Oli aivan iiiiihana viikonloppu! :) Oli taas pitkästä aikaa oikein vähän isommalla porukalla ja tosi tärkeiden ja rakkaiden ystävien kanssa. Kiitos ihunat. <3 Tuo otsikon lainaus kuitenkin tuli siinä kaiken humalan keskellä hieman yllättävältä suunnalta ja ihan hyllyn takaa ylipäätään. En siis ottanut mitenkään itseeni mutta jäin silti kelaamaan, että entä jos se olikin perusteltu. Let me elaborate:

Oltiin siis juotu joku.. niinno humalassa ikinä kelloa tuu katottua.. sanotaan että vaik 8h, kun yhtäkkiä tuli tuollainen laukaisu keskelle muistaakseni jotain tisseihin liittyvää keskustelua yhden biotytön kanssa. Jäin vaan vähän sillä hämmentyneenä monttu auki tuijottaan, koska ihan äkkiseltään en osannut oikeasti vastata... No sitten kun sain jotain ulos suustani, niin aloin hädissäni perustelemaan että en kyseistä puheenaihetta edes itse avannut, vaan se toinen keskustelija avas sen ku oltiin röökillä. Tämä taklattiin heti että ”ei ainoastaan nyt vaan yleensäkin jauhat nykyään vaan tosta ja kaikesta siihen liittyvästä” tai jotain sen suuntaista. Olin edelleen vähän että ”Täh?!” Mutta se tilanne sit vain jotenkin purkautui ja seuraavana päivän kyseinen ystävä pyyteli kauheasti anteeksi, vaikka en mä ollut lainkaan edes loukkaantunut. <3 Mä olin vain ihan dazed and confused.

Mutta mä jäin siis kelaamaan sitä, että puhunko mä tosiaan enää nykyään pelkästään kaikesta trans-liitännäisestä... Siis eihän siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä; ihan niinku vastasynnyttäneet puhuu aika paljon siitä lapsesta, vasta auton ostaneet puhuu siitä autosta ja just kultaa curlingissa voittanut puhuu aika paljon varmasti siitä. Siis koska ihminen nyt on subjektiivinen asioiden kokija. Mutta enemmän mua jäikin häiritsemään se, että voiko tää oikeasti olla merkki siitä että joko:

[EDIT 14.08.16: Muotoilu muutettu yhteneväiseks.]

A) En olekaan niin sinut koko asian kanssa (= en olekaan hyväksynyt kaikkea / itseäni / ym. sillä tasolla kuin luulen)

B) Olenkin tehnyt alun perinkin väärän päätöksen elämässäni / tulkinnan itsestäni (= itseni löytäminen perustuu valheeseen)

Mähän olen tässä blogissakin sanonut että en mä tätä kirjoita itseäni varten, koska mun ei tarvi purkaa näitä, kun oon jo ihan selvillä. Mutta mitä jos oonkin kuitenkin hiukkasen hukassa? En mä tiedä. Musta ei tunnu yhtään siltä, mutta miksi mä sitten jotenki huomaamattani ohjaan keskustelun usein siihen. Ja se, että ohjaanko sitten oikeasti kuitenkaan? Se oli tasan yksi ystävä, jota ei edes kompannut kukaan. Mutta entä jos se olikin ainoa, joka uskalsi tuoda asian ilmi?

[Tässä näkee sen muuten taas että kuinka hataraa on mun itsearvon tunne, itseluottamus ja kaikki, kun yksi tuollainen humalassa laukaistu JA jälkikäteen anteeksi pyydelty kysymys saa mut kelaamaan asiaa varmaan vittu kuukaudeks. Olis siinäkin parantamisen varaa, ettei nyt ihan niin kauaa tarvi itseään kyseenalaistaa, jos se toinenkin jo on tuonut ilmi, että oli vain ylireagoinut humalan voimasta.]

Musta tuntuu siis edelleen kaikki ihan samalta; liivit, hipsterit, tytön rooli, etc., mutta jotenki silti nyt kyseenalaistan taas itseni koko ajan. Ei musta ole tuntunut että johdan keskustelun usein siihen ja jos niin teen, niin se on mun mielestä usein jotain sen tapaista tavallaan retorista pohdintaa kuin täälläkin, että ei oikein odota että kukaan edes osais sanoa mitään mutta että arvostaa kaikkea kommenttia silti. Tai sitten se on jotain vilpitöntä intoilua tulevaisuudesta tai jostain. Tai sitten jotain itseironista läppää. Mutta meinaan että en mä mun mielestä pyri ajamaan keskustelua sillai johonki laajaan kontekstiin itsestäni / transsukupuolisuudesta yleensä. Että jos puhutaan vaikka autolla ajamisesta, niin en mä mun mielestä ”sorru” sellaiseen, että tuon siinä jotenkin yhtäkkiä asiaan täysin alun perin liittymättä että ”olenkohan huonompi ajamaan autoa sitte hormonien jälkeen?” tai jotain vastaavaa. (Vähä huono ja äkkiä kyhätty esimerkki mut kuitenki.)

Ja se, että kun oon täälläkin kirjoittanut että kaikki on mulle ihan arkea jo – mut ne tissit ei muuten ole. Eihän mulla ole tissejä. Mutta se keskustelu ei silti ollut mun aloitteesta. Mut kuitenki siis, että onhan tässä prosessissa vielä jotain sellaistakin – ehkä enemmän kuin itse tajuan – joka ei ole arkistunut, kuten mun sukupuolittaminen ”oikein” ulkopuolisille. Siis se, että mua sanottais tytöks etc.. Kuten oon aiemmin todennu, niin kohteluhan on ollut joidenkin ystävien osalta sitä jo pidempään, vaikka ne ei välttämättä ole itsekään tajunnut sitä. Niin se että sitten vois ajatella että on ”normaalia” tai ”sallittua” jos (epä)tietoisesti johtaa keskustelun johonkin sellaiseen, jos se kyseinen osuus ei oliskaan arkistunut (vielä?).

Toisaalta jos nyt miettii että oon tosi yksin ollu viime aikoina, niin ei kai se olis ihme, jos puhuisin ihan vain arjestani, oli se mitä vaan, ku ei hirveästi tapahdu just tällä hetkellä. Ei se yllättäis jos alkaisin yhtäkkiä kertoa jollekin jostain kauppareissusta tai jostain... :D Kun just nyt elämä seisoo vähän paikallaan, ennenku löytyy uus kämppä ym..

En sitte tiiä. Tää nyt oli taas vähän tällaista ”tyhjänpäiväistä hölinää” kun en oikein osannu päätyä mihinkää . . . koska en oo päätynyt mihinkään. Paitsi siihen että en halua olla sellainen, että en osaa yhtäkkiä puhua mistään muusta – ihan niinku en halunnu olla sellainen lapsen saamisenkaan jälkeen, että en olis osannu mistään muusta puhua.

Mutta viikonloppu oli siis aivan ihana ja mahtava taas! :) <3

* Tähtisimmu *