Tää aihe tuli ihan puskista mulle kun luin tota nörttityttögradublogia, kun jotenki aloin ite kelailemaan että mitä koko käsite ”tyttö” pitää sisällään mun maailmassa... Olin ihan hämmentynyt kun tajusin että en osannut tavallaan tyhjentävästi suorilta vastata itselleni, joten päätinpä alkaa purkamaan sitte tähän oikein kunnolla. :D Nauttikaa tai kärsikää.

Ja ihan ekaks nyt kaikilla mahdollisilla painotuksilla, alotan siitä että mikä on mun käsitys STEREOTYYPPISESTÄ tytöstä. Ettei tuu väärinymmärryksiä. :D Nii, hmm... Ekana tulee mieleen että tytöt istuu jalat ristissä. Tää on yks sellanen mitä oon miettinyt aivan helvetisti, että tuleeko se jotenki luonnostaan vaistomaisesti että ”suojautuu” tai jotain... Kaikki biotytöt, joilta oon asiasta kyselly on vaan todennu joko ”en tiiä” tai sit ”se vaan tuntuu mukavalta istua niin” tai jotain muuta yhtä informaatiovajaata. Pakko sanoo että varmaan tuntuu mukavemmalta sen oikean luuston muodon kans joo, ku mitä mulla tuntuu. Siis joo, olen senkin tarkoituksella opetellu istumaan niin, mutta kieltämättä se on kyllä mukava asento! :D Ainoo mikä siitä tekee ajoittain epämukavan on se kun toi poikavarustus.. muljuu.. miten sattuu välillä... :(

Toiseks tulee mieleen sosiaalisuus, siis se sellanen tietyn tyylinen sosiaalisuus, joka mussakin on ollu aina. Sellanen tukeminen, jakaminen, tunteistaan puhuminen, etc.. Kyllä tytöt tän tietää – ja varmaan pojatkin, tosin stereotyyppisesti eri syistä; ekat nauttii siitä ja jälkimmäisiä se turhauttaa... ;D Ja se että se ei kato paikkaa eikä aikaa, joka tekee just niistä vessoista sosiaalisia tiloja, ku siellä ollaan eristyksissä pojista. Yhteisöllisyys liittyy myös hyvin läheisesti tähän; kaikenmaailman kipporware-kutsut, tyttöjen illat (joo pojilla on vastine tuolle) etc.... Tytöt tekee ja on enemmän yhdessä ja on toisillensa enemmän ku pojat, tavallaan. Ehkä ne on jotenki luonnostaan luottavaisempia ja uskoo enemmän siihen ”ihmisten sisäiseen hyvyyteen” ku mitä pojat luonnostaan, ja se sit puolestaan tekee niistä avoimempia toisilleen ja kaikkee...

Masturbaatio on tabu. Paitsi sitte ku tulee ikää ja tulee ”varmemmaks”(?) itsestään niin tyttöporukassa saattaa keskustella aiheesta... Ehkä. Alastomuus on harvojen ja valittujen oikeus. Sauna on poikkeus monelle. Seksi on enemmän nautinnonhakua kuin halun tyydyttämistä; kumppani on omaa orgasmia / nautintoa tärkeämpi – tai ainakin yhtä tärkeä. Elämä on ”helpompaa” koska voi saada ilmasia juomia baarissa ja vaikka mitä koska tissit on nyky-yhteiskunnassa merkki puolijumaluudesta(?) :D Auton saa leimaan paremmin (kokeiltu on!)... Voi nuoleskella toisen tytön kans ja se on jännittävää kokeilua, eikä ollenkaan gay. Voi olla lähekkäin toisen tytön kans ja sitä ei pidetä outona. Humalassa ollaan äänekkäitä. Pukeudutaan paljastavasti, koska nautitaan siitä huomiosta, jota saa ja otetaan kaikki irti siitä että stereotyyppisesti suurin osa pojista on suckers for girls. Seisotaan kontrapostossa. Ollaan herkistyviä (= voidaan itkeä ”mille vain”). Ei tykätä tehdä mitään missä kädet likaantuu tai joka vaatii merkittävästi fyysistä voimaa – ei tunneta omikseen sellasia hommia. Halutaan selvittää riidat aina heti ja puhua asioista, ja tykätään muutenki puhua paljon. Ollaan sosiaalisesti älykkäämpiä, pystytään laskelmoimaan ja pyörittämään (= manipuloimaan? :D) muita paljon paremmin ku pojat. Tätä nyt vois kai jatkaa melko pitkään, mutta olkoon tuossa nyt kaikki tällä kertaa.

