[Kaivoin taas yhden aiemmin kirjoitetun tekstin kun ei nyt jaksanut enää...]

Kuten oon aiemmin kirjoittanut, niin tiiän että ihmismielelle on tyypillistä sellainen jälkikäteen järkeistäminen. Joten olen itsekin altis sille, että näen todisteita sukupuoliristiriidasta ajalta, jolloin en sitä ollut vielä itse havainnut. Mutta ajattelin kuitenkin jakaa tässä jotakin muistoja, kun tulee usein mietittyä menneisyyttäkin.

Yläasteella jo taistelin tosi lujaa sukupuolia vastaan. Monet ystävät varmasti muistaa kun oon tilittänyt siitä että ”miksei me vaan voida maata tolla sängyllä [esim. leffa katsoessa] sikin sokin?” Aina oli se ihmeellinen fyysinen yksityisyys läheistenkin ystävien kanssa muilla, että jos vaikka käsi oli jotenki ”väärässä paikassa” niin se oli paha juttu. Mä en ikinä voinut ymmärtää. Ja mä en siis tarkoita että jos se oli tarkoituksella, vaan että jos se vain oli. Ei sen tarvinnut mulle edes olla mitään seksuaalista. Mulle kaikki oli ystäviä. Toisilla on pillu ja toisilla kulli. Siinä se. Ei ne elimet olleet lainkaan niin ihmeellisiä / merkityksellisiä kuin ne persoonat itse. Tai siis mulle tietysti tissit oli jo siihen aikaan se mietinnän kohde just et ”miltähän tuntuu” mut ei siis sillai millään muulla tavalla merkityksellistä. Mä en myöskään voinut ikinä käsittää sitä että alastomuus oli joku tabu. Tissit oli tabu. Pimppa oli tabu. Kikkeli oli tabu. Siihen aikaan masturbointi / seksi ei ollut tabu. Mutta mulle mikään ei ollut tabu. Kaikki oli luonnollista. Tytöt sai piereskellä ja pojat sai itkeä. Saunassa oltiin alasti ja kännissä vaikka muutenki. Alastomuus vaikutti – ja vaikuttaa edelleenkin – olevan biopojille jotenki luonnollisempaa / merkityksettömämpää kuin biotytöille. En voinut ymmärtää – enkä vieläkään.

Jokaisessa suhteessa oon yrittänyt kysellä miltä kaikki tuntuu tytön kehossa. Masturbointi, seksi, tissit, menkat, pissalla käyminen, tamponin käyttäminen... On ollut jostain syystä ”tarve” ymmärtää. Tai ehkä pikemminkin ”halu”. En tiiä. Mutta joka tapauksessa. Ja mitä tuoreempaan suhteeseen tullaan, sitä enemmän oon kyselly ja sitä yksityiskohtaisempaa kuvailua olen kaivannut. Ja jotenkin oon erottanut sen seksuaalisuudesta. Että ei se ole ollut mulle seksuaalista, kun on ”saanut” nähdä kun toinen laittaa tamponin paikoilleen. Ei se ole ollut seksuaalista kun on ”saanut” ”tutkia” sitä alapäätä. Ne ei myöskään ole ollut sellaista että oon tehnyt asioita sillai lapsenomaisesti tirskuen, vaan pikemminkin vakavasti pohtien sitä sen toisen kokemusta, kun on samaan aikaan yrittänyt tajuta miltä siitä kaikki se tuntuu. En oikein ole koskaan siihen aikaan tiennyt miksi oli sellainen halu / tarve ymmärtää sitä kehon anatomiaa / toimintaa / kaikkea. Mutta eipä se sen hetkinen rakas koskaan myöskään kyseenalaistanut sitä. Niiden mielestä se on ollut hassua ja suloista. Mutta mulle se on ollut jotenki tosi tärkeää, mutta turhauttaa että miksei sekään vienyt mua aiemmin kohti tätä totuutta. Miksi olen niin saatanan tyhmä että kaikki valkenee mulle näin myöhään?! Jos olisin ymmärtänyt itseäni jo teini-iässä niin tulokset olis niin paljon parempia... :( Mutta ehkä nyt on vasta jotenki se ristiriita sitten kasvanut niin sietämättömiin mittasuhteisiin - tai on viimein löytynyt sitä aikaa itselle? En tiiä, mutta turhauttaa.

