[Tää nyt on se toinen poikkeuksellisempi postaus ton eilisen lisäks. Toivottavasti ei "tarvi" tällasia tehdä enää koskaan, ku en olis tavallaan näitäkään halunnu tehdä, osittain pelosta, osittain mielenkiinnon puuttesta, osittan uskonpuutteesta että voi oikeesti vaikuttaa yhtään mihinkään, mutta tulipahan nyt tehtyä sit kuitenki. :D]

Tää nyt on toivottavasti ainoa jotenkin etäisesti poliittinen / kantaaottava merkintä, jonka ”joudun” ikinä tekemään. Mä en halua tästä mitään varsinaisesti kantaaottavaa blogia muutenkaan, kun tarkoitus on kertoa trans* elämästä ja lisätä tietoutta kaikesta siihen liityvästä. Mutta kun nää asiat nyt jotenkin on pinnalla ollut ja huomenna toisesta noista äänestetäänkin, niin ajattelin nyt jotain kirjottaa kuitenkin näistä, koska toinen koskettaa mua suoraan ja toinen kierron kautta...

Ensinnäkin, tää maahan on saanut paljon valituksia, kannanottoja ja suosituksia monilta eri järjestöiltä tässä viimeisen viiden vuoden aikana, kuinka meiän translaki on ihmisoikeuksien vastainen (pakkosterilisaatio), alentaa transsukupuolisia (pakotettu stereotyyppisessä roolissa eläminen) ja on muutenkin jäljessä aikaansa (sukupuoli on medikalisoitu asia). Siihen nyt voin yhtyä tietenkin ihan täysin, että vikaa on. Vaikka oma sukupuoli-identiteetti onkin 100% tyttö, niin monilla trans* asia ei ole läheskään niin yksiselitteinen; toisten identiteetti voi olla esim. 30% tyttö ja 70% poika. Tai sitten voi olla just se tilanne että ei koe olevansa staattisesti kumpaakaan vaan koko ”luokittelun” ulkopuolella tai sukupuolikokemus voi vaihdella, siten että joskus identiteetti on tyttö ja joskus poika mutta silti aina 100% kerrallaan kumpaakin (bigender). Jos nyt kaikki nää huomioon ottaen jotain kelaa tosta nykyisestä translaista, niin onhan siinä useampikin kohta kevyesti vinoutunut.

Ihan ekana tulee oikeesti mieleen se pakkosterilisaatio, kun ”eihän mies voi synnyttää” joten transpojat joutuu luopumaan mahdollisuudestaan saada lapsia. Se on helvetillinen hinta siitä että saa sen kehon, joka mielessä on jo totta! Jos mietin itseäni, niin kirurgiahan ei ole vaatimuslistalla sukupuolen vahvistamiselle, eli teknisesti mä voin kai saada lapsia aina, kunhan lopetan estrot(?), joka tekee asiasta kaikenlisäks sit vielä epätasapuolisen sen ohella että se on julma ja kohtuuton. Palaan tähän miesten synnytysasiaan myöhemmin tässä...

