset tahtoisitte lukea? Mikä mietityttää? Mistä olis tarve tietää lisää? Mä oon ihan teidän avoin kirjanne, että mitäs siellä pitäis lukea? ;)]

Tää aihe tuli mieleen siitä kun jossain vaiheessa mainitsin että en oo koskaan tajunnut sitä(kään) että miksi alastomuus on stereotyyppisesti tytöille jotenki isompi asia kuin pojille. Nyt tarkoitan identiteetillisesti, en fyysisiä sukupuolia, mutta suurin osa tyypeistä on kuitenki cis* joten varmaan pätee myös suurimpaan osaan siten fyysisesti. Mutta niin.

Mulle alastomuus on ollut aina sellane läppä. En mä nyt ihan kenelle tahansa itseäni esittelis, tai kulkis kadulla ku joku nudisti, mutta siis jos on vaikka ystäväporukalla dokaamassa ja tulee sellaisia alastomuuskohtauksia niin kyllä mä oon ollut niissä aina mukana. Tähän asti. Selitän myöhemmin miksi se loppui. Mutta oon ollut aina poikien kans alasti (poislukien täälläkin lyhyesti mainittu räsypokkailta, joka riistäytyi handusta), ei siinä ole ikinä ollut tyttöjä mukana. Nyt voi ajatella että kaikki tytöt sekä pojat, minä pois luettuna, tässä tekstissä on cis* koska ei mun läheiseen ystäväpiiriin ole kuulunut (vielä) koskaan ketään trans*. Niin mutta oon siis siihen aikoihin kelannut aina sitä että mikä siinä on, että just pojille se on niin samantekevää. Ei mulla tähän siis vastausta ole. Mutta omalla kohdallani se on varmaan mennyt ihan samoin kuin kaikki muukin, josta oon aiemmin selittäny: oon vain ottanut sen sukupuolen, tuntematta itseäni lainkaan siihen aikaan, joka mulle on annettu.

Mitä enemmän oon löytänyt itseäni... Tai siis sanotaan niin, että jos ajattelee mun itseni löytämisen jonain prosentuaalisena kaaviona, niin jokainen prosentti, jonka olen itseäni löytänyt on ollut tyttö. Eli heti kun on siitä alkukaaoksesta ja hämmennyksestä ja ”mikä vittu mua vaivaa” fiiliksestä päässy siihen itsetutkiskeluun asti, niin joka kerta kun on palasen itsestään löytänyt on se palanen ollut tyttöpalanen. Niin sitä enemmän on tullut sellanen visuaalinen yksityisyyden halu. Että ei halua että edes ne ystävät näkee mut alasti. Miksi? Koska se tuntuu nykyään ahdistavalta, kun ne näkee ”väärän kehon”. Toisaalta, mitäs sillä on merkitystä kun en mä koe sitä omakseni kuitenka, mutta se liittyy taas sitten tohon fyysiseen yksityisyyteen... Jotenki vaan käy ahdistamaan se, että pomppis enää munasiltaan kun se ei tunnu enää nykyään yhtään luonnolliselta. Ei se aiemminkaan tuntunut, mut silloin se ei tuntunut miltään, koska ei mitään ollut edes ajatellut ylipäätään silloin. En edes tiennyt mikä / kuka olen. Kuvitellaan sitten tilanne että oon ollut hormoneilla jo vuosia ja käynyt kirurgiat ja kaikki, entä sitten? Tällä hetkellä tuntuu siltä että sitten en varsinkaan halua että kukaan näkee mua alasti. Miksi? Sen takia, että ei sekään keho ole ”minä”. Se on synteettisesti rakennettu mua muistuttavaksi, mutta se ei ole se ikäänku ”todellinen” minä. Joten senkin näyttäminen ahdistais. Tästä tosin en tiedä jos mieli ja fiilikset vaikka muuttuukin sitten kun kokee olevansa tosi paljon enemmän yks yhteen kroppansa kans... Mut tavallaan jotenki oppinu sitä mukaa ku identiteetti on vahvistunut niin jotenki siihen maailmaan, jossa useimmat cis- / biotytöt on aina ollu, että se alastomuus on - no ei nyt tabu mutta - jotenki sillai.. ei läheskään niin samantekevää.