Ja tota sukupuolikonstruktiota vastaan oon taistellut aina ja kaikin tavoin. En ole ikinä ymmärtänyt just sitä että tytöt ei ”saa” piereskellä. Siis joo, monen kohdalla lähtökohta on se että tuntee itsensä epäviehättäväksi / epäfeminiiniseksi. Onko se sen tyypin oman pään sisältä se käsitys? Vai onko se ympäristön opettama? Mä tunnen itseni epäfeminiiniseks / epäviehättäväksi silloin jos mulla on vatsa sekaisin ja se ripulointi kuuluu Japaniin asti. Mutta miksi mä en sais piereskellä? Tai kukaan muukaan? Ei kai se nyt ole mitenkään luonnotonta? Biojätkille se on usein jostain syystä hauskaa kun joku vetää kunnon leijan – ei välttämättä enää kun haju saapuu nenuun, mutta kuitenki. Sitäkään en ole käsittänyt. Se on tavallaan se toinen ääripää suhtautuminen: joko se on ällöä tai sitten se hauskaa. Missään tapauksessa ei sallittua, hyväksyttyä tai luonnollista. Ja tähän samaan voi heittää kaikki ne stereotypiat, mitä nyt ikinä onkaan kummastakaan sukupuolesta. Voitte ite miettiä mitä kaikkia onkaan...

Jossain vaiheessa mullakin on ollut se – omalla kohdallani tosi epätietoinen – ”(yli)kompensaatiokausi” liittyen tuohon sukupuolirooliin. Olin lukiossa tosi maskuliininen. Kasvatin parran, kerroin sovinistivitsejä ja käyttäydyin stereotyyppisen ”äijästi.” Itse asiassa sovinistivitsit on mun mielestä edelleen tiettyyn rajaan asti hyviä – niinku on blondi-, ekonomi-, ruotsalais- ja laihialaisvitsitkin. Koska ne kohdentuu tiettyyn ryhmään ja siihen liittyviin stereotypioihin. Miksei miehistä ole vitsejä? Ihan yhtä lailla niistä olis vitsejä väännettävänä kuin naisistakin. Tääkin on yks asia jota vastaan oon taistellut aina. Muistan, että pitkään häiritsi ettei sanonnalle ”hiekkaa pimpassa” ollut vastinetta mutta sitten luin jostain että ”hiekkaa esinahan välissä”. Se oli hyvä päivä. :D Mut niin, varmaan sen (yli)kompensaation takia osa niistä tyypeistä, jotka muhun on siihen aikaan tutustuneet on nähneet mut tosi poikana ja koko trans-uutinen tuli eniten hyllyn takaa – tai kaapista... ;) Mutta ironisesti siihen aikaan on myös otettu eräitä kuvia, joissa mulla on saparot. Mulle se oli siihen aikaan leikkiä, mutta tavallaan olisin halunnut jo silloin pitää niitä. Mutta en voinut. En uskaltanut. Rikkoa ”normeja”.

Yhdelle kumppanille esitin aika ajoin tyttöä, piilottamalla vehkeet jalkojen väliin. Se oli huumoria tavallaan, mutta itselle se oli jotain muuta sen lisäksi. Se oli aitoa pohdintaa asiasta. Myöhemmin elämässäni ”sain” ensimmäistä kertaa olla tyttö myös. Se feminiininen itseni. (Ja vielä myöhemmin sitten vielä enemmän.) Ja porukka jossa siihen aikaan hengasin oli jotenkin tosi sukupuolineutraalia ylipäänsä, joten ehkä niiden oli helppo suhtautua kaikkeen siihen mitä ”toin mukanani”...

Sitten yhtenä iltana se mun taistelu normijärjestelmää ja lokerointia ym. sai vastakaikua – osittain varmaan jägermeisterin yllyttämänä, kun oli eräs villi räsypokkailta. Silloin kyllä lensi aika hienosti roskiin kaikki stereotypiat ja sukupuolet ja kaikki. Kiitos Ismo Leikolan stand up -komiikan, piirreettiin pilluunkin otsa, ihan henkilön hereillä ollessa ja nauraessa. Mutta kaikesta ”pervoilustaan” huolimatta se ilta oli ihana; ei ollut sukupuolilla mitään väliä... Kaikki istui kaikkien sylissä ja fyysistä / visuaalista yksityisyyttä ei ollut enää lainkaan. No sitte se jossain vaiheessa saattoi riistäytyä osittain käsistä mutta onneksi siitä selvittiin seuraavan päivän anteeksipyynnöillä ja nykyään ne on vain älyttömän hauskoja muistoja. Sovittiin ettei ikinä juoda enää niin paljon jekkua - ainaka samalla porukalla. :D