Toisena tulee mieleen sitten se, että hoitoprosessin mukaan sukupuolen vahvistamisen yks kriteeri on se että todistetusti elää sen vahvistettavan sukupuolen stereotyyppistä elämää... joka siis mahtaa tarkoittaa mitä? Eli kun mun sukupuoli vahvistetaan niin sittenkö mun pitää oikeesti alkaa itkemään herkemmin, kiljua kun oon vuoristoradassa, tykätä käydä kauneushoitoloissa, unohtaa miten auton renkaat vaihdetaan, alkaa leipomaan kaikkee kakkuja ym. ja muokata sanavarastoani tytöille sopivaks? Vastaavasti transpoikien pitää sitte alkaa juomaan bissee joka perjantai, huutaa televisiolle kun pelataan Venäjää vastaan MM-lätkää, kattoa jokaiset F1-ajot, alkaa tykkäämään pornosta, puhua rivoja ja opetella vaihtamaan ne auton renkaat? Jos joku voi mulle ihan vakavalla naamalla väittää että kaikessa tossa on järkeä – ja vielä parempi jos osaa perustella sen jotenkin – niin lupaan että.. en ees tiiä mitä, koska olisin niin häkeltynyt jos siihen joku kykenis. :D Lisäks, tiedän monia, todella monia, biotyttöjä jotka on mua osaavampia mekaniikan / tekniikan kanssa, eivätkä toteuta läheskään niin paljon stereotyyppisen tytön käyttäytymistä kuin mitä transtytöt. Sama juttu biopoikien kanssa; ainoa henkilö jonka tiedän käyttävän tankkaushanskaa jottei kädet ala haisemaan dieseliltä on biopoika. Joten on järjetöntä, perusteetonta ja kohtuutonta vaatia trans* sukupuolisesti stereotyyppistä käyttäytymistä, jos kerran ei kaikki bio* käyttäydy stereotyyppisesti.

Miten mä sitten perustelen kaikkia näitä käsillä olevia asioita? No, voidaan aloittaa jo vaikka siitä, että ei ole mitään tieteellisesti hyväksyttyä yksmielisyyttä siitä, että missä, miten ja miksi aivoissa on kokemus sukupuolesta ylipäätään. Joo, on sitä tutkittu, mutta tutkimustulokset on olleet aina jollain tasolla ristiriidassa keskenään tai välillä jopa itsessään ja sen takia tiede ei voi tarjota meille tähän edes tavallaan lähtökohtaa, että sukupuoli olis edes kahtiajakoinen asia. Ja jälleen, ennenku joku alkaa mesoamaan siitä biologisesta sukupuolesta, niin suosittelen ennen itsensä nolaamista tutustumaan intersukupuolisuuteen ja katsomaan kuinka monta pelkästään tässä maassa niitä syntyy vuodessa, joiden biologinen sukupuoli on epäselvä tai ei ole lainkaan määritettävissä.

Eli lähtökohta on siis se, että ei todistettavasti ole A) vain kahta psyykkistä sukupuolta, eikä B) vain kahta biologista sukupuolta. En ole historian asiantuntija, joten en tiedä onko inter- / transsukupuolisia ollut jostain Antiikista asti, mutta se on oikeastaan irrelevanttia. Sillä ei ole paskankaan merkitystä, että onko ko. ”mutaatiot” tulleet nyky-yhteiskunnan aikana vai onko niitä ollut aina, vaan merkitystä on sillä että niitä on. Se on ainoa kiistaton tosiasia, jota ei pitäis kenenkään pystyä kieltämään. Ja mistä sitä tietää onko se edes varsinainen mutaatio, voihan kyseessä olla ihan luonnollinen ilmiö (vrt. seksuaalinen suuntautuminen), jonka tutkimiseen / tunnistamiseen ei ole vain aiemmin ollut työkaluja. Jos lähtökohta on se että sukupuolia on jossain vaiheessa ollut vain kaksi, niin sitten voi asennoitua joko niin että inter- / transsukupuoliset on joko mutaatioita tai sitten luonnollista kehitystä / muutosta, miten nyt haluaa muotoilla. Sillä että kumpia ne on, ei myöskään oo teknisesti ottaen mitään merkitystä. Ei kukaan kyseenalaista albiinojakaan tai niitä joilla on se sairaus että kehossa ei kasva mitään karvoitusta (se yks Hollywood-näyttelijä esimerkkinä). Ja ne on määritelmällisesti mutaatioita, mutta se on mun mielestä jotenki vähän alentava termi, vaikka ne joo onkin ”normaaliin” geneettiseen ihmiseen verrattuna poikkeavia, kun puuttuu pigmentti tai muuta vastaavaa. No samalla periaattella sitte puna-vihersokeat on mutaatioita ja kaikki muutkin siitä legendaarisesta ”normaalista” (joka BTW, odottaa edelleen pätevää määrittelyä!) poikkeavat.

