[Brace yourselves, tää on pitkä. :D]

Noniin. ”Miten sun SE päivä meni, Tähtisimmu?” No kiva kun kysyit! Jos vaikka alotan aamusta asti? Koska kaikki mahdollinen meni huonosti. :D Ensinnäkin, tän päivän olis pitäny olla alun perin jo 04.11. mutta jouduin siirtämään sitä transpolin aikaa, koska en täältä nykyisestä sijainnista olis mitenkään päässy yheksäks aamulla sinne, joten se siirrettiin tähän päivään sit klo 12. Ja sehän olis ollut ihan OK, SILLOISLLA VR:n aikatauluilla. No mutku ne päätti tässä välissä mennä muuttamaan niitä, niin sitte olis pitäny lähtee sellasella junalla että olisin ollu kolme tuntia turhaan palloillu kaupungilla. No, olin laittanu kellon kuudelta siis herättään. Mikä on ensimmäinen asia, joka tulee uutisissa? Se, että VR:llä on – niin helvetin yllättävää ku se onkin! – ongelmia junaliikenteessään. Ei pysty tulostamaan jotain aikatauluja tai jotain. No en sitte todellakaa viittiny mennä asemalle asti kävellen ja tsekkaan että tuleeko se junapahanen sieltä vai ei, joten tyydyin sit suosiolla bussiin ja kävelin melkein 2km sinne asemalle. Joojoo, ei oo pitkä matka mutta mä olen prinsessa ja diiva, enkä kävele sellasia matkoja. ;D Nii, ja lisäks heräsin joskus aamuyöstä siihen että kuuluu jotain aavemaista naksutusta... :o No se olikin sitte ulkoinen USB-levy. Jes. Tiiä onko se hajoamassa... Enkä saanu unta enää sen jälkeen tietenkä. Lisäks, toinen mun aamupalakananmunista oli ilmeisesti jotenki säröllä ja sitte se koko vesi oli ihan täynnä sitä valkosta möhnää. Hienoa. Ja siinä oli vasta ekat n. 4h tästä päivästä... :D

No miten sitte siellä varsinaisessa tapaamisessa meni? No. Ei mulle mitään HRT:tä alotettu. Tietenkä. ”Sulla on ollu nyt aika tapahtumarikas vuosi kyllä ku oot saanu lapsen, ollu vaikeeta suhteessa, tullu ero ja kaikkee. Ja vaikka oot viimeks viillellykin huhtikuussa mut silti sulla on ollu mieliteko siihen kuitenki viimeks kesäkuussa. Että kyllä tää nyt meiän yleisen tulkinnan mukaan ja kannalta meinais sitä että ei oikein vieläkään natsaa toi sun tunnehallinnan kyvyt sitä mitä me kaivattais. Kun ne hormonit sitte vielä herkistää kuitenkin lisää... Että jos varattais aika sulle tonne keväälle sitte ja katseltais sitte eteenpäin, eiks nii?” No vittu varmaan sitten niin! Ihan ku sillä olis jotain väliä mitä mä siihen sanon! :D

Vuoden 2008 Tähtisimmu olis noin pitkän suhteen eron jälkeen, ja kaiken mitä tässä kalenterivuosi taaksepäin aikana on tapahtunu, dokannu kuukauden putkeen ja viillelly harva se päivä. Ja mä oon vieläkin liian epävakaa?! No, mitä siihen nyt sitte sanois? En sitten mitään. Tehän niitä ammattilaisia vissiin ootte, saatana! :D Sitten käytiin läpi sitä että kun mun kaupungin terapiakontaktin tarjoamat 20 käyntiä on täynnä ylihuomenna, että miten nyt sitte voitais jatkaa siitä. No ne tarjos jotain dialektisen keskustelun terapiaa, joka on oikein suunniteltu rajatilapersoonallisuushäiriöstä ”kärsiville”. Jaa, että vieläkö pitäis avautua jollekin lisää... Joo, ja sitte se olis vielä jotain ryhmäjuttua. Vetäkää nyt oikeesti jo vittu päähänne noiden terapeuttienne kans! En mä tiedä vaikka tosta terapeutista olis muka oikeesti ollu apua sen kans että ei oo tehny nyt tosi pitkään aikaan mieli viillellä tai mitää ja muutenki jotenki saanu energiaa – vaikka niitä huonojakin ja todella huonojakin päivä on tietenki edelleen – että on oikeesti jaksanu jopa tehdä yliopiston rästihommiaki eteenpäin. Hitaasti, mutta kuitenki. Oon avannu koko opiskelukansion koneella ekaa kertaa varmaan viime joulukuun.

