Mä oon tässä nyt itkenyt n. 2h... joten päätinpä sitten avautua tällasesta aiheesta, koska koskettaa jotenkin aika läheltä... Eka kysymys varmaanki kaikilta lukijoilta on se, että miksi. Vastaus on aika yksinkertainen, niinku kysymyskin: Mulla on käsittämättömän paha olo! :( ”Onko alkoholilla osuutta asiaan?” - On. Join koska oli paha olo. ”Onko nyt parempi?” - Ei. Mutta jos nyt jotain haluaa asiasta vääntää niin oon monesti pillittänyt useamman tunnin ja kun pää ei ole enää kestänyt niin oon sitten hakenut jotain missä on alkoholia. Että ei voi kukaan tulla syyttelemään sitten siitä, et olis paha olo vain viinan takia...

Mut kuitenki, miksi sitten on (edelleen ja vieläkin) niin paha olo? No, jos mulla olis siihen tosiaan vastaus niin tuskin olis sellane olo, mut jälleen kerran kattelin Putousta... Ja siis liittymättä mitenkään siihen pahaan oloon, niin jotenki tuli mieleen sellane, että aika surullista(?) jos tän maan edelläkävijä sukupuoliroolien kyseenalaistamisessa ym., on oikeesti joku sketsisarja?! Joo, Kissi varmaan tulee voittaan koko hahmokilpailun, mutta saako se jotain muuta aikaan? Ja nyt muutenki vaikuttaa siltä että trans-asiat on jotenki ”pinnalla”?...

Mut sillä nyt ei ole mitään tekemistä tuon otsikon kans... Vaan se mistä halusin kertoa on se, että en mä osaa varsinaisesti täsmentää miksi (taas) pillitän. Ja tosiaan, ei sillä ole mitään tekemistä humalan kanssa.. itse asiassa nyt on eka kerta vuoteen kun itken humalassa – ja teen senkin taas tosi terveesti yksin... Mut siis, viimeks pillitin pari tuntia joku viikko takaperin tiistaina ehkä, ihan selvin päin mutta yhtä pahassa olossa, joten skeptikot: haistakaa paska!

Mä en tiiä... Oon vaan tosi sekasin... Jotenki painaa päälle niin paljon se, että suku / perhe jotenki odottaa edelleen mun käyttäytyvän tietyllä tavalla. Eli stereotyyppisenä poikana. Ja sit jotenki siihen päälle vaan lyö niin vahvasti se, että kun kerran on lapsi niin pitäis olla sille ”edes jonkun” mallina... Mä tiiän et mun ei pitäis ottaa niin hirveitä paineita siitä ”roolimallin” sukupuolittamisesta, mutta mä vaan otan... Sitten se johtaa loppujenlopuks siihen, et tuntuu että oon niin kelvoton että sen lapsenkin olis parempi ilman tällasta ”luonnonoikkua”...

Ja monella trans* ei onneks ole samaa tilannetta, että joutuis siihen ristituleen oman biologisen sukupuolensa / ”psyykkisen” identiteettinsä / yhteiskunnan sukupuoliroolien kanssa, ja siitä riippumatta monet tappaa itsensä...

Mä oon pohtinut ite itsemurhaa n. 20 vuotta mutta en oo vieläkään ”saanu aikaan”... Mutta nykytilanne, jossa tuntuu siltä että pitäis jotenki konformoitua yhteiskunnan asettamaan rooliin – joko sitten bio- tai transtyttönä TAI biopoikana – tuntuu lähinnä siltä että joku kuristais tosi lujaa ja että ei sais henkeä. Sitten kun siihen päälle lyödään vielä joku odotus vanhemmuudesta, johon liitetään tosi vahvasti sukupuoli(rooli) niin mun pää vaan hajoaa! Tosi tosi tosi pieniksi palasiksi! Kun mä koen / musta tuntuu että mä en ole isä ja äidiksi mä en ”voi tulla”! Mitä mä sitten vittu olen?!... Tai siis miks mun pitäis ees olla ”jotain”? Entiiä, mut selkeesti pitäis... ...fuck.

Mä olen tosi rikkinäinen ja hajonnut yksilö, joka ei sovi mihinkään. Ei sovi yhteiskuntaan, ei sovi kahtiajakoiseen järjestelmään, ei sovi mihinkään. Ei mikään yllätys todellakaan että moni trans* tappaa itsensä mieluummin ku jatkaa... Jotkut vaan on niin helvetin pelkureita että ei saa edes sitä aikaan, vaan itkee vaan ja odottaa maagisesti olematonta valoisampaa huomista. Vaikka samaan aikaan tuntuu siltä että jopa oma lapsi vois paremmin jos itse vain lakkais olemasta... 20.11. on kansainvälinen transgendereiden muistopäivä, eikä koske (ainoastaan) itsensä lopettaneita, vaan ennen kaikkea niitä jotka on tapettu sen takia mitä ne on... Se mitä lähestulkoon jokainen trans* pelkää, kirjaimellisesti kuollakseen. Moni kokee helpommaksi tappaa itse itsensä, kuin tulla tapetuksi, mutta fiilis ei eroa; ”en kuulu tänne”... :(

En tiiä... Oon vaan jotenkin tosi rikki taas... Mulle ei olis kai ikinä pitänyt syntyä edes lasta, jos kerran oon niin kelvoton pelkästään ihmisenä – saatika sitten sukupuolitettuna ihmisenä... Mä en halua tuntea olevani kelvoton, mutta jotenki.. on vaan niin vaikeeta.. kaikki...

Puolikas ihminen. Hyvää-vitun-isänpäivää vaan vittu kaikille! :'(

SAATANA!

* Tähtisimmu *