No jos nyt yritän mennä taas eteenpäin. Kolmas asia mikä translaissa nykyään vähän kusee, on se että sukupuoli on medikalisoitu asia. Eli tarkottaa sitä että ensinnäkin transsukupuolisuus on tautiluokituksessa (ne FXX.xx koodit) kuten on persoonallisuushäiriötkin ym. ”psykologisesti patologiset” tilat. Lisäks, sen toteaminen perustuu ulkopuolisen ammattilaisen ”ammattitaitoon”, eikä yksilön omaan kokemukseen. Voi taas ajatella että jos puna-vihersokean pitäis vakuuttaa joku siitä että se on puna-vihersokea, niin olisko siinä järkeä – kyllähän se nyt varmaan itse sen saatana tietää oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella?! Niin miksi sitten sellainen, niin perustavaa laatua oleva ja henkilökohtainen, oman minuuden ja persoonan osa kuin sukupuoli-identiteetti on oikeutettua jonkun muun määrittää ja päättää vielä kaiken lisäks tarvittavista toimenpiteistä henkilön dysforian ym. lievittämiseks? Tähän en keksi edes toimivaa analogiaa...! Tulee vaan mieleen just jotain et jos joku kokee olevansa vaikka rohkea, niin sen pitäis tehdä base-hyppy jostain talon katolta, jotta se todistais oman minuutensa ja persoonansa... Paska analogia, anteeksi.

Minkälaisia tutkimuksia sitten on tehty liittyen transsukupuolisiin? Vaikka englanti nyt onkin mun ”toinen äidinkieli” niin silti ihan yhtä vaikeaselkoista on lukea sellasta neurologia-artikkelia suomeks tai englanniks, joten jos nyt jotkut termit on ihan päin vittua, niin anteeksi. Mutta ainakin yhdessä tutkimuksessa todettiin että trans* aivojen rakenne on täysin eriävä kummastakaan bio-vastineestaan. Transtyttöjen ja -poikien aivojen rakenne / kytkennät oli yhteneviä keskenään enemmän kuin mitä ne oli kumpikaan biopoikien / -tyttöjen. Sit jossain toisessa huomattiin että transtytöillä oli enemmän jotain ihme harmaata ainetta (grey matter) niiden aivoissa, joka oli kans poikkeuksellista kumpaankaan biologisiin sukupuoliin verrattuna. Sit oli joku verbaalinen tutkimus, jossa huomattiin transpoikien vastaavan biopoikia ja vastaavasti transtyttöjen biotyttöjä. Jossain oli havaittu jonkun androgeenireseptorien jonku pituuden tai jonkun olevan enemmän transtytöillä, ku biopojilla, joka tarjos vaihtoehdon siihen ristiriitaan / dysforiaan, että se selitys olis (kehitys)biologinen. Sit oli joku feromoneihin perustuva tutkimus, joka puolsi myös transsukupuolisten ”oikeutettua aitoutta” ilmiönä. Ja noita oli jokunen mitä yliopiston verkon kautta onnistuin löytämään... vaikka monesta tajunnutkaan muuta kun sen ”Conclusions” osuuden ku en oo mikään neurologi. :D Mutta oli myös tutkimuksia, joiden mukaan transsukupuolisissa ei ollut mitään eriävää neurologisesti ja joku puoltava tutkimus oli toistettu toisaalla niin tulokset oli vastakkaiset. Varmaan joku 85% niistä mitä löysin kuitenkin puolsi sitä että sukupuoliristiriita on ”aito” olemassa oleva ilmiö, joskaan ei osattu sen suuremmin sitä juurikaan selittää. Ainoa mistä oltiin monessa tutkimuksessa yhtä mieltä oli se, että sukupuolen kokemus on tosi subjektiivinen ja että transsukupuolisuus on todennäköisimmin jokin kokonainen ”rakenteellinen poikkeavuus”, eikä minkään yksittäisen asian ”aiheuttama” tai ”selittämä” vaan että trans* aivoissa on joku todella poikkeuksellinen kokonainen ”systeemi” joka kaiken ”aiheuttaa”.