Se terapeuttikin kysy että ”ahdistaako ajatus ettei tavattais enää” ja sanoin sillekin että ei todellakaan. Ehkä siitä onkin sitte ollu apua, mutta ainaki se lumipallo on sitte jo lähtenyt vierimään että en usko että kaipaisin enää terapiakontaktia riippumatta siitä so called persoonallisuushäiriöstä, koska oon nytkin pystynyt ”työstämään” itteeni aina terapiakäyntien välissä ihan yksinäni... Mutta ottavat nyt sitten selvää että eikö kaupunki mitenkään vois jatkaa tota terapiakontaktia. Ja jos ei, niin kehittelevät sitten jotain vissiin. Vittu, whatever.

Mutta fiilis ei oo kyllä yhtään laskenut eilisestä innostuksesta, vaikka tuliki jatkoaikaa vieläkin. Ehkä eniten sen takia, että ei oo enää sellasia paineita just siitä legendaarisesta asiantuntijoiden ”vakuuttamisesta” omasta transsukupuolisuudesta. Nyt kun on eläny tyttönä jo vuoden, niin tää nyt on arkea jo. Oon hyväksynyt itteni (huom. sen takia friikki on enää ”friikki” ;) koska tiiän et ahdasmielisten kusipäiden mielestä oon se ikuisesti) ja oman ristiriitani. Oon nyt vuoden käsitellyt oikein tosissaan asiaa, ja kaikkia muitakin asioita. Oppinut paljon itsestäni. Eheytynyt varmaan enemmän ku koko elämäni aikana tähän asti. Ja tiedän mitä olen ja mikä tuntuu oikealta ja luonnolliselta. Ja sit kuitenki transpolilla ollaan noin julmia. Alkaa naurattaa koko paska oikeesti. :D Jumalauta tilaan ihan just itte estradiolia ja jotain anti-androgeeniä jostain Thaimaan pimeestä marketista!

Sitte se transpsykiatri oli sillai että ”musta tuntuu että sun voimavarat ei ihan vielä kuitenkaan riittäis hormoniterapiaan” niin mä kysyin: ”No tuntuuko susta että ne riittää sitte elämään jatkuvasti pahenevassa ja vakavoituvassa ristiriidassa kun sitä mukaa ku itseään löytää enemmän, niin sitä enemmän se tyttöidentiteetti vahvistuu ja sitä pahemmaks olo tulee tässä kehossa?” Vastaus oli: ”No... musta tuntuu että sä jatkat tohon samaan malliin...” >:o Siis.. mihin HELVETIN MALLIIN?!?! Siihen että jatkan ”oikeassa roolissa” elämistä ja koen aivan älytöntä ahdistusta ja ristiriitaa kehostani? No shit sherlock?! Ootko nyt rouva psykiatri ihan tota mieltä? Ja mun toinen vaihtoehto olis...? .. Anyone? Saako kilauttaa kaverille? Kysyä katsomolta?! Vittu.

Yritin siinä sitten selostaa sitäkin, että kun tää elämä on nyt jo arkistunut sillai jo ennen mitään reaalielämän testejäki, että kun kaipais sitä konkretiaa muullakin tasolla ku vaan psyykkisellä. Niin sain jotain mutinaa vastaukseks vaan, jostain että on niin kiire tai jotain... No totta kai mulla olis halua konkretisoida se muutos fyysisestikin, nyt kun on ollu kaikesta 100% varma jo yli vuoden!? En mä edelleenkään uskalla mennä esim. tyttöjen vessaan julkisilla paikoilla, mut jos mulla olis joku ”taustatuki” sille toiminnalle, niin uskaltaisin. Nyt mä en ole yhteiskunnan mielestä edelleenkään F, vaan M. Edelleen. En mä tiedä / muista ees muuttaako ne sitä ees heti, vai vasta sen vuoden jälkee, mut kuitenki. Ja edelleen: ahdistaa se että ei mulla ole niitä muotoja ja kaikkea, mikä kaikki on kuitenkin pään sisällä jo. Joten läpimeno ahdistaa edelleen ja aivan sietämättömän paljon! !Q#$^@#$%!#$#$^@ Helvetti. :D

Nii ja sitte vielä se, että joudun siis nyt edelleen kohtaamaan väheksyntää ja ties mitä sisarusten ja sukulaisten osalta, kun ei oo mitään ”fyysistä todistetta” mun tyttöydestä. Sekin nakertaa aika tosi paljon. Kun sitten kun HRT on alotettu, niin eipä ole niillä paljon sanomista sen jälkeen. Sitten voin vaan sanoa että ne jotka ei mua edes aio yrittää käsitellä tyttönä nii voi ampua itteensä. Vapaasti valitsemaansa rajaan. Singolla. :)

