[Tänään ja huomenna tulee ehkä vähän erilaiset merkinnät kun mihin tähän asti on ihmiset tottuneet, mutta toivottavasti oon onnistunut kirjoittamaan nekin yhtä hyvin kuin aiemmin, ettei kukaan loukkaannu, koska se ei ole todellakaan mun tarkoitukseni, ikinä. :) <3 Mutta ehkä sekin kertoo jotain ihmisistä ja asioiden herkästä luonteesta että pelkää loukkaavansa jota kuta vaikka tarkoitus ei todellakaan olis...?]

Ajattelin tehdä sellasen lyhyen pohdinnon tuosta ”transu” termistä... Kun sekin jakaa aika hyvin porukkaa, ihan kuten ”neekeri”, ”ryssä”, ”hurri” ja ”manne”... Joista BTW itse en käytä yhtäkään itse, tai jos käytän satunnaisesti, niin sillonkaan en tarkoita mitään niistä alentavasti. Esim. jossain tutussa finlandssvensk-piireissä voi hyvin heittää läppää hurreista eikä kukaan ota sitä väärin.

Mutta niin, miltä se sitten tuntuu jos joku kutsuu mua transuks? Mulle itselle se ratkaisee oikeastaan pelkästään se, että kuka ja miten. Jos se on joku random vastaantulija, joka sanoo sen jotenkin oikein ilkeellä äänensävyllä, niin silloin on tietysti sellanen olo että tuli verbaalisesti hyökätyks ja kyseenalaistetuks, mutta toisaalta kai siihen on pakko jotenki varautua – ja sietää jopa(?)... Mutta jos se on joku ystävä tai jotain sellaista niin ei sillä mulle oo väliä, otan sen vaan sellasena että se halus oikoa kun ”transsukupuolinen” on kieltämättä aika pitkä ja vaivalloinen sana. ;) Sit toisaalta tilanne saattais olla myös sellanen että sanoja on joku tuntematon / puolituttu ja ei osaa arvata että joku ylipäätään vois loukkaantua ”transun” käytöstä. Niissä tilanteissa pitäis sitten ymmärtää kummankin, sen sanan käyttäjän että sen kohteen, toisiaan ja vois sitten vaikka ihan rauhassa selvittää sille toiselle että ei tykkää tulla kutsutuksi sillä termillä. Mut yleensähän tuollaset tilanteet johtaa suoraa konfliktiin kun otetaan heti kilon herne nenään siitä, jonka senkin toisaalta ymmärrän...

Jos otan tähän toisen esimerkin: Eräällä mun ystävällä on tummaihoisia sukulaisia, joiden äiti muistaakseni on suomalainen. Niiden kanssa sitten joskus tuli ”neekeri” sanan käytöstä keskustelua, kun kysyin että miten ne sen itse ottaa. Nekin sitten selitti, että ei heitä kiinnosta jos minä tai joku sellanen niitä sillä termillä kutsuu, jos ne ite tietää että se ei ole pahalla tarkoitettu. Ja ne oli muutenkin hyvin sinut omien sukujuuriensa kanssa, että tunnustivat kaikki stereotypiat mitä tummiin liitetään ja osaavat olla itseironisia. Siinä oli mun mielestä tosi esimerkillistä suhtautumista itseensä, johon olis mun mielestä hyvä kaikkien sellasten pyrkiä, joille suomessa on jotain tollasia, sanotaanko ”kyseenalaisia” termejä ja nimityksiä.

Että jos joku transuttelee mua niin oon ihan OK sen kans, jos sen ei ole tarkoitus loukata. :) Täytyy myöntää että joutuu niissä tilanteissa kyllä aina miettimään sit vähän sitä että onko sen tarkoitus alentaa vai ei, kun taas jos käyttäis jotain vähemmän painottunutta termiä niin ei tarttis. Mutta kun ei niitä painoarvoja saa tollasilta sanoilta enää pois, niin vittumaista ku se onkin. Ne on muodostunut aikoina jolloin oltiin suppeita ja... tai siis vielä suppeampia ja ahdasmielisempiä ku nykyään... Ja mulla ainaki löytyy sitä itseironiaa, että jos joku ystävä on sillai et "Mites, joko on pallit lähteny?" niin vastaan vaikka et "Joo, tuon ne purkissa sulle ens viikolla muistoks!" tai jotain vastaavaa... ;D Sellanen terve itseironia on mun mielestä elinehto ja olennainen osa sitä että on sinut itsensä / asioidensa kanssa ja osa itsensä hyväksymisprosessia, olkoon sitten kyseessä kuka tahansa ja mikä asia tahansa... Mut kyllä senkin ymmärtää sitte että ei ehkä kaikki.. hmm... pyörätuolityypit oo sellasia ku yhden lukiokaverin isoveli, joka kuulemma veti rappuset alas ku ei jaksanu odottaa broidiansa työntämään ne hallitusti. Kuulemma makas siellä maassa nauraen ja valitti että kun saattajalla kesti... :D

Kattelin asiaa huvikseni tossa Wikipediasta jokunen päivä takaperin ja oli jotenki huvittavaa että esimerkiks just ”neekeri” ja ”ryssä” on saanu pitää oman artikkelinsa mutta ”transu” uudelleen ohjataan.. ”Sukupuolivähemmistöt” artikkeliin... :D Miksei ”Transsukupuolisuus” tai jotain...? No kuitenki, oli jotenki hassua että toi on vähän niinku kannanotto mun mielestä että se termi olis jotenki ”enemmän väärin” ku noi muut. Mun mielestä ne on joko kaikki sitten väärin tai kaikki sallittuja. Eli taas kerran ja edelleen, mun mielestä riippuu aika paljolti sanojasta ja asenteesta - ja porukasta.

Mutta sellanen ”poliittinen korrektiuskin” alkaa olemaan vähän naurettavaa jossain vaiheessa, jos pitäis kaikki ”lakimies” ja muut vastaavat muuttaa sitten ”lakihenkilöksi”. Eihän sillä nyt ole mitään merkitystä että se termi on joskus aikoinaan rakentunut sen toisen sukupuolen ympärille? Tai ei mulle ainakaan olis. Kyllä voisin olla lakimies nainen? ”Nimishenkilö” on just yks mitä on monesti naurettu ystävien kans... :D Mutta joskus sellaset vaihtoehtotermit voi olla ihan kekseliäitä ja jopa hauskoja. Eräs ystävä kutsuu mua ”vaihdokkaaks”... :D Mun mielestä se on ehkä paras tähän mennessä; lyhyt, helppo, ystävällinen ja vähän sillai pilke silmäkulmassa mutta kuitenkaan ei alentava. :)

Että jos nyt jonkunlainen yhteenveto taas tästä mun kaoottisesta hälinästä, niin mun mielestä kaikki tuollaiset termit sais olla olemassa, kunhan se käyttäjä ei tarkoita pahaa niillä. Mutta tajuan sen että jollekin sekään ei merkitse, vaan ne ottaa sen poikkeuksetta loukkauksena, mutta sitten pitäis vaan keskustella, sen sijaan että heti aletaan huutamaan ja tappelemaan... :) Mä kyllä kannatan transsukupuolisille tuota ”vaihdokas” termiä. Mun mielestä se on vaan niin paras. :D

* Tähtisimmu *