Itse oon ihan vakuuttunut siitä tutkimuksesta, jossa osoitettiin se että aivot ja keho kehittyy eri aikaan kohdussa (toinen 3kk iässä toinen 6kk, en muista kummin päin). Se on siis todistettu. Mutta se lähtökohtana olivat sit lähteneet tutkimaan sitä, että voiko ne kehittyä ”eri suuntiin”. Niin se olis teknisesti täysin mahdollista, että jos sellanen testosteronipiikki, joka kohdussa tulee jää tulematta transtytöillä tai vastaavasti tulee tarpeettomasti transpojilla, niin aivot ”sukupuolittuu väärin” suhteessa kehoon. Oon vakuuttunut että tää on mun tilanne, koska kuten tännekin oon monesti kirjoittanut, niin oon ollut tosi tyttö aina, vaikka en olekaan ristiinpukeutunut tai huutanut lapsena haluavani olla tyttö. Saatan toki olla väärässäkin, mutta olen mä sen jo hyväksynyt että väärässä kehossa olen ainakin 100% varmasti.

No miten tää kaikki nyt liittyy sitten siihen sukupuolineutraaliin avioliittolakiin? No siten, että jos mä olisin naimisissa, niin olis mun mielestä vähän helvetin kohtuutonta, että mun pitäis erota korjauksen myötä. On sekin vähän outo hinta siitä että oman elämän laatu nousee ja olo helpottuu? Ja jos kerran nykyään aina kuulutetaan sitä paljon puhuttua tasa-arvoa kaikissa asioissa, niin miksei sitten just tässä yhdessä asiassa? Ei, rekisteröity parisuhde ei takaa samoja oikeuksia. Piste. Siihen vaan ei voi väittää kukaan vastaan, ei yksinkertaisesti. Jos on eroja, niin silloin se ei ole sama.

Mä ymmärrän sen että uskonto perustuu pyhään tekstiin ja että ei sen tarvitse väkisin nykyaikaistua, se taas olisi kohtuuton vaatimus kirkolle / sille uskonnolle. Mutta uskonnon ja lain pitäis olla kaks eri asiaa. Miksi? No jos kirkko ei hallitse meidän valtiota, niin ei sillä silloin tulis olla mitään tekemistä lainkaan kanssa. Mun mielestä paras ehdotus, jonka oon lukenut netistä oli se että erotetaan avioliitto kokonaan laista ja perustetaan uus juridinen instituutio: pariliitto, josta sitten tehdään sukupuolineutraali. Sillai että on vaan jokin monogaminen liittokäsite, joka ei ota kantaa sen osapuoliin millään tavalla, muuten kun nyt sitte jotenki iällisesti tai jotain, joka nähdään todistetusti tarpeellisena. Siten kirkolle jäisi se pyhä avioliitto käsite ja voisivat sitten ihan itsensä sisällä pohtia että mitä tekevät näille asioille, kun ei olis enää sitä yhteiskunnan painetta tavallaan. Pariliitto olisi tässä mallissa vain juridinen liitto, ei mitään uskonnollista. Joo, tää ei ratkaisis niiden osalta mitään, jotka olis niin kristillisiä että tahtovat siunauksen mutta ovat ”samaa sukupuolta” mutta mun mielestä on yhtä kohtuutonta pakottaa uskontoa luopumaan periaatteistaan, kuin mitä olis uskonnolta vaatia valtiota toimimaan omiensa mukaan. Ei mua häiritse se, jos homoliitot ei saa kirkon siunausta ja jos olisin niin uskovainen että sitä tahtoisin omalla kohdallani, niin joo joutuisin siihen tilanteeseen että pitäis valita oman suuntautumiseni välillä ja uskoni välillä... Siihen en osaa oikein sanoa mitään, kun en mikään sellanen kristitty ole, erosin kirkosta 16-vuotiaana. Ehkä itse siinä tilanteessa menisin avioitumaan sitten toiseen maahan tai jotain.. en tiiä. Ei mulla kaikkia vastauksia ole...