Viimeisimmän tyttöystävän raskauskin oli tosi henkilökohtainen kokemus – nojoo, totta kai, onhan se munkin vauva. Mutta siis eri tavalla. Kelasin koko 9kk että miltä se tuntuu, oikeasti. En vain sillai leikkisästi, vaan taas sillai että kuin olisin toinen biotyttö, että miltä se tuntuu kun kohdussa kasvaa jotain... Oli "tarve" / "halu" ymmärtää... Ei eroa siitä tarpeesta / halusta liittyen orgasmiin ym.. Ja pakko sanoa, että oon niin saatanan turhamainen etten ikinä tekis kropalleni sitä. Kaikki ne raskausarvet ym. ... kehossa, joka on jo täynnä viiltelyarpia, joten mitä haittais? En tiiä, mutta myös se kokemuksen itsensä seuraaminen. Ja varsinkin synnytys. Voi jeesus sitä kaiken stuffin määrää ja kaikkea muuta. Ei musta olis siihen. Moneen kertaan miettiny muutenki, että jos olisin syntynyt oikeaan kehoon, niin olisin varmaan jo hedelmätön kaikista jälkiehkäisypillereistä... Mutta siinä synnytyksessäkin, en mä kokenut olevani isä tai edes miespuoleinen. Mun pään sisällä mä olin mun tyttöystävän (lesbo)kumppani.

Tuntemattomien kommentit ja suhtautuminen on myös välillä harvoin jopa piristävää. Eräällä urheiluleirillä pari vuotta sitten missä olin töissä yks ehkä 10v tyttö tuli kysymään oonko tyttö vai poika. Pyysin sitä arvaamaan. Vastaus oli: ”No mun mielestä sä oot poika mut mun äiti on ihan varma että oot tyttö.” Joskus kadulla taas tuli poika, joka esitti vastaavan kysymyksen ja vastasin kans että ”arvaa” niin se sanoi: ”No jos sä oot tyttö niin oot kyllä hirveen ruma.” :D Lasten vilpittömyys ja viattomuus on jotain niin suloista ja ihanaa. Sitten oli yks kerta junassa kun oltiin tulossa edellisen rakkaan ja meidän lapsen kanssa jostain, niin pari jo ihan tarpeeks humaltunutta tyyppiä tuli meidän ohi kysellen missä on ravintolavaunu, vaikka ne ei meinannu pysyä ees pystyssä. No sit ne jäi siihen käytävän toiselle puolelle istuun, ku tajusivat ettei koko vaunua ollu. Menin täydestä kunnes avasin suuni. Sitte lähellä pääteasemaa toinen niistä halus mennä vaunuille ihastelemaan meidän suloista vauvaa ja kysyi samalla sitten kätevästi mun rakkaalta että: ”Kai sä nyt ees oot tyttö?” :D Oli aika hankala pitää pokka siinä vaiheessa... Yhden ystävän hääjuhlissa menin morsiamen koko suvulle myös täydestä jo nykyiselläni. Olin hämmentynyt. Ja iloinen. Oli myös jotenki tosi vapauttavaa ja ihanaa että käytin koko illan tyttöjen vessaa, eikä kukaan missään vaiheessa tullu mitenkä ”mitä vittua sä täällä teet” tai vastaavaa. <3

Kaiken kaikkiaan oon läpi elämäni samaistunut tyttöihin, kokenu olevani yks muiden joukossa. Samaan aikaan taistellut sukupuolinormeja vastaan kaikella tavoin. Ja elänyt kahden maailman välissä tavallaan: poikien keskuudessa oon ollut hyväksytty varustukseni takia ja tyttöjen keskuudessa mieleni. Tiedän ja tunnen molemmat maailmat. Tai siis ainakin ne stereotyyppiset. Se on tehnyt elämästä aika mielenkiintoista. Kun kuunnellut näitä ”ei vittu, miehet” juttuja ja samaan aikaan ymmärtänyt miksi ”ne miehet” on sellaisia.. no, ainaki johonki rajaan asti tajunnu. Niitäkin keskusteluja kuunnellessa on samaistunut puhuviin tyttöihin. Mutta mun mielestä transsukupuolisuuden tunnistaminen itsessä on selittänyt tosi monta asiaa mun menneisyydestä.

Mutta mua ei mitenkään ahdista tai pelota se että ”putoaisin pois” poikien maailmasta muidenkin silmissä korjaukseni myötä. En mä ole ikinä kuulunutkaan sinne; mä olen vain ollut siellä. Voi olla että tästä muistelusta jäi jotain pois, mutta kirjoitan sen sitten johonki toiseen postaukseen...

Kiitos lukemisesta. <3

* Tähtisimmu *