Tänään on ollut pitkästä aikaa taas vähän parempi päivä. Ei mitenkään merkittävästi mutta kuitenki. Soitin rumpujakin varmaan taas neljä viis tuntia. Mä niin rakastan sitä oikeesti! Se on niin ihanaa... <3 Kunpa sitä vois jonain päivänä tehdä työkseen. Olis niin älyttömän hienoa että en osaa edes kuvailla. Mutta asiaan. Mietin taas soittamisen jälkeen, että mitenkähän sen käy sitten hormonihoitojen aikana? Siis kun väitetään että biotytöillä aivokurkiainen on suurempi kuin biopojilla ja että sen takia aivopuoliskojen välillä on enemmän kytköksiä. Esimerkiksi vasemman ja oikean sekoittaminen helpommin perustellaan tällä. Niin mietin sitten että vaikuttaakohan hormonit jotenki ihan konkreettisella tasolla aivoihinki.. että tuleeko rumpujen soittamisesta vaikeampaa tai helpompaa tai jotain. Sehän on aika paljon kuitenki hermotusta ja narujen katkaisemista käsien ja jalkojen välistä.

Oon huomannut että treeniä riittää kyllä paljon edelleen. Oikea käsi ja jalka on lähes täysin riippumattomat jo nykyään ja oikea käsi on riippumaton vasemmasta mut toisin päin on vielä vähän narua. Ja vasen käsi ja jalka on aika vahvasti vielä kytketty toisiinsa. Mutta tuleeko tästä kaikesta sitten helpompaa tulevaisuudessa? Vai vaikeampaa?

Ja mitä muuta estrot oikeasti saa aikaan? Muuttuuko mun aivojen rakenne jotenki tai jotkut neuronikytkökset tai mitä siellä nyt ikinä onkaan... Alanko mä sekoittamaan vasemman ja oikean helpommin? Katoaako se vähäinenkin avaruudellinen hahmotuskyky? Laajeneeko mun näkökenttä ja kaukonäkö heikentyy? Tuleeko musta (vielä!) puheliaampi? Luulisin että herkistyn ainakin mutta toisaalta oon kertonut sitä tapahtuneen nyt jo. Siis oikeasti ne hormonit voi todella tuoda mua lähemmäs omaa itseäni ja avata jopa tunnelukkoja kun katoaa se ”tarve” piilottaa heikkous ja alkaakin sallimaan sen itselleen ja sitä kautta osaa itse kohdata sen helpommin ja vastaavasti heijastaa sitä.

Tuleeko ne vaikuttamaan siihen että koenkin vetoa enemmän maskuliinisuuteen kuin feminiinisyyteen? Kun nyt se on toisinpäin vaikka loppupeleissä mulle ei ole tosiaan ollut sukupuolella mitään väliä, oon vaan poikien kans ollut tosi nirso. Katoaako suuri osa siitä innosta pelata Elder Scrolls -pelejä, kun voi viimein elää tosimaailmassakin siinä oikeassa kehossa. Joskin se on silti synteettinen – mutta varmasti aidompi kuin se virtuaalinen. Katoaako mielenkiinto tietotekniikkaa ja muuta sellaista kohtaan? Muuttuuko ne mielenkiinnon kohteet sitten stereotyyppisen tytön kiinnostuksen kohteiksi?

Tosiaan, jos tutkimuksia lukee, niin monissa on havaittu että transtyttöjen aivot muistuttaa rakenteeltaan jo ennen hormoneja biotyttöjen aivoja – tai sitten ne on täysin erikoiset verrattuna bio*. Musta olis tosi jännä mennä johonki tollasiin tutkimuksiin. Vähänkö mä haluaisin tietää onko mun aivot oikeasti rakenteellisesti erilaiset kuin pitäisi. Oon edelleen sitä mieltä että mun kohdalla se on siitä just lähtöisin se ristiriita, että ne on konkreettisesti kehittynyt ”väärin”. Mutta se perustuu vain siihen mitä oon lukenut mm. kirjasta Hormonien Sota, että mikä kaikki on tyypillistä biotyttöjen aivoille. Mulla on sen perusteella ihan jäätävän paljon yhteneväisyyksiä niihin ja sit taas biopoikien aivoihin... no jotain kai sinnekin... :D Seksin merkitys? Ehkä? Ja sekin varmaan johtuu testosta, joten muuttunee sekin sitte estrojen voimasta.

Ai hitto.. Kylläpä nyt on jotenki tosi pirteä olo. :) Jotenki odottaa taas vaan ihan innolla sitä ens kuun 19. päivää. Silti toisaalta takaraivossa masentaa se että ei koskaan voi tulla kokonaan kokonaiseksi.. kokonaiseksi. :D Ja huomenna on luvassa vielä laatuaikaa kunnon ystäväporukalla – ja itse asiassa koko viikonloppu, joten se varmasti piristää entisestään. Ei varmaan tule silloin tänne kirjoiteltua mitään mutta kyllä viimeistään maanantaina sitte taas. :)

No tästä nyt tuli sitten tämän pituinen satu. Ihmeen lyhyt. No, kaipa näitäkin on hyvä tulla väliin ettei lukijat kuole mun pitkiin teksteihin.. :D

Kiitos lukemisesta. <3 :)

* Tähtisimmu *