Joo, kaikki nää on vaikeita asioita mutta oon sitä mieltä että paljon vaikeuksista perustuu tarpeettomaan semantiikkaan; se että mies ei voi synnyttää, perustuu siihen semanttiseen määrittelyyn, joka miehelle on annettu / syntynyt / muodostunut. Mikä se nyt olis... ”mies on henkilö, jolla on lääketieteellisesti todistetusti penis ja kivekset”? En tiiä... Mutta mun pointtini on se, että jos päästäis kokonaan eroon niistä semanttisista määritelmistä, että on ylipäätään kaksi ääripäätä, mies ja nainen, ja päästäis siihen että sukupuoli ei ole ensinnäkään niin yksiselitteinen, eikä varsinkaan niin kahtiajakoinen, niin ei heräis edes kysymystä ”voiko mies synnyttää?” koska olis vain ”henkilö” tai ”vanhempi”, ei ”mies” tai ”nainen”. Yks toinen transblogaaja kirjoitti aika hyvin, että se on päätynyt siihen että on maskuliinisia ja feminiinisiä ominaisuuksia, jotka liitetään sitten henkilöihin. Se oli mun mielestä aivan älyttömän hyvä pointti. Kaikki poliittiset, yhteiskunnalliset ja kaikki asiat ylipäätään helpottuis, kun voitais uusia koko järjestelmä ja käsitykset kokonaan. Vois olla vaikka niin että sukupuoli on F, M tai X (kuten kai Australiassa on jo ainakin?), joissa F ja M olis nää ”perinteiset” ja X vastais mitä tahansa muuta kuin jompi kumpi ääripää. Sitten vois kuka tahansa synnyttää, kuka tahansa pariutua (lain edessä) ja ei tarttis vääntää yhtään mistään. Paras olis tietysti, jos ei olis tavallaan ollenkaan sukupuolen käsitettä ja erottelua, vaan vois olla vaan yksilöitä, mutta ehkä oon jotenki liian sokea individualisti enkä näe sit sitä todellista oletettua hyötyä, joka kyseisellä luokittelulla saavutetaan... :D

Olin kirjoittanut tän jo valmiiks eilen, mutta sitten ajauduin keskusteluun aiheesta irkissä ystäväni kanssa. Kyseessä on mua tukeva ja ymmärtävä henkilö mutta hämmästyin kun se kävikin mua vastaan, kun tuli vähän puskista. Sen mukaan sukupuolia on kaksi: uros ja naaras. Hänen mukaansa tiede ei tunnista muita sukupuolia. Keskustelu oli pitkä ja moninainen, joten en kaikkia detaljeja nyt tässä ala tilittää, mutta kävin tohon pointtiin sit tosi aggressiivisesti kiinni, koska koin sen (tietenkin, kun kerran niin herkkä ja impulsiivinen idiootti oon :D) hyökkäykseks jotenki itseäni kohtaan. Viittaan tässä selvyyden vuoksi ystävääni nyt vaikkapa nimellä ”Lode”. Loden mielestä biologisia sukupuolia oli keskustelun alkaessa vain kaksi. Loden mielestä nämä määritty sukuelinten / sukusolujen perustella; mies on se, jolla on penis / siemenneste ja nainen se jolla on vagina, emätin, kohtu ja munasarjat sekä munasolun tuotanto. Minä tulin olemaan Loden mukaan tulevaisuudessa ”nainen joka ei vain voi synnyttää” ja kun kysyin miksi transpoikien kohdalla asenne oli eri, että miksei voi olla ”mies joka voi synnyttää”. Vastaus oli: ”Mies ilman penistä?” johon vastasin: ”Tyttö ilman kohtua?” Sitten kysyin että pelkästään häpyhuulten ja klitoriksen perusteellako Lode määrittelee yksilön tytöks, että ei mulla näillä näkymin tule olemaan mitään muuta, vaikka kuinka toivoisinkin. Tästä päästiin sitten siihen että kaikki perustuu noihin yllä mainittuihin, eli sukusoluihin. Sitten kysyin että riittäiskö mun sukupuolen vahvistamiseen sitten se, että multa katkaistaan piuhat mutta ei tehdä mitään muuta; ei kirurgiaa, ei hormoneja. Vastaus tuli hiukan ehkä nihkeästi mutta kuitenkin: ”Periaatteessa kyseessä olis lisääntymiskyvytön nainen, jolla ei ole emätintä.”