Joo, että nyt sitten on oikein vissiin motivaatiota alkaa voimaan paremmin ja olla olematta niin äkkipikainen, räjähdysherkkä, impulsiivinen, temperamenttinen, epävakaa ja epätasapainonen, etc.... tai sitten vaan pissata niitä silmille ens kerralla? Ei jeesus ihan oikeesti. Tää on vaan jotenki niin naurettavaa. No mut fiilikset ei ainakaan oo laskenu yhtää. Tavallaan kuitenki asia meni eteenpäin; nyt tiedän, että mun potentiaalin ja aktualisoitumisen välissä ei oo enää mitään muuta kun mun nadlr;gjoq3it4nhopadfg09235 persoonallisuushäirövittusaatanaperkele.

Joten otinpa sitten pikkulauantain tästä päivästä ja for the record tätä kirjoittaessa en oo juonu ku puoli tölkkiä ensimmäistä, että ei oo vaikuttanu kirjottamiseen. Oon vaan edelleen niin hyvillä fiiliksillä ja levoton, malttamaton ja innoissani. :) <3 Joo, että kattellaan kuulkaa sitte keväällä sitä asian todellista etenemistä. Siihen asti: "Believe the lie"... *huoh*

Onhan tässä muuten viel sellanenki, että se sairaanhoitaja (joka oli siis tänään kans mukana sen psykiatrin lisäks) meinas että me tavattais sen kans joka tapauksessa helmikuussa, joten voinhan mä elätellä toivoa että ne vaikka aikastais HRT:tä, jos silloin voin edelleen yhtä hyvin. :) Ja believe me, mä oon melkein varma että voinkin. Eiköhän se oo aikaki... voida paremmin. Vaikka se hitaasti sieltä kumpuaiskin se parempi mieli... :)

En mä silti edelleenkään voi käsittää sitä että viiltely on jotenki niin kamalaa? Ilmeisesti voisin dokaa puolet viikoista ja se ei olis yhtä kauheeta... Ja miks mun pitäis olla muka parempi käsittelemään tunteitani? Siis meinaan sillai että jos mä olen sellanen persoona, että mulle kaikki tunnetilat on aina tasoa eeppinen, että oon tosi täysillä aina yhtä tunnetta kerrallaan, niin miksi se on jotenki paha asia? Siis mä en sen takia näe sitä mitenkää ”häiriönä” – mä oon aina ollu sellane? Mutta koska se nyt sitten on ammattilaisten mielestä niin mennään DKT:hen ja mennään saatana vaikka kuuhun, jos se niitten mielestä on hyväks ja helpottaa. :D Mutta mä en vaan käsitä. Mä oon selvinnyt kaikesta mitä vuoden aikana on tapahtunut niin hyvin, että en olis ikinä uskonu pystyväni sellaseen suoritukseen.. ja silti, niin tapahtu. Ne ei mun mielestä arvosta mussa tapahtunutta kehitystä tarpeeks. Mut ehkä mä sitte ite kuvittelen liikoja.

Whatever... mutta edelleen on hyvä fiilis ja oon ihan jotenki.. pumpulihattaramaailmassa...! :) <3 Meen nyt humaltumaan ja pitämään ilmeisesti yksityisbileet pääni sisällä kun kerran on arki... :D

Tuli mieleen yhden biisin sanat:

[EDIT 14.08.16: Muutettu muotoilu, muutettu linkki pelkästä tekstistä linkiks ja avautumaan uuteen *]

So you think you have figured me out

A young [girl] lost in [her] problems

Some problems aren't that easy to solve

And you can't break our code of energy

- -

Hi

I'm paranoid

Goodbye

I'm in the void

Haunted by insecurity

Bipolar asymmetry

Ja tuli mieleen yks toinenki biisi... Oon ehkä joo katkera ja vihainen mutta mun mielestä mulla on siihen oikeus. On ollu nyt useamman kuukauden ajan tosi petetty ja hyväkskäytetty olo ja tuntuu siltä että kaikki on ollut vaan valheita (vaikka olisivatkin olleet sitte epätietoisesti selostettuja sellasia). Että omistanpa tällaisen biisin sitten... <^>(-_-)<^> Ja tahdon parantua ja eheytyä nopeammin itse, jotta voin osallistua ja olla mukana.

https://www.youtube.com/watch?v=TQOwFS7pLhk

* Tähtisimmu *