Tänään on niiiiiin levoton ja innostunut olo! Paitsi että jälleen aivan iiiiihana viikonloppu takana <3 niin huomenna on aika transpolille. Ja pitäisi olla SE päivä! :) <3 Vaikka sunnuntaina olikin taas kauhea ahdistus ja sosiaalikrapula, niin ei se mitään. Joo, tiiän että ei pitäis olla liian innoissaan ku entä jos ne pitääkin mua edelleen liian epävakaana tai jotain, ja lykkää edelleen hormonien aloittamista... mutta enhän mä nyt osaa kauheen hyvin pidättäytyä innosta ja ilosta että kun kuukausi sitte tuntu että marraskuun 19. ei tuu ikinä! :)

Hih... Mä oon niin innoissani etten osaa ees kirjottaa mitää... :D Jotenki on pitkästä aikaa sellane fiilis että ehkä elämä oikeesti vielä voittaa. En ees muista millon viimeks olis tuntunu siltä. Ja sitte epäillään että auttaako korjaushoidot todellisuudessa ketään... No kyllä siis ainaki mun tapauksessa auttaa. Päivä on vasta huomenna ja mulla pyörii sukat jaloissa jo tänään! Ja sillähän ei oo taas mitää tekemistä mun levottomuuden kans että oon juonu puoli pannua kahvia tässä heti aamulla... ;)

Harmittaa hirveesti tällä hetkellä sellane juttu etten omista kameraa ollenka enää nykyään. On mulla yks joku miljoona vuotta vanha romu, mutta kun sen laturi on kadonnut jonnekin jo ennen sähkölampun keksimistä. Eikä puhelimessakaan oo mitenkä erityisen hyvä kamera, ku on tollane aika peruspuhelin... Mutta sillä kai sitten täytyy toistaiseks ottaa vaan kuvia, paitsi sitten ku on jonkun ystävän luona tai jossain missä on kunnon kamera. En mä nyt aio mitää YouTube-transitiovideota tehdä näillä näkymin, mutta kyllä sitä silti tahtois ottaa joka päivä kuvia itsestään... Jotenki että näkee sellasen timelinen sitte myöhemmin...

Uskallan olla kohtuullisen innoissani senkin takia että mulle on sanottu sillon vajaa vuosi sitte jo transpolilla, että voisivat kirjoittaa lähetteen hormonihoitoihin mutta olin siihen aikaan vielä niiden mielestä niin epävakaa ja kaikkee että pelkäsivät ettei mun pää kestäis...

Ja vaikka nyt oonki melkein aina tosi pessimisti ja negatiivinen, niin jopa musta itsestä tuntuu oikeesti että oon jotenki vakaampi ja tasapainosempi nykyään ku sillon. Ensinnäkin, ei oo tehnyt mieli edes viillellä enää moneen viikkoon.. varmaan pariin kuukauteen. Se on siinä mielessä mun kohdalla tosi merkittävää että tässä on melko tuore ero takana kuitenki ja elämä muutenki sekaisin ku ei voi ees kotonaan olla ku se on lutikoiden valtaama... Tai siis kämppis on kyllä sanonu ettei oo näkyny enää moneen viikkoon, mutta eipä niitä näkyny sillon sen ekankaan myrkytyksen jälkee ku menin jo kerran takas sinne ja niin vaan yhtäkkiä niitä käveli sitten Karvisen kolmannella sivulla ku sitä yhtenä iltana siinä sängyssä flunssassa lueskelin. Ei mua huvita enää kolmatta kertaa pestä kaikkia vaatteita ja lakanoita ym.. Nii ihan suosiolla vien tavarat sitte seuraavan kerran vasta siihen uuteen kämppään, ihan sama kuinka kauan kestää että saadaan se. Lisäks, ei oo toi alkoholinkaan käyttö lisääntyny mitenkään räjähdysmäisesti niinku aiemmin erojen jälkeen. Varsinki joskus 2007 ku tuli ero nii tuli juotua kuukausi putkeen, ku tuntu aina ku alko selviämään vähänki että niin paljon ahdisti ettei meinannu henkeä saada...