Ja tää keskustelu jatku siis pitkään tavallaan siinä että poljettiin aika pitkälti paikallaan, lähinnä sen takia että ei taas oikein käsitetty toisiamme huolimatta pitkästä ystävyydestä, mutta kukaan ei loukkaantunut missään vaiheessa ja keskustelu oli kokoajan asiallista. Keskustelun huippukohta oli kuitenkin lopussa: Mä kysyin että miten tiede sitten määrittää esimerkiks XXY- ja XXYY-kromosomipoikkeamista ”kärsivät” yksilöt. Vastaus oli: ”Kaiketi kaikki, joilla on XY on miehiä.” Sitten kysyin intersukupuolisista, joilla on esimerkiks osa toisen ja osa toisen, eli joka ei yksinkertaisesti mahdu kumpaankaan lokeroon, edes biologisesti. Tämän jälkeen Lode sitten myöntyi siihen että kaksi ei riitä ja tarjos vaihtoehdoiks vielä ”hermafrodiitti” ja ”sukupuoleton”. Ja sitten vasta minä ymmärsin sen mitä se on koko ajan hakenut: se on puhunut kokoajan sukupuolen biologisesta määrittämisestä kun mä olen hakenut sitä yhteiskunnalliselta kannalta. No, joka tapauksessa, multa loppu kudit. Mä en vain pystynyt enää lähtemään tota vastaan että biologisia sukupuolia on neljä: uros, naaras, hermafrodiitti ja sukupuoleton. Mä en olis halunnut tuolle myöntyä mutta mun oli pakko, ei mulla ollu mitään argumenttia enää. Hassuinta oli se että minä koko väittelyn tavallaan käynnistin kun lähdin puolustautumaan olemattomalta hyökkäykseltä ja perinteisesti ”otin turpaani” verbaalisesti. :D Mutta mähän oon siihen jo tyttönä tottunutkin. ;D

Mutta keskustelu oli rakentava ja aivan huipputasoa muutenkin. :) Mutta mun pointtini tässä nyt oli se, että sain ainakin yhden henkilön vakuutettua siitä kiistattomasta tosiasiasta että kaksi sukupuolta ei riitä edes biologisesti. Ja vaikka mun mielestä biologisestikin tarvittais erilainen luokittelu ku noi neljä, niin sillä ei ole yhteiskunnallisesti mun mielestä merkitystä, koska yhteiskunnan silmissä asian määrittäminen pitäis perustua yksilön identiteettiin, ei biologisiin tunnusmerkkeihin / fysiologiseen olemukseen / muuhun vastaavaan. Miksi? Sen takia, että vaikka nuo neljä riittäis biologisiin vaihtoehtoihin, niin ne ei todistettavasti riitä identiteettien kans, koska vaikka selitystä ei ole löydetty millekään ristiriidalle, eikä varsinaista sijaintia aivoissa sukupuoli-identiteetille, on kuitenkin todistetusti havaittu poikkeavuuksia, jotka antaa tukea sille että psyykkisesti ja neurologisesti edes neljä lokeroa ei riitä. Ja edelleen, että kyseessä ei ole edes ”lokerot” vaan pikemminkin liukuva asia, jonka muodostaa jokin ”kokonaisuus” / ”systeemi”.