Montako noista mun mielestä sitte pitää oikeesti paikkansa siten että ne tavallaan tulee sen ”tyttöyden” mukana halusi tai ei? Ei yksikään. Tää nyt on taas sit joko sitä mun oman individualistisen hahmottamisen aiheuttamaa sokeutta, mutta mun mielestä edelleen paras tapa ja lähimpänä totuutta on se että on feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia (niiden vahvuus vaihtelee myös), jotka sitten ilmenee yksilöissä. Mut just esimerkiks sellanen visuaalisen yksityisyyden puuttuminen on ”vähemmän maskuliininen” ominaisuus ku vaikka se likasten töitten teko, tai toisinpäin mut anyway sillai että aste-eroja löytyy. Osa tosta jota luettelin on huomioitua, osa on ”opittua” stereotypiaa, osa on ylilyötyä, osa on jonkun muun huomioimaa ja osa on henkilöiltä itseiltään kuultua. Mutta mähän kuten oon aiemmin selittäny (ks. ”Tytöksi ”opettelusta””) oon tarkkaillut biotyttöjä alkuaikoina, jotta voisin oppia siihen mikä tuntuu luonnolliselta. Aika paljon oon varmaankin siihen aikaan sortunut käyttämään referenssinä moniakin noista stereotypioista, mutta en mä silti koe olevani, enkä edes koe tarvetta olla jotenki tosi stereotyyppinen typy.

Mutta mitä se tyttöys sitten ees on? Mitä on se, jota mä tavallaan ”tavoittelen” tunteakseni oloni oikeammaks... Musta tuntuu että kyseessä ei ole ensinnäkään ikäliitännäinen käsite. Mun maailmassa tyttöys on ehkä enemmän ominaisuus muiden joukossa, (ääri?)feminiininen ominaisuus: 40v voi olla tyttö, jos se on tyttömäinen ja 20v voi olla nainen, jos se ei oo tyttömäinen. Siis tavallaan että naiseus ja tyttöys on toisensa poissulkevia attribuutteja yksilössä(?)... Niinku lapsuus ja aikuisuus sulkee toisensa pois, mutta tyttöys vs. naiseus on vaan sukupuolitettu versio tavallaan samasta, mutta siten että tytöistä ei kehity naisia, vaan toinen ominaisuus poistuu ja toinen korvaa sen. Siis että se ei oo niinkään yksilöä määrittävä ”raami” tai ”viitekehys” vaan pelkästään yks sen yksilön ominaisuus muiden (aggressiivisuus, herkkyys, filosofisuus, etc.) joukossa.

Musta tuntuu tytöltä (siis vs. naiselta) koska en mä oo kovin aikuinen, niinku täälläkin monesti tilittäny; ei mulla ole mitään kykyä ottaa (taloudellista) vastuuta itestäni, haluun elää samaa vastuutonta elämää ku teininä, en oo kiinnostunut ”aikuisten” asioista niinku joku politiikka (ekan kerran oon käyny ees eduskunnan sivuilla nyt noitten itseä koskevien lakimuutosten takia :D), en koe tarvetta perusteluille vaan haluun vaan keskustella ja heitellä ideoita / teorioita enkä niinkään väitellä ”asiallisesti” (ja turhaudun ja hermostun usein näissä tilanteissa :D), etc. etc.. Ja toisenkin artikkelin (ks. ”Feminiinisyydestä(ni)”) perusteella mussa on tosi paljon tyttöyttä läsnä ollut aina – ja ihan luonnostaan. Se, että onko se nyt sitte stereotyyppistä tyttöyttä, tai jos niin kuinka ”vahvasti” stereotyyppistä... Jaa-a... Mä oon muuten varmaan tästäkin vähän huono kirjottaan ku oon siinä mielessä stereotyyppinen (ainaki! teini)tyttö, että oon hirvee huomiohuora ja pukeudun kyllä ihan eri tavalla varmasti kuhan saan kroppani, niin en tiiä onko mulla vähän ”vinoutunut” käsite tosta tyttöydestä muutenki... ;D

Mut voisko nyt jonkunlaisena yhteenvetona sit todeta että tyttöys on sateenvarjotermi, jonka alle sopii liuta feminiinisiä ominaisuuksia? :) Onko se hyvä? Ja mun suhde siihen on se, että mulle moni niistä tuntuu tosi luonnolliselta – vaikka osan ”joutunutkin opetteleen”... Mut jos sen ajattelee sillai että oon ”sovittanut” tavallaan kaikkia niitä ominaisuuksia, niin en oo kyllä yhtäkään sellasta pitänyt, joka on tuntunut luonnottomalta.

Olikohan tää nyt taas ihan tyhjänpäivästä lätinää... :D En tiiä... Mut toivottavasti on sitte jollain ees helvetin hauskaa lukea mun tekoviisasta diibadaabaa... ;D <3 Tänään maailma tuntuu taas jotenki tosi ihanalta paikalta. Joulua odotellessa! (Ei, ei todellakaan sen takia että sitä juhlisin tai viettäisin MITENKÄÄN enää, ihan muista syistä... :) <3) Ja hormoneja... ja kaikkee muutaki... Mä en oo hyvä odottamaan!... hetikaikkimulletännenytjustperkele.

* Tähtisimmu *