Toi tupakka tässä nyt on edelleen pikkusen ongelmallinen ku siitä pitäis nyt jotenki kyetä siirtymään kokonaan tohon sähköröökiin ees... Eihän se nyt siis ole konkreettinen este, mutta ois itellä vähä rauhallisempi mieli jos ei olis ihan niin iso riski johonki keuhkoveritulppaan ja vaikka mihin sitte hormonien aikana. Mutta ehkä sitte ku keho alkaa tuntumaan enemmän omalta nii sitä osaa / oppii arvostamaanki ihan eri tavalla(?)... Ei hitto. Mä en osaa ees kuvitella miltä se tuntuu ku ei tunne itseään täysin arvottomaks ja kelvottomaks... Mä en muista ees enää. En muista edes että millon viimeks EN oo tuntenut itseäni kohtaan sillai. Ehkä joskus ala-asteen alussa(?)... EHKÄ.

Mutta jos vaan huomenna pääsen vihdoin aloittamaan sen elämän mitä ois pitänyt olla jo 26 vuotta, niin sitten... ei helvetti... en mä ees löydä sanoja... :) Tuntuu siltä että leijailisin jossain pilvissä. Tulee ihan varmaan kirjotettua sen jälkeen tosi usein tänne ku sitte sitä kerrottavaa vasta onkin. Nytkin on kyllä ollu ja artikkeleita edelleen tuolla arkistossa odottelemassa mut ollu tässä viime aikoina jotenki usein niin loppu että ei oo jaksanu ees päivittäin kirjautua tänne... Nyt tuntuu lähinnä ihmetyttää se että miten onkin ollut niin uupunut. Ja myös siltä että huomisen jälkeen tuskin tulee olemaan! :D

Vaikka silti jotenki tuntuu siltä että tuun ikuisesti olemaan niin ”friikki” että varmaan koskaan löydä itselleni sellasta kumppania, jonka kanssa olis ikuisesti, niin ainakin viimein kuoriudun kotelosta täysikasvuiseks perhoseks. Ja mistä sitä tietää milloin löytyy joku... Kun kyllä ainaki sellasia tuntuu löytyvän, jotka ymmärtää mua ja koko tätä juttua ihan omalla tasollaan. <3 Sekin on jotenkin niin uskomatonta... mitä tulevaisuudessa sit tapahtuu, sitä ei voi tietää mutta ainakin voidaan ottaa nykyhetkestä kaikki ihanuus irti. :) Ja ainakin siitä jää täysin uniikki ystävyys sitten vaikka sitä ”yhteistä tietä” ei koskaan muodostuiskaan. Mä oon jotenki ihan sekasin nyt innosta ihan liian monesta asiasta... :) <3 Ihan ku kaikki serotoniini mitä on jääny erittymättä tässä puolen vuoden aikana tulis kerralla kroppaan.

Eniten tässä innostaa se, että sitten kun viimein kehokin alkaa muistuttamaan sitä minäkuvaa, joka on pään sisällä, niin tosi moni ystävä joka kaipaa sitä kehoa tueks siihen omaan suhtautumiseensa, pystyy varmasti viimein näkemään mut oikein. Ihan ku olisin ollu nyt mustavalkoinen ja sitten saisin viimein värit itseeni. Eikä tarvi pitää liivejäkään enää sillai että ne on vaan tyhjää täynnä, vaikka en tiiä kuinka kauan kestää että mitään alkaa tisseissä tapahtua mutta sithän se on vaan ajan kysymys. Ja se että saa sen maksusitoomuksen kasvojen karvanpoistoon! Sitä mä oon NIIN odottanu! Ei hajoa pää enää siihen jatkuvaan höyläämiseen ja siihen että jos johonki haluaa liikkua niin pitää aina tehdä se. Ja sitte ehkä ei tarvi edes meikata sen takia jos käy vaan nopeesti kaupassa tai jotain, ku jos näyttää valmiiks jo enemmän tytöltä...

Ei helvetti... Mä oon nyt nii levoton että ei tästä kirjottamisesta tuu mitään! :) Mä meen nyt pyörimään pumpulimaailmaan ja halamaan hattaroita! Pitäkää mulle peukkuja huomiselle! :) Ja varpaita ja kaikkee... <3

Jotain biisejä vielä pakko linkittää fiilikseen liittyen:

https://www.youtube.com/watch?v=9WO0FVztqyA

https://www.youtube.com/watch?v=Gp_IObMixiQ

https://www.youtube.com/watch?v=FqDEIP7x9mI

https://www.youtube.com/watch?v=boerBmMmk34

https://www.youtube.com/watch?v=NO_gEatdP9g

* Tähtisimmu *