Täähän sitten johtaa tietysti siihen että miten saunon nykyään? Yksin. Poikien joukossa ahdistaa ja tyttöjen joukossa ahdistaa. Toiseen en kuulu lainkaan ja toiseen tunnen olevani ”vajaa” kuuluakseni. Lisäks mun kohdalla ei tekis ehkä mielenterveydelle hyvää nähdä kuinka nättejä ja kauniita ne biotytöt on verrattuna siihen mitä mä tuun saamaan. Tuntisin itseni mahdollisesti entistä arvottomammaks ja kelvottomammaks. Mutta jos joskus vielä jonkun niin kajahtaneen tyypin löydän, joka mut seurustelukumppankiks kelpuuttaa, niin totta kai meen sitten sen kanssa saunaan, olkoon se nyt sitten cis* / trans* / queer / whatever. Ja, lisäks entisten petikavereitten kanssa alastomuus ei jostain syystä ahdista nykyäänkään. Jotenki ku niille on paljastanut itsensä ja asettanut niin haavoittuvaiseen tilanteeseen, kaikki suojaus alhaalla ja sillai, ja saavuttanut sen luottamuksen, niin se ei katoa vaan ikinä. Eli jos haluat mun kanssa saunaan, niin sun tarvii sitä ennen panna mua...? :D Loogista? Onko sillä väliä? Ja nykyään siinä saunaan menossa ahdistaa sekin myös että kun tää(kään!) kroppa ei ole se oikea. Ei halua että jään kenenkään mieleen tän näköisenä, mutta ne petikaverithan on jo nähnyt mut joten ei siinä ole mitään ”menetettävää” enää. Enkä sit tiiä pystyykö biotyttöjen kans menemään kirurgiankaan jälkeen - sitten kun laadukkaaseen sellaseen ensin on joskus ees varaa - ku jos tuntee ittensä vaan niin vaillinaiseks silti... :(

Fyysinen yksityisyys vaikuttaa olevan sitten puolestaan enemmän ”tasapainossa” cis* välillä. Monet biotytöt on ihan OK sen kanssa jos ystävät varustuksesta riippumatta läimii pepulle, sama pätee biopoikiin. Pojissa on usein kyllä havaittavissa sellaista epämukavuutta, jos läimäisijä on toinen biopoika. En tiedä miten sitä pitäis tulkita, enkä jaksa lähteä spekuloimaan, mutta tuskin se mitään homofobiaa on ainaka.. sen verran nyt siis näköjään spekuloin... :D Mutta peppu on ollut mulle kans jotenki sellane ”ihan sama” alue. Tosin sen pitää olla tuttu sen koskijan, jos se on joku tuntematon niin sit tuntuu siltä että mua on rikottu. Mutta tuntuu nyt jo, kun on löytänyt oman identiteettinsä, että kunhan hormonit tekee tehtävänsä, niin oon tosi tarkka mun tisseistä. Oon nyt jo, vaikkei ”tarvitsis” vielä olla. Siis että niihin ei sitten koske ihan kuka tahansa. Peppuun tuskin vaikuttaa nekään, koska tuskin se muuttaa sitä haureutta mikä on mulle ominaista kun kerran näen itseni viimeks kuitenki aina just sellasena arvottomana räsynukkena, jolla kuka tahansa saa leikkiä... Mutta mistäs sitä tietää kuinka takakireä musta tulee... Toivottavasti ei ihan kauheen.. En kestäis itse itseäni tätäkään vähää... :D Mulle jotenki tässä kropassa on ollu aina – ja varsinki nyt kun on just monta vuotta jo ollut se fiilis että ei tää mun oo – vähän kaikki sillai kaikkien. Siinä räsynukkemielessä mutta myös sillai, että läpälläkin muhun on saanu ystävät koskea minne huvittaa. Joku poika on kourassu haaroista, niin oon tyyliin kysyny että ”maistuisko vai?” Ei se ole haitannut silloin ja nyt jotenki vielä vähemmän.

[Tuli tuosta mieleen eräs tapahtuma ku pojat oli mielestään keksinyt hyvän läpän että ”vedetääs [Tähtisimmulle] säkit naamalle” mutta niille tuli pieni takaisku, kun ”tekijä” ja ”uhri” vaihtoi paikkaansa kun yhtäkkiä niitä säkkejä olikin nuolemassa kieli. Ehkä olin fyysisesti poika ja siten "läpän piirissä" mutta oli ehkä unohtunut paitsi se todellinen identiteetti niiltä tekijöiltä plus se että oon panseksuaali. Kannattaa miettiä pilat tarkkaan tai voi tulla yllätyksiä. ;P]

Hassua että samaan aikaan ku visuaalisen yksityisyyden merkitys on kasvanut on fyysisen pudonnut entisestään. Mutta jotenki se ei silti päde tisseihin, siis nytkään, kun... tai siis... äh.. mitä vittua?! Siis ilmeisesti menee jotenki hirveesti fiiliksen mukaan toi fyysinen yksityisyys siis nykyään... tai en mä tiiä. Ei mua ole kukaan hirveästi viime vuosina enää edes läiminyt, kourinut tai puristellut mistään. Kai niille on tullu joku luontainen esto siihen tai jotain... :D Mutta joo, nyt kun oikein kelaan, niin en kyllä haluais enää edes läpällä tissi- / haarakosketusta muulta kuin siltä kumppanilta. Ne on kuitenki ne paikat, joissa on paljon jotain väärin. Peppu on peppu, oli sitte tyttö tai poika. :) Mutta en silti ota sitä vastaan kyllä tuntemattomilta, avaria tulee äänen nopeudella! Prkl.

Nii, että semmoista pohdintaa ja yllättävää itsensä löytämistä kesken kirjoittamisen. :) Kiteytettynä: ennen ei ollut mitään väliä millään ja nykyään kaikella. Am I a grill yet?

Kiitos lukemisesta. :) <3

* Tähtisimmu *