Toivottavasti onnistuin nyt kirjoittamaan ketään loukkaamatta, ketään väheksymättä ja vaikuttamatta joltain saarnaajalta. Koska mitään niistä en tahdo / tahtonut tällä(kään!) merkinnällä. Tarkoitus oli vaan pyrkiä käsitteleen asiaa jotenki omasta näkökulmasta ja rohkaista hiukan samalla siihen ajattelumalliin, että kyllä sellaisetkin asiat voi kyseenalaistaa, jotka on ollut – tai joiden on luultu olevan – tavalla X satoja vuosia. Ei se ole perustelu sille että niiden pitäis olla niin. Olis vain helpompaa jos ihmiset (ja etenkin ne helvetin idiootit, jotka näistä asioista päättää) pyrkis yhdessä pääsemään eteenpäin, sen sijaan että ajaa sokeasti omaa asiaansa. Siis esimerkkinä just toi avioliitto vs. pariliitto; kuinka moni olis valmis hyväksymään sen ehdotuksen, että avioliitto kirkolle ja sukupuolineutraali pariliitto kaikille? Kuinka moni ei tämän luettuaan usko että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, sekä biologisia että psyykkisiä / neurologisia – tai parhaimmassa tapauksessa, kuka vakuuttui että sukupuolikokemus on liukuva, ei ääripäinen? Mä satun olemaan itse ääripäässä mutta se on mun onneni, kaikki eivät ole yhtä ”onnekkaita”... Ja keneltä se on pois ja mitä jos pariliitto olis sukupuolineutraali? Yhtälailla, keneltä se on pois ja mitä jos laajennettais sukupuolijärjestelmää siten että olis muutakin ku vain M ja F. Mä olen ihan sinut sen kans että mä olen F, mutta kuten jo kirjotin, niin ne ei silti ole riittävät.

Ja paljon tästä vääntämisestä ratkeis, kun päästäis yli biologisesta sukupuolen määrittämisestä, kun ei tarttis vittu vatvoa siinä että ”mies ei voi synnyttää” ja ”naisen pitää olla kykenevä”, ne on jumalauta vain sanoja ja termejä. Kuulostaa nyt, anteeks vaan, hiukan samanlaiselta pelleilyltä ku se että nykyään Voimariini on Oivariini, ku ei siinä saanu olla sanaa ”voi” ku se on ”harhaanjohtava”. Siis, vittu mitä paskaa! :D Just tällasta tää kaikki nykyään on. Onko mikään ihme että täällä vituttaa kaikkia? Terveiset Pasalle ja Atpolle: Mahtavia kirjoja, kiitos! <3 (Joo, olis varmaan ollu tosi paljon vakuuttavampi kirjotus ilman tätä viimeistä kappaletta, mutta kaikkihan täällä maailmassa on nykyään niin naurettavaa, eikä tällä kuitenkaan käännetä kenenkään itsepäisen, dogmaattisen kusipääidiootin päätä, joten ihan sama. :D)

Ja toivottavasti kaikki mun analogiat ei ollut ihan täysin epäonnistuneita ja toivottavasti tästä nyt sai jotain irti. Parhaani ainakin yritin. :)

Kiitos lukemisesta. :) <3 Ja anteeksi että tuli ihan helvetin pitkä tästä, mutta tulipahan otettua sitten kantaa ainaki niin paljon että tässä blogissa ei sitä tarvii toista kertaa tehdä! ;) Toivottavasti ei tarvitse tän takia pelätä entistä enemmän että joudun hyökkäyksen kohteeksi kadulla...

* Tähtisimmu *