[Kaivoin taas vanhan luonnoksen arkistosta, kun on niin loppu ettei jaksanut kirjoittaa mitään "uutta"]

Ajattelin yrittää tehdä oikein laajan mietintäpostauksen omasta sukupuoliroolistani. En ole tässä kirjoittaessa oikein ihan varma vielä mitä tästä tulee, mutta katsotaan.

YouTube on täynnä kaikenmaalaisia MtF vlogaajia tai muuten vain transitiovalokuvakollaaseja sinne ladanneita transtyttöjä ja monet niistä on mun mielestä jotenkin ultrafeminiinisiä. Siis ei sillä että näkisin siinä jotain väärää mutta siis, onko se jotenkin pakollista, että vedetään tavallaan ”yli” se feminiinisyys? Ja tapahtuuko se luonnostaan, vai tehdäänkö se sen takia, jotta oltais helpommin läpimeneviä? Jälleen kerran, sukupuoli-identiteettejä on yhtä monta kuin on ihmisiä, joten ymmärrän todellakin jos ihan luonnostaan on tosi ultratyttömäinen, mutta jos ei ole luonnostaan, niin miksi siinä tapauksessa sitten tekisi niin?

Ei mun mielestä se, jos järjestelmä on vahvasti sukupuolinormatiivinen ja kahtiajakoinen, pitäisi pakottaa ketään tekemään – edes läpimenon kontekstissa – jotain sellaista, jota ei koe luonnolliseksi. Ei myöskään biotyttöjen kohdalla. Siis tiedän monia, jotka kokee jonkinlaisia ristiriitaisia fiiliksiä siitä että vaikka niillä ei ole mitään sukupuoliristiriitaa tai mitään, niin silti jotenkin ottaa paineita siitä että ”pitäis” käyttää korkkareita tai että ”pitäis” tehdä työkseen jotain feminiinistä. Ihan niinku tytöt ei vois olla kiinnostuneita autojen fiksaamisesta tai matematiikasta tai jostain stereotyyppisesti maskuliinisesta jutusta.

En mä ole koskaan edes haaveillut siitä että käyttäisin korkkareita tai minihameita. Mä tykkään mun New Rock -kengistä ja kaikista ihanista remmihousuista ja yms.. Enkä mä koe että sen pitäis vaikuttaa jotenkin siihen, kuinka tosissaan muut ja ympäristö ottaa mun transsukupuolisuuden - tai siis sukupuoli-identiteetin. Mulla on goottityylisiä vaatteita ja sillä hyvä, ei mun tarvitse pukeutua minihameeseen mun mielestä vain läpimenevyyteni tai uskottavuuteni takia?

Kerran yksi ystävä huumorilla huomautti, että mun pitää tyhmentää puhetyyliäni ja lakata käyttämästä sivistyssanoja, kun tytöt ei ole niin älykkäitä. :D Mutta jollekin joku olis voinut vaikka tosissaan sanoa niin... miksi tytöt ei saa olla fiksuja? Miksi se on poikien juttu? No toisaalta mun älykkyys rajoittuu sosiaaliseen, psykologiseen ja verbaaliseen älykkyyteen... joten mitä helvettiä teen tietotekniikka-alan opiskelijana? No en tiedä. Koneiden kanssa on kiva leikkiä ja niiden toimintaa on kiva yrittää ymmärtää, koska se kone toimii kuitenkin vain sille asetetuissa rajoissa. Sen takia pelitkin on hauskoja, koska se on niin ”crack the code” periaate: jos tajuaa ne lainalaisuudet ja mallit joiden mukaan ja sisällä se peli toimii, on se helppo myös päihittää. Ja toisaalta oon aikaisemminkin kirjoittanut että toi tietokonejuttu poisluettuna mä olenkin aina ollut tosi stereotyyppinen tyttö: ymmärrä mitään fysiikasta ja matematiikasta ja autoista ym., vaikka ihan oikeasti olen yrittänyt. AMK:ssa ollessani, se fysiikan maikka väitti: ”monet opiskelijat sekoaa heti kun lyödään kaiken maailman kaavoja ja muita, eikä anneta ajatella niitä asioita ihan itse, omalla järjellä ja logiikalla - - ” No sitten se asetti jonkun sen tyylisen kysymyksen että ”Auto lähtee paikaltaan kiihdyttämään tahdilla 3 m/s2, milloin auto on kulkenut 100m lähtöpaikastaan?” Mun vastaus oli jotain satoja sekunteja... Ja vaikka kuinka yritin ajatella sitä järjellä, niin vastaus oli aina yhtä vammanen.

Lemmikit ja eläinrakkaus mielletään myös perinteisesti feminiiniseksi. Ei koske mua. Ehkä sen takia, että meillä ei mun lapsuudessakaan ollut mitään lemmikkejä. Mutta mun mielestä ne on vain ajan ja rahan haaskausta. ”Tietokoneet ei ole vai?” - No ei. Ne on mun leluja. :D ”Miks sulla on niitä kolme?” - No miks sulla on kaks autoa ja moottoripyörä? ;)

Stereotyyppisesti kun pojat keskustelee jostain, olkoon se nyt sitten filosofian metafysiikan, yhteiskunnallinen tai poliittinen tai mikä vaan se aihe / kysymys / ongelma / juttu, niin ne lähtee siihen sillä periaatteella, että oma argumentti on jotenkin ”oikea” ja muut pitää vakuuttaa siitä, ja siitä tulee sellainen kilpailutilanne tavallaan. Tän takia mulla varmaan on moneen kertaan vuosien varrella menny just poikien kanssa herne nenään keskusteluissa, kun oon jotenkin kokenut että mua kohtaan hyökätään henkilökohtaisesti, kun pitäis jotenkin puolustaa omia sanomisiaan ja perustella. Ei tyttöjen kanssa ole ollut niin hankalaa; niiden kanssa se on ollut ”vain” keskustelua, jota olen siis tiedostamattani just hakenut ja kaivannutkin. Mutta koska fyysinen keho on ollut pojan, niin tietysti ihmismieli on suhtautunut siihen, että ”no toi hakee tältä keskustelulta sitä mitä pojat hakee”. Minä olen vain halunnut keskustella ja heitellä ideoita ja pointteja, enkä edes ole valmistautunut puolustamaan niitä tai mitään, tai perustelemaan, oon halunnu vaan keskustella. :)

Mun alkoholinkäyttö taas on melko maskuliinista kai, siis se että se on poikkeuksetta runsasta ja että aina pitää olla ihan päädyt... Mutta toisaalta sen vaikutukset on aika lailla feminiinisiä: musta tulee arvaamaton, joskus itkuinen, aina äänekäs, tyrkky, huomionkipeä(mpi), ja mitä nyt sitten tytöistä stereotyyppisesti humalassa tuleekaan.. minä kaikkea tiedä.

No mut siis, jutun pääpointti oli siis se, että ei mun mielestä trans* tarvi ottaa niin hirveitä paineita – edes just sen läpimenevyyden takiakaan – siitä että pitäis olla niin helvetin ultrafeminiininen tai -maskuliininen. Se vika on siinä normittuneessa ja kahtiajakoisessa järjestelmässä. Kyllä se ajan myötä tulee muuttumaan, kunhan vain useampi tajuaa kuinka fluideja sukupuolet on. Odottakaamme...

Kiitos lukemisesta. <3

* Tähtisimmu *